Vuorinen, Juha: Maastamuuttajan päiväkirja

Juha Vuorisen seitsemäs hyväntekeväisyyspokkari kokoaa yhteen kolumnit ja päiväkirjamerkinnät kevään korvalta korvalle 2014-2015. Vuorisen terävää pensseliä saavat maistaa niin Putinin hallinto kuin Maltalle paenneet venäläisetkin. Siis Vuorisen nykyiset mamu-kollegat. Luvassa on sanallinen ilotulitus, josta jokainen selvinnee hengissä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Olen ehkä kyseenalaisen huumorin ystävä, mutta Juha Vuorissen Juoppohullun päiväkirja on yksi suosikkikirjoistani. Harvoin olen nauranut niin paljon, kuin sitä lukiessa. Sain tartutettua mieheenkin sen kirjan fiiliksen, ja hän luki koko sarjan yhden sairaslomaviikon aikana.

Olen niiden kirjojen jälkeen ostanut säännöllisesti Vuorisen kirjoja, usein jo siksi, että niiden tuotto menee välillä hyväntekeväisyyteen. Luulin, että tämä kirja olisi enemmän kertonut perhe Vuorisen elämästä Maltalla, mutta siitä tulee syksyllä 2015 toinen opus. Tässäkin toki kyllä asiaa sivuttiin useaan otteeseen.

Kirja on siis kokoelma kolumneja, joita Vuorinen on vuoden aikana kirjoittanut. Joten mitään sen kummempaa juonta kirjassa ei ole. Kokoelma havaintoja vuoden varrelta. Niitä löytyy Maltalta, Suomesta ja mm. Englannista. Pidän Vuorisen tyylistä kirjoittaa, vaikka jutut usein menevätkin vähän alapäävitseiksi, mutta eivät onneksi jää sinne. Maltan vuodesta kertovat kirja päätyy varmasti syksyn lukulistalle.

Valtonen, Mato; Isokallio, Kalle: Elämä on aprillia

Pajavasara iski, kun ymmärsimme että meitä on vedätetty koko elämämme. Jotkut vedätykset tehtiin meidän parhaaksemme, jotkut siksi että ryntäisimme ostamaan jotain tarpeetonta ja jotkut siksi että antaisimme äänemme jollekin joka ajaa omaa etuaan meistä välittämättä.

Sitten pajavasara iski uudestaan. Kuinka tylsää elämämme olisikaan ollut, jos kaikki olisivat pitäytyneet totuudessa. Kun totuus on kuulijan korvassa, mistä me edes tiedämme mikä maailmankaikkeudessa on totta ja mikä ei. Eikä tässä rehellisiä olla oltu itsekään. Valkoisia valheita olemme mekin kylväneet ympärillemme totuuden ollessa liian tuskainen kerrottavaksi tai kuultavaksi.

Yhtä kaikki, elämämme on ollut melkoista aprillipilaa, josta kiitos kaikille jotka ovat meitä vedättäneet.

– Kalle & Mato

 

Mies halusi tämän matkalukemiseksi ja itsekin tuli se sitten lukaistua, kun ei sillä pituuttakaan ollut kuin 130 sivua. Ja paljon kuvia. Kuten kirjan esittelykin kertoo, kyseessä on kertomuksia siitä, miten meitä on huijattu. Jokainen kappale on hyvin lyhyt, ja aiheet ovat aivat laidasta laitaan. Urheilusta mainosmaailmaan ja tietenkin poliitiikkaan.

 

Jotkut aiheet olivat kyllä mielestäni vähän väkisin väännettyjä, mutta ihan kepeä välipala, jonka lukaisi hetkessä.

Evanovich, Janet: Ensin rahat

”On miehiä, jotka ilmaantuvat naisen elämään ja pilaavat sen ikiajoiksi. Joseph Morelli teki niin minulle – ei ikiajoiksi, vaan aina silloin tällöin.”

Työpaikkansa menettänyt Stephanie Plum on pinteessä. Hän tarvitsee rahaa, mutta ajat ovat kovat. Niinpä hänen on pakko pyytää apua sukulaisilta. Hän keplottelee Vinnie-serkkunsa firmasta itselleen työn palkkionmetsästäjänä, pakoilevien takuuvelallisten jahtaajana. Stephaniella ei ole alan kokemusta, mutta vähät siitä. Vähät siitäkin, että ensimmäinen etsittävä on poliisi Joseph Morelli. Siitä lähtien kun seksikäs Morelli vuosia sitten käytti Stephanien sinisilmäisyyttä hyväkseen, Morelli-sana on merkinnyt ongelmia. Nyt miestä syytetään murhasta.

Paha kyllä Stephanie raivostuttaa tutkimuksillaan nyrkkeilijä Beniton ja joutuu hengenvaaraan. Jos hän onnistuu nappaamaan Morellin viikossa, hänen tililleen rapsahtaa kymmenentuhatta dollaria. Hänen on vain opeteltava palkkionmetsästäjän homma yhdessä yössä – ja pysyteltävä hengissä, kunnes löytää Morellin.

Ihana hyvänmielen dekkari. Ei mitään yliluonnollista tällä kertaa, eikä ahdistuneita naispääosan esittäjiä. Tuli kiire lukea tämä, koska olin ostanut elokuvaversion ja halusin kuitenkin ensin lukea kirjan. Onneksi niin, koska leffastahan oli tietenkin jonkun verran jätetty pois.

Stephanie siis metsästää vanhaa tuttavaansa, jonka kanssa hänellä on joskus ollut sekä erimielisyyksiä, että hieman vipinääkin. Ihan alusta asti näyttää sille, että Morrelli ei välttämättä ole koko leikin pahis. Mutta varsinaista lopputulosta ei kuitenkaan kerrota kovin aikaisin. Mutta tässä kirjassa ei kuitenkaan mietitä murhaajaa kovin loppuun asti, vaan konnat ratkeavat hyvissä ajoin.

Stephanien autohuolet ja marsunhoita jaksoivat ihan oikeasti naurattaa muutamaan kertaan kunnolla. Hän on nainen, jolla ei mene sormi suuhun. Jatkan varmasti sarjan lukemista, tosin, hieman arveluttaa, että miten tarina on edennyt osassa 10, joka taitaa olla uusin. Jos samaa jahkataan sinne asti, niin voi puuduttaa.