Saba on varjo. Lugh on valo.
Ruma. Kaunis.
Laiha. Voimakas.
Saba ja Lugh ovat erottamattomat. Niinpä kun mustakaapuiset ratsastajat vievät talvipäivän seisauksena syntyneen kaksoisveljen pois kotoaan, alkaa Saban pitkä matka Kuolemanenkeliksi.
Maailma kotiseudun ulkopuolella on raakalaismainen ja vailla lakia. Saba joutuu raivaamaan tiensä läpi tuhoutuneiden kaupunkien ja hylättyjen korpien etsien veljeään. Samalla Saba, joka on huolehtinut vain itsestään, oppii vähitellen luottamaan myös toisiin ihmisiin.
Kanadalaisen Moira Youngin Julma maa aloittaa toiminnallisen trilogian tulevaisuuden yhteiskunnasta. Teos sai Costa Children's Book Awardin ilmestymisvuonaan.
Lainasin tämän kirjastosta, ja palautuspäivä läheni uhkaavasti. Joten oli pakko pakata kirja mukaan lomareissulle. Ja niinhän siinä kävi, että yhden iltapäivän ajan menin nenä kiinni kirjassa ja vain ynähtelin jotain miehen kommentteihin. Onneksi hän on jo tottunut näihin uppoutumisiin.
Kirja on toki nuorille suunnattu, mutta hyvin raadollinenkun kuvaus tulevaisuudesta. Nykyihmiset mainitaan vain sivujuonteena, ja silloinkin heitä kutsutaan romuttajiksi. Kuvastanee ihmiskunnan kohtaloa...
Saba lähtee siis pelastamaan veljeään. Mukaan on pakko ottaa pikkusisko, vaikka tyttöjen tunteet toisiaan kohtaan ovat kirjan alussa hyvin vihamieliset. Tarinan edetessä molemmista kuitenkin löytyy uusia piirteitä. Ja toki mukaan saadaan pientä romanssiakin, mitäpä nämä dystopiat olisi ilman pientä sydämen väpätystä.
Kirjan loppua sen enempään spoilaamatta jäin odottamaan mielenkiinnolla jatkoa, en oikein tiedä, mihin suuntaan kirjailija haluaa tuosta tarinaa viedä. Vai onko ajatus trologiasta syntynyt vasta tämän kirjan jälkeen. ne kun ovat nykyään muodissa.
Suosittelen joka tapauksessa, oli oikein mukaansa tempaava tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti