sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Roth, Veronica: Allegiant



Viimeinen osa maailmanlaajuista huomiota osakseen saanut Divergent -sarja tuli nyt sitten luettua.
Viimeiset osat ovat aina haastavia, ja mielestäni tässä onnistutaan ihan hyvin.

Tarinan alussa Tris, Tobias ja muut lähtevät kaupungista sen ulkopuolelle. Mukaan lähtee sekalainen seurakunta, eivätkä kaikki tule toimeen keskenään. Mutta, kirjan yksi vahvoista teemoista on vanhojen syntien anteeksianto. Maailma ulkoupuolella antaa paljon ajattelemisen aihetta ja perspektiiviä nuorille. He tajuavat, että eivät suinkaan ole yksin maailmassa. Maailmassa, jonka laajuuskin heille valkenee pikkuhiljaa. Hauskasti kirjaan on upotettu meille tuttuja asioita oudossa yhteydessä. Esim. lentokentästä on tehty viimeisen kirjan päänäyttämö.

Tobias ja Tris saavat molemmat tietoonsa perimästään asioita, joihin se suhtautuvat kumpikin ristiriitaisesti. Ja tekevät päätöksiä, joilla on kauaskantoiset seuraukset. Hallintoportaasta saa etsimällä etsiä hyviksiä, vaikka kaikki tuntuvat etsivän hyviä ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Onko nuorten päätökset sitten sen parempia, sen saa jokainen varmasti päätellä itse. Kaunpungin sisällä käydään myös omat taistelunsa, jossa pääosassa ovat Tobiaksen vanhemmat.

Kirjan juoni etenee aika hyvin. Muutamia suvantovaiheita on, mutta tokihan niitä pitääkin olla yli 500 sivun kirjassa. Pääasiassa kuitenkin koko ajan tapahtuu jotain. Loppu oli ihan ok, ei siitä enempää, muuten menee spoilaukseksi. Varmasti loppu, joka ei ole kaikkien mieleen, mutta taas toisaalta jotkut ovat kovastikin pitäneet. Selkeä loppu, mutta ei mitään erään toisen sarjan tapaista, jossa lapsenlapsetkin käydään erillisessä jatko-osassa läpi.

Tämän sarjan suomennus aloitetaan ensi vuonna, elokuvan myötä. Ehkä luen vielä joskus suomeksikin, olisi jännä nähdä muutaman kohdan käännökset jne.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Evanovich, Janet: Yhdeksän hyvää

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plum saa pomoltaan Vinnieltä komennon jäljittää Samuel Singh, intialaismies, josta on tullut laiton maahanmuuttaja Vinnien takaaman oleskeluluvan päätyttyä. Juttuun kytkeytyy myös mystinen Ranger, mies, joka on ennenkin pistänyt Stephanien sekaisin. Hän ilmaantuu hankalalla hetkellä: Stephanie ja hänen poliisipoikaystävänsä Joe Morelli ovat juuri muuttaneet yhteen. Hulvaton juoni huipentuu Las Vegasissa, jossa pelipanokset ovat korkeita eli henki herkässä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Stephanie aiheuttaa taas harmaita hiuksia perheelleen ja varsinkin Morellille. Joe ja Stephanie asustavat saman katon alla, tosin, se tuntuu olevan enemmän pakon sanelemaa, kuin varsinaista avoliittoa, mutta homma tuntuu toimivan.

Stephanie lähtee etsimään maahanmuuttajaa, joka katoaa. Jos kaveria ei löydy viikon sisään, Vinnie menettää paljon rahaa, maineensa ja ehkä firmansakin. Samuel, kateissa oleva mies siis, asuu alivuokralaisena hyvin herttaisen rouvan (kamala riivinrauta) luona, jonka koira on myös kadonnut samalla. Stephanieta säälittää koira ja hän ottaa homman hoitaakseen. Samuelin työpaikan omistaa kolme veljestä ja aika nopeasti yhdestä heistä tulee pääepäilty, varsinkin kun ruumiita alkaa taas löytyä vähän liiankin kanssa.

Stephanieta vainoaa sekopäinen kukkien lähettäjä, joka tuntuu pelaavan jotain peliä Stephanien kustannuksella. Tästä kirjasta ei selvitä ilman synnytystä ja reissua Las Vegasiin. Jossa jopa puhtoinen Conniekin räväyttää.

Tässä kirjassa suomentaja oli vaihtunut, ja esim. Kylä ei ollutkaan enää kylä, vaan Burg alkuperäisen nimen mukaan. Muutenkin kieli ei ollut ihan samanlaista, mutta hyvin sen luki. Näitä ei tällä hetkellä ole enempää suomennettu, mutta latasin jo kindlelle seuraavia osia. Kunhan saan muutaman muun kirjan alta pois, niin pitää taas jatkaa tarinaa. Vähän epäilen, että ei Morelli - Ranger -kuvioon saada oikein selvyyttä, mutta hauskahan siitäkin kolmiosekoilusta on lukea. Sitä ei voi oikein kutsua kolmiodraamaksikaan. 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Evanovich, Janet: Kahdeksan kaunista

Avioerojuttujen setviminen ei oikeastaan kuulu takuukarkureita metsästävän Stephanie Plumin toimenkuvaan. Kadonneen äidin ja tyttären tapaus tulee Stephanielle enemmänkin sukurasitteena, hänen vanhempiensa naapurista.

Pelottava Eddie Abruzzi varoittaa Stephanieta pitämään näppinsä irti jutusta. Stephanien entinen heila Joe Morelli ja tuoreempi tuttavuus Ranger sen sijaan varoittavat häntä Abruzzista. Molemmat neuvot alkavat tuntua varteenotettavilta, kun Stephanie saa ovelleen käärmeitä, autoonsa tarantelloja, sohvalleen kahtia sahatun miehen ja peräänsä pupujussiksi pukeutuneen stalkkerin. Rangerin on aika kaivaa Stephanien ase ulos keksipurkista, joskin Stephanie odottaa saavansa muutakin: miksei Ranger ole vieläkään lunastanut Stephanielta saamaansa intiimiä palkkiota? Onneksi tämän tytön perässä juoksee mies jos toinenkin – heillä tosin tuppaa olemaan naamiot kasvoillaan ja vain räjähteitä ojennettavanaan.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tässä kohtaa Stephanie on oikeassa. Eddie Abruzzi on pelottava. Ja kukaan, ei kukaan voi pitää hämähäkeistä. Ottaisin ehkä sohvalleni ennemmin sen kahtia sahatun ruumiin, kuin autooni kasan isoja hämppiksiä. Jostain syystä käärmeet eivät aiheuta niin suurta inhoreaktiota. 

Mainostin näitä kirjoja kaverille perusdekkareina. Sitähän ne ovat. Olennainen juoni ei juurikaan muutu, mutta silti sitä aina ahmii viimeiset sivut, jotta saa tietää koko kuvion. Yleensä perusjuoni selviää jo aiemmin, mutta aina loppuun jää joku koukku. 

Stephanie selvittelee vanhempiensa naapurin sukulaistytön katoamista, ja siihen liittyvää sotkuista avioeroa. Samalla hän tulee sohaisseeksi ampiaispesää ja saa peräänsä vaarallisen gansterin Abruzzin. Ja tästä miehestä häntä varoittelevat sekä Morelli ja Ranger. Morelli on edelleen rakastunut Stephanieen, mutta ei halua rinnalleen vaarallista työtä tekevää neitosta. Okei, myönnettäköön, että olen vähän samoilla linjoilla Morellin kanssa, Stephanie ottaa mielestäni välillä liikaa riskejä. Saa olla moderni nainen, mutta ihan tyhmänrohkea ei tarvitsisi olla.

Stephanien aina niin puhtoinen sisko on osoittautunut vähemmän puhtoiseksi. Tai siis systerin aviomies, jonka takia sisko majailee lapsineen myös vanhempien talossa. Myös Rangerin kanssa tapahtuu vähän muutakin kuin kädestä pitämistä. Mutta, edelleen tämänkin kirjan jälkeen kannatan Morellia. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...