Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: A Memory of Light

Jaa jaa. Siinä se nyt sitten oli. Viimeinen osa. 14 osa. Ensimmäisen luin joulukuussa 2011. Onneksi Goodreads pitää tällaiset tärkeät päivät tallessa. Olin pariin kertaankin aloittanut kirjan, mutta nyt päätin ottaa asian vakavasti. Lukisin sarjan, vaikka siihen menisi 10 vuotta. Noh, ei mennyt, meni 2,5 vuotta.

Sarjassa oli siis 14 osaa englanniksi. Ja 24 kirjaa suomeksi. Kolmea viimeistä osaa ei ole suomennettu, mikä oli sinällään käsittämätön päätös. Jättää nyt sarja sitten noin kesken. Itse luin osan kirjoista englanniksi, osan suomeksi. Siinä oli omat hankaluutensa yrittää muistaa nimiviidakosta nimet molemmilla kielillä. Mutta, loppua kohden en enää stressannut siitä, että kuka nyt olikaan taas kuka. Pääasia, että päälinjat pysyivät hallussa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että tarinan olisi saanut tiivistettyä puoleen tuosta määrästä tekstiä. Mutta toisaalta sitten taas. Tämähän oli kuitenkin erään joukon tarina. Olisihan Kalle Päätalokin varmaan saanut Iijoki -sarjansa pariin kirjaan tai jotain. (En päässyt kyseisiä kirjoja ekaa kappaletta pidemmälle.) Mutta eihän tällaisten tarinoiden tarkoitus ole se loppu vaan itse matka. Juoksussa sanotaan, että ei se matka tapa vaan vauhti. Tässäkin olisi ehkä jossain vaiheessa voinut kyllä vauhtia kiristää, mutta kaikesta huolimatta tarina oli hyvä.

Yritän nyt olla spoilaamatta tarinan loppua, mutta kannattaa lukea tästä eteenpäin varovasti, ihan kaikkea infoa en voi jättää pois. Tässä kirjassa pääpaino on sotimisella. Kaikki ovat kokoontuneet yhteen ja ja samalla kun Rand yrittää kukistaa itse pääpahiksen, niin muut käyvät sotaa kaikilla rintamilla. Egwene, Elayne, Mat ja Perrin ovat kukin tärkeässä roolissa omassa kohteessaan. Nynaeven rooli ei ole kovinkaan paljon esillä, mutta tärkeä rooli on hänelläkin. Eli kaikki kaksi vuotta aiemmin matkaan lähteneet nuoret ovat mukana loppukähinöissäkin.

Taistelukuvaukset siis vievät helposti puolet kirjasta, toki näitä nyt olisi voinut lyhentää, mutta ei niihin toisaalta ehtinyt puutua. Tässä kirjassa kuolema korjaa satoa ja hyvä niin. Ei yhtäkään sotaa voiteta tai hävitä ilman tappioita.

Itse olen tyytyväinen kirjan loppuun, matka on ollut pitkä ja kyllä tämä sarja nousee kärkisijoille, kun puhutaan mielifantasiastani. Mikään ei mene Taru Sormusten herrasta -ohi, mutta pidän tällaisistä eeppisistä tarinoista.

Toki, tässä tökki asioita. En ikinä esimerkiksi käsittänyt, että miksi Randille piti kehittää neliösuhde kolmeen eri naiseen? Ihmettelin jo välillä, että onko Jordan mormooni tai jotain? Mutta, joku syy tähänkin ehkä oli. Perrinin susiunet olivat aika tylsiä, vaikka niillä tarkoituksensa olikin. Myös alkupään Aiel -kuviot olivat aika puuduttavia. Viimeisessä kahdessa kirjassa edettiin ihan eri tahtiin kuin aiemmin, johtuiko sitten kirjailijan vaihdoksesta vai mistä.

Suosittelen kuitenkin tätä kaikille, ikään katsomatta. Jos vaan fantasia uppoaa, niin tässä saa ajan mukavasti kulutettua. Kannattaa ehkä lukea koko sarja englanniksi, kielen vaihtaminen aiheutti ainakin itselleni nimisekaannuksia välillä. Netistä löytyy onneksi hyviä koostesivustoja. (mm. http://encyclopaedia-wot.org/index.html), joista oli apua.

Nyt voin sukeltaa keskustelupalstojen pyörteisiin viimeisen osan spekulointiin. Olen vältellyt niitä, koska en ole halunnut tietää loppua etukäteen.

Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: The Gathering Storm

Niin se vaan tämäkin sarja alkaa lähestyä loppuaan. Nyt mennään jo 12 osassa kuuluisaa, ja hyvin, hyvin pitkää Wheel of Time (=Ajan pyörä) -fantasiasarjaa. Kirjan alkuperäisen kirjoittajan Robert Jordanin kuoleman jälkeen leski valitsi kirjan jatkajaksi Brandon Sandersonin. Itse luin monta osaa ennen tätä suomeksi, joten en kyllä osaa erottaa, että koska kirjoittaja vaihtuu. Sanderson teki kirjan loppuun Jordanin muistiinpanojen pohjalta, joten loppupeleissä ratkaisut ovat kaiketi Robertin käsialaa.

Alunperin sarjan piti olla 12 osainen, mutta tarinaa oli niin paljon, että viimeinen osa jaettiin kolmeen, joista tämä on eka. Alkukirjassa ei oikein tapahdu taas mitään erikoista. Kaikki alkavat suunnata katseitaan ja askeleitaan kohti viimeistä taistelua. Lan kerää omat soturinsa ja myöntää viimein, että hänestä saattaa olla kuninkaaksi. Rand tuntuu sekoavan entistä enemmän, poikarukka ei luota enää kehenkään. Hän yrittää karkoittaa kaikki ympäriltään ja tekee muutamia todella radikaaleja ratkaisuja.

Egwene taistelee tietään kohti Aes Sedain valtaistuinta. Hänen keinonsa ovat paljon maltillisempia kuin Randin, mutta molemmilla on päämäärä. Elaynesta ei tässä kirjassa juurikaan puhuta, Mat ja Perrin esiintyvät kyllä. Mat yrittää selvittää, että onko hänen naimisiinmenonsa viisas veto ollenkaan. Hän myös joutuu mm. keskelle mielipuolten kylää matkallaan Randin luokse. Perrin on paljon rauhallisempi saatuaan takaisin vaimonsa.

Lopussa tapahtuu taas paljon, ja asetelmat ovatkin aika kutkuttavat seuraavan osan alussa. Ja pidän kyllä siitä, että edes osa pahasta saa palkkansa. Siitä yksi kirjan päätarinoista pitää huolen. Ehkä hieman liiankin pahan palkan, mutta kuitenkin. Kirjan loppupuolen pääpaino on siinä, kuka lopulta saa Tar Valonin ja Aes Sedait takaisin ruotuun.

Vielä on kaksi osaa jäljellä, niiden lukemiseen ei toivottavasti mene ihan yhtä kauan kuin tähän. Vaikka kirja ei ollut tylsä, niin kyllähän sitä tuli luettua pitkään ja hartaasti. Välillä se oli kappale kerrallaan etenemistä, kun ei muuten napannut. Harmi, että kirjan suomennos jätettiin kesken. Ei se nyt itseäni haitannut, mutta voin kuvitella, että montaa nuorempaa lukijaa saattaa haitatakin.

Macomber, Debbie: Yakima Street 1105

Tätä kirjaa ei löytynyt suomenkielisenä, joten latasin Kindlelle englanninkielisen version. Tämä on jo 11 osa suosittua Cedar Cover -sarjaa. Kirjoista on jo tehty sarjakin telkkariin, mutta ei sitä suomessa ole näkyvissä. Ainakaan vielä. Toivottavasti joskus, vaikka pelkään, että ovat tehneet siitä liian draamaa omaan makuuni.

Jokainen kirjahan kertoo jostain kaupungin asukkaasta enemmän. Tässä keskitytään kirjan nimen mukaisesti osoitteeseen Yakima Street 1105, jossa asustaa Bruce ja hänen 13 -vuotias tyttärensä Jolene. Joka on siis käytöksellään karkoittanut raskaana olevan äitipuolensa Rachelin.

Tyttö oli r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-a. Itselläni ei ole omia lapsia, joten siksikin ehkä toleranssi kiukuttelevia teinejä kohtaa on aika pieni. Eipä sen puoleen, en kyllä oikein käsittänyt Rachelia tai Bruceakaan. Kirjan pääjuoni on siis siinä, että Bruce yrittää saada Rachelia muuttamaan takaisin kotiin ja Rachel yrittää pysyä sieltä mahdollisimman kaukana. Jolene nyt on vaan sitten hankala kaikkia osapuolia kohtaan.

Kaupunkilaisten elämää seurataan toki muutenkin. Olivian äiti Charlotte miehineen alkaa olla jo iäkkäitä, joten Olivia ja Will yrittävät saada heitä hienovaraisesti siirrettyä vanhainkotiin, ennenkuin he aiheuttavat isoja vahinkoja itselleen ja kodilleen. Will tuskailee myös rakkauselämänsä kanssa.

Oletan, että tämä sarja jatkuu edelleen. Eikä siinä mitään. Kivaa lukemista, vähän tuhdimpaa, kuin perinteiset harlekiinit, mutta ei liian raskasta.

Roberts, Nora: The Perfect Hope

Tämä oli kolmas kirja Majatalo -sarjaa. Samalla myös viimeinen. Suomennosta tästä ei vielä ollut, joten latasin englanninkielisen teoksen suoraan Kindlelle. Tarina kertoo kolmannen Montgomeryn veljeksen Ryderin ja majatalon pitäjän Hope:n tarinan. Hope on vaihtanut loistohotellin managerin maailmasta pieneen idylliseen kylään, ystävänsä Averyn luokse. Veljesten äiti palkkaa hänet jo sarjan ensimmäisessä osassa, kun Hope:lle selviää exänsä petollisuus.

Tarina sinällään on tuttu, kuten näissä kirjoissa aina. Ryder on jäyhä rakennusmies, ja Hopekin ehkä vähän varautunut. Heidän romanssinsa saa kuitenkin tuulta purjeisiin majatalon aaveen avustuksella. Sama vaeltava aave, Lizzy on avittanut kahta muutakin veljestä ottamaan omissa romansseissaan alkuaskeleet.

Yliluonnollisen aineksen sotkeminen kirjaan olisi ehkä saattanut häiritä, mutta jotenkin ei kuitenkaan. Tässä kirjassa myös Lizzyn tarina saa päätöspisteen, ja siinä saatiin aikaiseksi pientä jännitystäkin. Myös Hopen exä aiheuttaa harmaita hiuksia.

Mukavan leppoisaa ja nopeaa luettavaa. Vaikkakin, olen huomannut, että näissä romanttisissa kirjoissa englanti tuntuu joskus paljon vaikeammalle, kuin muissa kirjoissa. Mutta, se johtunee siitä, että kirjoissa on paljon adjektiiveja. Tyyliin: Synkän komea raamikas mies jne. Eikä niitä kaikkia adjektiiveja vaan voi muistaa...

Evanovich, Janet: Three to get deadly

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plum saa taas rikolliset vapisemaan, äitinsä häpeämään silmät päästään ja seksikkään poliisin Joe Morellin haikailemaan peräänsä.

Rakastettu karkkikauppias Mo on jättänyt liikennesakkonsa maksamatta ja häipynyt. Miksi ihmeessä, kysehän on vain sakoista? Jäljittäessään Mota Stephanie saa sapiskaa kaupunkilaisilta. Mon kaltainen ihana ihminen ei ole voinut tehdä mitään väärää, kaikkihan hänet tuntevat. Vai tunteeko kukaan? Hämärähommia alkaa paljastua. Mon kellarissa olevissa säkeissä ei olekaan pelkkiä makeisia, ja Stephanie törmää ruumiiseen. Avukseen hän saa entisen ilotytön Lulan, joka on iso ja vahva kuin sumopainija, sekä Joe Morellin. Surman selvittäminen olisi lasten leikkiä, ellei mummikin änkeäisi mukaan ja kampaajareissu päättyisi katastrofiin. Mutta Stephanie ei luovuta: pää punaisena konnajahtiin!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ylläoleva teksti on suomenkielisen kirjan takakansi, mutta luin tämän englanniksi. Kieli on helppoa ja sujuvaa ja jopa ymmärrän vitsitkin, joten helppo valinta.

Stephaniella on sekopää perhe, tai no, isä taitaa olla suht normaali, mutta isoäiti on aivan huippu. Kirjan parasta antia onkin päivällispöytä -keskustelut, joita käydään verrattain tiheään. 

Stephanie siis alkaa selvittämään paikallisen jäätelökauppiaan mystistä katoamista. Hän ei kuitenkaan ole ainut, joka on herrasta kiinnostunut. Apuna häärii entinen rakkauden ammattilainen Lola ja toki myös Morelli ja Ranger. Toinen poliisi, ja toinen kovanaama palkkionmetsästäjä. Morellin kanssa Stephaniella on romanssinsa, Rangerin kanssa ei ainakaan vielä. Hahmot ovat ehkä kärjistettyjä, mutta pidän hirmuisesti tällaisistä perusdekkareista, joissa on rikos tai pari, niitä selvitellään ja konnat laitetaan pakettiin. 

Kirjoissa ei ole mitään yliluonnollista, ja siksi ne ovat lukuvalikoimaani poikkeus. Oikein virkistävä sellainen.

Jones, Lisa R: Ihosi alla

Nuori opettajatar Sara McMillan saa varastohuutokaupan kautta käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Päiväkirjan eroottinen, tummasävyinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo synkkien fantasioiden Rebecca on nyt? Päästyään päiväkirjan pahaenteiseen viimeiseen merkintään Sara on varma, että Rebeccalle on tapahtunut jotain kamalaa.

Yrittäessään selvittää Rebeccan kohtaloa Sara päätyy kuin varkain elämään tämän elämää: sijaiseksi tämän työpaikalle taidegalleriaan, tutustumaan ihmisiin, joita Rebecca tunsi. Tähän joukkoon kuuluu myös kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: Mark Compton, gallerian dominoiva johtaja, ja salaperäinen Chris Merit, upporikas, tunnustettu taiteilija, joka on Comptonin pahin kilpakumppani ja vihollinen - syystä, josta Saralla ei ole aavistustakaan.

Sara tajuaa kulkevansa samaa polkua kuin Rebecca ja avautuvansa samalla uusille uskaliaille kokemuksille sekä altistavansa itsensä odottamattomalle vaaralle. Hänen löydettyään pelottavan seksikkäästä ja vallantahtoisesta miehestä kanavan tyydyttää salatuimmat halunsa millään muulla ei kuitenkaan tunnu olevan enää väliä… Mutta millaisia synkkiä salaisuuksia kukin kantaa? Miksi Sara joutuu kaiken sen keskiöön? Ja missä on Rebecca?

* * * * * * * * * * * * * * * *

Ja nyt joku varmasti heti miettii, että miksi ihmeessä luin heti perään toisen samanlaisen kirjan, jota juuri äsken haukuin (Crossfire - Sinuun kiedottu). Voin vakuuttaa, että mietin sitä itsekin. Mutta, puolustukseksi voin sanoa, että aloitin tämän kirjan kauan sitten. Alku vaan oli  niin huono, että tämä jäi muiden kirjojen jalkoihin. Tapoihini ei kuitenkaan kuulu jättää huonojakaan kirjoja kesken, ja nyt sitten hiljaisena hetkenä luin tämän loppuun.

Ja siis eihän kirja ole huono tai huonosti kirjoitettu, se ei vaan taas ollut minua varten. Mitään uutta ei tullut Fifity Shades Gray:n tai Crossfire:n verrattuna. Seksiä, höystettynä jollain aivan poskettomalla tarinalla. Ja taas miehet ovat rikkaita, komeita  ja valmiita hemmottelemaan  naista. Ja tietenkin, viime aikojen trendi näissä tarinoissa. Osapuolet ovat henkisesti niin rikki ja aivan umpikujassa tunteidensa kanssa.

Kirja saa kyllä pointsit siitä, että tässä oli hieman edes jännitystä sen suhteen, että mitä tapahtui Rebecalle. Valitettavasti tämä asia ei taida kuitenkaan niin paljoa kiinnostaa, että ainakaan hetkeen luen toista osaa. Varmasti jossain vaiheessa, heikkona hetkenä, napsin nämä e-kirja -kirjastooni, mutta se hetki ei ole vielä. 

Day, Sylvia: Sinuun kiedottu

Eva ja Gideon aikovat pysyä yhdessä ikuisesti – hinnalla millä hyvänsä.

"Gideon Cross. Olin koukussa ensi katseesta lähtien. Hän oli sielunkumppanini, peilikuvani. Yhtä rikkinäinen kuin minäkin. Mutta vaarallisempi. Mitä syvemmälle upposimme toisiimme, sitä selvemmäksi kävi, että leikimme tulella. Tiesin, että Gideon tekisi mitä tahansa vuokseni, sillä sielumme olivat erottamattomasti yhteen kiedotut. Mutta onnemme tiellä oli esteitä. Kestäisikö rakkautemme – ja mikä olisi intohimomme hinta?"

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Varroitus: Spoilaa 2. osan loppua ja ihan lopussa on paha spoileri tämän kirjan loppuun. 

Taas yhden maailmanmenestysromaanin osa nro 3. En tiedä, miksi ihmeessä luen näitä, kun kuitenkin ensimmäinen olo on turhautuminen. Ensinnäkin, tämä oli seksiä, seksiä, seksiä ja vielä vähän seksiä. Ja olihan siellä (kai) joku tarinakin höysteenä.

Masentava ajatus, että vähän tsemppaamalla ja laittamalla seksifantasioita riviin, voisin olla miljonääri. No joo, en ehkä kuitenkaan. Kirjallinen lahjakkuuteni (=lahjattomuuteni) ei riitä siihen alkuunkaan. Mutta sitähän tämä on. Kuumia tunteita ja elämää suurempaa himoa  öh, siis rakkautta. Kirja alkaa edellisen lopusta, eli siitä, kun Gideon tappoi Evan vanhan vainoojan. Tässä sitten yritetään selvitä siitä kuiville, ja samoin yritetään samalla selvitä Evan pikkuisen ylikontrolloivasta äitylistä. Mukaan soppaan toki tunkee ylijumalaisen komea (tottakai) kämppis ja muutama muukin hottis kaveri. Miksi aina näissä kirjossa kaikki ovat niin yber komeita tai kauniita?

Tiedetään, otan nämä aivan liian vakavasti. Tämähän on vanhanajan tuhkimo-satu. Vaikkei morsmaikku tässä olekaan se katuojassa makaava kurjimus. Mutta jokainen tajuaa pointin. Miehen pitää olla komea, rikas, auktoriteettinen ja mielellään hieman kapinallinen. Muuten elämä ei ole elämisen arvoista. Tai siis ei sitä ainakaan kannata rakastaa.

Lopussa seuraa sitten se pahin killeri. Kirjasarja ei lopukkaan. Ja olen pakotettu lukemaan vielä yhden tätä. Koska onhan se kaikesta huolimatta selvitettävä, että miten tämä nyt ihan oikeasti loppuu ;-) 

Salama, Annukka: Käärmeenlumooja

”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk.”

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeäsalpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Käärmeenlumooja on faunoideista kertovan sarjan villin tyylikäs avausosa, joka yhdistää yliluonnollisia aineksia ja leiskuvaa intohimoa poikkeuksellisen vetävällä otteella. Annukka Salama (s. 1980) on tamperelainen nuorten- ja lastenkulttuurin moniosaaja. Käärmeenlumooja on hänen esikoisromaaninsa.

 * * * * * * * * * *

Todella hyvä kirja, nyt voi surutta kehua suomalaista kirjaa. Kirja on kirjoitettu puhekielen muotoon, ja usein niistä valitettavasti tulee aika kankeita. Mutta tästä ei. Kirjan tarina oli mukaansatempaava, ja vaikka taas jälleen olin yli-ikäinen kohderyhmään verrattuna, niin ei haitannut piirun vertaa. Porukan sanailu oli loistavaa.

Tämän osan ostin e-kirjana, mutta seuraava näyttää olevan paikallisessa kirjastossamme vapaana, joten käynpä sen illalla hakemassa. Luulen, että se tulee aika nopeasti luettua, sen verran faunoidien elämä kiinnosti. He ovat siis ihmisiä, joista yli 50 % on jotain eläintä. Kirjassa on mukana liskoja, norsuja, lepakoita, hevosia jne. Ja tottakai näin erikoinen kyky kiinnostaa muitakin, joten mukaan saadaan jännitystä metsästäjien muodossa. Päähenkilö Unna on ketterä kuin orava ja pitää pähkinöistä. Hän ihastuu Rufukseen, joka saa puolet ominaisuuksistaan liskoilta. Ja toki tähän saadaan myös vähän yllätysmomenttia mukaan, jota en tässä paljasta.

Heikkilä, Pia: Operaatio Lipstick

Anna, 32 vuotta, sotakirjeenvaihtaja, asemapaikka Kabul. Skuuppien ohella Anna metsästää rakkautta, mutta sotilasoperaatioiden ja räjähdysten keskellä sen oikean löytäminen on tavallistakin haastavampaa. Seksiä sen sijaan riittää - rauhanturvajoukot ja avustusjärjestöt aivan vilisevät sinkkumiehiä, jotka ovat aina valmiina riisumaan luotiliivinsä.

Kun paljastuu, että Annan ystävää Kellyä kaltoin kohdelleella miehellä on yhteyksiä laittomiin asekauppoihin, naiset päättävät nostaa tämän hämärät puuhat päivänvaloon: he aloittavat Operaatio Lipstickin, joka vie heidät entistäkin vaarallisempien tilanteiden keskelle - ja monessakin mielessä kuumempiin paikkoihin.

Tämä kirja ei ymmärtääkseni ole aivan oma elämänkerta, mutta kuvaa Heikkilän ja häne kollegoidensa työtä joltain ajanjaksolta. Ihan mukiinmenevä lomapokkari (vaikka luinkin e-kirjana), joka kyllä antaa ajattelemisen aihetta sodan runtelemista alueista. Itse kirja on aika tavallinen tarina siitä, että tyttö kaipaa miestä, muutakin kuin sänkypuuhiin. Vaikka sänkyyn hän kyllä päätyy yhden jos toisenkin kanssa. Mutta siis sopiva mies löytyy kyllä jo alkumetreillä, mutta ainahan sitä pitää olla mutkia matkassa. Eihän siihen muuten jännitystä saisi.

Anna työntää nenänsä herhiläispesään ja yrittää paljastaa laitonta asekauppaa. Sehän osoittautuu todella vaaralliseksi. Joten jännitystä kirjassa on myös ihan sopivasti. Eniten ehkä pidin kuitenkin kuvauksista normaalien ihmisten elämästä sodan keskellä. Sitä ei vaan tajua täältä suomesta käsin, sohvan pohjalla kirjaa lukiessa.

Mead, Richelle: Vampire Academy

Kun hankin Amazonin tilin muutama vuosi sitten, nämä kirjat olivat ensimmäinen hankintani. Jostain syystä silloin latasin kaikki 6 osaa, kai se oli sitä alkuhuumaa. En kuitenkaan heti aloittanut niitä lukemaan, vaan muut vampyyritarinat veivät voiton.

Tässä tarina on taas vähän eri. On Moroi -rotu, joka tarvitsee verta, eikä siedä auringonvaloa. He osaavat myös jokainen jonkun magian. He ovat harvinaisia ja vielä enemmän harvenevat koko ajan. Heidän joukossaan on myös Kuninkaalliset, joihin kuuluu kirjan toinen pääosan esittäjä Lissa.

Kirja kerrotaan kuitenkin hänen parhaan ystävänsä näkökulmasta. Rose Hathaway on Damphir, joiden tarkoitus on suojella Moroi -rotua. Molemmat tytöt ovat opiskelleet samassa koulussa, mutta kirja alkaa siitä, että kaverukset ovat karkuteillä koulusta. Tosin hyvästä syystä, mutta heidät palautetaan takaisin.

Koulussa kaikki ei ole hyvin, mutta vaikka kyseessä on ikiaikainen sota Strigoin ja Moroi:n välillä (Strigoit ovat harhautuneet Moroista), asioihin kuitenkin näyttää liittyvän jotain muuta.

Itse kirja oli oikeastaan raadollista kuka-leikkii-kenenkin-kanssa -higschool -draamaa. Muuten pidin kyllä kirjasta, mutta tätä oli ihan liikaa, vaikka se ehkä olikin saatu sotkettua juoneen ihan istuvasti. Taidan kuitenkin lukea nyt muuta väliin, ennenkuin aloitan seuraavan osan.

Smith, Wilbur: Vaaran vesillä

Henkeäsalpaava toimintatrilleri seikkailukirjojen mestarilta. Afrikkalaiset muslimimerirosvot kaappaavat risteilyalukselta 19-vuotiaan Cayla Bannockin. Tytön äiti Hazel omistaa yhden maailman suurimmista öljy-yhtiöistä, joten lunnasvaatimukset ovat tähtitieteelliset. Mutta tyytyvätkö häikäilemättömät merirosvot pelkkään rahaan? Kun poliittiset ja diplomaattiset syyt estävät kansainvälisiä tahoja puuttumasta asiaan, Hazel ottaa yhteyttä kovaksi koulittuun taistelijaan Hector Crossiin. Yhdessä he lähtevät pelastamaan Hazelin tytärtä Afrikan itärannikon vaarallisille vesille.
Pidän näistä kirjoista. Tämä on ollut sähköisessä muodossa jo pitkään, ja nyt sen aloitin sitten lomareissun viimeisenä päivänä. Ja sain kotisohvalla seuraavana päivänä päätökseen.

Tarinassa ei ole sinällään mitään uutta. Smithin kirjat kertovat usein Afrikan maista, johtuen hänestä omasta syntyperästään. Hän on itse syntynyt Pohjois-Rhodesiassa, joka on nykyinen Zambia. Hän osaa kuvailla luontoa ja olosuhteita hyvin autenttisesti. Tässä(kin) tarinassa on sankari, neito (tai pari) pulassa ja ilkeitä vihulaisia pilvin pimein.

Kirja on jaettu oikeastaan kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pelastetaan kaapattua tyttöä, toisessa osassa eletään seesteistä aikaa ja sitten vielä kertaalleen lähdetään tositoimiin.

Kirjan neitonen ei ole avuton leidi pulassa, eikä kaikki hyvikset säily hengissä tai ole välttämättä edes hyviä. Joten pisteet siitä. Muutama vähän vatsaakouristava kohtaus osui kohdalle, eikä välttämättä auttanut parantamaan mielikuvaa tietyistä ihmisryhmistä. En kuitenkaan kutsuisi kirjaa rasistiseksikaan, vaikka muutaman kerran mentiin kyllä hyvin lähelle.

Noel, Alyson: Everlasting

Näiden kirjojen suomentaminen on aika hidasta puuhaa, joten nappasin tämän viimeisen osan Kuolemattomat -sarjaa englanniksi. Ei siksi, että olisin niinkään ollut kiinnostunut lukemaan tarinan loppuun, vaan siksi, että vihdoinkin saisin tämän sarjan loppuun.

Pidin sarjan ensimmäisistä osista, mutta tätäkin on mielestäni pidennetty liikaa. Ja tässä on täsmälleen sama idea, kuin juuri lukemassani Passion -kirjassa (3. osa Kate Laurenin Fallen -sarjasta). Eli tässä Ever lähetään tutkimusmatkalle omaan historiaansa. Tai siis eri versioihin omasta historiastaan. Ja sieltä pitäisi sitten löytyä ratkaisu siihen, että Ever ja Damen voisivat vihdoinkin koskettaa toisiaan. Silleen ihan oikeesti koskettaa.

Ensimmäiset kappaleet olivat... noh... booooring. Mutta, sitten kun hypättiin menneisyyteen, niin homma itse asiassa parani. Loppua kohden nostettiin ajatuksia ihmisen sielun liikkeistä. Sen kummemmin loppuratkaisua paljastamatta, kaipa se oli ihan ok. En oikein osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Sarja oli kokonaisuutena hyvä, vaikka oltaisiin selvitty muutamalla osalla. Kuusi osaa oli ehdottomasti liikaa.

**********************************************

Tyyppi: Kindle -edition

Kirjoittaja: Alyson Noel

Kääntäjä: - 

Painettu:
Sivumäärä: 336

Revis, Beth: Shades of Earth

Huom! Sisältää paljastuksia sarjan ekoista osista, joten lopeta lukeminen tähän, jos et ole vielä niitä lukenut.

En siis todellakaan malttanut odottaa tämän kolmannen osan suomennosta, vaan imaisin Amazonin verkkokaupasta tämän kolmannen osan kindlelleni. Ja myönnettäköön, että oli sen verran jännittävä, että meni ihan yötä myöten lukemiseksi.

Varjelus -alus on vihdoin päässyt perille. Alus on ollut perillä jo pitkään, mutta vaaroista ja varoituksista johtuen se ei ole ikinä laskeutunut. Nyt kuitenkin porukka jakaantuu ja jäädytetyt ja osa muista lähtee Amyn ja Seuraajan johdolla alas.

Siellä vastassa on maan lisäksi muita. Väkeä aletaan tappaa alkumetreillä, eikä vihollinen anna näyttää itseään. Amyn isä ottaa johdon käsiinsä, eivätkä kaikki siitä pidä. Isukki on ehkä hieman, voisin jopa sanoa, rasistinen. Ylimielinen ainakin, rasistinen on ehkä liioittelua.

Kirjassa pitää hyvin otteessaan jo se, että ei tiedä, mikä viidakossa vaanii. Tai kuka. Vasta aika lopussa alkaa selvitä koko kuvion juoni. Mikä on taas aika yllättävä. Ihan loppu oli ehkä aika tekemällä tehty, mutta muuten tämä sarja on ollut yksi parhaista, joita olen vastaavia lukenut.

Ehdottomasti suosittelen. Teiniangstia ja romantiikkaa toki löytyy, mutta se on aika pienessä osassa kuitenkin.

Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Osa 1: Matka alkaa
Osa 2: Miljoona aurinkoa

Elkeles, Simone: Perfect Chemistry

Kirja, johon tartuin hetken mielijohteesta, koska Goodreads -sivusto suositteli. Kyseessä on moderni versio West Side Storysta. Tässä ei kylläkään lauleta. Mutta kiltti tyttö Brittany, joka pitää julkisivunsa kunnossa, joutuu työpariksi pahan pojan, Alexin kanssa.

Ja romanssihan siitä syntyy. Romanssi, joka on itse asiassa aika sööttiä luettavaa. Kyllä tällaisen vanhan tädin sydän suorastaan nuortuu, kun lukee noinkin kiihkeästä rakkaudesta. Jossain arvostelussa pahoiteltiin, että Simonen kuvaus jengien reaalimaailmasta ei olisi ollut kovinkaan realistinen. Siihen en osaa sanoa, mutta kyllä mukaan mahtui muutama aika ikäväkin episodi. Kirja on itse asiassa ensimmäinen osa trilogiaa, jossa kerrotaan kolmesta veljeksestä.

Vaikka kirja oli hyvä, en varmasti ainakaan hetkeen lue kahta seuraavaa. Jotenkin haluan jättää sen hyvän fiiliksen tästä kirjasta, seuraavat osat saattaisivat olla pettymys. Vaihtelua oli myös se, että kirjassa ei ollut mitään yliluonnollista.

Nicholls, David: Sinä päivänä

Tämä kirja tuntuu olevan tapetilla ihan joka puolella. On leffaa ja kirjastosta tätä on turha haeskella. Joten, eikun e-kirjaa sitten ostamaan. Kirjassa on hauska idea. Kerrotaan kahden ihmisen elämästä kahdenkymmenen vuoden ajan, aina samalta päivältä, heinäkuun 15. päivä. Emma ja Dexter elävät molemmat omaa elämäänsä välillä tahoillaan ja välillä yhdessä.

Tarina etenee todella jouhevasti, vaikka kirjan keskivaiheilla hieman puudutti, koska vuosista huolimatta tuntui, että homma ei oikein edennyt. Luin kirjan kuitenkin nopeasti loppuun, ja loppu oli kaikesta huolimatta aika kaunis. En tiedä, haluanko nähdä leffaa, mutta jos se vastaan osuu, niin ehkä sitten.

Martin, George R. R: Lisää miekkoja ja kähmintää kruunun kyljessä

Kahlattuani ensimmäisen osan The Song of Ice and Fire -sarjasta, tartuin aika nopeasti toiseen osaan. ja taas mentiin englanniksi. Nyt kirja oli kokonaan e-kirjana, mutta olin hankkinut kesän kunniaksi myös Kindlen lukulaitteen, joten en ollut enää riippuvainen iPadin heikohkosta akun kestosta. Tämä olikin ensimmäinen kirja, jonka luin kokonaan Kindlellä. Mainio vekotin.

Ja sitten itse kirjasta. Tämä opus kertoi pelkästään siitä, ketkä nyt sitten halusivat kunkuksi kunkun paikalle. Ja tokihan sinne halusivat kaikki kynnelle kykenevät. Joten seurasi lisää juonittelua ja selkään puukotuksia. Ja käsiin puukotuksia, jalkoihin puukotuksia, muutama vatsaankin. Ja päitä taas lähti irti. Eli varsin samanlaista menoa kuin ekassakin osassa. Mutta ensimmäisen osan tapaan koukuttavasti kerrottuna, joka luku eri hahmon näkökulmasta. Joten kahlasin kirjan viikon aikana, vaikka sillä oli paksuutta liki 1000 sivua. Mutta flunssa kaatoi petiin, joten sinne vällyjen väliin sopi myös tämä kirja.

Kirjan henkilömäärä vaan kasvoi kasvamistaan. Mukaan tulivat lapset, puolisot, serkut ja serkun kummin kaimat. Mutta jotenkin, se ei enää niin haitannut. Päähenkilöt olivat kuitenkin tulleet tutuiksi, joten pysyin paremmin kärryillä eri hahmoista. Fantasiaa tässä osassa oli jo ykkösosaa enemmän. Mutta edelleen ollaan kirja tuntui aika realistiselta, aivan kuin olisi lukenut euroopan sodista keskiajalta.

Martin, George R. R: Miekkoja ja valtatappelua

Työkaverin suosituksesta hankin ensimmäisen osan Geroge R.R. Martinin sarjasta: Song of Ice and Fire. Kirja kantaa nimeä Game of Thrones ja paksuutta sillä oli liki 1000 sivua. Ja koska viime aikoina on tuo kielitaito hieman päässyt rapistumaan, niin päätin, että tämähän luetaan nyt englanniksi. Eihän se nyt niin hankalaa voi olla, kun naapurin teini-ikäinenkin lukaisi ne ihan tuosta vaan. Alunperin hankin paperiversion, mutta puolestavälistä jatkoin lukemista e-kirjana.

Ja tosiaan, aika nopeasti lukeminen alkoikin sujumaan myös vieraalla kielellä. Kirjan alku oli heti hätkähdyttävä ja työkaverin kommentti "Älä tykästy kehenkään, se kuolee kuitenkin" alkoi tuntumaan enemmän kuin todelta. Kaikesta päänkatkomisesta huolimatta tarina imaisi mukaansa. Kirjan jokainen luku on aina jonkun hahmon näkökulmasta kerrottu. Ja tämä osoittautui hyväksi tavaksi. Kappaleet jäivät toki aina johonkin sellaiseen kohtaan, että aika nopeasti tuli luettua seuraavat kappaleet, että pääsi taas seuraamaan juuri sen suosikin matkaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aloitin kirjan jo kesällä 2010, ja ekojen lukujen jälkeen luin paljon muutakin englanniksi, joten jatko sujui ehkä senkin takia helpommin.

Välillä vilkuilin myös suomennettua versiota, jossa nimet ja paikat olivat suomennettu. Ehkä jotain juttuja olisi saanut paremmin irti, jos olisin tosiaan lukenut suomeksi. Käännökset olivat välillä ihan oivaltavia. En kuitenkaan tuota pitänyt ongelmana, mutta välillä oli todellinen haaste muistaa henkilöt. Kirjasarjan uusimman osan henkilöluettelo on kuulemma 60 sivua pitkä. Henkilöitä ja eri sukuja vilisee pilvin pimein, eikä itselläni ollut ainakaan mitään mahdollisuutta pitää kaikkia muistissa. Jos ei sitten pidä auki samalla sitä henkilöluetteloa.

Kirja on täynnä poliittista juonittelua. Ekassa osassa fantasia oli vielä aika vähäisessä roolissa, odotan jatko-osilta enemmän sen suhteen. Välillä kirjan niljakkeet saivat verenpaineen nousemaan sellaisiin lukemiin, että pieni lenkki lähimetsän pururadalla oli tarpeen, että pystyi taas jatkamaan lukemista. Kirjassa ei kuitenkaan ole mitenkään mustavalkoinen meno. Suurin osa henkilöistä pysyy harmaalla alueella. Sillä hyvikselläkin oli omat luurankonsa kaapissa.

Sain kirjan sopivasti loppuun, ennenkuin HBO alkoi näyttämään kirjasta tehtyä sarjaa. Sarja seuraa hyvin uskollisesti kirjaa, joten mitään uutta se ei tarjonnut. Vuorosanatkin muistin välillä ulkoa. Mutta HBO:n tyyliin uskollisena, hyvin toteutettu sarja.

Kirja: John Marsden, The Tomorrow -series

Australialainen nuortenkirjailija John Marsden on kirjoittanut erittäin suositun (australiassa suosittu) The Tomorrow -sarjan. Innostuin sarjasta, kun sen ensimmäisestä osasta tehty leffa tuli teattereihin. Leffa on edelleen näkemättä, mutta kirjat luin aika nopeassa tahdissa läpi. En arvioinut niitä erikseen vaan kaikki kerralla, koska en enää edes muista, että missä kirjassa tapahtui mitäkin.

Sarjan osat ovat:

1. Tomorrow, When The War Began
2. The Dead of the Night
3. The Third Day, the Frost
4. Darkness Be My Friend
5. Burning for Revenge
6. The Night is for Hunting
7. The Other Side of Dawn

Sarjan perusjuonena on sota. Ryhmä nuoria lähtee viikonlopun viettoon ja sillä aikaa heidän kotikylänsä ja samalla koko Australia vallataan. Missään vaiheessa kirjojen ei aikana ei sanota, että mikä maa hyökkäsi, mutta ei siinä tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen, mihin suuntaan sormi osoittaa. Ja siitähän homma sitten alkaa edetä. Ensimmäisissä osissa nuoret pistävät kapuloita rattaisiin oikein kunnolla. Jos ei anna sellaisten pikkuseikkojen häiritä, kuten se, että nuoret päihittävät kilokaupalla ammattisotilaita lähinnä pikkunäppäryydellään, niin homma on oikein toimivaa.

Ja kuten kuvaan sopii, niin sekaan mahtuu romansseja, teiniangstia (tätä luojan kiitos aika vähän) ja kuolemaa. Paljon kuolemaa. Moni joukosta putoaa matkan varrella pois. Koska luin kirjat tosiaan aika putkeen, niin jossain vaiheessa alkoi puuduttamaan se, että jatkuvasti tehtiin joku killeri-isku vihollisen asuntoihin / autoihin / laivoihin / lentokoneisiin / jne. ja aina vihulaiset tulivat rytinällä päälle ja aina kuitenkin selvittiin nippanappa.

Kirjat ovat kuitenkin aika raadollisesti kirjoittettu, ja voisin kuvitella, että sota tosiaan voisi ollakin tuollaista. Ei mitään mukavaa. Sarjan loppuosissa tehdään myös sissi-iskuja, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin. Suosittelen sarjaa kuitenkin.

Cast, P. C: Marked

Tämä kirja oli ensimmäisiä, joita hankin iPadin ja Kindlen ohjelman jälkeen. Joten kirja tarttui Amazonin kirjakaupasta helposti käsiin. Suomeksi tätä ei tainnut siinä vaiheessa vielä ollakaan. noh, alkuun englanninkieli oli vähän kankeaa, sanat hukassa jne. Mutta aika nopeasti kieleen tottui.

Kirja on taattua teinihömppää, ja tarinan alussa Zoey Redbird merkitään vampyyriksi. Hän saa leiman otsaansa ja joutuu muuttamaan vampyyrikouluun. Tämä on helpotus, koska Zo ei juurikaan tule kiihkouskovaisen isäpuolensa kanssa toimeen.

Koulussa Zo saa heti ykkövihollisekseen koulun kaunottaren ja pitää silmäpeliä kaunottaren poikakaverin kanssa. Koulun kuumin kolli. Tämä ei lieneekään kenellekään yllätys?

Vampyyriksi tulo ei ole ihan kaikkein helpoin homma ja välillä porukkaa kuolee. Zoey on kuitenkin poikkeus (ei taaskaan varmaan yllätys) ja hän taitaa kaikkien elementtien kutsun, kun normivamppis osaa vain yhden. Tästähän seuraa sitten se, että kirjan lopussa hän kampeaa ilkeän kauneuskuningattaren valtaistuimeltaan ja Eric on sulaa vahaa. Samoin näyttäisi olevan koulun johtajatar, joka neuvoo nuorta suojattiaan. Myös isoäiti vilahtelee kuvioissa, hän taitaa vanhat tarut ja niistä on hyötyä myöhemmin.