Mäki, Reijo: Seriffi

Rintamamiestalon pihalla valittaa ruosteinen vaijerikeinu, jossa istuu alaston ja raadeltu ruumis. Lehdet aloittavat armottoman lööppitulvan, jota jatkuu läpi talven. Seuraavana keväänä Jussi Vares palkataan tutkimaan yhä selvittämätöntä murhaa. Työ vie yksityisetsivän jälleen Turun alamaailman armottoman ja arvaamattoman aateliston pitkiin pöytiin ja hämäriin huoneisiin. Alkaa hämäysten ja toinen toistaan seuraavien juonenkäänteiden omituinen naamioleikki, jonka säännöt eivät tunnu aukeavan Varekselle. Ja sitten Jussia vastaan astelee nainen nimeltä Harriet, joka jättää mieheen ikuisen jäljen.Samaan aikaan novellikirjailija Luusalmi valmistautuu elämänsä ensimmäiseen runonlausuntatilaisuuteen odottamattomin seurauksin.Jossakin tapahtumia tarkkailee herkeämättä kasvoton Sheriffi. Hän on yhtä aikaa kaikkialla, mutta ei missään...

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Tämä kuului lukuohjelmistoon äänikirjana. Latasin keväällä Elisan sivuilta, ja kuuntelin juostessa kesän aikana. Yleensä juoksen lenkit kaverin kanssa, joten kirjan kuunteluun meni se kolmisen kuukautta. Mikä hieman häiritsi. Parin viikon tauko ei tee välttämättä oikeutta kirjan jännittävälle juonelle. Lenkkeillessä myös ainakin itselläni ajatus tuppaa harhailemaan, joten välillä oikein havahtui, että jaa, nyt taisi mennä viimeiset viisi minuuttia ihan ohi.

Juoni oli aika perusdekkarimainen. Kirjan alussa löytyy pari ruumista, mutta tappajaa heille ei sitten noin vaan löydykkään. Jossain vaiheessa toisen kuolleen omaiset ottavat yhteyttä Varekseen, joka alkaa sitoa langanpäitä kiinni. Nyt on pakko olla itsestään ylpeä, mutta ainakin itse tajusin aika aikaisessa vaiheessa kupletin juonen. Loppuun toki mahtui parikin nasevaa yllätystä, joten kirja täytti kesädekkarin odotukset loistavasti. Vares ratkoi rikoksia, tällä kertaa Turussa ja sen lähimaastossa pysyen. Hän löysi itselleen myös taas tuttuun tapaan naisystävän, ja mukana kuvioissa oli sama vanha perusjengi, joka pohti elämää apteekin tiskillä.

Sellainen pieni vinkki, että perjantai-ilta, pururata ja ruumiin löytyminen ei ole hyvä yhdistelmä herkemmälle ihmiselle. Siitä lenkistä tuli ennätys. Ainakin sykkeen puolesta.

Mäki, Reijo: Marraskuu on musta hauta

Jussi Vares varjostaa idänkaupan konsulttia ja tämän syrjähyppyjä Tallinnassa. 

Huimassa seikkailussa pyörivät mukana niin lännestä tilattu palkkamurhaaja, suomalainen jobbari, gruusialainen KGB-pomo kuin suloinen virolaishuorakin

Luin tätä laivareissussa. Ja nyt on myönnettävä, että ei tästä nyt kyllä jäänyt mieleen oikein mitään. Mutta taattua Varesta. Tätä en ollut lukenut aiemmin. Tarkoitukseni olisi lukaista läpi Varekset alusta asti. Varsinkin näitä alkupään tarinoita en niin muista.

Mutta tarinan kuvio on siis vanha tuttu. Vares tapaa naisia, juo viinaa ja siinä sivussa ratkoo jotain mysteeriä. Josta saa toivonmukaan rahaa ostaa lisää viinaa ja viihdyttää naisia.

Tarvitseeko kesädekkarilta enempää vaatiakaan?