Tiistai 19.6.2018

Satamassa piti olla jo 14.30, joten ajoissa oltiin. Laiva lähti vähän myöhässä. klo 17.30.
Matkaseura näytti hyvin iäkkäältä, taidettiin olla ainoat alle eläkeikäiset. 39 kpl yhteensä.

Ilta meni syödessä ja lukiessa. Muutamaan matkakumppaniin tuli tutustuttua.

Keskiviikko 20.6.2018

Parasta lomailussa: Saa vain olla ja lukea. Tuli luettua pari kirjaa meripäivän aikana ja syötyä. Brunssi kesti laivalla klo 13.00 asti. Ja sitten vielä illallinen. Merenkäyntiä ei onneksi ollut. Illalla suihkun kautta maihin. Hotelli Stegenberger Hotel Sonne oli parin tunnin ajomatkan päässä Rostockissa. Saksan busseissa on se hyvä puoli, että niissä on A-oikeudet. Kuskina oli saksalaismies Dennis koko reissun ajan.

Torstai 21.6.2018

Ensimmäinen aamu Saksassa ei alkanut hyvin. Vettä satoi kuin aisaa ja A oksensi. Jälkimmäisen takia tein jo varasuunnitelman, että kysyn seuraavan yön majoitusta ja isken miehen taksiin. Ei sitä voi bussiin ottaa, jos tauti ei helpota. Sade kuitenkin sotki aamun suunnitelmat sen verran, että lähdettiin eteenpäin vasta klo 11.00. Ja siihen mennessä olo oli parantunut sen verran, että mies pystyi istumaan paikallaan oksentamatta. Koko päivänä ei toki muuta syöty kuin banaaneja.

Reissasimme laivalla Rostockista Wardemundeen, joka oli aivan ihastuttava pikkukaupunki. Hansakaupunki ja tuli kyllä Visby mieleen. Siellä vaan sade palasi, joten itse kaupungista ei paljon nähnyt.

Matka jatkui kohti Straldundia, jossa majoituttiin Romantic Hotel Scheelehof:n. Aivan ihana paikka, joskin hyvin sokkeloinen. Entinen ruisvarasto. Sadekin lopulta helpotti ja pikaruokailun jälkeen kiirehdimme saunaan ja hieman käveltiin kaupungilla.

Perjantai 22.6.2018

Stralsundissa ensin kävelyreissu (ihana paikka tämä myös). Ja sitten bussilla kohti Rugenia, joka on Saksan suurin saari. Asukkaita on 77 000, mutta turisteja käy vuosittain n. 3 miljoonaa. Ensin junalla Putbus:sta Binzi:n. Juna oli perinteinen turistijuna Rushing Roland. Perillä ajoimme kansallispuistoon nimeltään Köningsstuhl. Tässä kohtaa ohjelma oli mielestäni hieman epäonnistunut. Matkalla oli aivan ihania pikkukaupunkeja kävelykatuineen. Mutta me notkuimme 2 tuntia luonnonpuistossa, joka ainoa nähtävyys oli kalkkikivikalliot. Vaikka ne hienoja olivatkin, niin olisi ne hieman nopeamminkin nähnyt.

Illalla ajoimme ruokailemaan Bothmerin linnaan. Paikka oli hieno, tosin keskellä ei mitään, ja taas toki hieman satoi. Mutta nyt se ei haitannut.

Matkalla laivaan ihasteltiin tuulivoimaloita, joita löytyy Saksasta n. 29 000 kpl. Pohjois-Saksa on maanviljelyaluetta ja pelkkää peltoa siellä pääsääntöisesti onkin. Reissu oli melkein kokonaan vanhaa Itä-Saksan aluetta, joka ehkä vielä näkyi rakennuksissa.

Laivaan saavuttiin n. klo 23.00, kun ensin oli käyty tuliaiset ostamassa satamakaupasta.

Lauantai 23.6.2018

Lauantai menikin sitten lukiessa, syödessä ja jalkapalloa katsoessa.

Christie, Agatha: Grand tour - matkalla maailman ympäri

Agatha Christie (1890-1976) lähti vuonna 1922 maailmanympärysmatkalle miehensä kanssa. Matka tuli kestämään lähes vuoden päivät ja tältä reissulta Agatha ammensi tuleviin romaaneihinsa niin henkilöhahmoja, paikkoja kuin keskeisiä teemoja. matkakohteina olivat mm. Etelä-Afrikka, Australia, Uusi-Seelanti ja Havaji.Agatha Christien tyttärenpoika on koonnut tämän ainutlaatuisen matkakuvauksen, joka paljastaa Agathasta aivan uuden puolen, osoittaen kuinka hänen intohimonsa eksoottisiin juonikuvioihin ja paikkoihin alkoi tällä silmät avaavalla matkalla. Nämä laajat ja aiemmin julkaisemattomat kirjeet sekä sadat valokuvat, jotka Christie on itse ottanut (kannettavalla kamerallaan!), kertovat meille mielenkiintoisia tarinoita menneestä, useiden vuosikymmenten takaisesta maailmasta. Kirjeiden ja Agathan valokuvien tukena toimii myös laaja kuvasto matkamuistoista, joita Agatha matkan varrelta keräsi.

Kylä se vaan niin on, että jotkut osaavat kirjoittaa. Ja toiset taas eivät. Mutta Agatha kuuluu ehdottomasti ensimmäisiin. Tämä kirja oli loistava. Aivan loistava. Kirjassa on mukana kuvia alkuperäisistä kirjeistä, tätösen käsiala oli kyllä aika epäselvää, mutta kyllä siitä varmasti tutut selvän saivat.

Olen lukenut aiemmin Agathan itsensä kirjoittaman elämänkerran, joka oli sekin hyvin viihdyttävää luettavaa, ja Agatha siinäkin paljon kertoo matkoistaan, ei tosin niin paljon tästä ensimmäisestä reissusta. Kirjassa olevat kuvat ovat hyvä lisä, voi paremmin eläytyä 20 -luvun elämään. Tuolloin matkustaminen oli kuitenkin aivan erilaista. Ei sitä nykyihminen voi käsittää. Tuskin Agathakaan ikinä pystyi unelmoimaan nykumatkustaminen mukavuudesta. Toisaalta, ilman näitä reissuja tuskin olisi syntynyt niin loistavia dekkareita.

Christie on havainnoitsija, hän kirjoittaa humoristisesti kanssamatkustajista. Tosin, monella olisi voinut se kello viiden tee mennä väärään kurkkuun, jos he olisivat vielä lukemassa kuvausta omasta itsestään :-D