Howey, Hugh: Siirros

Päätä huimaava scifitrilleri Siilon maailman alkuvaiheista ja maanpäällisen elämän tuhosta

Nuori kongressiedustaja Donald Keene saa tehtäväkseen valvoa jättimäistä maanalaista rakennushanketta, ja vähittäin rakennuksen todellinen tarkoitus alkaa selvitä hänelle. Keene aikoo paljastaa siilon salaisuuden, jota Yhdysvaltain hallitus tarkoin varjelee, mutta joutuu maksamaan aikeistaan kalliin hinnan.

Maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi kohonneen Siilon saagan toinen kirja, Siirros, kertoo Siilon maailman synnystä. Elämä maanpinnalla on käymässä mahdottomaksi, ja ihmiskunta pakenee siiloon, jossa uusi elämä on täynnä sääntöjä, uhrauksia ja mukautumista. Muisto maanpäällisestä elämästä kummittelee ihmisten mielissä, ja pinnan alla kytee kipinä, joka voi hetkessä muuttaa siilon palavaksi ruutitynnyriksi.

*********************************************************************************

Pidin hyvin paljon Siilosta, sarjan ensimmäisestä osasta. Tässäkin kävi vähän samalla tavalla tosin. Kirjan alkuosa sai istumaan nenä kiinni kirjassa, mutta loppuosa ei ihan niin mukaansa tempaava ollut. Mutta hyvä siitäkin huolimatta. Oli jotenkin kiva saada ahaa -elämyksiä ensimmäiseen osaan nähden. Tämän kirjan tapahtumat kuitenkin tapahtumat suurimmaksi osaksi ennen ekaa.

Donald Keene on hyvin inhimillinen hahmo, joka tuntee huonoa omaatuntoa jo siitä, että hän työskentelee entisen tyttöystävänsä Annan kanssa projektissa, joka on Annan isän suunnittelema. Donaldin vaimo jää valitettavasti hyvin etäiseksi, harmi siksi, että kuitenkin koko kirjan ajan Helen kulkee Donaldin punaisena lankana. Donald kyseenalaistaa aika nopeasti koko hankkeen, mutta ei saa kuitenkaan totuutta selville tarpeeksi ajoissa. 

Kirjan lopussa aletaan lähestyä ekan kirjan tapahtumia ja loppu muistuttaakin sitä aika paljon. Ihmismieli on kummallinen, se ei halua tulla suljetuksi ahtaaseen paikkaan tuhansien muiden kanssa. Varsinkaan, jos sillä on muisto jostain paremmasta. Enempää kirjasta ei oikein pysty sanomaan, spoilaamatta tarinaa. Ja sitä ei kannata näiden kirjojen kohdalla tehdä.

Frey James, Johnson-Shelton Nils: Endgame - Loppupeli

”Loppupeli on yksinkertainen. Tapa tai tule tapetuksi.”

12 ikivanhan kansan edustajaa valmistautuu tehtäväänsä, ja ihmiskunnan kohtalo jää toisiaan vastaan taistelevien teini-ikäisten varaan.

Eri puolille maailmaa iskeytyvät meteoriitit surmaavat tuhansia. Se on merkki. Loppupeli on alkamassa.

Koulunsa priimus Sarah jättää rakkaansa ryhtyäkseen Pelaajaksi. Katujen kasvatti Jago tietää pystyvänsä surmaamaan tulevat vastustajansa. Chiyoko on valmis liittoutumaan vain hyötyäkseen An Liusta. Heillä ja kahdeksalla muulla Pelaajalla on edessään oma tuskainen odysseiansa, aseenaan salaisessa kohtaamispaikassa saatu vihje kätketyistä symboleista.

Vain yksi voi voittaa pelissä, jossa ei ole sääntöjä.

20th Century Fox on jo varannut elokuvaoikeudet Endgame-trilogian ensimmäiseen osaan, joka julkaistaan samanaikaisesti yli 30 maassa. Teokseen liittyy kiinteästi myös Googlen toteuttama kansainvälinen mobiilipeli, jonka pääpalkintona on kulta-aarre.

********************************************************************************

Tässä oli kirja, joka koukutti kyllä ensi riveiltä. Tottakai idea on moneen kertaan nähty, toisaalta taas ei. Kirjassa kerrotaan tarinaan melkein kaikkien 12 kilpailijan näkökulmasta. Osa kuolee aikaisessa vaiheessa, osa jatkaa seuraavaan osaan.

Kilpailijat ovat käytännössä lapsesta asti koulutettuja tappokoneita, mutta heissä on kuitenkin paljon inhimillistä. Pääpaino tuntuu olevan Sarahissa ja hänen kanssaan liittoutuvalla Jagolla. Soppaan sotketaan myös mustasukkainen ja naiivi entinen poikaystävä, ja tarina saa aika tragikoomisiakin piirteitä.

Kirjassa matkataan ympäri maapalloa, päädytään Kiinasta Englantiin. Maisemien ihailulle ei kuitenkaan jää aikaa, kun koko ajan yritetään löytää kolmea eri avainta. Niiden ensimmäinen löytäjä saa pelastuksen ja muut tuhoutuvat. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, ja koko ajan tapahtuu jotain.

Kirjasarjassa on hauska jippo. Kirjoihin on kätketty vihjeitä, ja niiden ratkaisija saa käsiinsä kultapalkinnon. Ensimmäisen osan palkinto on mielestäni n. puolen miljoonan arvosta kultaa, joten mistään pikkusummasta ei ole kyse. Ratkaisu ei kyllä sitten ole myöskään helppo. Kirjaan on kätketty runsaasti vihjeitä, eivätkä kaikki suinkaan ole tärkeitä. Itse en edes yrittänyt. En tietäisi edes, mistä aloittaa.

Rossi, Veronica: Yhä sininen taivas. (Paljaan taivaan alla, osa 3)

Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

**************************************************

Tätä päätösosaa odotin paljon. Latasin tämän jo Kindlelle heti ilmestyessä, mutta huomasin, että suomennos tulee hyvinkin nopeasti, joten maltoin odottaa sen. En halunnut missata tavuakaan tunnelmasta ja englanniksi ei ehkä kuitenkaan kaikki tunteet välity niin hyvin.

Enkä pettynyt. Koko sarja on ollut mielestäni loistava. Pidän kirjailijan tyylistä. Hän ei rakenna turhia, viime aikoina niin muodissa olleita, kolmiodraamoja, eikä tee henkilöistä liian yksiulotteisia. Kirjan alussa Arian vanhat asuinkumppanit ovat joutuneet luopumaan turvallisesta asuinkapselistaan. Heidän päällikkönsä Hess ja ulkomaailman pahis, Sable ovat liittoutuneet. Heillä on yksi päämäärä: Yhä sininen taivas. Kukaan ei tiedä varmasti, onko kyseessä pelkkä legenda, mutta on silminnäkijöitä, joiden mukaan eetteriseinämän takana näkyy kirkas taivas ja meri.

Tähän havaintoon luottaen Hess ja Sable kaappaavat Cinderin, pikkupojan, jolla on kyky hallita kuolettavaa eetteriä. Cinderin hallinnoimiseen he tarvitsevat kuitenkin Perryä. Perryllä on muitakin ongelmia. Roar, hänen paras ystävänsä on surun murtama menettyään elämänsä rakkauden. Hän purkaa kiukkunsa ja surunsa Perryyn ja aiheuttaa kostonhimollaan muutaman ikävän ja hengenvaarallisen tilanteen. 

Hessin poika Soren auttaa kapinallisia ja Aria saa myös apua eräältä, jonka olemassaolosta hän ei ollut aikaisemmin edes tiennyt. Kuten kirjan takakansi kuvaa, kyseessä on kilpajuoksu, nyt tosin aikaa vasten. Vanha maailma muuttuu asuinkelvottomaksi, ja sinne jäävät kuolevat varmasti. 

Spoilaamatta kirjan loppua, totean vain, että Rossi saa hyvin avoimet langanpäät solmittua. Lukija ei tunne itseään huijatuksi, vaan itse laskin kirjan hyvillä mielin käsistäni. Totean vain, että tällaista lisää.

Roth, Veronica: Allegiant

Viimeinen osa maailmanlaajuista huomiota osakseen saanut Divergent -sarja tuli nyt sitten luettua.
Viimeiset osat ovat aina haastavia, ja mielestäni tässä onnistutaan ihan hyvin.

Tarinan alussa Tris, Tobias ja muut lähtevät kaupungista sen ulkopuolelle. Mukaan lähtee sekalainen seurakunta, eivätkä kaikki tule toimeen keskenään. Mutta, kirjan yksi vahvoista teemoista on vanhojen syntien anteeksianto. Maailma ulkoupuolella antaa paljon ajattelemisen aihetta ja perspektiiviä nuorille. He tajuavat, että eivät suinkaan ole yksin maailmassa. Maailmassa, jonka laajuuskin heille valkenee pikkuhiljaa. Hauskasti kirjaan on upotettu meille tuttuja asioita oudossa yhteydessä. Esim. lentokentästä on tehty viimeisen kirjan päänäyttämö.

Tobias ja Tris saavat molemmat tietoonsa perimästään asioita, joihin se suhtautuvat kumpikin ristiriitaisesti. Ja tekevät päätöksiä, joilla on kauaskantoiset seuraukset. Hallintoportaasta saa etsimällä etsiä hyviksiä, vaikka kaikki tuntuvat etsivän hyviä ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Onko nuorten päätökset sitten sen parempia, sen saa jokainen varmasti päätellä itse. Kaunpungin sisällä käydään myös omat taistelunsa, jossa pääosassa ovat Tobiaksen vanhemmat.

Kirjan juoni etenee aika hyvin. Muutamia suvantovaiheita on, mutta tokihan niitä pitääkin olla yli 500 sivun kirjassa. Pääasiassa kuitenkin koko ajan tapahtuu jotain. Loppu oli ihan ok, ei siitä enempää, muuten menee spoilaukseksi. Varmasti loppu, joka ei ole kaikkien mieleen, mutta taas toisaalta jotkut ovat kovastikin pitäneet. Selkeä loppu, mutta ei mitään erään toisen sarjan tapaista, jossa lapsenlapsetkin käydään erillisessä jatko-osassa läpi.

Tämän sarjan suomennus aloitetaan ensi vuonna, elokuvan myötä. Ehkä luen vielä joskus suomeksikin, olisi jännä nähdä muutaman kohdan käännökset jne.

Howey, Hugh: Siilo

Mikä on velvollisuutesi siilossa?
Pitää yllä järjestystä.
Mitä suojelet ennen kaikkea?
Elämää ja isien perintöä.
Mitä se vaatii?
Uhrauksia.

Ihmiskunnan rippeet elävät valtavassa maanalaisessa siiloissa. Maailma on saastunut elinkelvottomaksi ja ulkoilma on myrkyllistä hengittää. Ihmiset elävät siilossa ankarien sääntöjen ja rajoitusten armoilla. Mutta jotkut uskaltavat kyseenalaistaa vallitsevan järjestyksen ja unelmoida.

Yksi heistä on Jules.
Hän on valmis paljastamaan siilon salaisuudet.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kirja on alunperin julkaistu viitenä pienenä tarinana. Jatkokertomuksena. Mutta myöhemmin yhdistetty kirjaksi. Ja hyvä näin, koska tarinat ovat aika lyhyitä. Juoni on kuitenkin yksi ainoa koko tarinassa.

Luin kirjan puoleenväliin asti yhdeltä istumalta. Sitten oli pakko nukkua välissä. En tiedä, johtuiko se nukkumisesta vai todella kiireisestä työpäivästä, jonka asiat pyörivät vielä illallakin päässä. Mutta kirjan loppuosa ei ollut ihan niin mukaansa tempaava kuin alkuosa.

Joka tapauksessa, aivan loistava dystopia. Kirjailija kuvasi hyvin ihmisten ajatuksia ja tunteita maanalaisesta asumisesta. Tai no, mistäs minä tiedän, kun ei sellaisesta ole kokemusta, mutta voisin kuvitella sen jokseenkin noin tapahtuvaksi.

Kirjassa siis eletään korkeassa, liki 140 kerrosta käsittävässä siilossa. Jokaisella tasolla on oma tarkoituksensa ja kirjan alussa siilon pohjalta nostetaan taitava mekaanikkonainen yläkerrokseen seriffiksi. Hän alkaa aika nopeati haistaa palaneen käryä ja muutamat tapahtumat saavat aikaan lumipalloefektin, joka vavisuttaa koko siiloa. 

Enempää en viitsi kertoa, koska osa kirjan viehätystä oli nimenomaan se, että tapahtumat tulivat totaalisena yllätyksenä. Tällaisissa tarinoissa se on hyväksi. Kirja jättää myös muutamia asioita auki, tosin, ei mitään tärkeitä, mutta en tiedä, onko tähän tarkoitus joskus mahdollisesti tehdä jatkoa.

Cronin, Justin: Linnake

Vuosi nolla. Luhistuvan Amerikan raunioissa kourallinen henkiinjääneitä kohtaa toisensa. Yhdessä he pyrkivät kohti turvaa vastassaan ylivoimaiset viraalit, vampyyrinkaltaiset elävät kuolleet.

Vuosi 97 jv. Ihmisten vastarintaliikkeen on murtauduttava Iowan jäisille lakeuksille rakennettuun linnakekaupunkiin ja tuhottava elävien kuolleiden kaksitoista kauhistuttavaa johtajaa. Pystyykö edes salaperäinen Amy-tyttö, puoliksi viraali ja puoliksi ihminen, auttamaan viimeisiä eloonjääneitä heidän itsemurhatehtävässään?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kirja oli samaan tyyliin kirjoitettu, kuin ensimmäinenkin. Eli välillä oltiin vuodessa nolla, jolloin kaikki alkoi, ja välillä n. 100 vuotta siitä eteenpäin. Joissain kohdin oli myös pätkiä sieltä välistä. Vaikka kaikki näennäisesti olivat eri tapahtumia, niin kuitenkin niillä oli joku punainen lanka, jolla henkilöt ja tapahtumat nivoutuivat yhteen.

Kirja oli liki 600 sivua ja aika tiheää tekstiä. Silti sen lukemiseen ei mennyt montaa iltaa, koska tarina tempaisi mukaansa. Kirjan alussa kerrotaan yhdestä porukasta, joka yrittää selviytyä alkavasta maailmanlopusta. Jossain kohtaa kerrotaan tarina vuodesta 79 jälkeen katastrofin ja sitten päädytään sinne vuosisadan loppuun jälkeen nollavuoden.

Henkilöhahmoihin ehtii samaistua aika nopeastikin, joten kirjassa on monta harmillista hetkeä, kun kuolema korjaa satoaan. Ihmismielen raadollisuus tulee esiin siinä kohtaa, kun tajuaa, että ihmisen vihollinen ei aina ole viraali vaan välillä toinen ihminen. 

Hieman häiritsi myös uskonnollisuus, jota kirjassa ainakin sivutaan. Osa tarinasta (onneksi hyvin pieni osa), on vähän hämärää tajunnan virtaa. Mutta ei se varsinaista tarinaa haittaa. Kirjan loppua kohden porukka alkaa kasaantua kohti linnakekaupunkia. Sen jälkeen meno on kuin karanneen junan käsissä, kaikki odottavat yhteentörmäystä, joka myös väistämässä tapahtuu.

Todella mielenkiinnolla jään odottamaan kolmatta ja viimeistä osaa. 

Lawrence, Theo: Salatun voiman kaupunki

Maaginen kahtia jaettu kaupunki. Poliittista kapinaa. Ikuista rakkautta?

Manhattan vuonna X. Pilvenpiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, joiden yltäkylläisen elämän mahdollistaa vain katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla kurjaliston joukossa majailevilta mystikoilta salaperäisesti hankittu energia. Yläluokan hienostosviiteissä asuu myös 16-vuotias Aria Rose, rakastuneena silmittömästi isänsä poliittisen kilpailijan poikaan.

Vai onko hän sittenkään niin rakastunut? Ainakaan hän ei pysty muistamaan, miten romanssi sai alkunsa. Mutta sitten Aria tapaa Hunterin, komean ja hämmentävän mystikon alakaupungista, ja tällä tuntuu olevan hallussaan hänen unohtuneen menneisyytensä avain.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Taas yksi dystopia. Eikä ollenkaan huonompi tämäkään. Tarina oli taas hieman erilainen, kuin aiemmat lukemani. Aria herää yhteen aamuun muistamatta mitään sulhasestaan. Sulhasesta, jonka takia hän on kuitenkin uhmannut perhettään ja saattanut vaaraan itensä ja paljon muutakin. Tämän romanssin takia jaettu kaupunki saadaan kuitenkin yhdistettyä. Tai se on ainakin tarkoitus.

Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa ja Aria tutustuu poikaan kaunpungin varjoisalta puolelta. Maan tasalta, jossa asuu se huonompi aines. Ja mystikot, jotka pitävät kaupungin pyörimässä. Kirja on aika raadollinenkin kuvaus yhteiskuntaluokista, ja vaikka kyseessä on fantasia, niin täyttä tottahan tämä luokkajako on monessa maassa. 

Lopussa homma jotenkin lässähti, toivon, että jatko ei mene poliittiseksi suhmuroinniksi. Jatko-osahan tullee vasta joskus ensi vuoden puolella. Mutta ei siis huono sarjan ensimmäiseksi osaksi. Ei ollenkaan. Romantiikkaa, jännitystä ja toimintaa sopivassa suhteessa. Arian veli tosin nosti ärsyttävyyskertoimen potenssiin sata.

Rossi, Veronica: Halki ikiyön

Paljaan taivaan alla -teos tutustutti dystopiafanit virtuaalimaailmoissa eläneeseen Ariaan ja luonnon armoilla kasvaneeseen Perryyn. Aika ja välimatka eivät erottaneet kaksikkoa, mutta maailma heidän ympärillään on muuttunut. Perryn asema vuorovetisten veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen Arian menneisyyteen avoimen vihamielinen.

Pahenevat eetterimyrskyt kiristävät tunnelmaa, ja tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

Ensimmäisen osan tarina jatkuu saumattomasti tässä. En enempää paljasta alusta spoilausten takia, mutta tasaisen laadukasta työtä. Tässä tarinaa kerrotaan myös muiden kannalta, eikä kaikki pahikset välttämättä ole läpeensä pahoja. Kertojina jatkavat kuitenkin koko ajan Perry ja Aria. Kappaleet ovat sopivan lyhyitä, ja jäävät usein johonkin käännekohtaan. 

Lopussa aletaan keskittymään jo sen paratiisiin löytämiseen, ja kolmas osa varmasti keskittyy kilpajuoksuun sinne. Tai eihän siitä kilpajuoksua tule, vaan välineurheilua. Mutta en paljasta enempää ;-) Tässä osassa kuitenkin eetterimyrskyt ovat niin pahoja, että vanha maailma uhkaa tuhoutua täysin.

Nyt sitten pitäisi odottaa kolmatta osaa, joka julkaistaan englanniksi joskus ensi vuoden alusta. Odottavan aika on pitkä.

Mutta tämä kirja saa todellakin täydet pisteet ja suositukset!

Rossi, Veronica: Paljaan taivaan alla

Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitataan elämän hinnalla.

Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa.

Veronica Rossin esikoisteos kasvaa kolmiosaiseksi romaanisarjaksi, joka herättää antiutopisen tulevaisuuden eloon hätkähdyttävän väkevällä tavalla. Latautuneiden yksityiskohtiensa kautta se nostaa esiin ihmismielen haurauden ja musertamattoman voiman.

Jos olisi pitänyt lukea vain yksi dystopia -kuvaus tälle vuodelle, se olisi ehdottomasti tämä. Siis aivan loistava kirja. En oikein keksi edes mitään valittamista, muuta kuin sen, että se loppui. Onneksi toinen osa odotti hyllyssä.

Aria elää virtuaalimaailmassa (jollainen kuulostaa todella hyvälle, tuollainen voisi olla itselleni kiva paikka). Siis ne virtuaalimaailmat, ei muuten. Mutta ikävien sattumien summana hän joutuu siis kapselista ulos ja tutustuu Perryyn. Toki, tässä rakastutaan, ja uhraudutaan muiden puolesta, mutta tämä ei ole kuitenkaan liian siirappista. Loppu jää toki todella jännään kohtaan, joten jouduin melkein yötä myöden lukenaan jatkoa. 

Ihmiset on mielestäni hyvin kirjoitettu, eikä ole ylilhyöntejä. 

Young, Moira: Julma maa

Saba on varjo. Lugh on valo.
Ruma. Kaunis.
Laiha. Voimakas.

Saba ja Lugh ovat erottamattomat. Niinpä kun mustakaapuiset ratsastajat vievät talvipäivän seisauksena syntyneen kaksoisveljen pois kotoaan, alkaa Saban pitkä matka Kuolemanenkeliksi.

Maailma kotiseudun ulkopuolella on raakalaismainen ja vailla lakia. Saba joutuu raivaamaan tiensä läpi tuhoutuneiden kaupunkien ja hylättyjen korpien etsien veljeään. Samalla Saba, joka on huolehtinut vain itsestään, oppii vähitellen luottamaan myös toisiin ihmisiin.

Kanadalaisen Moira Youngin Julma maa aloittaa toiminnallisen trilogian tulevaisuuden yhteiskunnasta. Teos sai Costa Children's Book Awardin ilmestymisvuonaan.

Lainasin tämän kirjastosta, ja palautuspäivä läheni uhkaavasti. Joten oli pakko pakata kirja mukaan lomareissulle. Ja niinhän siinä kävi, että yhden iltapäivän ajan menin nenä kiinni kirjassa ja vain ynähtelin jotain miehen kommentteihin. Onneksi hän on jo tottunut näihin uppoutumisiin.

Kirja on toki nuorille suunnattu, mutta hyvin raadollinenkun kuvaus tulevaisuudesta. Nykyihmiset mainitaan vain sivujuonteena, ja silloinkin heitä kutsutaan romuttajiksi. Kuvastanee ihmiskunnan kohtaloa...

Saba lähtee siis pelastamaan veljeään. Mukaan on pakko ottaa pikkusisko, vaikka tyttöjen tunteet toisiaan kohtaan ovat kirjan alussa hyvin vihamieliset. Tarinan edetessä molemmista kuitenkin löytyy uusia piirteitä. Ja toki mukaan saadaan pientä romanssiakin, mitäpä nämä dystopiat olisi ilman pientä sydämen väpätystä. 

Kirjan loppua sen enempään spoilaamatta jäin odottamaan mielenkiinnolla jatkoa, en oikein tiedä, mihin suuntaan kirjailija haluaa tuosta tarinaa viedä. Vai onko ajatus trologiasta syntynyt vasta tämän kirjan jälkeen. ne kun ovat nykyään muodissa.

Suosittelen joka tapauksessa, oli oikein mukaansa tempaava tarina.

Revis, Beth: Shades of Earth

Huom! Sisältää paljastuksia sarjan ekoista osista, joten lopeta lukeminen tähän, jos et ole vielä niitä lukenut.

En siis todellakaan malttanut odottaa tämän kolmannen osan suomennosta, vaan imaisin Amazonin verkkokaupasta tämän kolmannen osan kindlelleni. Ja myönnettäköön, että oli sen verran jännittävä, että meni ihan yötä myöten lukemiseksi.

Varjelus -alus on vihdoin päässyt perille. Alus on ollut perillä jo pitkään, mutta vaaroista ja varoituksista johtuen se ei ole ikinä laskeutunut. Nyt kuitenkin porukka jakaantuu ja jäädytetyt ja osa muista lähtee Amyn ja Seuraajan johdolla alas.

Siellä vastassa on maan lisäksi muita. Väkeä aletaan tappaa alkumetreillä, eikä vihollinen anna näyttää itseään. Amyn isä ottaa johdon käsiinsä, eivätkä kaikki siitä pidä. Isukki on ehkä hieman, voisin jopa sanoa, rasistinen. Ylimielinen ainakin, rasistinen on ehkä liioittelua.

Kirjassa pitää hyvin otteessaan jo se, että ei tiedä, mikä viidakossa vaanii. Tai kuka. Vasta aika lopussa alkaa selvitä koko kuvion juoni. Mikä on taas aika yllättävä. Ihan loppu oli ehkä aika tekemällä tehty, mutta muuten tämä sarja on ollut yksi parhaista, joita olen vastaavia lukenut.

Ehdottomasti suosittelen. Teiniangstia ja romantiikkaa toki löytyy, mutta se on aika pienessä osassa kuitenkin.

Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Osa 1: Matka alkaa
Osa 2: Miljoona aurinkoa

Condie, Ally: Reached - Perillä

Onnistuuko kansannousu murtamaan Yhteiskunnan vallan?

Jätettyään Yhteiskunnan ja etsittyään epätoivoisesti niin kapinallisia kuin toisiaankin Cassia ja Ky ovat vihdoin löytäneet hakemansa. Hintana on kuitenkin jälleen menetys. Ky jää kansannousun piiriin, mutta Cassia määrätään palaamaan Yhteiskuntaan ja työskentelemään sieltä käsin vastarinnan puolesta. Mikään ei kuitenkaan ole ennustettavissa. Pian kansannousu virallisesti alkaa ja muuttaa kaiken. Löytävätkö Cassia ja Ky toisensa uudelleen, vai onko Cassian kohtalona kaiken jälkeen sittenkin Xander?

Ally Condie on kirjoittanut vangitsevan tarinan tulevaisuuden yhteiskunnasta, vapaudenkaipuusta ja kielletystä rakkaudesta. Trilogiassa on samastuttavat, koskettavat päähenkilöt sekä kaunis sanoihin ja kirjoittamiseen liittyvä ulottuvuus.

Tiedä sitten, onko vika siinä, että näitä vastaavia on nyt tullut luettua useita, vai kielessäkö se mätti vai missä. Luin siis tämän englanniksi. Mutta tämä ei vaan jotenkin oikein iskenyt. Laimeaa sanoisin. Eka osa oli hyvä, mutta tässä oli kyllä liikaa jotenkin sellaista ajatusten pyöritystä jne. Ehkä se on tuo takakannessa kerrotu ulottuvuus. En päässyt sinne samaan ulottuvuuteen.

Mutta, trilogia sai päätöksensä ja hyvä niin. Tarina sulkeutui kuitenkin, ja ihan tyydyttävästi omaan makuuni. 

Revis, Beth: Miljoona aurinkoa

Valheilla lastattu Varjelus-alus on luisumassa kaaokseen - riittävätkö Seuraajan johtajantaidot?

Kun totuus avaruusaluksesta ja sen taittamasta matkasta paljastuu ja uusi planeetta tuntuu liukuvan valovuosien päähän, elämä Varjeluksella on luisumassa yhä syvemmälle kaaokseen.

Tällä välin Seuraaja on ottanut langat käsiinsä ja yrittää olla sellainen johtaja kuin on aina halunnut olla. Hämmentynyt Amy taas on oppinut kätkemään todellisen luontonsa ja elämä Maassa tuntuu yhä enemmän kaukaiselta unelta. Vain yksi totuus on muuttumaton: Amyn ja Seuraajan on paettava yhdessä.

Tässä osassa touhu menee vielä jännittävämmäksi. Pystyykö alus todella saavuttamaan päämääränsä ja mitä muuta aluksen uumeniin kätkeytyy. Seuraaja ja Amy seuraavat johtolankoja, jotka avaavat aivan uudet ulottuvuudet.

Kirja taas todella imaisi mukaansa, enkä todellakaan malta odottaa kolmannen ja viimeisen osan suomennosta, joten hankin sen englanniksi. 

Sarjan muut osat:
Osa 1: Matka alkaa
Osa 3: Shades of Earth

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Kustantaja: Otava
Kirjoittaja: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Painettu: 2013
Sivumäärä: 382

Revis, Beth: Matka alkaa

Amy on jättänyt rakastamansa elämän tulevaisuuden tähden, ja edessä on hyinen matka kohti tuntematonta. 

Avaruusalus Godspeed lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti tuntematonta. Tarkoituksena on asuttaa uusi planeetta kaukana galaksin toisella laidalla. Mukana ovat myös 350 vuodeksi syväjäädytetyt 17-vuotias Amy ja hänen vanhempansa.

16-vuotias Elder-poika on asunut aluksella koko ikänsä eikä tunne ulkopuolista maailmaa lainkaan. Kun Elder sattumalta löytää alukseen kätketyt ihmiset, hän ihastuu Amyyn ja alkaa kuvitella, millaista olisi puhua Amyn kanssa ja tuntea hänet.

Amy herätetään vahingossa 50 vuotta liian aikaisin ja tyttö joutuu murhayrityksen kohteeksi. Myös muiden syväjäädytettyjen henki on vaarassa. Kuka on vastuussa näistä kuolemista?

Amy ei ole koskaan tuntenut olevansa näin yksin, eikä hän voi piiloutua minnekään.

Otin tämän kirjastosta vähän hetken mielijohteesta, kun näin toisen osan mainoksen. Ja täytyy sanoa, että en katunut. Näitä maailmanlopun tarinoita on tullut luettua nyt useita, mutta tämä oli taas hieman erilainen. Kirjassa oli todella nopeasti etenevä juoni, eikä kaikkia käänteitä pystynyt ennustamaan mitenkään. 

Kirjassa hyvin kuvataan mielestäni se, että mitä voisikaan tapahtua, kun ihmiset suljetaan samaan tilaan koko elämäkseen. Enkä puhu nyt mistään Big Brother -tyylisestä touhusta. Haalin samantien kakkososankin kätösiini.

Sarjan muut osat:
Osa 2: Miljoona aurinkoa
Osa 3: Shades of Earth

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kustantaja: Otava
Kirjoittaja: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Painettu: 2012
Sivumäärä: 399