Ja tosiaan, aika nopeasti lukeminen alkoikin sujumaan myös vieraalla kielellä. Kirjan alku oli heti hätkähdyttävä ja työkaverin kommentti "Älä tykästy kehenkään, se kuolee kuitenkin" alkoi tuntumaan enemmän kuin todelta. Kaikesta päänkatkomisesta huolimatta tarina imaisi mukaansa. Kirjan jokainen luku on aina jonkun hahmon näkökulmasta kerrottu. Ja tämä osoittautui hyväksi tavaksi. Kappaleet jäivät toki aina johonkin sellaiseen kohtaan, että aika nopeasti tuli luettua seuraavat kappaleet, että pääsi taas seuraamaan juuri sen suosikin matkaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aloitin kirjan jo kesällä 2010, ja ekojen lukujen jälkeen luin paljon muutakin englanniksi, joten jatko sujui ehkä senkin takia helpommin.
Välillä vilkuilin myös suomennettua versiota, jossa nimet ja paikat olivat suomennettu. Ehkä jotain juttuja olisi saanut paremmin irti, jos olisin tosiaan lukenut suomeksi. Käännökset olivat välillä ihan oivaltavia. En kuitenkaan tuota pitänyt ongelmana, mutta välillä oli todellinen haaste muistaa henkilöt. Kirjasarjan uusimman osan henkilöluettelo on kuulemma 60 sivua pitkä. Henkilöitä ja eri sukuja vilisee pilvin pimein, eikä itselläni ollut ainakaan mitään mahdollisuutta pitää kaikkia muistissa. Jos ei sitten pidä auki samalla sitä henkilöluetteloa.
Kirja on täynnä poliittista juonittelua. Ekassa osassa fantasia oli vielä aika vähäisessä roolissa, odotan jatko-osilta enemmän sen suhteen. Välillä kirjan niljakkeet saivat verenpaineen nousemaan sellaisiin lukemiin, että pieni lenkki lähimetsän pururadalla oli tarpeen, että pystyi taas jatkamaan lukemista. Kirjassa ei kuitenkaan ole mitenkään mustavalkoinen meno. Suurin osa henkilöistä pysyy harmaalla alueella. Sillä hyvikselläkin oli omat luurankonsa kaapissa.
Sain kirjan sopivasti loppuun, ennenkuin HBO alkoi näyttämään kirjasta tehtyä sarjaa. Sarja seuraa hyvin uskollisesti kirjaa, joten mitään uutta se ei tarjonnut. Vuorosanatkin muistin välillä ulkoa. Mutta HBO:n tyyliin uskollisena, hyvin toteutettu sarja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti