Rouhiainen, Elina: Jäljitetty

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

****************************************************

Susiraja -sarjan kolmas osa. Kirja on edellisten osien tapaan hyvin kirjoitettu. En vaan pitänyt juonesta niin paljon kuin aikaisemmista. Tässä pysyttiin joko Helsingissä tai sitten Kreikassa, pienellä saarella. Kainuu oli unohdettu kokonaan, mikä itselleni oli aika iso osa edellisiä osia.

Juoni sai muutenkin sellaisia piirteitä, että en olisi oikein niistä välittänyt. Raisa saa kuitenkin vahvuutta tässä osassa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on plussaa. Ja löytää muutenkin itsestään paljon uutta. Mitjan hahmosta pidän, Nikoa on kirjassa ihan liian vähän. Olisin myös antanut Mikaelille enemmän palstatilaa. Mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. 

Kuvittelin tämän olevan koko ajan viimeinen osa, mutta näin ei kuitenkaan taida olla. Ainakaan missään ei mainostettu, että olisi. Ja ihan kiva niin, mielelläni näin hyvin kirjoitettua kotimaista lukee, vaikkei juoni nyt ehkä enää niin kuljetakaan eteenpäin.

Rouhiainen, Elina: Uhanalainen

Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ikinä en haluaisi arvostella suomalaista kirjailijaa mitenkään negatiivisesti. Enkä tästäkään halua sanoa pahaa sanaa. En ehkä kuulu ihan kohderyhmään, mutta pidin ekasta osasta paljon. Tässä oli vaan alku jotenkin... tönkkö, sanoisin. Tuntui, että kieli oli kankeaa ja ei sujunut. Tähän jonkun verran saattaa toki vaikuttaa se, että luin samaan aikaan Annukka Salaman Käärmeenlumoojaa, joka todella lumosi minutkin.

Tarina kuitenkin vei mukanaan, enkä enää myöhemmin kiinnittänyt kieleen ja muutamaan hyvin omituiseen ratkaisuun niin huomiota. Raisa palaa siis Hukkavaaraan kohtaamaan taakseen jättämän elämän ja tietenkin ne karvaturrit, eli sudet. Tässä kirjassa ei perehdytty tarkemmin kyläläisiin, vaan tarina kulki enemmän Raisan ja muiden 'kapinallisten' ympärillä. 

Lopussa tarina jäi taas niin auki, että toivottavasti seuraava osa saadaan pian.