Moriarty, Liane: Hyvä aviomies

Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä. Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?

***********************************************************

Kirja lähti mukaan Elisan nettikaupasta. Kaikenlaiset arvoitukset ovat aina lähellä sydäntäni. Ensinnäkin tunnustus heti alkuun, jos minä löytäisin tuollaisen kirjeen, niin avaisin sen ihan oikopäätä. Kyselemättä mieheltä yhtään mitään. Tunnen itseni, ei olisi naista olla rikkomatta kirjesalaisuutta ja lakia. Kirjeen päällä siis lukee, että avattava vasta miehen kuoleman jälkeen. 

Kirja on koukuttavasti kirjoitettu. Kappaleet jäävät usein kutkuttavaan kohtaan ja sitten seurataan tarinaa toisesta näkökulmasta. Yksi kolmesta tarinasta on hieman irrallinen, ehkä. Mutta loppupeleissä sekin solahtaa paikalleen. Kirja oli kyllä myös ahdistava. Teemat ovat lapsen kuolema ja petos avioliitossa. 

Pystyin samaistumaan pariinkin hahmoon aika kympillä, vaikka mitään yllämainittuja tragedioita ei omaan henkilökohtaiseen elämään kuulukaan. Tai no toki, nuoruuden poikaystäviä on lähtenyt muiden matkaan, mutta esim. lapsen kuolemasta ei ole onneksi kokemusta. Lähipiirissä kyllä on, ja mietinkin, että käyvätkö vanhemmat samaa tuskaa läpi, vaikka he eivät sitä tunnu näyttävän. Tilanne on ehkä hieman eri, jos oma lapsi kuolee ns. selvissä olosuhteissa, eikä tekijä jää arvoitukseksi.

Luin kirjan yhdellä istumalla, enkä oikein tiennyt, mikä olo oli takakannen sulkemisen jälkeen. Hahmot kävivät hyvin viisaita keskusteluja päänsä sisällä. En tiedä, pystyisinkö moiseen tuollaisissa tilanteissa. Suosittelen kyllä kirjaa, mutta se ei ole mikään kepeä iltalukeminen. Tai ei ainakaan itselleni ollut. Enempää en juonesta kerro, koska tässäkin homma lässähtää, jos juonen tietää. Itse arvasin sattumalta parikin kohtaa jo ennalta, mikä hieman söi myös lukunautintoa.