Vala, Vera: Tuomitut

Arianna de Bellis saa toimeksiannon Torinossa asuvalta sukulaiseltaan, jonka tytär on liittynyt outoon lahkoon ja saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinon tuomiokirkon edustalta löytyy jesuiittapappi, jonka pää on katkaistu miekalla. Kaksi pappia on jo kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan. Surmat huolestuttavat Vatikaania, joka lähettää rikostutkimuksiin mukaan Ariannan pappisveljen Areksen. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan. Tutkimusten edetessä lahkon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita, jotka saattavat kytkeytyä murhiin. Arianna joutuu myös punnitsemaan el Lobon varoitusta siitä, että hän ja hänen syntymätön lapsensa olisivat hengenvaarassa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Luin lomalla aika putkeen kolme viimeisintä Arianna de Bellis -sarjan osaa. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta tämä nelonen oli ehkä paras tähänastisista. Tässä kirjassa keskityttyttiin enemmän rikoksen ratkaisuun, kun kirjasarjan läpi kulkevaan toiseen juoneen. 

Arianna on hankalassa tilanteessa miesystävänsä, ulkoministerin kanssa. Hän ottaa etäisyyttä ja lähtee Torinoon selvittämään sukulaistytön katoamista. Samaan aikaan Torinossa riehuu sarjamurhaaja ja hänen veljensä on kytköksissä näiden rikosten selvittelyyn. Sisarusten polku risteytyykin väistämättä tarinan edetessä. Arianna saa mukaansa Angelon, toimiston luotettavan apulaisen. Juoni etenee rivakasti, ja välillä Ariannan tempaukset kyllä vähän arveluttavat. Ne eivät välttämättä ole sieltä loogisimmasta päästä. 

Pidän kirjoista siksikin, että maana Italia on itselleni aika tuntematon. Vera Vala sijoittaa kirjansa eri kaupunkeihin ja kuvaa niitä hyvinkin elävästi. Hän osaa oman taustansa takia kuvata Italiaa suomalaisen silmin ja erotella ne asiat, jotka meitä lukijoina kiinnostavat. En itse erota parman kinkkua joulukinkusta, mutta varmasti ruuan ystävät osaavat arvostaa kirjassa eri asioita.

Näissä dekkareissa väkivallalla mässyttely jää sivuosaan, vaikka sitäkin kyllä on. Se ei kuitenkaan hypi silmille häiritsevästi. 

Hoffman, Mary: Miekkojen kaupunki

Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.

Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...

Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.

*********************************************************************************

Viimeinen, eli kuudes osa vähän erilaista nuorten fantasiasarjaa. Kirjan jokaisessa osassa yksi englantilaisnuori saa käsiinsä talismaanin, jonka avulla he matkaavat nukkuessaan historialliseen maahan, joka muistuttaa Italiaa.

Jokaisella nuorella on oma osansa ylimysten valtataistelussa historiallisissa kaupungeissa. Edellisen osan lukemisesta oli jo aikaa ja tässä osassa kertoja vaihtui tiuhaan tahtiin. Muutamaan otteeseen tarina lipsahti ihan raiteiltaan, kun ei enää muistanut, että kuka nyt oli kenenkin puolella jne. Kertojat vielä vaihtuivat suurinpiirtein kesken kappaleen.

Edelleen häiritsee se sama vanha kaava, joka useassa nuortenromaanissa tuntuu olevan. Vaikka maailma olisi romahtamisen partaalla, ainakin se unimaailma, niin koulu ja opiskelu ensin. Ei sillä niin väliä, vaikka muutama ihminen siinä nyt sattuu kuolemaan, pääasia, että matikan kokeesta tulee hyvä numero. Okei, hieman kärjistettyä, mutta silti. Eikä vanhemmatkaan saa tietenkään tietää mitään, vaikka jälkikasvu nyt sattuu pari historiallista kaupunkia pelastamaan. Toki, hyvä opetus nuorille, mutta näin keski-ikäisen silmiin se nyt vaan on jotenkin pikkuisen naiivia (sanoo hän, jonka yksi lempikirjoista on tarina satavuotiaasta vampyyripojasta, joka rakastuu teinityttöön ;-)).

Tässä kirjassa vietetään häitäkin, vaikka ne tuntuvat jäävän kaiken muun alle. Sarja saa kuitenkin ihan mukavan lopun, ei nyt kuitenkaan lempisarjani, mutta kyllähän tuon kerran lukaisi. 

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

Etsivätoimiston osakas, italialais-suomalainen Arianna de Bellis elää ylellistä mutta yksinäistä elämää Roomassa. Nuori, leskeksi jäänyt punapää on miehensä Giovannin kuoleman jälkeen ryhtynyt ratkomaan rikoksia. Tolfan pikkukylässä on surmattu vaalea amerikkalaiskaunotar. Lily Montgomery pani
eläessään kylän miesten päät pyörälle, ja Arianna huomaa pian, että viettelijättäreksi leimatulla naisella on riittänyt vihamiehiä. Hänen ruumiinsa löytyy kosteasta mullasta muinaiselta etruskien palvontapaikalta. Lilyn lanko, Realen hotellisuvun hurmuri Luciano pyytää Ariannaa etsimään murhaajan. Jäljittäessään kylmäveristä tappajaa Arianna huomaa, ettäTolfan kylä kuhisee kateutta, menetettyä rakkautta ja kostonjanoa. Tutkimusten edetessä ja salaisuuksien paljastuessa Arianna saa huomata joutuneensa seuraavaksi tappolistalle. Eikä kukaan pääse pakenemaan taustalla häälyvän mafian synkkää varjoa.

************************************************

Tästä suomalaisen dekkaristin esikoisromaanista oli puhetta ja juttua monessakin blogissa ja esittelyssä. Joten ajattelin itse katsastaa asian. Ja hyvä, että tein sen. Kirja oli oikein mukaansa tempaava, ja juoni eteni sujuvasti.

Ihan sellainen perusdekkari, mutta pisteet ensinnäkin kotimaisuudesta ja mukavan letkeästä sankarittaresta. Kirjassa melkein jokainen voisi olla motiivin puolesta murhaaja. Itse olin tyytyväinen loppuratkaisuun, ja kirja maalailee ihanaa maisemaa Italian maaseudusta. Itsekin vastaavissa pikkukylissä vierailleena pystyin jotenkin kuvittelemaan maisemat. Itse juoni on jo kuvattu takakannessa aika hyvin, joten ei siitä sen enempää. Rikoksen ratkomisen lomassa Arianna kehittelee myös pientä romanssinvipinää ympärilleen. 

Ihan varmasti jatkossa luen kaksi sarjaan tehtyä jatko-osaakin. 

Adler, Elisabeth: Lomalukemisia

Lomareissulla tuli luettua kasa harlekiineja, mutta ei niistä nyt sen kummempaa. Jokainenhan varmasti niiden kupletin tajuaa.

Mutta muutaman kirjan nostaisin esiin. Tässä kaikki samalta kirjailijalta. Aivan loistavaa lomalukemista, varsinkin kun matka suuntautui osittain Italiaan.

Kesä toscanassa:
Newyorkilainen lääkäri ja yksinhuoltaja Gemma Jericho saa yllättäen salaperäisen perinnön Toscanasta. Italian auringossa odottavat vanha ränsistynyt huvila ja kuvankaunis pikkukylä - sekä syntisen komea amerikkalainen mies, joka väittää omistavansa puolet Jerichon tilasta
* * * * * * ** 
Tämä oli valloittava kuvaus Gemmasta ja hänen äidistä ja tyttärestään. Äiti itse asiassa saa sen perinnön ja lähtee sitä hakemaan. Matkaan tulee mutkia kuitenkin petollisen lakimiehen takia, hän on nimittäin myynyt testamentatun tilan.

Gemman romanssi oli ehkä pääosassa, mutta myös muuta naiset löytävät oman osansa onnesta ja äiti nousee lopussa enemmän esiin. Kirjassa esiintyy myös kasa kyläläisiä, ja vaikka tehdään vähän jäynää puolin jos toisinkin, niin mitään isompaa härdelliä ei kuitenkaan ole.


Provencen tuoksu:
Kieroilevan petturimiehensä jättänyt Franny Marten saa kutsun ranskalaisten sukulaistensa luokse Provenceen. Oikea ranskalainen linna, tuoksuvat laventeliniityt ja syvän sinisenä hohtava taivas ovat kuin satua. Mutta seikkailu taikamaassa saa kuitenkin kihelmöivän käänteen: linnaan saapuu vieras, jolla on kosto mielessään.

* * * * * * ** 
Tässä kirjassa oli toki myös romanssi mukana, mutta enemmän kyseessä oli kuitenkin jännitystarina. Ja kaiveltiin historian syövereistä, että kuka oli vanhan murhan takana. Lopussa kaikki asiat selvisivät, ja useammalle tarinalle saatiin onnellinen loppu.

Mutta niinhän se pitää ollakin kevyessä kesälukemisessa.

Malibun yöt:
Yksityisetsivä Mac Reillyn matala profiili on mennyttä. Ulkoiluttaessaan koiraansa Malibun samettisen tummassa yössä Mac erottaa naisen kirkaisun tyrskyjen pauhun seassa. Kun hän seuraa ääntä, hän päätyy luksusrantatalolle ja löytää kaunottaren, jolla on yllään vain mustaa pitsiä ja kädessään ase.

Väistettyään punapään ampuman luodin Mac päättää jututtaa rantatalon omistajaa, miljardööri Ron Perriniä. Joku on seurannut Ronia, ja epäilyt kohdistuvat hänen tulevaan ex-vaimoonsa Allie Rayhin. Rakastettu elokuvatähti Allie puolestaan väittää Ronin ahdistelevan häntä.

Punnusten ollessa tasan Mac ei tiedä mihin uskoa. Kun sekä Allie että Ron yhtäkkiä katoavat, vastuutonta elämää viettävä hurmurietsivä oivaltaa, että tästä sotkusta hän ei selviä ilman osa-aikaista tyttöystäväänsä Sunny Alvarezia. Mysteeriä selvittäessään räväkkä pari päätyy Etelä-Kalifornian kautta Meksikon rannoille ja Rooman kaduilta Ranskan maaseudulle.

* * * * * * * *

Tämä kirja saatta olla osa pidempää sarjaa? En tarkistanut sitä, mutta tarinassa oletettiin muutamassa kohdassa, että pari oli jo lukijoille tuttu. Mitenkään isommin ei kyllä historiaan menty.

Tarina oli aika perusdekkari, ruumiita tuli useampia ja loppuun asti sai jännittää syyllistä. En tiedä, johtuiko minusta vai mistä, mutta itselleni loppu tuli kyllä yllätyksenä. Ei siis pääparin tarina, vaan tarinan roisto.

Macin ja Sunnyn tarina oli sopivan rento, kumpikin sai palstatilaa tarpeeksi, vaikka pääpaino olikin Mac:n puolella. Jokaisella tarinan hahmolla tuntui olevan luurankoja kaapissa, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Tarinan yksi epäillyistä sai kuitenkihn omat sympatiani jo ihan alkumetreillä, vaikka pitkään epäilin henkilön vain sumuttavan yleisöä.