Martin, George R. R: Kolmas osa kuninkaallisista kähinöistä

Kolmannen osan Martinin mammuttiteoksesta Tulen ja Jään laulu luin suomeksi. Tai siis sen ensimmäisen osan, suomennos on jaettu kahteen kirjaan. Ei ehkä järkevin veto, koska nyt menivät nimet ja paikat lopullisesti sekaisin, kun osa on suomennettu ja osa ei. Mutta ajattelin homman etenevän vähän rivakammin näin kotimaan kielellä luettuna. Ja sen se tosiaankin teki.

Tarina alkoi edetä aika hyvin. Nyt alkoi taikuuttakin tulla mukaan, ja kuninkaiden kinastelun lisäksi myös pohjoisen väki tuli mukaan leikkiin. Kaikkein mieluiten seurasin Jonin ja Samin seikkailuja muurin takana. Kertojia oli tullut lisää. Ja äänen sai myös inhokkini Jaime (joka muuten telkkari-sarjassa on hemmetin hyvännäköinen...). Mutta kummasti löysin muutaman kerran sympatiaa myös häntä kohtaan.

Tarinassa on omat puuduttavat hetkensä, koska valitettavasti samat teemat esiintyvät tässäkin osassa. Edelleen kuninkaan valtaistuinta havittelee moni. Mutta muurin takaiset tapahtumat piristävät päivää kummasti. Toinen osa houkuttelee hyllyssä, mutta siihen ehdin varmaan vasta parin viikon päästä.

Martin, George R. R: Lisää miekkoja ja kähmintää kruunun kyljessä

Kahlattuani ensimmäisen osan The Song of Ice and Fire -sarjasta, tartuin aika nopeasti toiseen osaan. ja taas mentiin englanniksi. Nyt kirja oli kokonaan e-kirjana, mutta olin hankkinut kesän kunniaksi myös Kindlen lukulaitteen, joten en ollut enää riippuvainen iPadin heikohkosta akun kestosta. Tämä olikin ensimmäinen kirja, jonka luin kokonaan Kindlellä. Mainio vekotin.

Ja sitten itse kirjasta. Tämä opus kertoi pelkästään siitä, ketkä nyt sitten halusivat kunkuksi kunkun paikalle. Ja tokihan sinne halusivat kaikki kynnelle kykenevät. Joten seurasi lisää juonittelua ja selkään puukotuksia. Ja käsiin puukotuksia, jalkoihin puukotuksia, muutama vatsaankin. Ja päitä taas lähti irti. Eli varsin samanlaista menoa kuin ekassakin osassa. Mutta ensimmäisen osan tapaan koukuttavasti kerrottuna, joka luku eri hahmon näkökulmasta. Joten kahlasin kirjan viikon aikana, vaikka sillä oli paksuutta liki 1000 sivua. Mutta flunssa kaatoi petiin, joten sinne vällyjen väliin sopi myös tämä kirja.

Kirjan henkilömäärä vaan kasvoi kasvamistaan. Mukaan tulivat lapset, puolisot, serkut ja serkun kummin kaimat. Mutta jotenkin, se ei enää niin haitannut. Päähenkilöt olivat kuitenkin tulleet tutuiksi, joten pysyin paremmin kärryillä eri hahmoista. Fantasiaa tässä osassa oli jo ykkösosaa enemmän. Mutta edelleen ollaan kirja tuntui aika realistiselta, aivan kuin olisi lukenut euroopan sodista keskiajalta.

Martin, George R. R: Miekkoja ja valtatappelua

Työkaverin suosituksesta hankin ensimmäisen osan Geroge R.R. Martinin sarjasta: Song of Ice and Fire. Kirja kantaa nimeä Game of Thrones ja paksuutta sillä oli liki 1000 sivua. Ja koska viime aikoina on tuo kielitaito hieman päässyt rapistumaan, niin päätin, että tämähän luetaan nyt englanniksi. Eihän se nyt niin hankalaa voi olla, kun naapurin teini-ikäinenkin lukaisi ne ihan tuosta vaan. Alunperin hankin paperiversion, mutta puolestavälistä jatkoin lukemista e-kirjana.

Ja tosiaan, aika nopeasti lukeminen alkoikin sujumaan myös vieraalla kielellä. Kirjan alku oli heti hätkähdyttävä ja työkaverin kommentti "Älä tykästy kehenkään, se kuolee kuitenkin" alkoi tuntumaan enemmän kuin todelta. Kaikesta päänkatkomisesta huolimatta tarina imaisi mukaansa. Kirjan jokainen luku on aina jonkun hahmon näkökulmasta kerrottu. Ja tämä osoittautui hyväksi tavaksi. Kappaleet jäivät toki aina johonkin sellaiseen kohtaan, että aika nopeasti tuli luettua seuraavat kappaleet, että pääsi taas seuraamaan juuri sen suosikin matkaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aloitin kirjan jo kesällä 2010, ja ekojen lukujen jälkeen luin paljon muutakin englanniksi, joten jatko sujui ehkä senkin takia helpommin.

Välillä vilkuilin myös suomennettua versiota, jossa nimet ja paikat olivat suomennettu. Ehkä jotain juttuja olisi saanut paremmin irti, jos olisin tosiaan lukenut suomeksi. Käännökset olivat välillä ihan oivaltavia. En kuitenkaan tuota pitänyt ongelmana, mutta välillä oli todellinen haaste muistaa henkilöt. Kirjasarjan uusimman osan henkilöluettelo on kuulemma 60 sivua pitkä. Henkilöitä ja eri sukuja vilisee pilvin pimein, eikä itselläni ollut ainakaan mitään mahdollisuutta pitää kaikkia muistissa. Jos ei sitten pidä auki samalla sitä henkilöluetteloa.

Kirja on täynnä poliittista juonittelua. Ekassa osassa fantasia oli vielä aika vähäisessä roolissa, odotan jatko-osilta enemmän sen suhteen. Välillä kirjan niljakkeet saivat verenpaineen nousemaan sellaisiin lukemiin, että pieni lenkki lähimetsän pururadalla oli tarpeen, että pystyi taas jatkamaan lukemista. Kirjassa ei kuitenkaan ole mitenkään mustavalkoinen meno. Suurin osa henkilöistä pysyy harmaalla alueella. Sillä hyvikselläkin oli omat luurankonsa kaapissa.

Sain kirjan sopivasti loppuun, ennenkuin HBO alkoi näyttämään kirjasta tehtyä sarjaa. Sarja seuraa hyvin uskollisesti kirjaa, joten mitään uutta se ei tarjonnut. Vuorosanatkin muistin välillä ulkoa. Mutta HBO:n tyyliin uskollisena, hyvin toteutettu sarja.