Todd, Anna: After -sarja

Kyseessä on Anna Todd:n After -sarja, johon kuuluu neljä osaa. Kaikki ovat suomennettu ja löytyvät ainakin Elisan kirja -palvelusta. Josta itsekin omani ostin. Kirjat ovat kirjoitettu ymmärtääkseni ns. fanficcinä poikabändi Onedirectionin jäsenestä. Tässä tulee nyt sepustus kaikista neljästä kirjasta, joten spoilauksia luvassa. Lopeta tähän, jos et halua tietää sarjan loppupään tapahtumia.

Ja sitten asiaan. En edes tiedä, mistä aloittaa. Pitkään mietin, että laitanko sarjassta yhtään mitään ylös. En saa oikein ajatuksia järkevään muotoon (=julkaisukelpoiseen muotoon).

Ensin plussat: 
- Kieli on hyvää, se sujuu.
- Tarinan lähde on ok, miksei poikabändi siinäkuin joku muukin aihe. Itselleni kyseinen bändi on suhteellisen outo, lähinnä kavereiden muksut tätä fanittavat. Kävin googlella katsomassa tämän kyseisen herran, johon kirjassa viitataan. Kyseessä siis n. parikymppinen, hontelo poikalapsi, joka varmasti on oikein söötti jne. Ei nyt meikäläiseen iske, mutta jos esikuvaksi olisi otettu joku hieman vanhempi rokkari, niin olisi taatusti sen puoleen toiminut omallakin kohdalla.
- Kirjaa mainostetaan eroottisuudella ja sarjassa on kyllä seksipuolta paljon, mutta se on kuvattu ihan normaalisti. Ei liikaa imelää siirappista toisen ajatusten tulkintaa silmien väristä tms. Mitä on taas mielestäni aivan liikaa genren muissa kirjoissa. (Harlekiinit erikseen, niihin se siirappi kuuluu)

Ja sitten se muu:
Eihän ihmiset kuvittele, että parisuhteet ovat tälläisia? Eihän? Luin siis neljä kirjaa, jossa pariskunta tappelee, tappelee, tappelee, harrastaa vähän seksiä, ja tappelee. Kumpikaan ei kulje kyllä ihan täysillä valoilla, muutama inkkari on kanootista lopullisesti kateissa. Mihinkään järjelliseen parisuhdekeskusteluun ei pystytä, sabotoidaan toisen suunnitelmia ja ollaan niin maan perusteellisen mustasukkaisia ja vainoharhaisia.

Ensimmäisessä osassa loppu on sitä luokkaa, että teki mieli repiä ne pelihousut. Eihän tuommoisen jälkeen kukaan palaa parisuhteeseen. Tai noh, ehkä joku, mutta ihan oikeesti. Kirjan alkuosa oli sitä normaali tutustumista jne. Se nyt menetteli tarinana.

Toinen ja kolmas osa ovat samaa toistoa. Eteen heitellään haasteita toinen toisensa perään. Tess and Hardin sitten kiipeilevät niiden yli, ali ja ympäri. Välillä mennään suoraan läpi. Molemmille on hyyyvin ongelmallinen suhde vanhempiinsa (ihan kuin olisin viime aikoina nähnyt tämän ennenkin...?).

Viimeisessä osassa on pientä valoa tunnelin päässä. Siis muutakin kuin se junan valo. Loppu on itse asiassa aika iso plussa koko sarjaan. Siis ihan ok ja jopa uskottavakin.

Nyt sitten voidaankin miettiä, että miksi luin koko sarjaa. Jaa-a, hyvä kysymys. Kai se on vähän kuin auto-onnettomuus. Ei voi ajaa ohi katsomatta, odottaa vaan, koska rysähtää seuraavan kerran. Mutta oli tässä ihan ok juttujakin, muutakin kuin alku ja loppu. Sarja olisi pitänyt vaan lyhentää puoleen, niin se olisi toiminut ehkä paremmin.

Rouhiainen, Elina: Jäljitetty

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

****************************************************

Susiraja -sarjan kolmas osa. Kirja on edellisten osien tapaan hyvin kirjoitettu. En vaan pitänyt juonesta niin paljon kuin aikaisemmista. Tässä pysyttiin joko Helsingissä tai sitten Kreikassa, pienellä saarella. Kainuu oli unohdettu kokonaan, mikä itselleni oli aika iso osa edellisiä osia.

Juoni sai muutenkin sellaisia piirteitä, että en olisi oikein niistä välittänyt. Raisa saa kuitenkin vahvuutta tässä osassa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on plussaa. Ja löytää muutenkin itsestään paljon uutta. Mitjan hahmosta pidän, Nikoa on kirjassa ihan liian vähän. Olisin myös antanut Mikaelille enemmän palstatilaa. Mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. 

Kuvittelin tämän olevan koko ajan viimeinen osa, mutta näin ei kuitenkaan taida olla. Ainakaan missään ei mainostettu, että olisi. Ja ihan kiva niin, mielelläni näin hyvin kirjoitettua kotimaista lukee, vaikkei juoni nyt ehkä enää niin kuljetakaan eteenpäin.

Moriarty, Liane: Hyvä aviomies

Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä. Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?

***********************************************************

Kirja lähti mukaan Elisan nettikaupasta. Kaikenlaiset arvoitukset ovat aina lähellä sydäntäni. Ensinnäkin tunnustus heti alkuun, jos minä löytäisin tuollaisen kirjeen, niin avaisin sen ihan oikopäätä. Kyselemättä mieheltä yhtään mitään. Tunnen itseni, ei olisi naista olla rikkomatta kirjesalaisuutta ja lakia. Kirjeen päällä siis lukee, että avattava vasta miehen kuoleman jälkeen. 

Kirja on koukuttavasti kirjoitettu. Kappaleet jäävät usein kutkuttavaan kohtaan ja sitten seurataan tarinaa toisesta näkökulmasta. Yksi kolmesta tarinasta on hieman irrallinen, ehkä. Mutta loppupeleissä sekin solahtaa paikalleen. Kirja oli kyllä myös ahdistava. Teemat ovat lapsen kuolema ja petos avioliitossa. 

Pystyin samaistumaan pariinkin hahmoon aika kympillä, vaikka mitään yllämainittuja tragedioita ei omaan henkilökohtaiseen elämään kuulukaan. Tai no toki, nuoruuden poikaystäviä on lähtenyt muiden matkaan, mutta esim. lapsen kuolemasta ei ole onneksi kokemusta. Lähipiirissä kyllä on, ja mietinkin, että käyvätkö vanhemmat samaa tuskaa läpi, vaikka he eivät sitä tunnu näyttävän. Tilanne on ehkä hieman eri, jos oma lapsi kuolee ns. selvissä olosuhteissa, eikä tekijä jää arvoitukseksi.

Luin kirjan yhdellä istumalla, enkä oikein tiennyt, mikä olo oli takakannen sulkemisen jälkeen. Hahmot kävivät hyvin viisaita keskusteluja päänsä sisällä. En tiedä, pystyisinkö moiseen tuollaisissa tilanteissa. Suosittelen kyllä kirjaa, mutta se ei ole mikään kepeä iltalukeminen. Tai ei ainakaan itselleni ollut. Enempää en juonesta kerro, koska tässäkin homma lässähtää, jos juonen tietää. Itse arvasin sattumalta parikin kohtaa jo ennalta, mikä hieman söi myös lukunautintoa. 

Jones, Kim: Saving Dallas

Käsi pystyyn, kuka pitää moottoripyöristä ja tatuoiduista miehistä. (Heiluttaa molempia räpylöitä.) Ja varsinkin kun nämä yhdistetään. Tosielämässä on toki mies, jolla ei ole (eikä kuulemma tule) ensimmäistäkään tatskaa. Mopedi sillä kuitenkin aina välillä on. Mutta näin kirjoissa tämä toimii.

Tämä on trilogian ensimmäinen osa. Juoni kertoo Dallasista, orpotytöstä, joka pyörittää onnistuneesti miljoonabisnestään. Ystäviä hänellä ei ole, ja miessuhteetkin hoidetaan lähinnä satunnaisten yhdenyön tuttavien avulla.

Eräällä baarireissullaan hän törmää Lukeen, joka pelastaa hänet tunkeilevilta miehiltä. Luke on paikallisen moottoripyöräkerhon presidentti. Ja samalla hänelläkin on oma rakennusfirmansa. Luke, kuten myös Dallas ovat toki molemmat äärimmäisen komeita / kauniita jne. Hyviä sängyssä ja ajatuksetkin taas luetaan yhdestä tulisesta katseesta. Molemmilla on kuitenkin luurangonsa kaapissa, niinkuin yleensä aina näissä tarinoissa.

Mutta, tämä kuuluu genreen ja pidin kirjasta paljon enemmän kuin muista vastaavista, mitä on tullut viime aikoina luettua. Dallas ja Luke joutuvat nopeasti törmäyskurssille molempien erilaisen elämän takia. Dallasin on vaikea sopeutua moottoripyöräjengiläisten touhuihin, mutta hän kuitenkin yrittää. Itselläni ei ole kokemusta moisista klubeista, muuta kuin lähinnä lehtien palstoilta. Joten, paha mennä sanomaan, että onko se sitten tuollaista. Seksiä on toki juu. Mutta se ei ole niin häiritevästi pääosassa.

Kirjassa siis tuodaan vaivihkaa koko ajan esiin, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää, ja loppua kohden jännitys tiivistyy. Kirjan juoni katkaistaankin vähän niin, että jatko-osa on ihan pakko lukea. Ja mikä ettei, on sitä huonompiakin sarjojen aloituksia tullut vastaan. Olen kuitenkin vähän luvannut itselleni, että luen ensin muutaman muun kirjan lukulistaltani, ennenkuin lataan yhtään lisää kirjoja. Tosin, kirja ei ollut kindlellä kuin reilut 200 sivua. Lukaisin sen parissa illassa, eivätkä jatko-osatkaan paljon pidemmiltä näyttäneet. Joten... en ehkä malta odottaa kovin pitkään. Nythän ne menisi kätevästi tuosta samaan putkeen.

Macomber, Debbie: Joulukuusikuja 1225

Näistä kirjoista nyt yleensä en mitään kirjoittele, mutta poikkeuksena Debbie Macomber:n Cedar Cove -sarja. Sarja kertoo pienen Cedar Cove -kaupungin asukkaista ja jokaisen kirjan nimi viittaa johonkin osoitteeseen kaupungissa. Ja sitten perehdytään tarkemmin juuri sen talon asukkaisiin. Ja ideana on siis aina rakkaus. Joko kyseessä on uusi liitto, vanha liitto, eronnut pari, eroava pari jne. Eli siis selkeää harlekiinikamaa. Tämä kirja on jo 12. osa ja täytyy sanoa, että kirjailija on jotenkin onnistunut tunkemaan samaan kirjaan kaikki aiemmissa osissa esiintyneet hahmot. Eikä siinä mitään, onhan tämä joulunumero, joten saahan sitä muidenkin joulukuulumisia kertoa.

Pääosassa tässä on kuitenkin joulukuusitilaa pitävä Beth, joka suostuu lastensa takia viettämään joulun exänsä Kentin kanssa. Tyttärillä on toki oma agendansa vanhempiensa suhteen, Romanttinen sellainen. Ja kasalla koiranpentuja etsitään uutta kotia. Sarjan kirjat ovat tähän asti olleet ihan arkisen kivoja, mutta tässä oli omaan mieleen ehkä vähänkin liian siirappista. Mutta, toki, harlekiini ja joulunumero --> need I say more?

McGuire, Jamie: Walking Disaster

Varoitus: Tämä kirjoitus sisältää spoilereita sarjan ensimmäiseen osaan: Beautiful Disaster. Kirja on nimittäin täsmälleen sama tarina, tällä kertaa vain Travisin silmin nähtynä.

Stephenie Meyerin piti kirjoittaa Houkutus -sarjan eka osa uudelleen Edwardin näkökulmasta. Hän kuitenkin jätti homman kesken, kun kirjan ensimmäiset luvut vuotivat nettiin. Aikanaan itsekin ne sieltä luin ja odotin kovasti jatkoa. Nyt olen kuitenkin jo skeptinen, että Midnight Sun -nimellä kulkeva teos ikinä näkee päivänvaloa kokonaisuudessaan. Ja tämän Travisin tarinan jälkeen alan olla sitä mieltä, että ehkä hyvä näin.

Walking Disaster siis kertoo Abbyn ja Travisin tulisen rakkaustarinan Travisin kertomana. Travis rakastuu Abbyyn nopeasti, mutta Abby on epävarma, koska Travisilla on aikamoinen maine naisten keskuudessa. Travis on tatuoitu pahapoika, joka harrastaa laittomia kellaritappeluita. Hän on kuitenkin myös älykäs ja perhettään rakastava nuorimies, jolla on vaan sangen räiskyvä luonne.

Travis lyö Abbyn kanssa vetoa, jonka Abby häviää ja muuttaa kuukaudeksi Travisin ja tämän serkun luo. Tottakai he lopulta päätyvät yhteen ja väillä eroavat ja taas palaavat yhteen. Heidän rakkautensa ei ainakaan ole tylsää missään vaiheessa. Abbyllä on salaisuuksia menneisyydestä, jotka palaavat vainoamaan ja aiheuttavat omalta osaltaan ongelmia kyyhkyläisten elämään. Kaikesta kuitenkin selvitään.

Ekassa osassa valittelin väkivallan ihannointia. Tässä ei mitenkään oikein kritisoida sitä, että Travis pätkii turpaan milloin ketäkin. Tässä osassa Travis sentään itse tajuaa ajatella, että ihan kaikkea ei tarvitse ratkaista nyrkeillä. Enempää en tuosta moralisoi, vaikka sisäinen kukkahattuni välillä tärisikin pahasti. Ihmettelin myös alkoholihuuruista menoa, vaikka rehellisesti sanottuna, sitähän se taisi kyllä olla omassa nuoruudessanikin. (Itsehän toki join vain jaffaa, mutta ne kaverit ;-))

Enemmän ehkä nyt häiritsi se, että Travis on ihan kamalan, hirvittävän mustasukkainen ja sitä kautta aivan liian omistushaluinen. Juu, tiedän, tuollaisia ihmisiä on, ja onhan se tavallaan kutkuttavaa, että joku voisi pitää toisesta noin paljon. Mutta, en tiedä, ajatuksena se kyllä olisi sangen pelottavaa ja huolestuttavaa, jos oma mies käyttäytyisi noin. Saattaisin aika pikaisesti hakea kallonkutistajan numeroa.

Alussa annoin ymmärtää, että tämä osa olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Syy ei varsinaisesti ole kirjassa vaan siinä, että tarinassa ei ollut enää mitään jännitettävää, kun tiesi, miten se etenee. Toki, oli virkistävää nähdä asiat toisesta vinkkelistä ja monta asiaa jätettiin kertomatta tai kerrottiin sen sijaan tarinasta toinen pätkä. Kirjan loppua on vaikea kommentoida spoilaamatta mitään, joten jätän sen väliin. Annoin kyllä Goodreadissa 4 tähteä, joten ei tämä nyt huono ollut. Suosittelen kyllä kaikille romantiikan nälkäisille. Ja n. 20 vuotta sitten namä kirjat olisivat varmasti nousseet suosikeiksini alta aikayksikön.

McGuire, Jamie: Beautiful Disaster

Tämä kirja oli ykkösenä aika monella Goodreadsin listalla. mm. "Hottest Adult & Young Adult Romance Books " ja "Best Book Boyfriends". Kertonee jotain kirjan kohderyhmästä.

En ole varma, voiko Houkutuksen Edwardia voittaa kukaan parhaassa poikaystävä -kategoriassa, mutta koska hän on oikeastaan kuitenkin satuhahmo, niin annetaan Travisille mahdollisuus.

Kirjan alkuhan on toooodella kliseinen siinä mielessä, että koulussa on paha poika ja kiltti tyttö. Oikesti poika on kuitenkin tosi fksu ja tytössäkin löytyy särmää. Travis harrastaa väkivaltaisia tappeluja, joista saaduilla rahoilla hän rahoittaa vuokranmaksua ja opiskelua. Ja koulussa hän on melkein joka tytön unelma. Tässä kohtaa tökkäsi ekan kerran ihan kunnolla. Omasta kouluajastani on toki kauan, mutta en nyt kyllä muista, että näin avoimesti olisi tyrkytetty itseään teininä kenellekkään ihastukselle. Päinvastoin. Mainehan siinä olisi jo mennyt. Mutta ehkä tuolla rapakon takana nykyteineillä on eri meno? Nyt kuitenkin tyttelit aivan avoimesti yrittävät Travisia iskeä.

Hän kuitenkin ystävystyy sen ainoan tapauksen kanssa, joka ei kuolaa hänen peräänsä. Abbyn. Abbyn bestis on Travisin serkun tyttöystävä. Alku onkin näiden kahden ystävyyden rakentumista. Kirja jatkuu aika perinteisesti, ystävyys syvenee, tunteet heräävät jne. Ja lopulta se väistämätönkin tapahtuu. Tai noh, tässä kyllä sokea Reetakin näki, että Travisin tunteet ovat aika vahvoja alusta asti, mutta Abby ei vaan näe sitä. Tai ainakaan halua nähdä.

Kirjassa on aika paljon väkivaltaa arkisessa tilanteessa. Travis on mustasukkainen, ja hän valitettavasti purkaa sitä käsittelemällä kovakouraisesti ihmisiä, joista hän kuvittelee joko kilpakosijoita tai jotka kohtelevat kaltoin Abbya. Tämä häiritsi, koska tätä pidettiin aika itsestäänselvänä, eikä sitä oikein kritisoitu. Oikeassa elämässä Travis olisi kyllä kieltämättä aika rasittava persoona.

Jos ei nyt oteta huomioon, että tarina oli aika kliseinen. Teiniromantiikkaa, muutamalla vakavalla teemalla höystettynä, niin antaisin jopa 4 tähteä viidestä. Ei tämä Abbyn ja Travisin tarina siltikään voita Edwardin ja Bellan juttua. Mutta, jos olisin 18 v. niin olisin riemusta kiljuen ottanut poikaystävän, joka olisi ollut Travisin kaltainen. Näin keski-iän kynnyksellä en enää. Ja aion lukea kyllä jatko-osan, joka on sama tarina Travisin silmin nähtynä.

Macomber, Debbie: Yakima Street 1105

Tätä kirjaa ei löytynyt suomenkielisenä, joten latasin Kindlelle englanninkielisen version. Tämä on jo 11 osa suosittua Cedar Cover -sarjaa. Kirjoista on jo tehty sarjakin telkkariin, mutta ei sitä suomessa ole näkyvissä. Ainakaan vielä. Toivottavasti joskus, vaikka pelkään, että ovat tehneet siitä liian draamaa omaan makuuni.

Jokainen kirjahan kertoo jostain kaupungin asukkaasta enemmän. Tässä keskitytään kirjan nimen mukaisesti osoitteeseen Yakima Street 1105, jossa asustaa Bruce ja hänen 13 -vuotias tyttärensä Jolene. Joka on siis käytöksellään karkoittanut raskaana olevan äitipuolensa Rachelin.

Tyttö oli r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-a. Itselläni ei ole omia lapsia, joten siksikin ehkä toleranssi kiukuttelevia teinejä kohtaa on aika pieni. Eipä sen puoleen, en kyllä oikein käsittänyt Rachelia tai Bruceakaan. Kirjan pääjuoni on siis siinä, että Bruce yrittää saada Rachelia muuttamaan takaisin kotiin ja Rachel yrittää pysyä sieltä mahdollisimman kaukana. Jolene nyt on vaan sitten hankala kaikkia osapuolia kohtaan.

Kaupunkilaisten elämää seurataan toki muutenkin. Olivian äiti Charlotte miehineen alkaa olla jo iäkkäitä, joten Olivia ja Will yrittävät saada heitä hienovaraisesti siirrettyä vanhainkotiin, ennenkuin he aiheuttavat isoja vahinkoja itselleen ja kodilleen. Will tuskailee myös rakkauselämänsä kanssa.

Oletan, että tämä sarja jatkuu edelleen. Eikä siinä mitään. Kivaa lukemista, vähän tuhdimpaa, kuin perinteiset harlekiinit, mutta ei liian raskasta.

Ahern, Cecelia: Ihmemaa

Mihin kaikki katoaa?

Mihin päätyvät kaikki ne ihmiset, jotka katoavat kuin tuhka tuuleen? Asia on kalvanut 34-vuotiasta Sandy Shorttia siitä lähtien kun hän oli lapsi ja naapurintyttö Jenny-May katosi jälkiä jättämättä.

Samaan aikaan toisella puolen Irlantia Jack Ruttle on epätoivoinen. Hänen nuorempi veljensä Donal on ollut kateissa jo vuoden, eikä poliisista ole apua. Bongatessaan lehdestä Sandyn etsivätoimiston ilmoituksen Donal on varma, että hänen rukouksiinsa on vastattu.

Sandyn myöhästyttyä sovitusta tapaamisesta Donal kuitenkin huomaa etsivänsä mystisesti kadonnutta 188-senttistä naisetsivää, jonka oli määrä jäljittää hänen veljensä. Ja mystisesti kadoksissa Sandy Shortt totisesti on. Hän on harhautunut juoksulenkillään kylään, josta ei ole minkäänlaista ulospääsyä. Kaiken lisäksi eräs kylän asukkaista on kukapa muukaan kuin Jenny-May Butler.

Vaikka salaperäinen kylä tarjoaa avaimen katoamisen arvoitukseen, Sandy huomaa kaipaavansa takaisin kotiin. Mutta onko Sandy piilottanut itsensä tällä kertaa liian hyvin?

Ihmemaa on lämmin ja mielikuvituksellinen tarina yksinäisyydestä, etsimisestä ja löytämisestä yhdeltä Irlannin suosituimmista nuorista kirjailjoista.

* * * * * * * * * * * * * * * 
Tämä oli myös mukana kevyenä lomalukemisena. Olen lukenut aiemmin samalta kirjailijalta kirjan: Tapaaminen elämän kanssa. Ja näissä molemmissahan on mukana yliluonnollista. Tässä kirjassa ei kyllä suoraan sanottu, että oliko kyseessä vain sukellus mielikuvitukseen vai todellinen matka maahan, jossa kaikki kadonnut sijaitsee.

Enemmän tarinassa oli ehkä sukellettu mielen syövereihin, ja kuvattu eräänlainen pakkomielteinen asioiden etsiminen. Rinnakkain meni Sandyn tarina uudessa maassa (tai mielensopukoissa) ja Jack:n kadonneen veljen etsiminen. Donalin tarina oli ehkä kuitenkin se traagisempi, vaikka Sandyn mielenliikkeet välillä vähän sykähdyttivätkin.

Kirjasta ei oikein saanut otetta, vaikka sen kyllä ihan mielikseen kertaalleen lukikin. Mutta jätin kirjan laivan kirjastoon seuraavalle luettavaksi. En kokenut tarvetta tuoda sitä enää kotiin.

Adler, Elisabeth: Lomalukemisia

Lomareissulla tuli luettua kasa harlekiineja, mutta ei niistä nyt sen kummempaa. Jokainenhan varmasti niiden kupletin tajuaa.

Mutta muutaman kirjan nostaisin esiin. Tässä kaikki samalta kirjailijalta. Aivan loistavaa lomalukemista, varsinkin kun matka suuntautui osittain Italiaan.

Kesä toscanassa:
Newyorkilainen lääkäri ja yksinhuoltaja Gemma Jericho saa yllättäen salaperäisen perinnön Toscanasta. Italian auringossa odottavat vanha ränsistynyt huvila ja kuvankaunis pikkukylä - sekä syntisen komea amerikkalainen mies, joka väittää omistavansa puolet Jerichon tilasta
* * * * * * ** 
Tämä oli valloittava kuvaus Gemmasta ja hänen äidistä ja tyttärestään. Äiti itse asiassa saa sen perinnön ja lähtee sitä hakemaan. Matkaan tulee mutkia kuitenkin petollisen lakimiehen takia, hän on nimittäin myynyt testamentatun tilan.

Gemman romanssi oli ehkä pääosassa, mutta myös muuta naiset löytävät oman osansa onnesta ja äiti nousee lopussa enemmän esiin. Kirjassa esiintyy myös kasa kyläläisiä, ja vaikka tehdään vähän jäynää puolin jos toisinkin, niin mitään isompaa härdelliä ei kuitenkaan ole.


Provencen tuoksu:
Kieroilevan petturimiehensä jättänyt Franny Marten saa kutsun ranskalaisten sukulaistensa luokse Provenceen. Oikea ranskalainen linna, tuoksuvat laventeliniityt ja syvän sinisenä hohtava taivas ovat kuin satua. Mutta seikkailu taikamaassa saa kuitenkin kihelmöivän käänteen: linnaan saapuu vieras, jolla on kosto mielessään.

* * * * * * ** 
Tässä kirjassa oli toki myös romanssi mukana, mutta enemmän kyseessä oli kuitenkin jännitystarina. Ja kaiveltiin historian syövereistä, että kuka oli vanhan murhan takana. Lopussa kaikki asiat selvisivät, ja useammalle tarinalle saatiin onnellinen loppu.

Mutta niinhän se pitää ollakin kevyessä kesälukemisessa.

Malibun yöt:
Yksityisetsivä Mac Reillyn matala profiili on mennyttä. Ulkoiluttaessaan koiraansa Malibun samettisen tummassa yössä Mac erottaa naisen kirkaisun tyrskyjen pauhun seassa. Kun hän seuraa ääntä, hän päätyy luksusrantatalolle ja löytää kaunottaren, jolla on yllään vain mustaa pitsiä ja kädessään ase.

Väistettyään punapään ampuman luodin Mac päättää jututtaa rantatalon omistajaa, miljardööri Ron Perriniä. Joku on seurannut Ronia, ja epäilyt kohdistuvat hänen tulevaan ex-vaimoonsa Allie Rayhin. Rakastettu elokuvatähti Allie puolestaan väittää Ronin ahdistelevan häntä.

Punnusten ollessa tasan Mac ei tiedä mihin uskoa. Kun sekä Allie että Ron yhtäkkiä katoavat, vastuutonta elämää viettävä hurmurietsivä oivaltaa, että tästä sotkusta hän ei selviä ilman osa-aikaista tyttöystäväänsä Sunny Alvarezia. Mysteeriä selvittäessään räväkkä pari päätyy Etelä-Kalifornian kautta Meksikon rannoille ja Rooman kaduilta Ranskan maaseudulle.

* * * * * * * *

Tämä kirja saatta olla osa pidempää sarjaa? En tarkistanut sitä, mutta tarinassa oletettiin muutamassa kohdassa, että pari oli jo lukijoille tuttu. Mitenkään isommin ei kyllä historiaan menty.

Tarina oli aika perusdekkari, ruumiita tuli useampia ja loppuun asti sai jännittää syyllistä. En tiedä, johtuiko minusta vai mistä, mutta itselleni loppu tuli kyllä yllätyksenä. Ei siis pääparin tarina, vaan tarinan roisto.

Macin ja Sunnyn tarina oli sopivan rento, kumpikin sai palstatilaa tarpeeksi, vaikka pääpaino olikin Mac:n puolella. Jokaisella tarinan hahmolla tuntui olevan luurankoja kaapissa, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Tarinan yksi epäillyistä sai kuitenkihn omat sympatiani jo ihan alkumetreillä, vaikka pitkään epäilin henkilön vain sumuttavan yleisöä.

Roberts, Nora: The Perfect Hope

Tämä oli kolmas kirja Majatalo -sarjaa. Samalla myös viimeinen. Suomennosta tästä ei vielä ollut, joten latasin englanninkielisen teoksen suoraan Kindlelle. Tarina kertoo kolmannen Montgomeryn veljeksen Ryderin ja majatalon pitäjän Hope:n tarinan. Hope on vaihtanut loistohotellin managerin maailmasta pieneen idylliseen kylään, ystävänsä Averyn luokse. Veljesten äiti palkkaa hänet jo sarjan ensimmäisessä osassa, kun Hope:lle selviää exänsä petollisuus.

Tarina sinällään on tuttu, kuten näissä kirjoissa aina. Ryder on jäyhä rakennusmies, ja Hopekin ehkä vähän varautunut. Heidän romanssinsa saa kuitenkin tuulta purjeisiin majatalon aaveen avustuksella. Sama vaeltava aave, Lizzy on avittanut kahta muutakin veljestä ottamaan omissa romansseissaan alkuaskeleet.

Yliluonnollisen aineksen sotkeminen kirjaan olisi ehkä saattanut häiritä, mutta jotenkin ei kuitenkaan. Tässä kirjassa myös Lizzyn tarina saa päätöspisteen, ja siinä saatiin aikaiseksi pientä jännitystäkin. Myös Hopen exä aiheuttaa harmaita hiuksia.

Mukavan leppoisaa ja nopeaa luettavaa. Vaikkakin, olen huomannut, että näissä romanttisissa kirjoissa englanti tuntuu joskus paljon vaikeammalle, kuin muissa kirjoissa. Mutta, se johtunee siitä, että kirjoissa on paljon adjektiiveja. Tyyliin: Synkän komea raamikas mies jne. Eikä niitä kaikkia adjektiiveja vaan voi muistaa...

Roberts, Nora: Happy Ever After - Jotain sinistä

”Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.”

Lapsuudenystävät Mackensie, Emmaline, Laurel ja Parker pyörittävät menestyvää hääpalveluyritystä. Työn ohella kolme heistä on jo onnistunut löytämään rakkauden itselleenkin, mutta hääsuunnittelija Parker Brown on kiinnostuneempi BlackBerrystään kuin sulhonmetsästyksestä.

Parker on säntillinen säihkysääri, joka saa loihdittua jokaisen asiakkaansa hääpäivästä täydellisen, mitä ikinä tielle sitten tuleekin. Hänellä on homma täydellisesti hallussa – kunnes Malcolm Kavanaugh sotkee kaiken. Prätkän selässä viihtyvä entinen stuntmies ei todellakaan edusta sitä mitä hallittu Parker luulee kaipaavansa. Mutta tuntemattomia ovat rakkauden tiet…

Jotain sinistä on Nora Robertsin morsiussarjan romantiikkaa tulviva päätösosa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Viimeinen eli 4. osa Morsius-sarjaa. Luin tämän englanniksi, kirjastossa ei sattunut olemaan suomenkielistä versiota, joten nappasin samalla Kindlelle, kun otin toisenkin Nora Robertsin kirjan.

Kirja on aivan samaa kaavaa noudattava romanttinen tarina aina-niin-tehokkaasta Parkerista, ja vähän kapinallisesta Malcolmista. Tässä ei rakennettu mitään isompaa draamaa missään vaiheessa vaan tarina eteni kohti kaikkien tiedossa olevaa loppuratkaisua. Tässä ei lienee tarvitse varoitella spoilereista, kaikkihan me kai tiedämme, miten nämä tarinat lopulta päättyvät. Eroa on kai vaan tavassa, miten pitkä matka on maaliin asti. Tässä tapauksessa maali taitaa olla se vihkialttari. Nytkin löytyi toki pientä sählinkiä ja muuta matkalta, mutta aika vähän.

Näitä kirjoja oli mukava lukea jo ihan tuon edellisen takia. Ei tarvitse jännittää, että kuka saa toisensa, ja kuka kuolee seuraavaksi. Vaikka ei näissäkään kirjoissa kuolemalta kokonaan vältytä. Ja ihan hauska lukea erilaisista häistä, suomessahan naimisiin mennään päivällä ja illalla juhlitaan aamunkoittoon asti. Mutta ilmeisesti jenkeissä on hyvinkin yleistä juhlia päivällä, ja illalla samassa tilassa järkätään jo toiset häät? Ihan uusi juttu itselleni. 

Suosittelen taas romanttisen kirjallisuuden ystäville, laadukkaasti nämä ovat kuitenkin kirjoitettu. Ja pidän tällaistä hienovaraisesta rakkaudesta ja seksistä enemmän kuin näistä viimeaikojen hittituotteista, kuten Fifty Shades of Grey jne. Ihmiset ovat puhtoisia, välittävät toisista, ja ovat ah-niin-syper-ihania toisilleen. Siis ne hyvikset, pahikset ovat ilkeistä äitejä, jotka pannaan kyllä ruotuun. Mutta ei se höttö näissä haittaa, kukaan tuskin hakee näistä kirjoista mitään syvällistä lukukokemusta?

Sarjassa aiemmin:
Osa 1: Jotain uutta
Osa 2: Jotain vanhaa
Osa 3: Jotain lainattua

Jones, Lisa R: Ihosi alla

Nuori opettajatar Sara McMillan saa varastohuutokaupan kautta käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Päiväkirjan eroottinen, tummasävyinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo synkkien fantasioiden Rebecca on nyt? Päästyään päiväkirjan pahaenteiseen viimeiseen merkintään Sara on varma, että Rebeccalle on tapahtunut jotain kamalaa.

Yrittäessään selvittää Rebeccan kohtaloa Sara päätyy kuin varkain elämään tämän elämää: sijaiseksi tämän työpaikalle taidegalleriaan, tutustumaan ihmisiin, joita Rebecca tunsi. Tähän joukkoon kuuluu myös kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: Mark Compton, gallerian dominoiva johtaja, ja salaperäinen Chris Merit, upporikas, tunnustettu taiteilija, joka on Comptonin pahin kilpakumppani ja vihollinen - syystä, josta Saralla ei ole aavistustakaan.

Sara tajuaa kulkevansa samaa polkua kuin Rebecca ja avautuvansa samalla uusille uskaliaille kokemuksille sekä altistavansa itsensä odottamattomalle vaaralle. Hänen löydettyään pelottavan seksikkäästä ja vallantahtoisesta miehestä kanavan tyydyttää salatuimmat halunsa millään muulla ei kuitenkaan tunnu olevan enää väliä… Mutta millaisia synkkiä salaisuuksia kukin kantaa? Miksi Sara joutuu kaiken sen keskiöön? Ja missä on Rebecca?

* * * * * * * * * * * * * * * *

Ja nyt joku varmasti heti miettii, että miksi ihmeessä luin heti perään toisen samanlaisen kirjan, jota juuri äsken haukuin (Crossfire - Sinuun kiedottu). Voin vakuuttaa, että mietin sitä itsekin. Mutta, puolustukseksi voin sanoa, että aloitin tämän kirjan kauan sitten. Alku vaan oli  niin huono, että tämä jäi muiden kirjojen jalkoihin. Tapoihini ei kuitenkaan kuulu jättää huonojakaan kirjoja kesken, ja nyt sitten hiljaisena hetkenä luin tämän loppuun.

Ja siis eihän kirja ole huono tai huonosti kirjoitettu, se ei vaan taas ollut minua varten. Mitään uutta ei tullut Fifity Shades Gray:n tai Crossfire:n verrattuna. Seksiä, höystettynä jollain aivan poskettomalla tarinalla. Ja taas miehet ovat rikkaita, komeita  ja valmiita hemmottelemaan  naista. Ja tietenkin, viime aikojen trendi näissä tarinoissa. Osapuolet ovat henkisesti niin rikki ja aivan umpikujassa tunteidensa kanssa.

Kirja saa kyllä pointsit siitä, että tässä oli hieman edes jännitystä sen suhteen, että mitä tapahtui Rebecalle. Valitettavasti tämä asia ei taida kuitenkaan niin paljoa kiinnostaa, että ainakaan hetkeen luen toista osaa. Varmasti jossain vaiheessa, heikkona hetkenä, napsin nämä e-kirja -kirjastooni, mutta se hetki ei ole vielä. 

Day, Sylvia: Sinuun kiedottu

Eva ja Gideon aikovat pysyä yhdessä ikuisesti – hinnalla millä hyvänsä.

"Gideon Cross. Olin koukussa ensi katseesta lähtien. Hän oli sielunkumppanini, peilikuvani. Yhtä rikkinäinen kuin minäkin. Mutta vaarallisempi. Mitä syvemmälle upposimme toisiimme, sitä selvemmäksi kävi, että leikimme tulella. Tiesin, että Gideon tekisi mitä tahansa vuokseni, sillä sielumme olivat erottamattomasti yhteen kiedotut. Mutta onnemme tiellä oli esteitä. Kestäisikö rakkautemme – ja mikä olisi intohimomme hinta?"

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Varroitus: Spoilaa 2. osan loppua ja ihan lopussa on paha spoileri tämän kirjan loppuun. 

Taas yhden maailmanmenestysromaanin osa nro 3. En tiedä, miksi ihmeessä luen näitä, kun kuitenkin ensimmäinen olo on turhautuminen. Ensinnäkin, tämä oli seksiä, seksiä, seksiä ja vielä vähän seksiä. Ja olihan siellä (kai) joku tarinakin höysteenä.

Masentava ajatus, että vähän tsemppaamalla ja laittamalla seksifantasioita riviin, voisin olla miljonääri. No joo, en ehkä kuitenkaan. Kirjallinen lahjakkuuteni (=lahjattomuuteni) ei riitä siihen alkuunkaan. Mutta sitähän tämä on. Kuumia tunteita ja elämää suurempaa himoa  öh, siis rakkautta. Kirja alkaa edellisen lopusta, eli siitä, kun Gideon tappoi Evan vanhan vainoojan. Tässä sitten yritetään selvitä siitä kuiville, ja samoin yritetään samalla selvitä Evan pikkuisen ylikontrolloivasta äitylistä. Mukaan soppaan toki tunkee ylijumalaisen komea (tottakai) kämppis ja muutama muukin hottis kaveri. Miksi aina näissä kirjossa kaikki ovat niin yber komeita tai kauniita?

Tiedetään, otan nämä aivan liian vakavasti. Tämähän on vanhanajan tuhkimo-satu. Vaikkei morsmaikku tässä olekaan se katuojassa makaava kurjimus. Mutta jokainen tajuaa pointin. Miehen pitää olla komea, rikas, auktoriteettinen ja mielellään hieman kapinallinen. Muuten elämä ei ole elämisen arvoista. Tai siis ei sitä ainakaan kannata rakastaa.

Lopussa seuraa sitten se pahin killeri. Kirjasarja ei lopukkaan. Ja olen pakotettu lukemaan vielä yhden tätä. Koska onhan se kaikesta huolimatta selvitettävä, että miten tämä nyt ihan oikeasti loppuu ;-) 

Heikkilä, Pia: Operaatio Lipstick

Anna, 32 vuotta, sotakirjeenvaihtaja, asemapaikka Kabul. Skuuppien ohella Anna metsästää rakkautta, mutta sotilasoperaatioiden ja räjähdysten keskellä sen oikean löytäminen on tavallistakin haastavampaa. Seksiä sen sijaan riittää - rauhanturvajoukot ja avustusjärjestöt aivan vilisevät sinkkumiehiä, jotka ovat aina valmiina riisumaan luotiliivinsä.

Kun paljastuu, että Annan ystävää Kellyä kaltoin kohdelleella miehellä on yhteyksiä laittomiin asekauppoihin, naiset päättävät nostaa tämän hämärät puuhat päivänvaloon: he aloittavat Operaatio Lipstickin, joka vie heidät entistäkin vaarallisempien tilanteiden keskelle - ja monessakin mielessä kuumempiin paikkoihin.

Tämä kirja ei ymmärtääkseni ole aivan oma elämänkerta, mutta kuvaa Heikkilän ja häne kollegoidensa työtä joltain ajanjaksolta. Ihan mukiinmenevä lomapokkari (vaikka luinkin e-kirjana), joka kyllä antaa ajattelemisen aihetta sodan runtelemista alueista. Itse kirja on aika tavallinen tarina siitä, että tyttö kaipaa miestä, muutakin kuin sänkypuuhiin. Vaikka sänkyyn hän kyllä päätyy yhden jos toisenkin kanssa. Mutta siis sopiva mies löytyy kyllä jo alkumetreillä, mutta ainahan sitä pitää olla mutkia matkassa. Eihän siihen muuten jännitystä saisi.

Anna työntää nenänsä herhiläispesään ja yrittää paljastaa laitonta asekauppaa. Sehän osoittautuu todella vaaralliseksi. Joten jännitystä kirjassa on myös ihan sopivasti. Eniten ehkä pidin kuitenkin kuvauksista normaalien ihmisten elämästä sodan keskellä. Sitä ei vaan tajua täältä suomesta käsin, sohvan pohjalla kirjaa lukiessa.

Roberts, Nora: Jotain lainattua

Neljän ystävyksen pyörittämä Kartanohäät-hääpalveluyritys on varsinainen romantiikan kehto. Mac ja Emma ovat hiljattain löytäneet elämänsä miehet, ja Laurel ja Parkerkin todistavat päivittäisessä työssään muiden onnenhetkiä.Hääkakkutaituri Laurel McBane on kuitenkin liian hillitty arvostaakseen kaikkia niitä romanttisia ylellisyyksiä, joita heidän asiakkaansa janoavat. Haaveensa on kyllä Laurelillakin, ja se haave liittyy Parkerin veljeen Delaneyyn, johon hän on ollut toivottoman ihastunut jo teinitytöstä lähtien. Laurel uskoo komean lakimiehen olevan hänen tavoittamattomissaan, mutta vihainen, kuuma ja kerta kaikkiaan polvet notkauttava suudelma saa hänet hämmennyksiin. Jospa hetken kiihko voisikin jatkua... Jotain lainattua on Nora Robertsin morsiussarjan kolmas osa.

Tämä ei eronnut edeltäjstään. Tyttö tapaa pojan jne. Tosin, tässä tapauksessa poika oli siis vanha tuttu, mutta muuten kaava oli sama. Poika on rikas ja kohtelias.Oikea supervävy -ehdokas. Ja toki sitten tulee vähän alemmuunkompleksia, mutta ei mitään vakavaa, joka olisi tosirakkauden edessä.

Kesälukemista!

Sarjassa ilmestyneet
Osa 1: Jotain uutta
Osa 2: Jotain vanhaa
Osa 4: Jotain sinistä

Roberts, Nora: Jotain vanhaa

Emma Grantin ja hänen kolmen ystävänsä hääpalveluyritys Kartanohäät kukoistaa. Emma on pikkutytöstä asti rakastanut romanttisia ja kauniita asioita, ja niinpä hääfloristin ammatti on hänelle omiaan. Mutta vaikka tumman kiharapään ympärillä pörrää miehiä kuin mehiläisiä, sitä oikeaa Emma ei ole vielä löytänyt.

Emma ei ole tullut ajatelleeksi, että onni voisi löytyä lähipiiristäkin, johon kuuluu arkkitehti Jack Cooke. Kun Jack ja Emma viimein tajuavat tuntevansa toisiaan kohtaan jotain muutakin kuin ystävyyttä, alkavat kuviot mutkistua. Jack ei nimittäin ole koskaan ollut sitoutuvaa tyyppiä, kun taas Emma haluaa vierelleen miehen, jolle sanoa "tahdon". Kuinka tällainen suhde oikein voisi puhjeta kukkaan?

Mitäpä tästä enempää, taattua romanttista laatua, jonka sisällön unohtaa noin puolessa tunnissa, mutta aivot lepää lukiessa. Ei juonittelua, ei selkäänpuukotusta, vain suuria tunteita

Sarjassa ilmestyneet
Osa 1: Jotain uutta
Osa 3: Jotain lainattua
Osa 4: Jotain sinistä

Macomber, Debbie: Cedar Cove

Tämä on itse asiassa yli 10 osainen sarja, joka kuuluu Harlekiini -kirjoihin. Näistä on vaikea sanoa yksittäin mitään, mutta olen nyt lukenut 10 osaa. Alunperin luin englanniksi ja muutaman osan nyt suomeksi, kun näitä on aika tiuhaan suomennettu. Sarja on mukavan maanläheinen, toki Harlekiinien hengessä, eli rakkaus on pääosassa kaikissa kirjoissa. Kirjonen nimet ovat osoitteita Cedar Cove -nimisessä pienessä kaupungissa, lähellä Seattlea.

Jokainen kirja kertoo jostain osoitteen asukkaasta tarkemmin, mutta muutkin henkilöt esiintyvät yleensä ainakin sivuosassa. Reissussa luin nyt 2 osaa, nro 9: Rantabulevardi 92 ja nro 10: Metsäraitti 1022.

Pienessä Cedar Coven kaupungissa tapahtuu taas suuria – elämän kokoisia kohtaamisia ja päätöksiä. Seriffi Troy Davis on katkaissut hyvin alkaneen suhteensa vanhaan kouluaikaiseen tyttöystäväänsä Faithiin, mutta onko hän tyytyväinen yksinäiseen elämäänsä?

Kampaaja Terrin sisko Christie on kääntänyt selkänsä hurmaavalle ja kohteliaalle Jamesille, mutta pystyykö hän unohtamaan vanhat huonot suhteensa ja uskomaan Jamesiin, joka on vilpitön?

Marie Jo synnytti jouluna lapsen Cedar Covessa palomies Mack MacAfeen avustuksella ja on nyt muuttamassa kaupunkiin, mutta pystyvätkö Marie Jo ja Mack rakentamaan luottavaisen suhteen välilleen?

Kaupungin jokaisella kadulla tuntuu tapahtuvan; rakkauksia syttyy, sydämiä särkyy, elämä jaetaan ystävien, sukulaisten ja rakkaimpien kesken. Samalla kaupunkilaisten mieliä kuohuttaa luolasta löytynyt vainaja, jonka arvoitusta kukaan ei tunnu tietävän tai muistavan ja Faithin vuokraamaan taloon kohdistuva ilkivaltaa. Tervetuloa tutustumaan pikkukaupungin elämään!

Palomies Mack McAfee asuu omistamassaan paritalossa omalla puolellaan, ja miettii kuumeisesti miten rakentaisi luottamukselliset välit rakastamaansa vuokralaiseen Mary Jo Wyseen. Mack on menettänyt sydämensä täysin Mary Jolle ja tämän pienelle tyttärelle Noellelle, jonka Mack auttoi maailmaan edellisenä jouluyönä.

Noellen isä David Rhodes on uhka Mary Jolle. Hän on tunnettu huijauksistaan ja Mary Jo pelkää tämän käyttävän isyyttään aseena, vaikka ei oikeasti ole kiinnostunut tyttärestään.

Mary Jo ja Mack saavat myös muuta ajateltavaa, kuin oman rakkauselämänsä, kun Mary Jo löytää vanhoja toisen maailmansodan aikaisia kirjeitä lattialautojen alta. Vanha rakkaustarina antaa heille uskoa paremmasta huomisesta, oikeasta onnesta ja rehellisestä rakkaudesta.

Cedar Coven kadut ovat jälleen täynnä koskettavia kohtaloita ja odottamattomia käänteitä – ikään katsomatta.

Keyes, Marian: Rachelin loma

27-vuotiaalla Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa. Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja kokaan vippiä aina löytyy. Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannostus ja öinen sairaalakäynti. Silloin keskiluokkainen perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin: hänen on mentävä hoitoon.

Ja kyllähän se Rachelille sopii. Kuuluisa klinikka varmaan tarjoaa viihtyisät puitteet, porealtaat, mutakylvyt, kuntosalit - ja runsaasti rokkistaroja! Terapiaistunnoissa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä tosiaan on ongelma, ja paha onkin. Samalla iskevät myös pelot. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi?

Tämä kirja sattui olemaan tarjouksessa Elisan e-kirjakaupassa, joten nappasin ostoskoriin lomalukemiseksi. Kirja osoittautui kuitenkin sen verran hyväksi, että luin sen jo ennen lomaa, viimeiset sivut juhannuspäivän aamuna. Sopikin hyvin teemaan, pientä päänsärkyä potiessa illan juhlinnan seurauksena.

Rachel siis on pahasti koukussa, kaikkeen mitä hän vaan voi huumaavina aineina pitää. Kirjassa pohditaan osuvasti sitä oman kuvan vääristymistä. Enhän minä nyt voi olla narkkari, muut sen sijaan ovat luusereita. Rachel käy läpi pitkän tien parantuakseen, mutta tämä on kuvattu hyvin huumorin voimin, joten raskaasta aiheesta on saatu kuitenkin kepeä, romanttinen tarina.

Rachelin siskot vaikuttavat vähintäänkin... erikoisille, joten ehkä lukaisen heistäkin kertovat tarinat. Tämä oli itse asiassa siskoksista kertovan sarjan toinen osa. Onneksi tässä ei mielestäni spoilattu ekan osan tapahtumia. Ei ainakaan niin, että olisin niitä tajunnut.

Davidson, MaryJanice: Undead and Unappreciated

Tämä oli jo kolmas osa Queen Betsy -sarjaa. Sarja taitaa virallisesti kulkea Undead -nimellä.
Tässä osassa Betsylle selviää, että hänellä on sisko, joka yrittää valloittaa maailmaa. Ihan niin asia ei sitten ole, mutta Betsyn pitää joka tapauksessa kaivaa sisko esiin.

Siskon 'äiti' on ilkeä äitipuoli, vaikka todellisuudessa systerin äityli on itse Saatana. Tästä seuraa sitten tietenkin erinäisiä juonikuvioita.

Kirja on aika lyhyt, joten sen lukaisi mukavana välipalana. Betsylle tapahtuu toki kaikkea muutakin siskoon tutustumisen lomassa, mm. iso riita parhaan kaverin Jessin kanssa. Ja tajuaahan Betsy kirjan lopussa erään kaikille muille selvän asian, joka liittyy vampyyrien kuninkaaseen, Ericiin. Ja tästä saadaan mukavasti juonta seuraaviin osiin.

En edes tiedä, onko näitä kirjoja koskaan suomennettu, joten englanniksi mentiin tämän osan kanssa. Ja mennään jatkossakin. Kindelle nämä sujahtavat helposti, seuraavaa osaa en taida kuitenkaan ladata, ennenkuin saan muutaman muun kirjan alta pois.