Rossi, Veronica: Yhä sininen taivas. (Paljaan taivaan alla, osa 3)

Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

**************************************************

Tätä päätösosaa odotin paljon. Latasin tämän jo Kindlelle heti ilmestyessä, mutta huomasin, että suomennos tulee hyvinkin nopeasti, joten maltoin odottaa sen. En halunnut missata tavuakaan tunnelmasta ja englanniksi ei ehkä kuitenkaan kaikki tunteet välity niin hyvin.

Enkä pettynyt. Koko sarja on ollut mielestäni loistava. Pidän kirjailijan tyylistä. Hän ei rakenna turhia, viime aikoina niin muodissa olleita, kolmiodraamoja, eikä tee henkilöistä liian yksiulotteisia. Kirjan alussa Arian vanhat asuinkumppanit ovat joutuneet luopumaan turvallisesta asuinkapselistaan. Heidän päällikkönsä Hess ja ulkomaailman pahis, Sable ovat liittoutuneet. Heillä on yksi päämäärä: Yhä sininen taivas. Kukaan ei tiedä varmasti, onko kyseessä pelkkä legenda, mutta on silminnäkijöitä, joiden mukaan eetteriseinämän takana näkyy kirkas taivas ja meri.

Tähän havaintoon luottaen Hess ja Sable kaappaavat Cinderin, pikkupojan, jolla on kyky hallita kuolettavaa eetteriä. Cinderin hallinnoimiseen he tarvitsevat kuitenkin Perryä. Perryllä on muitakin ongelmia. Roar, hänen paras ystävänsä on surun murtama menettyään elämänsä rakkauden. Hän purkaa kiukkunsa ja surunsa Perryyn ja aiheuttaa kostonhimollaan muutaman ikävän ja hengenvaarallisen tilanteen. 

Hessin poika Soren auttaa kapinallisia ja Aria saa myös apua eräältä, jonka olemassaolosta hän ei ollut aikaisemmin edes tiennyt. Kuten kirjan takakansi kuvaa, kyseessä on kilpajuoksu, nyt tosin aikaa vasten. Vanha maailma muuttuu asuinkelvottomaksi, ja sinne jäävät kuolevat varmasti. 

Spoilaamatta kirjan loppua, totean vain, että Rossi saa hyvin avoimet langanpäät solmittua. Lukija ei tunne itseään huijatuksi, vaan itse laskin kirjan hyvillä mielin käsistäni. Totean vain, että tällaista lisää.