Mead, Richelle: Blood Promise

Ja taas sukelletaan Damphirien, Moroin ja Strigoiden maailmaan. Tässä muuten spoilataan pahasti edellisiä osia, joten kannattaa lopettaa tähän, jos ne ovat vielä lukematta. Tämä on sarjan 4. osa.

Rose on damphir, jonka elämäntehtävä on suojella Moroi -rotua ja tässä tapauksessa hänen parasta ystäväänsä Lissaa. Rose on kuitenkin palavasti rakastunut Dimitriin, joka edellisen osan lopussa sai tartunnan ja muuttui Strigoiksi. He taas ovat tässä sarjassa niitä pahiksia.

Rose on luvannut, että hän tekee viimeisen palveluksen Dimitrille ja käy tappamassa entisen poikaystävän. Koska kukaan ei halua olla pahis. Noh, kuten arvata saattaa, tämähän on helpommin sanottu kuin tehty. Koska Dimitri on kadonnut. Rose lähtee etsimään häntä Venäjältä, Dimitrin kotikaupungista. Siellä hän tapaa miehen perheen, ja muita, hieman outojakin tuttavuuksia.

Toki, kuten sarjan henkeen kuuluu, Dimitrikin lopulta löytyy. Kirja oli mielestäni paras tähän mennessä. Teinidraamaa oli onneksi aika vähän, vaikka siihen palattiin Lissan silmien kautta. Kirjassa kuitenkin tapahtui koko ajan, ja loppukin oli taas sitä luokkaa, että jatkoin suoraan seuraavan osan pariin.

Rouhiainen, Elina: Jäljitetty

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

****************************************************

Susiraja -sarjan kolmas osa. Kirja on edellisten osien tapaan hyvin kirjoitettu. En vaan pitänyt juonesta niin paljon kuin aikaisemmista. Tässä pysyttiin joko Helsingissä tai sitten Kreikassa, pienellä saarella. Kainuu oli unohdettu kokonaan, mikä itselleni oli aika iso osa edellisiä osia.

Juoni sai muutenkin sellaisia piirteitä, että en olisi oikein niistä välittänyt. Raisa saa kuitenkin vahvuutta tässä osassa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on plussaa. Ja löytää muutenkin itsestään paljon uutta. Mitjan hahmosta pidän, Nikoa on kirjassa ihan liian vähän. Olisin myös antanut Mikaelille enemmän palstatilaa. Mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. 

Kuvittelin tämän olevan koko ajan viimeinen osa, mutta näin ei kuitenkaan taida olla. Ainakaan missään ei mainostettu, että olisi. Ja ihan kiva niin, mielelläni näin hyvin kirjoitettua kotimaista lukee, vaikkei juoni nyt ehkä enää niin kuljetakaan eteenpäin.

Caine, Rachel: Lord of Misrule

Tätä sarjaa ei siis edelleenkään ole suomennettu, mutta lukaisin nyt viidennen osan englanniksi. Tähän asti kirjat ovat olleet aika lyhyitä, joten nopeita lukea.

Tämä kirja jatkaa edellistä osaa suoraan siitä, mihin jäätiin ja itse olisin kyllä nähnyt tämän suorana jatkumona siihen. Mutta toisaalta, onhan näitä helpompi lukea, kun eivät ole tiiliskiviä. Vaikka siis e-kirjana luenkin.

Ikivanha vampyyri Bishop haluaa valtaan Morganvillessä ja hän taistelee vallasta oman tyttärensä Amelien kanssa. Vampyyrit alkavat käyttäytyä hyvin itsetuhoisesti ja samaan aikaan Claire yrittää löytää lääkettä vampyyreitä tuhoavaan tautiin ja vahtia toista ikivanhaa vampyyriä Myrnin:ä, joka on välillä järjissään ja välillä ei. On siinä nuorella tytöllä haastetta. Onneksi sentään poikaystävä Shane pysyy rinnalla.

Edelleen tarina jää osin auki, joten kaipa me luemme vielä kolmannenkin osan samaa Bishop -tarinaa. Mutta sitten voisi jo kyllä keksiä toisen pahiksen tai jotain.

Cast P.C: Salattu

Vihdoinkin Zoey on saanut haluaman sa: totuus on paljastunut. Neferetin pahuus on paljastettu, eikä Neuvosto ole enää hänen puolellaan. Zoeyn tiellä on silti esteitä. Ensin salaperäinen tulipalo talleilla, sitten Neferetin seuraava kohtalokas liike.

**********************************************

Tämä on jo 10. osa. Vielä muutama osa jäljellä ja sarja olisi luettu. Ei tämäkään nyt ihan onneton kirja ollut, ehkä mielestäni vähän parempi, kuin edeltäjänsä.

Neferet hautoo kostoa ja mikäs sen parempi koston väline, kuin Zoeyn lähipiiri. En kyllä oikein purematta niele sitä, että tätönen ei nyt sitten mitään muuta keinoa keksi, kuin mm. median kautta vaikuttamisen. Toki hän sitten menee vähän pidemmälle toimissaan, mutta noin lähtökohtaisesti aika laimeita toimia.

Taas on yksi pelastettava sielu, enkä oikein pidä edelleen ajatuksesta, että kertaalleen kuolleet herätetään noin vaan henkiin jne. Zoeyllä on ihan tarpeeksi draamaa ilman miesongelmiakin. Tarinassa nyt ei juurikaan tapahdu kummempia. Neferet tekee kaikkea pahaa ja muu porukka yrittää estää häntä. Pahikset ovat kääntyneet hyvien puolelle, mm. Kalona. Luen kyllä sarjan loppuun, mutta en varsinaisesti tikahdu odotukseen.

Caine, Rachel: Feat of Fools

Tämä on vähän omituinen sarja, ei siis mitenkään pahassa mielessä. Clairen vanhemmat haluavat lähettää hänet lähelle opiskelemaan, ja siksi Claire päätyy pieneen Morganvillen kaupunkiin. Itse hän olisi mieluusti lähtenyt isompaan cityyn.

Morganville ei vaan ole mikään tavallinen tuppukylä, vaan vampyyrien hallinnoima kyläyhteisö. Vuosisatoja vanha vampyyrit pitävät kaupunkia rautaisessa otteessaan ja Clairekin tempautuu mukaan touhuun. Tämä kirja on neljäs osa ja sarjaa on tehty kai n. 15 osaa.

Eikä siinä mitään, ihan viihdyttää tarinaahan tämä on, ainut vaan, että ainakin tämä osa ja seuraava, joka on nyt itselläni kesken, ovat yhtä ja samaa tarinaa. Mutta toisaalta, kivempi lukea vähän lyhyemmässä pätkässä. Kirjassa ei ole kuin reilut parisataa sivua, sen lukaisee nopeasti. Näitä ei kaiketi ole ollenkaan suomennettu.

Kirjan alussa saapuu Mr. Bishop, todella vanha vampyyri. Hänen kunniakseen järkätään juhlat, joiden kutsuvieraslista aiheuttaa jo yhden aiheen. Kuka kutsutaan, ja kuka vie kenet. Toisen päälinjan vie Clairen tutkimukset lääkkeen parissa. Vampyyreitä tuhoaa salaperäinen sairaus, johon Claire yrittää kehitellä lääkettä. Tai siis hän avustaa siinä ja testaa lääkettä yhdessä sairastuneen vampyyrin kanssa.

Romanssi Shanen kanssa kukoistaa, vaikka kaupunkiin muuttaneet Clairen vanhemmat vähän aiheesta nikottelevatkin. Mukava kirja, jonka sisällön kyllä unohtaa aika nopeasti.

Mead, Richelle: Shadow Kiss

Kolmas osa Vampyyriakatemia -sarjaa. Sarjaa ei ole suomennettu, mutta ainakin Elisa Viihteeseen oli ilmestynyt vuokrattavaksi sarjan ekasta osasta tehty elokuva. En ole katsonut, enkä tiedä, katsonko. Eka osa oli jotenkin niin kamalan teinihighschool -draamaa, ettei tosikaan.

Tässä osassa Rose on viittä vaille valmis vartija, enää tarvitaan kenttäkoe. Edellisen osan lopussa kuollut Mason kuitenkin alkaa kummitella Roselle, eikä hän uskalla kertoa asiasta edes parhaalle kaverilleen Lissalle. Lissa on Moroi, jota Rose on kasvattu vartioimaan loppuelämänsä. Tässä osassa alkoi vähän häiritsemään tämä ajatus, että Moroit tulevat aina ensin. Vartijoilla ei omaa elämää olekaan. Jos et vartioi, niin silloin olet omiesi joukossa hylkiö.

Rose kuitenkin sählää hommansa, kiitos Masonin haamun. Lopulta hänen on pakko paljastaa tilanne, ja Dimitri, salainen rakastettu, lupaa pysyä rinnalla loppuun asti jne. (Tottakai, odottiko joku muuta?) Mutta, kirjan lopussa kouluun hyökätään, eikä kaikki mene ihan putkeen.

Kirjassa vieraillaan myös Moroin kuninkaallisten luona katsomassa ekan osan pahiksen oikeudenkäyntiä. Sielläkin tavataan vanhoja tuttuja.

Sarjaa on kolme osaa jäljellä, ja tämä osa oli ihan ok. Seuraavaan osaan saatiin näppärä jatkumo, joten ensi osassa ollaan varmasti muualla kuin koulussa.

Cast, P.c ja Kristin: Määrätty - Yön talo, osa 9

Yön talon valtaavat uudet, uhkaavat voimat.

Zoey on vihdoin kotona, minne hän kuuluukin, ja Stark on hänen rinnallaan. Hänen täytyy kuitenkin valmistautua kohtaamaan Neferet - kunhan Neuvosto vain tunnustaisi hänen asemansa ylipapittarena.

Salaperäinen Aurox, syntisen hyvännäköinen teinipoika, on todellisuudessa luotu salaiseksi aseeksi, mutta siitä tietää vain Neferet. Zoey aistiikin pojassa jotain tuttua...

Paljastuuko Neferetin todellinen luonne ennen kuin hän onnistuu hiljentämään vihollisensa? Pystyykö Zoey herättämään Auroxissa uinuvan ihmisen ja pelastamaan hänet?

*****************************************************************************

Tämä oli ensimmäisiä sarjoja, joita luin aikanaan englanniksi. Nyt olen lukenut näitä satunnaisesti eri kielillä, miten on tullut ekana vastaan. Tämän nappasin kirjastosta. On sarjoja, joita lukee mielellään sen 10 osaa. Ja sitten on näitä sarjoja. Jotka olisi voinut lopettaa jo pari osaa sitten. Eivät huonoja, mutta juonen pää katoaa ja tarina muuttuu itseään hyvin toistavaksi.

Tässä osassa on palattu takaisin Tulsaan, Yön kouluun. Neferet, se pahis siis, häärii siellä edelleen pääpiruna. Tottakai hän on onnistunut hämäämään kaikki muut, mutta Zoey ja kumppanit tietävät hänen oikeat karvansa. Ja on vain ajan kysymys, koska ne paljastuvat muille.

Neferetin mukana on uusi, komea poika, Aurox. Hän muuttuu tarvittaessa sonniksi, joka tappaa kaiken tieltään. Aurox ei kuitenkaan ole ihan sinut itsensä kanssa. Hän tuntee outoa yhteenkuuluvuutta Zoeyn kanssa.

Samaan aikaa Steve Rayn poikaystävä muuttuu öisin linnuksi. Hän on miespuolisen pääpahiksen, Kalonan poika. Tosin, edellisessä osassa hän kääntyi hyvien puolelle, mutta rangaistukseksi hän saa pitää uuden ihmismuotonsa vain öisin. 

Kirjan juoni onneksi soljuu mukavasti, ja tällä kertaa kieli on hyvin suomennettu. Viimeksi joku tökki, en huomannut tarkistaa, oliko tämä nyt eri. Tämän suomentaja on Inka Parpola. Kirja sopii kesälomaan, lukaisin kirjan yhden illan jalkapallopelien lomassa, eli kovin montaa tuntia ei mennyt. Toivottavasti tätä nyt ei kuitenkaan enää montaa osaa pitkitetä.

Ja vielä yksi nurinan aihe, enempää spoilaamatta: Pitäkää nyt ne kuolleet haudassaan tai mihin ikinä päätyvätkään! Ei enää yhtään kuolleista nousemista, kiitos. Jos nyt johonkin pitää luottaa, niin siihen, että kuollut pysyy kuolleena.

Mead, Richelle: Frostbite - Vampire Academy, 2.osa

Siitä on jo hetki aikaa, kun luin ekan osan. Noin vuosi. Mutta äkkiä sitä taas hyppäsi Vampyyriakatemian kyytiin. Miinuspuolena se, että luin taas tapani mukaan useampaa kirjaa samaan aikaan, ja vertasin tätä toiseen nuorisotrilleriin, Night School:n. Ja siitä pidin paljon, joten tämä väistämättä haalistui siinä rinnalla.

Vampyyriakatemiassa opiskelee kahdenlaisia opiskelijoita. Toiset ovat Moroi -rotuun kuuluvia vampyyrejä, jotka tarvitsevat verta, eivätkä he siedä auringonvaloa. Jokainen myös oppii jossain vaiheessa jonkun magian osa-alueen. He ovat harvinaisia, ja rotu vähenee koko ajan.
Toiset ovat Damphir -rotuun kuuluvia suojelijoita, joiden tarkoitus on suojella Moroi:ta. Damphirit ovat jotain ihmisen ja Moroin väliltä. Ja heidät koulutetaan taistelijoiksi.

Moroin joukossa on myös ns. kuninkaallisia, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin muut. Kirjan kertojan Rosen paras ystävä on Lissa, joka on oman sukunsa viimeinen. Rosesta on tarkoitus koulun loppumisen jälkeen tulla hänen suojelijansa.

Kirjan alussa joku aloittaa joukkoteurastuksen, tarkoituksenaan tappaa kuninkaallisia. Tämän seurauksena koko koulun oppilaat pakataan lentokoneeseen ja kiidätetään joululomalle syrjäiseen hotelliin.

Rose tuskailee ihastustaan Dimitriin, mutta Dimitri näyttää ihastuneen toiseen naiseen. Rosella on itselläänkin parikin eri liehittelijää. Toinen on hänen opiskelijatoverinsa Mason ja toinen paheellinen vampyyri. Rosen äiti myös ilmestyy kuvioihin, eikä äitimuorin ja Rosen välit ole mitenkään lämpimät.

Kirjassa pahikset ovat Strigoi -rotuun kuuluvia. Strigoi voi olla ennestään mitä tahansa, ja usea heistä on entisiä Moroi -rotuun kuuluvia. Porukkaa yritetään herätellä, että myös Moroit voisivat taistella Damphirien rinnalla, heillä on kuitenkin magia käytössään. Tämä ei kaikkia miellytä ja asiasta syntyy kinaa. Osa nuorista päättää lähteä omalle ristiretkelleen, joka ei mene suunnitelmien mukaan.

Tämä kirja oli mielestäni parempi kuin ykkösosa. Ei niin paljon teinidraamaa, vaikka nelikymppisiä pidettiin aivan ikäloppuina. Mutta, ehkä se tosiaan oli niin, että seitsemäntoistavuotiaana tuplasti vanhemmat ihmiset oli jotain haudan partaalle keikkuvia raasuja.

Katsotaan, lukaisenko seuraavankin osan vai jatkanko jotain muuta väliin. Nyt olisi monta sarjaa kesken, ei tiedä, mistä jatkaisi. Ongelmahan se tämäkin (positiivinen sellainen).

Harris, Charlaine: Dead Ever After & After Dead

Ja niin tämäkin sarja sitten loppui. Viimeiset pari kirjaa olivat jännittäviä, ja pidin hetkittäin paljonkin. Tässäkin osassa joku halusi tappaa Sookien, mikä nyt ei varmaan kenellekkään ollut yllätys. Apuun onneksi rientävät ystävät vähän kauempaakin.

Sookien rakkauselämä laitetaan pakettiin, ja loppuratkaisu ei kai ollut kaikkien mieleen. Mutta itse pidin. Kirjasta on vaikea sanoa sen kummempaa, esiin marssitetaan muutamia aiemmin mukana olleita, mutta ei nyt sentääm mitään vanhojen muistelua järkätä.

Hyvä niin, jos ei tietäisi kyseessä olevan sarjan viimeisen osan, ei kirja eroaisi aiemmista mitenkään.

No tästä raapustuksesta ei nyt oikein osaa sanoa mitään. Ei ainakaan mitään kovin positiivista. Halusinko ihan oikeasti tietää, mitä ihmisille tapahtui? Tässä siis kerrotaan aakkosjärjestyksessä jokaisesta hahmosta, että mitä heille sitten oikeasti tapahtui. Ennemminkin Harry Potter -tyylinen lopetus olisi ollut ihan ok. Eli pari sanaa päähahmoista, mutta ei nyt tällä tasolla.

Harris kyllä tällä varmistaa, että yhtään jatko-osaa ei voida enää kirjoittaa varsinaiseen tarinaan. Mutta muuten tästä ei kyllä oikein mitään iloa ollut. En välttämättä kuitenkaan olisi halunnut tietää esim. lastenlasten lukumäärää. Joistakin oli kirjoitettu ihan sivun verran, mutta useimmista pari hassua riviä sivun ylälaidassa. Enkä edes muistanut liki puoliakaan hahmoja.

Aikaa tämän lukemiseen meni vajaa puolituntia, joten ei sen puoleen ollut pitkä juttu.

Hyvä sarja, jos nyt ei lasketa mukaan tuota viimeistä räpellystä. Lukujonossa tuntuu nyt olevan useita sarjojen viimeisiä osia. Tämä nyt oli tietenkin pidempi kuin useimmat niistä. Televisiosta en tätä ole katsonut ekaa kautta lukuunottamatta, joten en tiedä, kuinka paljon eroaa kirjoista.

Harris, Charlaine: Veri kielellä

Sookiella on taas murhatapaus käsissään. Nuori nainen on kuollut vampyyrien juhlissa, ja näyttää siltä, että Eric voisi olla syypää. Eric vannoo viattomuuttaan, mutta Sookie ei tätä purematta niele, sillä hän osui paikalle parahiksi nähdäkseen Ericin nauttimassa uhrin verta, vain hetki ennen kuin tämä tapettiin. Sookien täytyy selvittää tapaus, mutta se osuu pahimpaan mahdolliseen hetkeen: hänen keijusukulaisillaan on omia huolia, joihin Sookie tulee väistämättä vedetyksi mukaan. Hän saa uuden kavalan vihollisen, ja vampyyrien valtapelit osuvat suoraan hänen sydämeensä. Keijujen taikakalun avulla hän voisi saada yhden toiveensa toteutumaan, mutta ainoa ongelma on se, ettei Sookie tiedä vieläkään, mitä - ja kenet - hän todella haluaa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Niin se vaan lähenee loppuaan tämäkin. Edellisten osian kohdalla ajattelin, että hyvä niin. Turha pitkittää väistämätöntä, mutta tämän kirjan luettuani kyllä harmittaa. Tarina oli hyvä, ja jännittävä. 

Toki, moni asia sain ainakin näennäisesti pisteen tässä tarinassa ja Sookien jahkailu eri miesten välillä sai taas uutta verta propelliin. Saas katsoa, miten käy lopussa. Itse asiassa olen tietoinen loppuratkaisusta, mutta ei se haittaa, haluan nähdä, mikä on reitti siihen. (Ja huom. tämä ei spoilaa mitenkään loppua). 

Kirjan alussa Sookie siis jälleen kerran törmää ruumiseen. Kumman lungisti hän ottaa tapahtumat kaikesta huolimatta. Jos itseäni kuulusteltaisiin poliisien toimesta, johtuen kuolleesta ihmisestä, voisin olla hieman hermoheikompi. Tosin, Sookiella on kokemusta ja lisäksi hän toki osaa aavistaa ne kysymykset etukäteen.

Kirjassa myös keijut saavat ison siivun tarinasta. Ja muutamasta vanhasta tutusta tulee esiin uusia juttuja. Kirjassa myös syntyy vauvoja ja järkätään häitä. Samin sokeus ihmissusityttöystäväänsä kohtaan ihmetyttää. Sookien elämä kietoutuu bisnesmielessä Samin elämään, ja ihan kuin Sookie muutenkin miettisi tulevaa elämäänsä enemmän.

Sookie miettii moneen kertaan, mihin hän käyttää mummon perintönä tulleen taikakalun. Mutta nähtäväksi jää, että kuka lopulta hyötyy eniten kapistuksen voimista. Moni sitä ainakin tavoittelee itselleen. 

Cronin, Justin: Linnake

Vuosi nolla. Luhistuvan Amerikan raunioissa kourallinen henkiinjääneitä kohtaa toisensa. Yhdessä he pyrkivät kohti turvaa vastassaan ylivoimaiset viraalit, vampyyrinkaltaiset elävät kuolleet.

Vuosi 97 jv. Ihmisten vastarintaliikkeen on murtauduttava Iowan jäisille lakeuksille rakennettuun linnakekaupunkiin ja tuhottava elävien kuolleiden kaksitoista kauhistuttavaa johtajaa. Pystyykö edes salaperäinen Amy-tyttö, puoliksi viraali ja puoliksi ihminen, auttamaan viimeisiä eloonjääneitä heidän itsemurhatehtävässään?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kirja oli samaan tyyliin kirjoitettu, kuin ensimmäinenkin. Eli välillä oltiin vuodessa nolla, jolloin kaikki alkoi, ja välillä n. 100 vuotta siitä eteenpäin. Joissain kohdin oli myös pätkiä sieltä välistä. Vaikka kaikki näennäisesti olivat eri tapahtumia, niin kuitenkin niillä oli joku punainen lanka, jolla henkilöt ja tapahtumat nivoutuivat yhteen.

Kirja oli liki 600 sivua ja aika tiheää tekstiä. Silti sen lukemiseen ei mennyt montaa iltaa, koska tarina tempaisi mukaansa. Kirjan alussa kerrotaan yhdestä porukasta, joka yrittää selviytyä alkavasta maailmanlopusta. Jossain kohtaa kerrotaan tarina vuodesta 79 jälkeen katastrofin ja sitten päädytään sinne vuosisadan loppuun jälkeen nollavuoden.

Henkilöhahmoihin ehtii samaistua aika nopeastikin, joten kirjassa on monta harmillista hetkeä, kun kuolema korjaa satoaan. Ihmismielen raadollisuus tulee esiin siinä kohtaa, kun tajuaa, että ihmisen vihollinen ei aina ole viraali vaan välillä toinen ihminen. 

Hieman häiritsi myös uskonnollisuus, jota kirjassa ainakin sivutaan. Osa tarinasta (onneksi hyvin pieni osa), on vähän hämärää tajunnan virtaa. Mutta ei se varsinaista tarinaa haittaa. Kirjan loppua kohden porukka alkaa kasaantua kohti linnakekaupunkia. Sen jälkeen meno on kuin karanneen junan käsissä, kaikki odottavat yhteentörmäystä, joka myös väistämässä tapahtuu.

Todella mielenkiinnolla jään odottamaan kolmatta ja viimeistä osaa. 

Cast P.C: Vapautettu

Neferet hallitsee Yön talossa, mutta Isle of Skyellä vallitsee rauha. Zoeyn rinnalla on Stark, maailman uskollisin ja seksikkäin soturi. Miksi palata enää koskaan?

Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa on vain osittain ihminen. Refaimin täytyy pettää joko isänsä tai rakastettunsa. Mikä on siteistä vahvin - ystävyyden, rakkauden vai veren side? Ja voiko valasta vapautua?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Kaikkien sarjojen pitkittäminen ei haittaa, mutta tässä aletaan nyt mennä jo kyllä siinä rajalla. Neferet palaa juonittelemaan Tulsan kouluun kuin jojo, joka ei suostu lopettamaan pomppimistaan. Hän on siis niin yltiöpäisen läpimätä, mutta eihän sitä nyt sitten huomaa muut, kuin Zoey ja hänen kaverinsa. Edes jumalatar Nyx itse ei tajua tätä, joka nyt haiskahtaa aika läpinäkyvältä...

Stevie Rae on rakastunut lintupoikaan. Korppiko se nyt sitten oli puoliksi? Ja tipu tottakai pitää Steviestä. Kirjassa kuolee aika paljon väkeä tällä kertaa, en tiedä, minkälaista kuolemankoston sarjaa tässä oikein pedataan, mutta ehkä tätä sarjaa kannattaisi pikkuhiljaa alkaa kasaamaan loppua kohden. Alkaa selkeästi olla juoni jo aika kaluttu. Ja veikkaan, että seuraavassa osassa Zoyellä on taas yksi uusi (=vanha) mies kierroksessa, vaikka tässä osassa hän poikkeuksellisesti pysyi yhdessä komistuksessa kerrallaan.

Olen lukenut näitä kirjoja välillä suomeksi ja välillä englanniksi, tämä oli suomeksi. Koko ajan tökki joku, ja jälkeenpäin selvisi, että tässä oli suomentaja vaihtunut. Ei ollut mielestäni ehkä niin hyvä, kuin aiemmin. Joku siinä ei vaan oikein toiminut. Olisi ehkä pitänyt lukea alkuperäinen, varsinkin kun se olisi löytynyt e-kirjana.

Harris, Charlaine: Veren muisti

Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle. Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi - ja kuolettavampi - kuin hän olisi voinut arvatakaan.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Monet ovat arvostelleet sarjan pitkittämistä, ja onhan siinä toki vinha perä. Mennäänhän jo kirjassa nro 11. Eihän tässäkään kirjassa oikeastaan tapahdu mitään uutta. Sookie on jälleen kerran vaarassa, ja jälleen kerran hän yrittää selvitä tilanteesta omien kykyjensä avulla, mutta lopulta apuun on pyydettävä lauma yliluonnollisia kavereita.

Kirjan alussa Samin baariin hyökätään, eikä oikein ole selvää, että kuka tai mikä on hyökkäyksen takana. Samaan aikaan Sookie yrittää luovia nykyisen ja entisen vampyyripoikaystävänsä kanssa, kämppiksinä hottikset keijusukulaiset, järkättävänä yhdet vauvakutsut ja sekaan soppaan heitetään vielä haltijat, noidat ja muodonmuuttajat (sisältää myös ihmissudet).

Joten kirja on täynnä sekalaista porukkaa, joilla itsekullakin on omat ongelmansa. En oikein tiedä, olenko tyytyväinen Sookien mieselämään. Onhan Eric joo siis kiva ja silleen. Kuuma pakkaus, eikä Billikään olisi kai huono vaihtoehto.

Kirja kuitenkin tahmaisuudesta huolimatta etenee piirun verran lopussa. Mutta vaikea sanoa, että miten tarina on tarkoitus sitoa pakettiin kahdessa seuraavassa osassa. Vaikea kuvitella, että kaikille tarinoille saadaan nätti loppu, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Väkeä tässä nyt joka tapauksessa on jo kuollut yhden kaupungin verran, eli varmaan järkevää lopetella sarjaa pikkuhiljaa. Muuten alkaa väki loppua kesken. Tässä kirjassa oli jotenkin muutenkin ehkä aavistuksen surullisempi taustavire, kuin aiemmin. Tiedä sitten, johtuuko se lopun vääjäämättömästä lähestymisestä. Näitä kirjoja on kuitenkin ollut hauska lukea.

Sarjaa en ole ensimmäistä kautta lukuunottamatta katsonut telkkarista, joten en ole perillä, että miten paljon tarina eroaa telkkarista.

Mead, Richelle: Vampire Academy

Kun hankin Amazonin tilin muutama vuosi sitten, nämä kirjat olivat ensimmäinen hankintani. Jostain syystä silloin latasin kaikki 6 osaa, kai se oli sitä alkuhuumaa. En kuitenkaan heti aloittanut niitä lukemaan, vaan muut vampyyritarinat veivät voiton.

Tässä tarina on taas vähän eri. On Moroi -rotu, joka tarvitsee verta, eikä siedä auringonvaloa. He osaavat myös jokainen jonkun magian. He ovat harvinaisia ja vielä enemmän harvenevat koko ajan. Heidän joukossaan on myös Kuninkaalliset, joihin kuuluu kirjan toinen pääosan esittäjä Lissa.

Kirja kerrotaan kuitenkin hänen parhaan ystävänsä näkökulmasta. Rose Hathaway on Damphir, joiden tarkoitus on suojella Moroi -rotua. Molemmat tytöt ovat opiskelleet samassa koulussa, mutta kirja alkaa siitä, että kaverukset ovat karkuteillä koulusta. Tosin hyvästä syystä, mutta heidät palautetaan takaisin.

Koulussa kaikki ei ole hyvin, mutta vaikka kyseessä on ikiaikainen sota Strigoin ja Moroi:n välillä (Strigoit ovat harhautuneet Moroista), asioihin kuitenkin näyttää liittyvän jotain muuta.

Itse kirja oli oikeastaan raadollista kuka-leikkii-kenenkin-kanssa -higschool -draamaa. Muuten pidin kyllä kirjasta, mutta tätä oli ihan liikaa, vaikka se ehkä olikin saatu sotkettua juoneen ihan istuvasti. Taidan kuitenkin lukea nyt muuta väliin, ennenkuin aloitan seuraavan osan.

Davidson, MaryJanice: Undead and Unappreciated

Tämä oli jo kolmas osa Queen Betsy -sarjaa. Sarja taitaa virallisesti kulkea Undead -nimellä.
Tässä osassa Betsylle selviää, että hänellä on sisko, joka yrittää valloittaa maailmaa. Ihan niin asia ei sitten ole, mutta Betsyn pitää joka tapauksessa kaivaa sisko esiin.

Siskon 'äiti' on ilkeä äitipuoli, vaikka todellisuudessa systerin äityli on itse Saatana. Tästä seuraa sitten tietenkin erinäisiä juonikuvioita.

Kirja on aika lyhyt, joten sen lukaisi mukavana välipalana. Betsylle tapahtuu toki kaikkea muutakin siskoon tutustumisen lomassa, mm. iso riita parhaan kaverin Jessin kanssa. Ja tajuaahan Betsy kirjan lopussa erään kaikille muille selvän asian, joka liittyy vampyyrien kuninkaaseen, Ericiin. Ja tästä saadaan mukavasti juonta seuraaviin osiin.

En edes tiedä, onko näitä kirjoja koskaan suomennettu, joten englanniksi mentiin tämän osan kanssa. Ja mennään jatkossakin. Kindelle nämä sujahtavat helposti, seuraavaa osaa en taida kuitenkaan ladata, ennenkuin saan muutaman muun kirjan alta pois.

del Toro, Guillermo; Hogan, Chuck: Vitsaus

Ne ovat aina olleet keskuudessamme. Pesineet ja ruokailleet. Salassa ja pimeydessä. Nyt niiden aika on tullut.

JFK:n lentokentällä New Yorkissa seisoo juuri laskeutunut, valtava lentokone täysin pimeänä. Paikalle hälytetään biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather ja hänen kollegansa Nora Martinez. He kohtaavat koneessa käsittämättömän näyn: kaikki koneen matkustajat istuvat liikkumattomina paikoillaan, ja vain neljä heistä on elossa. Tilanne muuttuu entistä oudommaksi, kun sekä hengissä selvinneet että kuolleet katoavat.

Samaan aikaan Harlemissa entinen Wienin yliopiston professori ja nykyinen panttilainaamon pitäjä Abraham Setrakian oivaltaa, että se mitä hän on kauan odottanut ja pelännyt, on alkanut. Hän etsii käsiinsä Goodweatherin ja Martinezin, ja yhdessä he alkavat taistella ärhäkästi leviävää, tappavaa vitsausta vastaan.
Vitsaus on trilogian ensimmäinen kirja. Se on nopeatempoinen kauhujännäri, jossa ikiaikainen uhka tunkeutuu moderniin maailmaan.

Vampyyritarinaa aikuisempaan makuun. Tässä ei enää hissutella, vaan tuhotaan ihmiskuntaa ihan urakalla. Ei oikein mitään erikoista kommentoitavaa, mutta ihan viihdyttävä. Sarja on kolmiosainen, joten vaikea sanoa, saadaanko jännitystä pidettyä yllä. Tässä osassa ei onneksi liikaa pyöritty ihmissude-draamoissa. Mutta tarinaa oli mielestäni pitkitetty sillä, että monta kappaletta ja lukua oli juttua ihmisistä, joilla ei ollut varsinaisen tarinan kannalta mitään tekoa. Sillä ehkä haluttiin alleviivata tarinan kamaluutta, mutta mielestäni se oli turhaa.

del Toro, Guillermo; Hogan, Chuck: Lankeemus

Kuudessa päivässä New Yorkista tuli vampyyrikaupunki, ja nyt pimeät lentokoneet ovat laskeutuneet jo Tokion, Moskovan ja Lontoon kentille...
Eph Goodweather jatkaa joukkoineen mahdottomalta tuntuvaa taisteluaan vampyyrivitsausta vastaan. Samalla hän yrittää epätoivoisesti suojella poikaansa tämän äidiltä, joka on jo viruksen saastuttama. Vampyyrien rivit alkavat kuitenkin rakoilla. Vanhan ja uuden maailman vampyyrien välille syttyy sota, jonka jaloissa ihmiset pyörivät pelokkaina. Kumpikin vampyyrijoukko yrittää saada käsiinsä mystisen kirjan, sillä sen löytäjällä on käsissään maapallon tulevaisuus.

Tämä osa ei ehkä enää ollut niin uutuudenviehätystä kuin ensimmäinen osa. Tässä oltiin jo pimeyden ytimessä, eikä paluuta tuntunut olevan. Mutta jännitys piti kyllä otteessaan hyvin tässäkin, ja suosittelen modernin vampyyritarinoiden ystäville. Kauhu ei tässä ole enää niin käsinkosketeltavaa.

Haig, Matt: Radleyn perhe

Kustantanut Atena. Alkuperäinen nimi The Radleys.

Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Taina Wallin.

Tämä oli hyvin erikoinen vampyyritarina, kertoi vampyyriperheestä, joka yritti elää niinkuin normaalit ihmiset. Vanhemmat jättivät kertomatta lapsilleen tosiasiat, ja homma lähti lapasesta siinä vaiheessa, kun teinityttö söi häntä ahdistelevan nuorukaisen.

Tässä vaiheessa alettiin kaivaa luurankoja kaapista ja paikalle kutsuttiin myös isukin veli. Veli sotki pakkaa oikein tosissaan, ja perheen poikakin pääsi veren makuun ja sai sitä kautta myös ihastuksensa huomion.

Kirja oli raikas uutuus nykyvampyyritarinoiden rinnalla. Ei ehkä ihan mikään perinteinen nuorisokirja.