Rossi, Veronica: Yhä sininen taivas. (Paljaan taivaan alla, osa 3)

Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

**************************************************

Tätä päätösosaa odotin paljon. Latasin tämän jo Kindlelle heti ilmestyessä, mutta huomasin, että suomennos tulee hyvinkin nopeasti, joten maltoin odottaa sen. En halunnut missata tavuakaan tunnelmasta ja englanniksi ei ehkä kuitenkaan kaikki tunteet välity niin hyvin.

Enkä pettynyt. Koko sarja on ollut mielestäni loistava. Pidän kirjailijan tyylistä. Hän ei rakenna turhia, viime aikoina niin muodissa olleita, kolmiodraamoja, eikä tee henkilöistä liian yksiulotteisia. Kirjan alussa Arian vanhat asuinkumppanit ovat joutuneet luopumaan turvallisesta asuinkapselistaan. Heidän päällikkönsä Hess ja ulkomaailman pahis, Sable ovat liittoutuneet. Heillä on yksi päämäärä: Yhä sininen taivas. Kukaan ei tiedä varmasti, onko kyseessä pelkkä legenda, mutta on silminnäkijöitä, joiden mukaan eetteriseinämän takana näkyy kirkas taivas ja meri.

Tähän havaintoon luottaen Hess ja Sable kaappaavat Cinderin, pikkupojan, jolla on kyky hallita kuolettavaa eetteriä. Cinderin hallinnoimiseen he tarvitsevat kuitenkin Perryä. Perryllä on muitakin ongelmia. Roar, hänen paras ystävänsä on surun murtama menettyään elämänsä rakkauden. Hän purkaa kiukkunsa ja surunsa Perryyn ja aiheuttaa kostonhimollaan muutaman ikävän ja hengenvaarallisen tilanteen. 

Hessin poika Soren auttaa kapinallisia ja Aria saa myös apua eräältä, jonka olemassaolosta hän ei ollut aikaisemmin edes tiennyt. Kuten kirjan takakansi kuvaa, kyseessä on kilpajuoksu, nyt tosin aikaa vasten. Vanha maailma muuttuu asuinkelvottomaksi, ja sinne jäävät kuolevat varmasti. 

Spoilaamatta kirjan loppua, totean vain, että Rossi saa hyvin avoimet langanpäät solmittua. Lukija ei tunne itseään huijatuksi, vaan itse laskin kirjan hyvillä mielin käsistäni. Totean vain, että tällaista lisää.

Rossi, Veronica: Halki ikiyön

Paljaan taivaan alla -teos tutustutti dystopiafanit virtuaalimaailmoissa eläneeseen Ariaan ja luonnon armoilla kasvaneeseen Perryyn. Aika ja välimatka eivät erottaneet kaksikkoa, mutta maailma heidän ympärillään on muuttunut. Perryn asema vuorovetisten veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen Arian menneisyyteen avoimen vihamielinen.

Pahenevat eetterimyrskyt kiristävät tunnelmaa, ja tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

Ensimmäisen osan tarina jatkuu saumattomasti tässä. En enempää paljasta alusta spoilausten takia, mutta tasaisen laadukasta työtä. Tässä tarinaa kerrotaan myös muiden kannalta, eikä kaikki pahikset välttämättä ole läpeensä pahoja. Kertojina jatkavat kuitenkin koko ajan Perry ja Aria. Kappaleet ovat sopivan lyhyitä, ja jäävät usein johonkin käännekohtaan. 

Lopussa aletaan keskittymään jo sen paratiisiin löytämiseen, ja kolmas osa varmasti keskittyy kilpajuoksuun sinne. Tai eihän siitä kilpajuoksua tule, vaan välineurheilua. Mutta en paljasta enempää ;-) Tässä osassa kuitenkin eetterimyrskyt ovat niin pahoja, että vanha maailma uhkaa tuhoutua täysin.

Nyt sitten pitäisi odottaa kolmatta osaa, joka julkaistaan englanniksi joskus ensi vuoden alusta. Odottavan aika on pitkä.

Mutta tämä kirja saa todellakin täydet pisteet ja suositukset!

Rossi, Veronica: Paljaan taivaan alla

Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitataan elämän hinnalla.

Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa.

Veronica Rossin esikoisteos kasvaa kolmiosaiseksi romaanisarjaksi, joka herättää antiutopisen tulevaisuuden eloon hätkähdyttävän väkevällä tavalla. Latautuneiden yksityiskohtiensa kautta se nostaa esiin ihmismielen haurauden ja musertamattoman voiman.

Jos olisi pitänyt lukea vain yksi dystopia -kuvaus tälle vuodelle, se olisi ehdottomasti tämä. Siis aivan loistava kirja. En oikein keksi edes mitään valittamista, muuta kuin sen, että se loppui. Onneksi toinen osa odotti hyllyssä.

Aria elää virtuaalimaailmassa (jollainen kuulostaa todella hyvälle, tuollainen voisi olla itselleni kiva paikka). Siis ne virtuaalimaailmat, ei muuten. Mutta ikävien sattumien summana hän joutuu siis kapselista ulos ja tutustuu Perryyn. Toki, tässä rakastutaan, ja uhraudutaan muiden puolesta, mutta tämä ei ole kuitenkaan liian siirappista. Loppu jää toki todella jännään kohtaan, joten jouduin melkein yötä myöden lukenaan jatkoa. 

Ihmiset on mielestäni hyvin kirjoitettu, eikä ole ylilhyöntejä.