Harris, Charlaine: Veren muisti

Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle. Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi - ja kuolettavampi - kuin hän olisi voinut arvatakaan.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Monet ovat arvostelleet sarjan pitkittämistä, ja onhan siinä toki vinha perä. Mennäänhän jo kirjassa nro 11. Eihän tässäkään kirjassa oikeastaan tapahdu mitään uutta. Sookie on jälleen kerran vaarassa, ja jälleen kerran hän yrittää selvitä tilanteesta omien kykyjensä avulla, mutta lopulta apuun on pyydettävä lauma yliluonnollisia kavereita.

Kirjan alussa Samin baariin hyökätään, eikä oikein ole selvää, että kuka tai mikä on hyökkäyksen takana. Samaan aikaan Sookie yrittää luovia nykyisen ja entisen vampyyripoikaystävänsä kanssa, kämppiksinä hottikset keijusukulaiset, järkättävänä yhdet vauvakutsut ja sekaan soppaan heitetään vielä haltijat, noidat ja muodonmuuttajat (sisältää myös ihmissudet).

Joten kirja on täynnä sekalaista porukkaa, joilla itsekullakin on omat ongelmansa. En oikein tiedä, olenko tyytyväinen Sookien mieselämään. Onhan Eric joo siis kiva ja silleen. Kuuma pakkaus, eikä Billikään olisi kai huono vaihtoehto.

Kirja kuitenkin tahmaisuudesta huolimatta etenee piirun verran lopussa. Mutta vaikea sanoa, että miten tarina on tarkoitus sitoa pakettiin kahdessa seuraavassa osassa. Vaikea kuvitella, että kaikille tarinoille saadaan nätti loppu, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Väkeä tässä nyt joka tapauksessa on jo kuollut yhden kaupungin verran, eli varmaan järkevää lopetella sarjaa pikkuhiljaa. Muuten alkaa väki loppua kesken. Tässä kirjassa oli jotenkin muutenkin ehkä aavistuksen surullisempi taustavire, kuin aiemmin. Tiedä sitten, johtuuko se lopun vääjäämättömästä lähestymisestä. Näitä kirjoja on kuitenkin ollut hauska lukea.

Sarjaa en ole ensimmäistä kautta lukuunottamatta katsonut telkkarista, joten en ole perillä, että miten paljon tarina eroaa telkkarista.

del Toro, Guillermo; Hogan, Chuck: Vitsaus

Ne ovat aina olleet keskuudessamme. Pesineet ja ruokailleet. Salassa ja pimeydessä. Nyt niiden aika on tullut.

JFK:n lentokentällä New Yorkissa seisoo juuri laskeutunut, valtava lentokone täysin pimeänä. Paikalle hälytetään biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather ja hänen kollegansa Nora Martinez. He kohtaavat koneessa käsittämättömän näyn: kaikki koneen matkustajat istuvat liikkumattomina paikoillaan, ja vain neljä heistä on elossa. Tilanne muuttuu entistä oudommaksi, kun sekä hengissä selvinneet että kuolleet katoavat.

Samaan aikaan Harlemissa entinen Wienin yliopiston professori ja nykyinen panttilainaamon pitäjä Abraham Setrakian oivaltaa, että se mitä hän on kauan odottanut ja pelännyt, on alkanut. Hän etsii käsiinsä Goodweatherin ja Martinezin, ja yhdessä he alkavat taistella ärhäkästi leviävää, tappavaa vitsausta vastaan.
Vitsaus on trilogian ensimmäinen kirja. Se on nopeatempoinen kauhujännäri, jossa ikiaikainen uhka tunkeutuu moderniin maailmaan.

Vampyyritarinaa aikuisempaan makuun. Tässä ei enää hissutella, vaan tuhotaan ihmiskuntaa ihan urakalla. Ei oikein mitään erikoista kommentoitavaa, mutta ihan viihdyttävä. Sarja on kolmiosainen, joten vaikea sanoa, saadaanko jännitystä pidettyä yllä. Tässä osassa ei onneksi liikaa pyöritty ihmissude-draamoissa. Mutta tarinaa oli mielestäni pitkitetty sillä, että monta kappaletta ja lukua oli juttua ihmisistä, joilla ei ollut varsinaisen tarinan kannalta mitään tekoa. Sillä ehkä haluttiin alleviivata tarinan kamaluutta, mutta mielestäni se oli turhaa.

del Toro, Guillermo; Hogan, Chuck: Lankeemus

Kuudessa päivässä New Yorkista tuli vampyyrikaupunki, ja nyt pimeät lentokoneet ovat laskeutuneet jo Tokion, Moskovan ja Lontoon kentille...
Eph Goodweather jatkaa joukkoineen mahdottomalta tuntuvaa taisteluaan vampyyrivitsausta vastaan. Samalla hän yrittää epätoivoisesti suojella poikaansa tämän äidiltä, joka on jo viruksen saastuttama. Vampyyrien rivit alkavat kuitenkin rakoilla. Vanhan ja uuden maailman vampyyrien välille syttyy sota, jonka jaloissa ihmiset pyörivät pelokkaina. Kumpikin vampyyrijoukko yrittää saada käsiinsä mystisen kirjan, sillä sen löytäjällä on käsissään maapallon tulevaisuus.

Tämä osa ei ehkä enää ollut niin uutuudenviehätystä kuin ensimmäinen osa. Tässä oltiin jo pimeyden ytimessä, eikä paluuta tuntunut olevan. Mutta jännitys piti kyllä otteessaan hyvin tässäkin, ja suosittelen modernin vampyyritarinoiden ystäville. Kauhu ei tässä ole enää niin käsinkosketeltavaa.