Vuorinen, Juha: Maastamuuttajan päiväkirja

Juha Vuorisen seitsemäs hyväntekeväisyyspokkari kokoaa yhteen kolumnit ja päiväkirjamerkinnät kevään korvalta korvalle 2014-2015. Vuorisen terävää pensseliä saavat maistaa niin Putinin hallinto kuin Maltalle paenneet venäläisetkin. Siis Vuorisen nykyiset mamu-kollegat. Luvassa on sanallinen ilotulitus, josta jokainen selvinnee hengissä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Olen ehkä kyseenalaisen huumorin ystävä, mutta Juha Vuorissen Juoppohullun päiväkirja on yksi suosikkikirjoistani. Harvoin olen nauranut niin paljon, kuin sitä lukiessa. Sain tartutettua mieheenkin sen kirjan fiiliksen, ja hän luki koko sarjan yhden sairaslomaviikon aikana.

Olen niiden kirjojen jälkeen ostanut säännöllisesti Vuorisen kirjoja, usein jo siksi, että niiden tuotto menee välillä hyväntekeväisyyteen. Luulin, että tämä kirja olisi enemmän kertonut perhe Vuorisen elämästä Maltalla, mutta siitä tulee syksyllä 2015 toinen opus. Tässäkin toki kyllä asiaa sivuttiin useaan otteeseen.

Kirja on siis kokoelma kolumneja, joita Vuorinen on vuoden aikana kirjoittanut. Joten mitään sen kummempaa juonta kirjassa ei ole. Kokoelma havaintoja vuoden varrelta. Niitä löytyy Maltalta, Suomesta ja mm. Englannista. Pidän Vuorisen tyylistä kirjoittaa, vaikka jutut usein menevätkin vähän alapäävitseiksi, mutta eivät onneksi jää sinne. Maltan vuodesta kertovat kirja päätyy varmasti syksyn lukulistalle.

Vala, Vera: Tuomitut

Arianna de Bellis saa toimeksiannon Torinossa asuvalta sukulaiseltaan, jonka tytär on liittynyt outoon lahkoon ja saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinon tuomiokirkon edustalta löytyy jesuiittapappi, jonka pää on katkaistu miekalla. Kaksi pappia on jo kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan. Surmat huolestuttavat Vatikaania, joka lähettää rikostutkimuksiin mukaan Ariannan pappisveljen Areksen. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan. Tutkimusten edetessä lahkon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita, jotka saattavat kytkeytyä murhiin. Arianna joutuu myös punnitsemaan el Lobon varoitusta siitä, että hän ja hänen syntymätön lapsensa olisivat hengenvaarassa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Luin lomalla aika putkeen kolme viimeisintä Arianna de Bellis -sarjan osaa. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta tämä nelonen oli ehkä paras tähänastisista. Tässä kirjassa keskityttyttiin enemmän rikoksen ratkaisuun, kun kirjasarjan läpi kulkevaan toiseen juoneen. 

Arianna on hankalassa tilanteessa miesystävänsä, ulkoministerin kanssa. Hän ottaa etäisyyttä ja lähtee Torinoon selvittämään sukulaistytön katoamista. Samaan aikaan Torinossa riehuu sarjamurhaaja ja hänen veljensä on kytköksissä näiden rikosten selvittelyyn. Sisarusten polku risteytyykin väistämättä tarinan edetessä. Arianna saa mukaansa Angelon, toimiston luotettavan apulaisen. Juoni etenee rivakasti, ja välillä Ariannan tempaukset kyllä vähän arveluttavat. Ne eivät välttämättä ole sieltä loogisimmasta päästä. 

Pidän kirjoista siksikin, että maana Italia on itselleni aika tuntematon. Vera Vala sijoittaa kirjansa eri kaupunkeihin ja kuvaa niitä hyvinkin elävästi. Hän osaa oman taustansa takia kuvata Italiaa suomalaisen silmin ja erotella ne asiat, jotka meitä lukijoina kiinnostavat. En itse erota parman kinkkua joulukinkusta, mutta varmasti ruuan ystävät osaavat arvostaa kirjassa eri asioita.

Näissä dekkareissa väkivallalla mässyttely jää sivuosaan, vaikka sitäkin kyllä on. Se ei kuitenkaan hypi silmille häiritsevästi. 

Rouhiainen, Elina: Jäljitetty

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

****************************************************

Susiraja -sarjan kolmas osa. Kirja on edellisten osien tapaan hyvin kirjoitettu. En vaan pitänyt juonesta niin paljon kuin aikaisemmista. Tässä pysyttiin joko Helsingissä tai sitten Kreikassa, pienellä saarella. Kainuu oli unohdettu kokonaan, mikä itselleni oli aika iso osa edellisiä osia.

Juoni sai muutenkin sellaisia piirteitä, että en olisi oikein niistä välittänyt. Raisa saa kuitenkin vahvuutta tässä osassa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on plussaa. Ja löytää muutenkin itsestään paljon uutta. Mitjan hahmosta pidän, Nikoa on kirjassa ihan liian vähän. Olisin myös antanut Mikaelille enemmän palstatilaa. Mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. 

Kuvittelin tämän olevan koko ajan viimeinen osa, mutta näin ei kuitenkaan taida olla. Ainakaan missään ei mainostettu, että olisi. Ja ihan kiva niin, mielelläni näin hyvin kirjoitettua kotimaista lukee, vaikkei juoni nyt ehkä enää niin kuljetakaan eteenpäin.

Mäki, Reijo: Seriffi

Rintamamiestalon pihalla valittaa ruosteinen vaijerikeinu, jossa istuu alaston ja raadeltu ruumis. Lehdet aloittavat armottoman lööppitulvan, jota jatkuu läpi talven. Seuraavana keväänä Jussi Vares palkataan tutkimaan yhä selvittämätöntä murhaa. Työ vie yksityisetsivän jälleen Turun alamaailman armottoman ja arvaamattoman aateliston pitkiin pöytiin ja hämäriin huoneisiin. Alkaa hämäysten ja toinen toistaan seuraavien juonenkäänteiden omituinen naamioleikki, jonka säännöt eivät tunnu aukeavan Varekselle. Ja sitten Jussia vastaan astelee nainen nimeltä Harriet, joka jättää mieheen ikuisen jäljen.Samaan aikaan novellikirjailija Luusalmi valmistautuu elämänsä ensimmäiseen runonlausuntatilaisuuteen odottamattomin seurauksin.Jossakin tapahtumia tarkkailee herkeämättä kasvoton Sheriffi. Hän on yhtä aikaa kaikkialla, mutta ei missään...

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Tämä kuului lukuohjelmistoon äänikirjana. Latasin keväällä Elisan sivuilta, ja kuuntelin juostessa kesän aikana. Yleensä juoksen lenkit kaverin kanssa, joten kirjan kuunteluun meni se kolmisen kuukautta. Mikä hieman häiritsi. Parin viikon tauko ei tee välttämättä oikeutta kirjan jännittävälle juonelle. Lenkkeillessä myös ainakin itselläni ajatus tuppaa harhailemaan, joten välillä oikein havahtui, että jaa, nyt taisi mennä viimeiset viisi minuuttia ihan ohi.

Juoni oli aika perusdekkarimainen. Kirjan alussa löytyy pari ruumista, mutta tappajaa heille ei sitten noin vaan löydykkään. Jossain vaiheessa toisen kuolleen omaiset ottavat yhteyttä Varekseen, joka alkaa sitoa langanpäitä kiinni. Nyt on pakko olla itsestään ylpeä, mutta ainakin itse tajusin aika aikaisessa vaiheessa kupletin juonen. Loppuun toki mahtui parikin nasevaa yllätystä, joten kirja täytti kesädekkarin odotukset loistavasti. Vares ratkoi rikoksia, tällä kertaa Turussa ja sen lähimaastossa pysyen. Hän löysi itselleen myös taas tuttuun tapaan naisystävän, ja mukana kuvioissa oli sama vanha perusjengi, joka pohti elämää apteekin tiskillä.

Sellainen pieni vinkki, että perjantai-ilta, pururata ja ruumiin löytyminen ei ole hyvä yhdistelmä herkemmälle ihmiselle. Siitä lenkistä tuli ennätys. Ainakin sykkeen puolesta.

Salama, Annukka: Piraijakuiskaaja

"Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Edellistä osaa jaksoin kehua monin ylistävin sanoin. Eikä tämä kakkososakaan jää toisesksi. Kieli on edelleen nuorekasta, hyvin rikasta ja silti luontevaa. Tarina on jännittävä, ehkä yliampuva, mutta tässä se ei haittaa yhtään.

Se mikä tässä nyt vähän tökki, oli taas tämä peruskuvio: Tyttö on ns. työväenluokkaa ja poika on rikas ja suojeleva. Porukka tosiaan matkustaa Kaliforniaan etsimään tietoa Unnan biologisesta perheestä. Mukaan eksyy sisarukset, jotka ovat sidoksissa mereen ja tarina kertoo myös heistä. Harmittavasti ei edelleenkään oikein kerrota kaikista. Mutta pitäähän jättää seuraaviinkin osiin jotain. En edes tiedä, moniosaiseksi tämä on suunniteltu? Ehkä normitriologia.

Kirjan loppu nyt oli taas sitä luokkaa, että teki mieli ravistella jotakuta. Kirjan hahmoista siis. En sano, ketä, ettei tule spoilattua. Mutta, jatkoa kuumeisesti odottaen...

Sarjassa aiemmin:

Osa 1: Käärmeenlumooja

Rouhiainen, Elina: Uhanalainen

Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ikinä en haluaisi arvostella suomalaista kirjailijaa mitenkään negatiivisesti. Enkä tästäkään halua sanoa pahaa sanaa. En ehkä kuulu ihan kohderyhmään, mutta pidin ekasta osasta paljon. Tässä oli vaan alku jotenkin... tönkkö, sanoisin. Tuntui, että kieli oli kankeaa ja ei sujunut. Tähän jonkun verran saattaa toki vaikuttaa se, että luin samaan aikaan Annukka Salaman Käärmeenlumoojaa, joka todella lumosi minutkin.

Tarina kuitenkin vei mukanaan, enkä enää myöhemmin kiinnittänyt kieleen ja muutamaan hyvin omituiseen ratkaisuun niin huomiota. Raisa palaa siis Hukkavaaraan kohtaamaan taakseen jättämän elämän ja tietenkin ne karvaturrit, eli sudet. Tässä kirjassa ei perehdytty tarkemmin kyläläisiin, vaan tarina kulki enemmän Raisan ja muiden 'kapinallisten' ympärillä. 

Lopussa tarina jäi taas niin auki, että toivottavasti seuraava osa saadaan pian.

Salama, Annukka: Käärmeenlumooja

”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk.”

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeäsalpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Käärmeenlumooja on faunoideista kertovan sarjan villin tyylikäs avausosa, joka yhdistää yliluonnollisia aineksia ja leiskuvaa intohimoa poikkeuksellisen vetävällä otteella. Annukka Salama (s. 1980) on tamperelainen nuorten- ja lastenkulttuurin moniosaaja. Käärmeenlumooja on hänen esikoisromaaninsa.

 * * * * * * * * * *

Todella hyvä kirja, nyt voi surutta kehua suomalaista kirjaa. Kirja on kirjoitettu puhekielen muotoon, ja usein niistä valitettavasti tulee aika kankeita. Mutta tästä ei. Kirjan tarina oli mukaansatempaava, ja vaikka taas jälleen olin yli-ikäinen kohderyhmään verrattuna, niin ei haitannut piirun vertaa. Porukan sanailu oli loistavaa.

Tämän osan ostin e-kirjana, mutta seuraava näyttää olevan paikallisessa kirjastossamme vapaana, joten käynpä sen illalla hakemassa. Luulen, että se tulee aika nopeasti luettua, sen verran faunoidien elämä kiinnosti. He ovat siis ihmisiä, joista yli 50 % on jotain eläintä. Kirjassa on mukana liskoja, norsuja, lepakoita, hevosia jne. Ja tottakai näin erikoinen kyky kiinnostaa muitakin, joten mukaan saadaan jännitystä metsästäjien muodossa. Päähenkilö Unna on ketterä kuin orava ja pitää pähkinöistä. Hän ihastuu Rufukseen, joka saa puolet ominaisuuksistaan liskoilta. Ja toki tähän saadaan myös vähän yllätysmomenttia mukaan, jota en tässä paljasta.

Heikkilä, Pia: Operaatio Lipstick

Anna, 32 vuotta, sotakirjeenvaihtaja, asemapaikka Kabul. Skuuppien ohella Anna metsästää rakkautta, mutta sotilasoperaatioiden ja räjähdysten keskellä sen oikean löytäminen on tavallistakin haastavampaa. Seksiä sen sijaan riittää - rauhanturvajoukot ja avustusjärjestöt aivan vilisevät sinkkumiehiä, jotka ovat aina valmiina riisumaan luotiliivinsä.

Kun paljastuu, että Annan ystävää Kellyä kaltoin kohdelleella miehellä on yhteyksiä laittomiin asekauppoihin, naiset päättävät nostaa tämän hämärät puuhat päivänvaloon: he aloittavat Operaatio Lipstickin, joka vie heidät entistäkin vaarallisempien tilanteiden keskelle - ja monessakin mielessä kuumempiin paikkoihin.

Tämä kirja ei ymmärtääkseni ole aivan oma elämänkerta, mutta kuvaa Heikkilän ja häne kollegoidensa työtä joltain ajanjaksolta. Ihan mukiinmenevä lomapokkari (vaikka luinkin e-kirjana), joka kyllä antaa ajattelemisen aihetta sodan runtelemista alueista. Itse kirja on aika tavallinen tarina siitä, että tyttö kaipaa miestä, muutakin kuin sänkypuuhiin. Vaikka sänkyyn hän kyllä päätyy yhden jos toisenkin kanssa. Mutta siis sopiva mies löytyy kyllä jo alkumetreillä, mutta ainahan sitä pitää olla mutkia matkassa. Eihän siihen muuten jännitystä saisi.

Anna työntää nenänsä herhiläispesään ja yrittää paljastaa laitonta asekauppaa. Sehän osoittautuu todella vaaralliseksi. Joten jännitystä kirjassa on myös ihan sopivasti. Eniten ehkä pidin kuitenkin kuvauksista normaalien ihmisten elämästä sodan keskellä. Sitä ei vaan tajua täältä suomesta käsin, sohvan pohjalla kirjaa lukiessa.

Matilainen, Pekka: Kupoli

Firenze 1423. Brunel­leschi on rakennuttamassa tuomiokirkon kupolia, joka kohoaa kaupungin ylle. Ylhäisen suvun poika löytyy mur­hattuna sivukujalta. Rahakukkaro on tallella, mutta harvinainen käsi­kirjoitus on kadonnut. ­Todistajat väittävät, että tappaja on Medicien kirkon pappi.

Kaupunki kohisee kuolemasta, kun porteista ratsastaa sisään syytetyn papin vanha ystävä, Antonio Loschi, jonka menneisyydestä kiertää monenlaisia huhuja. Loschi ryhtyy syytetyn asianajajaksi apunaan 16-vuotias kirjuri Pikku-Toni.

Kupoli seuraa Pikku-Tonia ja Loschia Firenzen kujille, ilotaloihin ja Medicien palatseihin, mutta käsikirjoituksen arvoitus ei ratkea. Mistä kiistelty teksti kertoo? Kuka on valmis äärimmäisiin tekoihin saadakseen sen käsiinsä? Entä miten Brunelleschin kupoli liittyy kuolemaan?

Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle renessanssin Firenzen värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Kirja on tarkka kuvaus ajasta ja paikasta, jossa koko Euroopan historia sai uuden suunnan. Samalla Kupoli herättää myös ajatusleikin: miten maailma voisi muuttua, jos kadoksissa oleva käsi­kirjoitus joutuisi vääriin käsiin.

Pidin. Ehkä hieman naiivia kuvailua välillä, mutta toimi dekkarina. Ja plussaa on aina kotimaisuus.

Valtonen, Mato; Isokallio, Kalle: Elämä on aprillia

Pajavasara iski, kun ymmärsimme että meitä on vedätetty koko elämämme. Jotkut vedätykset tehtiin meidän parhaaksemme, jotkut siksi että ryntäisimme ostamaan jotain tarpeetonta ja jotkut siksi että antaisimme äänemme jollekin joka ajaa omaa etuaan meistä välittämättä.

Sitten pajavasara iski uudestaan. Kuinka tylsää elämämme olisikaan ollut, jos kaikki olisivat pitäytyneet totuudessa. Kun totuus on kuulijan korvassa, mistä me edes tiedämme mikä maailmankaikkeudessa on totta ja mikä ei. Eikä tässä rehellisiä olla oltu itsekään. Valkoisia valheita olemme mekin kylväneet ympärillemme totuuden ollessa liian tuskainen kerrottavaksi tai kuultavaksi.

Yhtä kaikki, elämämme on ollut melkoista aprillipilaa, josta kiitos kaikille jotka ovat meitä vedättäneet.

– Kalle & Mato

 

Mies halusi tämän matkalukemiseksi ja itsekin tuli se sitten lukaistua, kun ei sillä pituuttakaan ollut kuin 130 sivua. Ja paljon kuvia. Kuten kirjan esittelykin kertoo, kyseessä on kertomuksia siitä, miten meitä on huijattu. Jokainen kappale on hyvin lyhyt, ja aiheet ovat aivat laidasta laitaan. Urheilusta mainosmaailmaan ja tietenkin poliitiikkaan.

 

Jotkut aiheet olivat kyllä mielestäni vähän väkisin väännettyjä, mutta ihan kepeä välipala, jonka lukaisi hetkessä.

Mäki, Reijo: Marraskuu on musta hauta

Jussi Vares varjostaa idänkaupan konsulttia ja tämän syrjähyppyjä Tallinnassa. 

Huimassa seikkailussa pyörivät mukana niin lännestä tilattu palkkamurhaaja, suomalainen jobbari, gruusialainen KGB-pomo kuin suloinen virolaishuorakin

Luin tätä laivareissussa. Ja nyt on myönnettävä, että ei tästä nyt kyllä jäänyt mieleen oikein mitään. Mutta taattua Varesta. Tätä en ollut lukenut aiemmin. Tarkoitukseni olisi lukaista läpi Varekset alusta asti. Varsinkin näitä alkupään tarinoita en niin muista.

Mutta tarinan kuvio on siis vanha tuttu. Vares tapaa naisia, juo viinaa ja siinä sivussa ratkoo jotain mysteeriä. Josta saa toivonmukaan rahaa ostaa lisää viinaa ja viihdyttää naisia.

Tarvitseeko kesädekkarilta enempää vaatiakaan?

Mäki, Reijo: Moukanpeli

Päätin aloittaa alusta Vares-sarjan. En enää muista, että mitä kirjoja olen lukenut missäkin ja missäkin järjestyksessä. Joten kertaus on opintojen äiti ja alkuun mars.

Aika nopeasti muistin toki lukeneeni tämän kirjan, mutta ei se haitannut. Juoni ei itsessään muistunut mieleen. Tarinassa Vares reissaa pitkin eurooppaa junalla. Hän on saanut tehtävän seurata perinnön kyttääjiä, jotka yrittävät huijata rikkaan vanhuksen rahat. Ja siinä sivussa hän tietenkin harrastaa satunnaisia suhteita kauniinen naisimmeisten kanssa.

Viatonta dekkaritouhua, hyvin etenevää ja hyvän sarjan aloitus. Näiden kirjojen parissa voi laittaa aivot narikkaan ja rentoutua. Harmi, että Turku on kaunpunkina outo. Muuten olisi varmasti mukava lueskella tuttujen kulmien tapahtumista. Vaikka tässä kirjassa ei vielä Turussa pysytä.