Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: Towers of Midnight

Edellinen osa meni tahmaten, mutta tämä sen sijaan imaisi mukaansa. Yhtäkkiä alkoi tapahtua joka rintamalla ja loppu lähestyi paljon nopeammin, kuin olin kuvitellutkaan. No siis joo, onhan tätä tarinaa tahkottu jo 13 kirjan verran, joten korkea aikakin. Tarinassa on edetty koko sarjan aikana n. parisen vuotta, joten ei mitään pitkää pätkää. Paljon on vaan ehtinyt tapahtua sinä aikana.

Tässä kirjassa keskityttiin aika paljon Perriniin ja siihen, että Valkoviitat haluavat hänet hengiltä. Hän on tappanut pari valkoista aiemmin, eivätkä he oikein tykänneet siitä. Noh, kukapa nyt tykkäisi. Perrin kuitenkin hoitaa homman omaan suoraselkäiseen tyyliinsä ja saa yllättäviäkin liittolaisia lopussa. Kirjan tylsimmät pätkät liittyivät Perrinin susiuniin. Tiedän, että niillä on varmasti lopun kannalta paljonkin merkitystä, mutta ne nyt olivat vaan jotenkin vähän booooring lukea.

Matista on myös paljon tarinaa. Hänellä on tarjota uudelle kuningattarelle, Elaynelle, ylivoimaiselta kuulostava ase. Samaan aikaan hän tuskailee vaimonsa, Tuonin, puolesta. Vaimo kun sattuu olemaan suuri ja mahtava hallitisija. Merentakaisen kansan, joka haluaa vallata maat itselleen. Eli on siinä pojalla dilemma. Kirjan lopussa Mat myös lähtee pelastamaan monta kirjaa sitten kadonnutta Moirainea. Aes Sedaita, josta koko tarina oikeastaan lähti liikkeelle. Hän on varma, että nainen on vielä elossa Ghenjein Tornissa. Paikassa, josta Mat itse pakeni kauan sitten.

Egweneä yritetään salamurhata ja häneen syvästi rakastunut Gawyn yrittää ritallisesti pelastaa häntä. Poikaparka ei vaan saa ehkä aikeitaan esiin parhain mahdollisimman tavoin. Tarvitaan yksi melkein kuollut kosija, ennenkuin Egwene tajuaa, että nyt olisi tosi rakkaus kyseessä. Kirjassa muuten kositaan useampaan otteeseen. Eli yllättävän paljon romantiikkaa.

Rand kasaa porukkaa yhteen ja lopussa kaikki kynnelle kykenevät ja hengissä olevat kerääntyvät lopulta yhteen paikkaan. Kuka tukeakseen, kuka estääkseen Randia rikkomasta sinettejä. Jännä nähdä, onko kirjassa ns. nätti loppu vai käykö tässä joku Tulen ja Jään kaltainen 'kaikki kuolee kerralla' -tapainen juonenkulku. En oikein jaksa uskoa, että Jordan haluaisi tappaa päähenkilöitä tai mitään, mutta toisaalta. Mistäs sitä tietää.

Viimeinen osa on jo alkumetreillä Kindlessä. Lukuaikaa näyttää olevan n. 20 h, joten vaikka vietänkin lomaviikkoa, niin en taida silti ehtiä tällä viikolla kokonaan vikaa osaa lukemaan. Tosin, aurinko paistaa kivasti, joten ainakin yhden päivän voisi maata takapihan auringossa kirja kädessä :-) Ehtisi siinä nyt jo aika pitkälle.

Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: The Gathering Storm

Niin se vaan tämäkin sarja alkaa lähestyä loppuaan. Nyt mennään jo 12 osassa kuuluisaa, ja hyvin, hyvin pitkää Wheel of Time (=Ajan pyörä) -fantasiasarjaa. Kirjan alkuperäisen kirjoittajan Robert Jordanin kuoleman jälkeen leski valitsi kirjan jatkajaksi Brandon Sandersonin. Itse luin monta osaa ennen tätä suomeksi, joten en kyllä osaa erottaa, että koska kirjoittaja vaihtuu. Sanderson teki kirjan loppuun Jordanin muistiinpanojen pohjalta, joten loppupeleissä ratkaisut ovat kaiketi Robertin käsialaa.

Alunperin sarjan piti olla 12 osainen, mutta tarinaa oli niin paljon, että viimeinen osa jaettiin kolmeen, joista tämä on eka. Alkukirjassa ei oikein tapahdu taas mitään erikoista. Kaikki alkavat suunnata katseitaan ja askeleitaan kohti viimeistä taistelua. Lan kerää omat soturinsa ja myöntää viimein, että hänestä saattaa olla kuninkaaksi. Rand tuntuu sekoavan entistä enemmän, poikarukka ei luota enää kehenkään. Hän yrittää karkoittaa kaikki ympäriltään ja tekee muutamia todella radikaaleja ratkaisuja.

Egwene taistelee tietään kohti Aes Sedain valtaistuinta. Hänen keinonsa ovat paljon maltillisempia kuin Randin, mutta molemmilla on päämäärä. Elaynesta ei tässä kirjassa juurikaan puhuta, Mat ja Perrin esiintyvät kyllä. Mat yrittää selvittää, että onko hänen naimisiinmenonsa viisas veto ollenkaan. Hän myös joutuu mm. keskelle mielipuolten kylää matkallaan Randin luokse. Perrin on paljon rauhallisempi saatuaan takaisin vaimonsa.

Lopussa tapahtuu taas paljon, ja asetelmat ovatkin aika kutkuttavat seuraavan osan alussa. Ja pidän kyllä siitä, että edes osa pahasta saa palkkansa. Siitä yksi kirjan päätarinoista pitää huolen. Ehkä hieman liiankin pahan palkan, mutta kuitenkin. Kirjan loppupuolen pääpaino on siinä, kuka lopulta saa Tar Valonin ja Aes Sedait takaisin ruotuun.

Vielä on kaksi osaa jäljellä, niiden lukemiseen ei toivottavasti mene ihan yhtä kauan kuin tähän. Vaikka kirja ei ollut tylsä, niin kyllähän sitä tuli luettua pitkään ja hartaasti. Välillä se oli kappale kerrallaan etenemistä, kun ei muuten napannut. Harmi, että kirjan suomennos jätettiin kesken. Ei se nyt itseäni haitannut, mutta voin kuvitella, että montaa nuorempaa lukijaa saattaa haitatakin.

Jordan, Robert: Unten veitsi & Käsipuoli

Mat kumppaneineen on kätkeytynyt seanchaneilta Val Lucan näytöskiertueen monenkirjavan väen joukkoon. Mukana on myös Tuon, Yhdeksän kuun tytär, josta ennustuksen mukaan on tuleva Matin puoliso. Nainen on tietämättään yhä tärkeämpi osa seanchanien valtapeliä, ja Mat oivaltaa olevansa vastuussa hänen turvallisuudestaan.

Samaan aikaan Elayne seuraa Caemlynin muurien ympärillä käytävää taistelua ja tekee parhaansa pitääkseen merikansan Tuulentuntijat järjestyksessä. Hän alkaa myös tutkia henkivartiostonsa komentajan kapteeni Mellarin toimia. Voiko olla totta, että joku tappaa hiljalleen Suvun naisia?

Tuulet ovat nousseet tuhoisaksi myrskyksi, ja se on muuttanut kaiken. Perrin, Mat, Egwene ja Elayne jatkavat kyllä kamppailuaan, mutta jaksavatko he itsekään enää uskoa voittoon? Trollokkien ja myrddraalien laumat lähestyvät päivä päivältä linnoitusta, jonne Rand al´Thor, Uudestisyntynyt lohikäärme, on vetäytynyt lähimpineen. Yllättäen Rand al´Thor joutuu niin rajuun kamppailuun, ettei unohda sitä ikinä... Ilmasta voi aistia, ettei Tarmon Gai'don, Lopullinen taistelu, ole enää kaukana.

No niin, nyt alkoi tapahtua ja moni tarina saa päätöspisteen tässä osassa. Jotenkin tästä tuli sellainen tunne, ettö Jordan on todella ajatellut tarinan loppuvan kohta. Todellisuudessahan viimeinen osa jouduttiin pituuden takia jakamaan kolmeen osaan, joten seuraava kirja ei kuitenkaan ole se viimeinen, niinkuin tästä olisi voinut päätellä. Jordanhan ei itse sitä enää valitettavasti kirjoittanut, mutta hänen muistiinpanojensa pohjalta se tehtiin. 

Tässä on siis kyseessä myös yksi alkukielinen teos: Knife of Dreams. Joka on englanninkielisistä teoksista nro 11. 

Mat siis jatkaa pakoaan sydämensä valitun Tuonin kanssa ja tätä tarinaa oli kiva lukea. Perryn pelastusyritykset Failen suhteen olivat myös aika vauhdikkaita. Olin koko viikon sairaslomalla flunssan takia, joten kahlasin nämä neljä viimeistä suomennosta yhtä soittoa. Ja nämä kaksi olivat paikoin todella mukaansatempaavia, kun kaksi edellisestä oli vähän tyhjäkäyntiä. Randille myös taas sattui ja tapahtui ja samaan aikaan Elayne tappeli kirjaimellisesti verissäpäin kruunusta.

Kirjan lopussa siis moni tarina saa päätöspisteen, niistä enempää spoilaamatta. Mutta nyt seuraa pientä nillitystä. Näissä kirjoissa on sama ongelma, kuin monessa harlekiinissa. Eli, kaikki osapuolet ovat oikein kyvykkäitä lukemaan toisten mielialoja ja tunteita yhdestä silmänliikkeestä. Miten ihmeessä ihmisen elekieli ja varsinkin katseet voivat sisältää tuhat eri ilmettä ja tarkoitusta? Itse en ikinä erota kuin silmien värin suurinpiirtein. Toki, tämä on tehokeino, mutta näissä kirjossa sitä viljellään ihan koko ajan, ja se alkaa nyppimään, kun kirjoista olisi saanut puolet lyhyempiä, jos kaikki pikku nyanssit olisi jätetty vähän vähemmälle. 

Samoin tympii se jyrkkä jako naisten ja miesten välillä. Molemmat ovat oman sukupuolensa stereotyyppejä, eikä monestakaan hahmosta saa revittyä enempää. Noh, tämä on fantasiaa, ja Jordan on varmasti oman aikansa kasvatti, joten ehkä se selittyy sillä.

Tämän jälkeen on pakko siirtyä lopulta takaisin englanninkielisiin versiohin, koska nerokkaasti sarjan suomentaminen lopetettiin tähän. Netistä onneksi löytyy hyviä tiivistelmiä, joten taidan lukaista ne ensin, kun muuten nuo nimet menevät lopullisesti sekaisin. En enää muutenkaan aikoihin ole muistanut puolistakaan, että kuka teki ja mitä. Pieni kertaus on siis paikallaan, mutta menee varmasti vuosi, ennenkuin tämä tarina saa päätöksensä. Onneksi olen kuitenkihn täysin tietämätön loppuratkaisusta.

Jordan, Robert: Hämärän tienhaara & Vainajien kaupunki

Vanhan ennustuksen mukaan Mat Cauthon on saava puolisokseen Tuonin, Seanchanin keisarikunnan Yhdeksän kuun tyttären. Mat kaappaa hänet mukaansa Ebou Darista ja lähtee sitten pakomatkalle Randin luo. Matin on tehtävä vaikea päätös heidän matkareittinsä suhteen: lähteäkö vaeltamaan pohjoiseen kohti suurta mullistusta vai suunnatako kiertotielle itään.

Myös kaksosia odottava Andorin perijätär Elayne Trakand aistii mullistuksen. Hän tuntee lastensa isän olevan vaarassa ja pohtii, pitäisikö hänen matkata Mahdin avulla miehen avuksi. Toisaalta Elayne tietää, että pysymällä vastustajien joukkojen saartamassa Caemlynissä hän varmistaa oman asemansa ja lastensa tulevaisuuden.

Rand al´Thor, Uudestisyntynyt Lohikäärme, on vihdoin puhdistanut saidinin Pimeän valtiaan kosketuksesta. Kun saidin nyt on tahraton, Lohikäärme seuraajineen voi käyttää Ainoaa Mahtia ilman hulluuden tai kuoleman uhkaa. Ainoan Mahdin turvin Rand uskoo voivansa koota vapaat kansat yhdeksi rintamaksi vastustamaan Varjon hyökkäystä.

Perrin pohtii kuumeisesti miten saisi pelastettua vaimonsa tämän kaappaajilta. Liittoutuminen vihollisen kanssa olisi yksi mahdollisuus, mutta silloin hän joutuisi pahaan ristiriitaan Randin kanssa. Perrinin on ratkaistava, mikä hänelle on tärkeintä.

Tästä ja seuraavasta osasta teen nyt vaan yhden postauksen, koska kyseessä on kuitenkin alkukielellä vain yksi kirja: Crossroads of Twilight. Näissä kahdessa osassa ei juurikaan tapahtunut mitään. Tai siis tapahtui, mutta oikeastaan vaan pedattiin tulevaa. 

Faile siis on kidanapattu ja Perry kokee suurta tuskaa tästä. Ei sillä, että Failella nyt mitään hätää varsinaisesti olisi. Hyvin tuo tuntuu asian kuitenkin hoitavan, vaikka onkin rankka paikka. Randilla on kolme daamia siinä käden ulottuvilla, ja Mat:lla on tekemistä yhdessäkin. 

Jordan, Robert: Yhdeksän kuun tytär

Pikku hiljaa Mat alkaa saada tarpeekseen siitä, että kokee olevansa vain jonkinlainen Ebou Darin kuningattaren leikkikalu. Mat aikookin lähteä kaupungista ja hakea taas käsiinsä Rand al'Thorin.

Asiat kuitenkin mutkistuvat, kun merentakaiset seanchanit, Artur Haukansiiven sotajoukkojen jälkeläiset, tulevat kaupunkiin. Heidän joukossaan on myös Yhdeksän kuun tytär. Hän on nainen, jota Mat on niin pitkään etsinyt. Mat vaistoaa oitis, että jotakin mullistavaa on tekeillä. Mitä, sitä hän ei pysty vielä aavistamaan...

Tästä kirjasta pidin enemmän kuin edellisestä. Alkuluvut kertoivat Matista ja Tuonista. Mat tuntuu jotenkin taas virkistävältä Randin Perrinin jälkeen. Mat saa tahtomattaan tehtäväksi saattaa Ebou Darista pois kolmekin eri naista, joiden henki on vaarassa. Eihän Mat tästä pidä, mutta ei voi myöskään kieltäytyä. Samaan aikaa hallitsijatar pitää poikaa tiukasti otteessaan, tai siis sängyssään.

Tässä sarjassa ei muuten seksillä tai ylipäätään millään tuollaisella juuri mässäillä. Juu, ymmärrän, nuortenkirjahan tämä on. Mutta silti kaikki on jotenkin niin viatonta.

Tämän kirjan luin muutamassa päivässä, loppua kohden meni todella jännäksi. Lopussa Matilla ja Randille tapahtuu paljon, ja sen verran taas jätetään lankanpäitä roikkumaan, että taidanpa mennä hakemaan kirjastosta seuraavat osat vaikka juhannuslukemiseksi. 

*********************************************

Kustantaja: Karisto Oy

Kirjoittaja: Robert Jordan
Alkuperäinen nimi: Winter's Heart

Kääntäjä: Susanna Paarma

Painettu: 2000

Robert, Jordan: Sydäntalvi

Perrin Aybara on ollut suorittamassa Randilta saamaansa tehtävää, kun hän leiriin palattuaan kuulee, että hänen Faile-vaimonsa on kaapattu. Perrin joutuu nyt ratkaisemaan, mikä on sillä hetkellä tärkeintä: Randilta saadun tehtävän hoitaminen vaiko vaimon pelastaminen. Ratkaisu on lopulta helppo…

Caemlyniin, Andorin pääkaupunkiin saapunut Elayne on kuningattaren palatsissa, jossa hänen äitinsä aikoinaan hallitsi. Elayne vaatii valtaistuinta itselleen, mikä ei ole kaikkien mieleen, ja Elaynen on selvittävä lukuisista esteistä, jopa murhayrityksestä. Toteutuuko edes kaivattu ensisisaruus Aviendhan kanssa?

Nämä suomennetut Ajan Pyörä -kirjat alkavat pikkuhiljaa loppua. Nro 25 taitaa olla viimeinen, ja tämä oli jo numero 20. Lomalla voisi lukaista ne nyt loppuun ja sitten jatkaa englanninkielisten pariin. Alkupäässä ensin Perrin huomaa vaimonsa kadonneen, hän on joutunut vihamielisten aieleiden haltuun. Failella ei olosuhteista huolimatta tunnu olevan kovinkaan paljon ongelmaa, hän alkaa heti juonia vapautuakseen. En oikein pitänyt näistä luvuista, en jaksaisi lukea sivutolkulla pienestä kolmiodraamasta, jota tuohon yritetään nyt kehittää. Ja anteeksi vaan, mutta nyt alkaa näyttää sille, että Jordan tekee kaikista miehistä aivan aivottomia villa-aivoja. Paitsi Lanista. Hän on Mies, isolla kirjaimella. Ja päätynyt naimisiin Nyaven kanssa.

Tämä oli taas ensimmäinen osa alkuperäisestä kirjasta, joten kovin paljoa tässä ei tapahtunut Failen sieppauksen lisäksi. Rand poukkoili ympäriinsä ja päätyi kaikkien rakkauksiensa luokse kirjan lopussa. Mutta tästä ei kehitelty mitään draamaa vaan Elayne, Min ja Aviendha jakoivat miehen sopuisasti. Voisi jo käydä hieman sääliksi Randia, kun tietää, että tässä sarjassa yhdessäkin naisessa on jo tekemistä.

Henkilöitä vilisti taas niin runsaasti, että vieressä piti olla auki välillä nettisivut, joista pystyi tarkistamaan, että kuka nyt oli Hyljätty, kuka Aes Sedai, kuka taas valkoviitta jne. En käsitä, millä kirjailijat pysyvät kärryillä kaikista käänteistä.

*********************************************

Kustantaja: Karisto Oy

Kirjoittaja: Robert Jordan
Alkuperäinen nimi: Winter's Heart

Kääntäjä: Susanna Paarma

Painettu: 2000

Jordan, Robert: Lähettiläät

Tar Valonissa sijaitsevaa Valkoista tornia johtava Amyrlin Elaida päättää, että Rand on pakotettava alistumaan Aes Sedain tahtoon, ja määrää lähettiläänsä saattamaan Randin Torniin hänen valvovan silmänsä alle.

Myös monia seikkailuja kokenut Egwene saa kutsun Aes Sedain oppiin Salidariin, mutta ei saata arvata mikä häntä siellä odottaa. Salidarissa tehdään pian kauaskantoisia päätöksiä...
Näitä ei ehkä kannattaisi arvostella yksittäin, tässäkin on kuitenkin osa alkuperäistä englanninkielistä kirjaa. Ja vielä se keskiosa, joten tässä ei itsessään ole alkua eikä loppua.

Rand saa vieraita tornista, ja taas yritetään molemmin puolin sumuttaa toista osapuolta. Aika iso osa näistä kirjoista tuntuu olevan joko vanhojen tapojen kertausta tai sitä, miten toista parhaiten saisi ohjattua omaan suuntaansa.

Samaa tekevät kapinalliset Aes Sedait, jotka juonivat Egwenen omaksi pomokseen. Taitavat vain lyödä kirveen kiveen siinä kohtaa... Seuraava osa joutuu odottamaan lukemista hetken, koska jonossa on pino muita kirjaston kirjoja, jotka on palautettava ensin.

Jordan, Robert: Kaaoksen valtias

Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, kun Rand al'Thor yrittää yhdistää kansakunnat taisteluun Pimeyden voimia vastaan. Samaan aikaan Pimeyden valtias välittää hyljätyille mahtikäskynsä: ”Hallitkoon Kaaoksen valtias!” Liikkeellä on pelottavia voimia...

Perrin Kultasilmä Aybara tuntee, että hänen on liityttävä Rand al'Thorin miehiin. Rand tarvitsee häntä samoin kuin Matia, jonka on määrä johtaa armeija Teariin. Jälleen kerran kohtalon voimat vetävät ystävyksiä yhteen.

Tämä oli eka osa alkuperäisestä Lord of Chaos -kirjasta. Enkä voi sanoa, että tässä olisi mitään merkittävää vielä tapahtunut. Perrin vilahti kuvioissa, mikä oli mukavaa. Nythän tässä on taas pitkän aikaa keskitytty vaan Randiin ja tyttöihin. Mat ja Perrin ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Jordan, Robert: Sotaherra

Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 41–56.

Rand al´Thor, uudestisyntynyt Lohikäärme, yrittää kaikin keinoin pelastaa aielheimon piirittämää Cairhienin kaupunkia. Taistelua ei voi enää välttää, ja hermot alkavat kiristyä. Randin kumppaneista varsinkin Matrim Cauthon toivoisi olevansa jossakin aivan muualla. Niin ei kuitenkaan voi olla, sillä Matrim on sotaherra, ja siten kohtalokkaiden tapahtumien ytimessä.


Samaan aikaan Nynaeve ja Elayne etsivät jokialusta jatkaakseen matkaa Aes Sedaitten kokoontumispaikalle Salidariin. Ehtivätkö he sinne kun yksi hyljätyistä on päässyt heidän kintereilleen?

Koska tämä oli taas viimeinen osa alkuperäisestä teoksesta, niin tässä kirjassa tapahtui paljon enemmän kuin kahdessa edellisessä. Rand on edelleen loukussa kolmen eri tyttösen kanssa, ainakin ajatusten tasolla. Min ei tosin ole mailla eikä halmeilla ja Elaynekin matkustaa kiertävän eläintarhan kanssa. Joten käden ulottuvilla ei oikeastaan olekaan kuin Aviendha, Aiel-neitonen, jonka tarkoitus oli alunperin vartioida Randia Elaynea varten. Noh, lopputuloksen voi jokainen arvata.

Edelleen, mielestäni varsinkin naishahmot käyttäytyvät jokseenkin järjettömästi, mutta jos ei kiinnitetä siihen huomiota, niin tarina oli aika jännittävä. Kirjan nimen mukaisesti Mat nousee johtamaan armeijaa, tosin hyvin vastentahtoisesti. Mutta voitto tulee sen ansioista, eikä Mat pääse vieläkään eroon Randista. Perriniä ei koko kirjassa käsitellä ollenkaan, eikä Kasvirtain asioita. Hauskinta oli kuitenkin seurata Nyavea ja Elaynea kiertävän eläintarhan mukana. Sielläkään vaan ei kaikki ollut sitä, miltä näyttää.

Luulen kuitenkin, että lukulistani on sen verran pitkä, että menee hetki, ennenkuin palaan sarjan pariin. Ja kuten jo edellisessä osassa totesin, niin taidan jatkaa englannikielistä versiota.

Jordan, Robert: Hopeinen nuoli

Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 20–40. 

Rand al'Thor, uudestisyntynyt Lohikäärme ja Hän joka saapuu aamunkoiton myötä, yrittää pysäyttää aielin heimon, joka tappaa ja tuhoaa kaiken tiellensä osuvan. Rand ja aielit ylittävät Maailman Rangan, mikä on ennenkuulumatonta. Näin suuri joukko ei ole päässyt myyttisten vuorten yli kolmeen tuhanteen vuoteen.

Samaan aikaan Nynaeve matkustaa kiertävän eläintarhan mukana vältellen herättämästä mustan ajahin huomiota. Unten maailman kautta hän pystyy kohtaamaan ystävänsä.

Kuten aina nämä keskiosat, tässäkään ei varsinaisesti tapahtunut mitään. Rand, Mat ja Egwene matkaavat Aieleiden mukana kohti aavikon laitaa. Randin opettajana on yksi hyljätyistä, joka on pakotettu työhön. Epäilen, että tästä kaverista tulee kuitenkin vielä jotain hyvää. En oikein osaa sanoa kirjasta mitään, kun mitään ei kerran jäänyt mieleen. Taidan tämän osan jälkeen siirtyä lukemaan alkuperäikielellä, kirjat eivät silloin välttämättä tunnu niin sekavilta. Plus lisäksi minulla sattuu olemaan kaikki osat e-kirjoina jo valmiina.

Jordan, Robert: Taivaan tulet

Suomennos sisältää luvut 1-19 alkuteoksesta The Fires of Heaven. 

Nuori Rand al'Thor on uudesti syntynyt Lohikäärme, myyttinen hahmo, jonka on opittava hyväksymään kohtalonsa. Aielin autiomaassa hän harjoittelee ainoan Mahdin käyttöä ja pohtii seuraavaa siirtoaan. Mutta kohtalo puuttuu peliin jälleen kerran ja pakottaa hänet liikkeelle.

Samaan aikaan Valkoinen Torni, Aes Sedain tuhatvuotinen tyyssija, on murtunut kapinan kourissa. Tornista lähteneet pakolaiset hautovat kostoa sen uutta haltijaa vastaan. Kamppailu Pimeän voimia vastaan tuntuu leviävän maan ääriin.

Eipä tästä mitään erikoista sanottavaa ole, Rand, Egwene ja Mat seikkailevat Aielin autiomaassa. Tornin vanhat asukit hautovat omia juoniaan.

Jordan, Robert: Kultasilmä

Sisältää sivut 40-58 alkuperäisestä teoksesta The Shadow Rising.

Rand al'Thor, uudesti syntynyt Lohikäärme, on poistunut Rhuideanin pyhästä kaupungista merkittynä ”Häneksi joka saapuu aamunkoiton myötä”. Hän toivoo yhä saavansa kaikkien aielien tuen niin kuin ennustettu on. Rand tutustuu aielien outoihin tapoihin mutta joutuu tahtomattaan rikkomaan niitä vastaan vakavin seurauksin.

Kaksvirroilla tilanne kiristyy, kun trollokkilaumat hyökkäävät yhä suurempien kohteiden kimppuun. Miten trollokkien lukumäärä voi lisääntyä, vaikka portti väylille on suljettu?

Pidin tästä kirjasta, koska Perrin on yksi lempihahmoistani. Tässä kirjassa oli hitunen romatiikkaakin, mitä ei muuten näissä kirjoissa niin kovin paljon esiinny. Muutenkin nämä suomennokset aina huipentuvat 2 - 3 kirjan välein, koska alkuperäisten kirjojen alku- tai keskivaiheella ei yleensä niin hirveästi tietenkään tapahdu.

Jordan, Robert: Lohikäärme herää

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi "The Shadow Rising".
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 22–39. Suomentanut Susanna Paarma.

Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, ja aikakaudet seuraavat toisiaan. Vain myyttiset sankarit ovat ikuisia...

Sota ja rauhattomuudet ovat levinneet Kaksvirroille, jonka asukkaita pitää kauhun vallassa kammottava trollokkien lauma. Seudulle saapuu myös joukko Valkeuden Lapsia etsimään Randia, Mattia ja Perriniä, joita pidetään vaarallisina pimeänkulkijoina. Valkeuden Lapset eivät kuitenkaan tiedä, että heidän omassa joukossaan piileksii pahan välikappale, jolla on aivan omat syynsä etsiä Randia ja tämän kumppaneita.

Tämä kirja on alkuperäisen neljännen kirjan keskiosa. Ja sen huomasi siitä, että tarinalla ei oikein ollut loppua eikä sen puoleen alkuakaan. Tarina vei Perrinnin ja häneen rakastuneen Failen takaisin Kaksvirroille. Faile alkaa olla ärsyttävä hahmo. En tiedä, onko tämä Jordanin kuva naisista noin ylipäätään, vai miten alkaa tuntua, että kaikista naisista löytyy jotain raivostuttavaa.

Jordan, Robert: Pimeän varjo

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi "The Shadow Rising".
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–21. Suomentanut Marja Sinkkonen.
Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, ja aikakaudet seuraavat toisiaan. Vain myyttiset sankarit ovat ikuisia.

Tearin Kallion linnoitus on sortunut, ja legendaarinen kristallimiekka Callandor on Rand al'Thorin hallussa. Yksi vanhoista ennustuksista on käynyt toteen, mutta se on vasta alkua Randille, lammaspaimenelle, joka nyt tietää olevansa uudestisyntynyt Lohikäärme. Hän lähtee oman kansansa pariin etsimään totuutta itsestään ja kamppailee oppiakseen hallitsemaan uusia voimiaan.

Samaan aikaan ovat Pimeän valtiaan vankilan sinetit heikkenemässä, ja edessä on vääjäämättä sota kahden mahtavan voiman välillä. Onko Rand al'Thor valmis kohtaamaan vihollisensa?

TÄssä kirjassa Rand ja Egwene suuntaavat autiomaahan, Aielin luokse. Tarina oli aika tylsää luettavaa, ja toivonkin, että autiomaassa ei vietettäisi kovinkaan paljon aikaa. Nyave ja Elayne lähtevät etsimään Mustaa Ajahia. Alkuosassa on kaikenlaista rakkausdraamaa ja aika mustasukkaista sorttia on tämä Kaksvirran väki. Jo pelkkä vilkaisu vastakkaiseen sukupuoleen tuntuu aiheuttavan konfliktin jos toisenkin.

Jordan, Robert: Callandor

Alkuteos ilmestynyt 1991. Kirja sisältää alkuteoksen The Dragon Reborn luvut 30–56.
Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, ja aikakaudet seuraavat toisiaan. Vain myyttiset sankarit ovat ikuisia..


Tearin Kallion sydämeksi kutsutussa kammiossa säilytetään maagista Callandorin kristallimiekkaa, johon pystyy tarttumaan vain uudesti syntynyt Lohikäärme. Onko miekka oleva nuoren Rand al'Thorin kohtalo? Omia teitään kulkenut Rand pääsee tunkeutumaan Tearin linnakkeeseen ja joutuu siellä kohtalokkaaseen taisteluun. Pimeän valtias Ba'alzamon vaanii hänen henkeään.

Nämä alkuperäisen kirjan loput ovat aina aika vauhdikkaita, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Miekkaa kovasti metsästettiin ja saihan Rand sen lopulta.

Jordan, Robert: Tornin salaisuus

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi The Dragon Reborn.
Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–29.

Rand al'Thorille selviää vastenmielinen totuus: hän itse on ihmishahmon saanut myyttinen Lohikäärme. Tieto täyttää hänet kauhulla ja epätoivolla, sillä hän pelkää tuhoavansa ystävänsä ja koko maailman. Kukaan ei pysty tekemään hänelle selkoa niistä voimista, joita hänellä on hallussaan. Niinpä Rand lähtee pakomatkalle koetellakseen voimiaan paikassa, missä kukaan hänen läheisistään ei voi joutua vaaraan...

Nämä kirjathan käyvät jännittäviksi. Asiaa auttaa varmaan se, että olen nyt lukenut näitä aika putkeen, ja hahmot ovat vielä tuoreessa muistissa. Enkä liiemmältä ole spoilaantunutkaan, eli potentiaalisesti kuka tahansa voi vaikka kuolla seuraavassa jaksossa. Päähenkilöistä tuskin kukaan kuitenkaan.

Takakannen selostuksesta huolimatta tässä seurataan enemmän tyttöjen seikkailuja Tar Valonin tornissa. He saavat tehtäväkseen metsästää mustan Ajahin jäseniä, ja samalla Mat parannetaan.

Harmillisesti en pääse heti jatkamaan kutososaa, koska yksi kirjaston kirja on pakko lukea viikonlopun aikana...

Jordan, Robert: Lohikäärmeviiri

Otin tämän sarjan nyt ihan todenteolla työn alle. Tämä kirja on jälkimmäinen osa Jordanin Ajan pyörän kakkososasta. Tässä seurue siirtyy mantereen halki kohti Tomaininniemeä hakemaan torvea. Ja tikaria, jota Mat tarvitsee parantuakseen.

Yksi jos toinenkin suuntaa samaan paikkaan. Sinne on päätyneet sekä torven varas, valkoviitat, että tarinamme sankarit. Valkoisessa tornissa oppia saavat Egwene, Nyadin ja Elyane joutuvat petoksen uhriksi ja päätyvät myös samaan paikkaan, kuinkas muutenkaan.

Tarinassa kaikilla kolmella nuorukaisella tuntuu olevan jotain salattavaa, ja kaikkia ahdistaa, tottakai. Matin ahdistuksen ymmärtää, hänellähän on kiva pikku riippuvuus-suhde tikariin. Mutta Perrinin tuskailu susikamujen suhteen välillä ärsyttää. Rand..., noh Randilla tuntuu olevan myös pieniä vaikeuksia oman itsensä kanssa.

Tässä kirjassa oli edellistä osaa paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sen ymmärtää, koska tämähän on oikeasti vasta kirjan loppu. Mutta oli kaikenkaikkiaan niin jännittävä, että luin tämän käytännössä yhden sunnuntain kuluessa.

Jordan, Robert: Valeren torvi

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi: The Great Hunt.
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–24. Suomentanut Marja Sinkkonen. Kannen kuva: Darrell K. Sweet.

Kirja on ensimmäinen puolikas Ajanpyörän englanninkielisen The Great Hunt -kirjan suomennoksesta. Ensimmäisen osan luin englanniksi ja tämänkin ehdin aloittaa jo englanniksi, mutta kirjastossa sattui käsiin nämä suomennokset, ja ajattelin hetkeksi nopeuttaa urakkaa :-) Kirjoja on kuitenkin kasakaupalla jäljellä, eikä viimeisiä suomenneta, joten jossain kohtaa vaihdan kielen takaisin.

Ensimmäistä osaa luin... noh, kauan. Tämän kirjan taas lukaisin hetkessä. Tarina imaisi mukaansa, vaikka kirja jääkin tavallaan kesken. Luin tätä samaa sarjaa joskun vuosia sitten, ja jo silloin riipi muutaman naishahmon käytös. Ja edelleen tulee sama tunne, että muutamaa neitokaista voisi opettaa tavoille. Mutta Jordan osaa tarinan kerronnan, ja olen onnistunut pysymään poissa spoilaavilta sivuilta, joten en edelleenkään tiedä tarinan jatkoa, vaikka sarja on vuosia vanha.

Kirjassa Rand, Mat ja Perrin lähtevät metsästämään varastettua torvea, joka auttaa siihen puhaltavaa sotimisessa. Heidän tiensä kuitenkin erkanevat, ja muille selviää, että Rand on itse asiassa uudestisyntynyt lohikäärme. Naisväki suuntaa kulkunsa kohta Aes Sedain koulutuspaikkaa, joten heidän tarinaansa ei kerrota kovinkaan pitkälle. He pääsevät perille ja Nyave nostetaan suoraan seuraavalle tasolle ohi noviisitason.

Egwene ystävystyy tulevan kuningattaren ja Minnin kanssa. Molemmilla on jotain tunteita ja kytköksiä Randiin. Käsittämätöntä sinänsä, että maassa, jossa välimatkat lasketaan viikoissa, muutama daami törmää samaan poikaan jatkuvasti...

Kirjan loppu sai kyllä välittömästi tarttumaan seuraavaan osaan, joka onkin vasta oikeasti englanninkielisen kirjan loppuosa.

Jordan, Robert: The Eye of the World

Tämän kirjan hankin ensin paperiversiona ja aloitinkin sen lukemisen. Mutta jossain vaiheessa ostin kirjan myös sähköisenä versiona. Luin kirjaa varmaan vuoden. Ihan sen takia, että samalla tuli lukeneeksi kymmeniä muitakin kirjoja. Mm. George Martinin Tulen ja Jään laulun.

Kirja aloittaa Robert Jordanin mammuttifantasia -sarjan, jota sitten riittää. Vaikka kirjailija itse kuoli muutama vuosi sitten, niin sarja on kirjoitettu loppuun. Viimeisen, eli 14 osan on tarkoitus ilmestyä vuoden 2012 aikana ja sen kirjoittaa Brandon Sanderson. Pidän sarjasta, joka on selkeästi fantasiaa, eikä siinä ole sukujen sekoilua niin paljon kuin tulen ja jään laulussa. Raakuutta tässäkin riittää, mutta ei samassa mittakaavassa. Ja toki selkään puukottamista ja salaisuuksia.

Tarina alkaa pienestä kylästä maailman laidalla, joka on elänyt kaikessa rauhassa välittämättä maailman menosta. Tästä kylästä lähtee kuitenkin liikkeelle pakon sanelemana viiden hengen ryhmä, 3 poikaa ja 2 tyttöä. Pojista joku on tuleva uusi Lohikäärme, joka pelastaa maailman ja muillakin tuntuisi olevan jotain suurta edessä.

Tytöt lähtevät Aes Sedain oppiin. Lähtö on käyntännössä pakenemista ja tätä pakotouhua seurataankin melkein koko ensimmäinen kirja. Vasta loppupuolella tuntuu tapahtuvan muutakin kuin säntäilyä edes takaisin. Porukkaan lisätään väkeä ja uusia nimiä esiintyy. Kuuleman mukaan tässäkin sarjassa porukkaa on jossain vaiheessa enemmän kuin lääkäri määrää, ja jonkun sortin henkilöluettelo on varmasti tarpeen...

Mutta tulen taatusti nauttimaan sarjasta, nyt tämä jotenkin iskee paremmin, kuin ensimmäisellä lukukierros yrityksellä muutama vuosi sitten.