tag:blogger.com,1999:blog-8046970935438209972024-03-13T12:55:03.439+02:00KirjusMatkoja kirjojen sivuille ja maailman merille.Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.comBlogger193125tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-70002413473138680792018-06-30T13:48:00.000+03:002018-06-30T13:49:57.125+03:00<b>Tiistai 19.6.2018</b><br />
<b><br /></b>Satamassa piti olla jo 14.30, joten ajoissa oltiin. Laiva lähti vähän myöhässä. klo 17.30.<br />
Matkaseura näytti hyvin iäkkäältä, taidettiin olla ainoat alle eläkeikäiset. 39 kpl yhteensä.<br />
<br />
Ilta meni syödessä ja lukiessa. Muutamaan matkakumppaniin tuli tutustuttua.<br />
<br />
<b>Keskiviikko 20.6.2018</b><br />
<b><br /></b>Parasta lomailussa: Saa vain olla ja lukea. Tuli luettua pari kirjaa meripäivän aikana ja syötyä. Brunssi kesti laivalla klo 13.00 asti. Ja sitten vielä illallinen. Merenkäyntiä ei onneksi ollut. Illalla suihkun kautta maihin. Hotelli Stegenberger Hotel Sonne oli parin tunnin ajomatkan päässä Rostockissa. Saksan busseissa on se hyvä puoli, että niissä on A-oikeudet. Kuskina oli saksalaismies Dennis koko reissun ajan.<br />
<br />
<b>Torstai 21.6.2018</b><br />
<b><br /></b>Ensimmäinen aamu Saksassa ei alkanut hyvin. Vettä satoi kuin aisaa ja A oksensi. Jälkimmäisen takia tein jo varasuunnitelman, että kysyn seuraavan yön majoitusta ja isken miehen taksiin. Ei sitä voi bussiin ottaa, jos tauti ei helpota. Sade kuitenkin sotki aamun suunnitelmat sen verran, että lähdettiin eteenpäin vasta klo 11.00. Ja siihen mennessä olo oli parantunut sen verran, että mies pystyi istumaan paikallaan oksentamatta. Koko päivänä ei toki muuta syöty kuin banaaneja.<br />
<br />
Reissasimme laivalla Rostockista Wardemundeen, joka oli aivan ihastuttava pikkukaupunki. Hansakaupunki ja tuli kyllä Visby mieleen. Siellä vaan sade palasi, joten itse kaupungista ei paljon nähnyt.<br />
<br />
Matka jatkui kohti Straldundia, jossa majoituttiin Romantic Hotel Scheelehof:n. Aivan ihana paikka, joskin hyvin sokkeloinen. Entinen ruisvarasto. Sadekin lopulta helpotti ja pikaruokailun jälkeen kiirehdimme saunaan ja hieman käveltiin kaupungilla.<br />
<br />
<b>Perjantai 22.6.2018</b><br />
<b><br /></b>Stralsundissa ensin kävelyreissu (ihana paikka tämä myös). Ja sitten bussilla kohti Rugenia, joka on Saksan suurin saari. Asukkaita on 77 000, mutta turisteja käy vuosittain n. 3 miljoonaa. Ensin junalla Putbus:sta Binzi:n. Juna oli perinteinen turistijuna Rushing Roland. Perillä ajoimme kansallispuistoon nimeltään Köningsstuhl. Tässä kohtaa ohjelma oli mielestäni hieman epäonnistunut. Matkalla oli aivan ihania pikkukaupunkeja kävelykatuineen. Mutta me notkuimme 2 tuntia luonnonpuistossa, joka ainoa nähtävyys oli kalkkikivikalliot. Vaikka ne hienoja olivatkin, niin olisi ne hieman nopeamminkin nähnyt.<br />
<br />
Illalla ajoimme ruokailemaan Bothmerin linnaan. Paikka oli hieno, tosin keskellä ei mitään, ja taas toki hieman satoi. Mutta nyt se ei haitannut.<br />
<br />
Matkalla laivaan ihasteltiin tuulivoimaloita, joita löytyy Saksasta n. 29 000 kpl. Pohjois-Saksa on maanviljelyaluetta ja pelkkää peltoa siellä pääsääntöisesti onkin. Reissu oli melkein kokonaan vanhaa Itä-Saksan aluetta, joka ehkä vielä näkyi rakennuksissa.<br />
<br />
Laivaan saavuttiin n. klo 23.00, kun ensin oli käyty tuliaiset ostamassa satamakaupasta.<br />
<br />
<b>Lauantai 23.6.2018</b><br />
<br />
Lauantai menikin sitten lukiessa, syödessä ja jalkapalloa katsoessa.Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-23913532913037466362015-08-01T20:10:00.000+03:002015-08-01T20:10:39.483+03:00Butcher, Jim: Death Mask<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-E6tH7MlbMaw/Vbz7bzct4hI/AAAAAAAAApk/DBVCpFKi00Y/s1600/7698279.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-E6tH7MlbMaw/Vbz7bzct4hI/AAAAAAAAApk/DBVCpFKi00Y/s320/7698279.jpg" width="240" /></a></div>
Minulla on pari muutakin harrastusta, johon voi lukemisen yhdistää. Juoksulenkillä menee suomeksi kuunneltuna äänikirjoja ja ristipistoja tehdessä taas kuuntelen englanninkielistä kirjallisuutta. Näissä Dresden Files -kirjoissa lukijan ääni vielä miellyttää korvaa. Taitaa olla James Marsters.<br />
<br />
Harry Dresden on Chicagon ainoa ammattimainen velho. Tähän mennessä hänen historiansa on ollut vähintään kyseenalainen. Miehen haltijakummina häärii hyvin hankala keiju, tyttöystävä on muutettu melkein vampyyriksi, ja bisneksetkin ovat menneet heikosti.<br />
<br />
Kirjan alussa Harry saa peräänsä vampyyritappajan, jonka mielestä Harryn kuolema lopettaa uhkaavan sodan vampyyrien ja velhojen välillä. Sen lisäksi Harry saa toimeksiannon, joka kyllä tuo rahaa, mutta on muuten terveydelle vaarallinen. Hänen pitäisi etsiä varastettua tavaraa, mutta kuka onkaan oikeasti varas...<br />
<br />
Sarjan viides osa toistaa taattua laatua. Harry on oma itsensä, vaikka asiat menevät kuinka pieleen, hän ei lannistu. Tekniikka ei pidä taikuudesta, joten Harry ajelee vanhalla kuplalla ja käyttää lankapuhelinta. Apuna on sekalainen joukko ystäviä, ihmisusista, tyhjässä pääkallossa asuvaan Bob-henkeen. Hieman erilainen dekkari, mutta suosittelen.Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-15588824551808020602015-07-29T07:31:00.000+03:002015-07-30T07:32:25.917+03:00Evanovich, Janet: Twelve Sharp<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-lt4da0vkESU/VbmmtlJmOSI/AAAAAAAAApQ/9IB0cVp147M/s1600/3507.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-lt4da0vkESU/VbmmtlJmOSI/AAAAAAAAApQ/9IB0cVp147M/s320/3507.jpg" width="210" /></a></div>
Tässä osassa Ranger joutuu pulaan ja siinä sivussa sitten Stephanienikin. Ranger kantaa tavaransa Stephanien asuntoon ja lopulta saman katon alle tuo laukkunsa myös Morelli. Stephanien ratkaisut muutamassa kiperässä tilanteessa eivät aina ole fiksuja, mutta sopii daamin tyyliin.<br />
<br />
Kirjan alussa Stephanie on päätynyt takaisin palkkionmetsästäjäksi, tilannetta ei sen kummemmin avata. Edellisessä osassahan hän kokeili muitakin töitä. Jotka kyllä aina päättyivät, ennenkuin ehtivät oikein alkaakaan.<br />
<br />
Kirjassa valotetaan Rangerin taustoja enemmän. Hän saa inhimillisiä piirteitä. Lola, Sally ja mummu Mazur hyppäävät musiikin ihmeellisen maailman sekaan. Jokainen on taatusti oma sekoileva itsensä. Hautajaisiinkin ehditään, mutta sehän on Burg:ssa lempihuvia.<br />
<br />
Hauska, ja sopivan mittainen, kepeä dekkari. Hieman romantiikkaa mukana. Vähemmän kuitenkin kuin edellisessä osassa. Nyt pari muuta kirjaa väliin ja seuraavan osan kimppuun.Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-24520169812129708272015-07-22T21:00:00.000+03:002015-07-23T08:22:22.423+03:00Rallison, Janette: My Unfair Godmother<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-0yhaSF-seEM/VbB5P6U15oI/AAAAAAAAAo8/rWVPZoQKVnk/s1600/8364977.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-0yhaSF-seEM/VbB5P6U15oI/AAAAAAAAAo8/rWVPZoQKVnk/s320/8364977.jpg" width="211" /></a></div>
Chrysantheum Everstar on melkein valmis haltijakummi. Melkein. Tärkeintä hänen elämässään on juhliminen ja, noh, lisää juhliminen. Hän saa tehtäväkseen täyttää teinityttöjen toiveita. Ja siinä sivussa hän myös tekee hammaskeijun hommia. Tässä sarjan toisessa osassa Crissy yrittää toteuttaa Tansyn toiveita.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Tansy taas on seitsemäntoistavuotias neitokainen, joka on lähetetty isänsä luokse asumaan. Isä jätti perheen, kun Tansy oli pieni, ja nyt isukilla on uusi perhe. Tansy kapinoi isäänsä vastaan, ja onnistuu hankkiutumaan vaikeuksiin poikaystävänsä Bo:n takia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tästä alkaa hulvaton fantasiaromaani, jota lukiessa ei voi olla hymyilemättä. Ensin Tansy onnistuu saamaan Robin Hoodin joukkioineen nykyaikaan. Koska Crissyllä ja hänen apurillaan, Cloverilla (kullan perään oleva, pokeria pelaava, menninkäinen) on hyvin erikoinen tapa toteuttaa toiveita, kaiken kohelluksen jälkeen Tansy viskataan keskelle satua mukanaan perheensä ja komea seriffin poika Hudson. Ja se Robin Hood. Satu ei tosin kerro iloisesta veikosta, vaan kullan kehräämisestä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tässä sarjassa tuuletellaan oikein huolella vanhoja satuja, ja opitaan jos jonkinlaista moraalista opetusta. Tai ainakin yritetään... Tansy ei suinkaan ole mikään avuton neitonen pulassa, vaan hän määrää oman satunsa suunnan. Toivottavasti tähän tulee jatkoa, koska Crissy on vetoava tätsy, omine erikoisineen logiikkoineen. </div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-6043112786189904962015-07-21T08:09:00.000+03:002015-07-21T08:47:19.267+03:00Evanovich, Janet: Yhdestoista hetki<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-pyh2JjyMC4A/Va3SevbaZkI/AAAAAAAAAno/Z2mGhuzP-XY/s1600/25655187.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-pyh2JjyMC4A/Va3SevbaZkI/AAAAAAAAAno/Z2mGhuzP-XY/s320/25655187.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
<br />
<i>Tämä painotuote naurattaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia.Stephanie Plum yrittää lopettaa palkkionmetsästäjän hommat, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.Tappouhkauksiin ja murhayrityksiin kyllästynyt Stephanie Plum ripustaa palkkionmetsästäjän hanskat naulaan ja menee nappitehtaalle töihin. Takuuluottomaailmasta irtautumista hidastavat Stephanien tehtävät perinyt Lula, joka ei tunnu pärjäävän ilman ystäväänsä, ja kaunaa kantava entinen asiakas, joka yrittää nitistää Stephanien.Stephanien hengissäpysymisponnisteluihin osallistuvat Plum-sarjan aiemmista osista tutut värikkäät sukulaiset ja ystävät, kuten kilpakosijat Morelli ja Ranger, ainutlaatuinen Mummu Mazur ja häitään valmisteleva Valerie-sisko. </i><br />
<br />
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *<br />
Nämä kirjat vaan jaksavat aina ilahduttaa. Ihanan kepeää rikostutkimusta romanssilla höystettynä. Stephanie päättää lopettaa rikollisten jahtaamisen ja siirtyä kunniallisiin töihin. Äitinsä riemuksi. Mutta, eihän Stephanie olisi mitään, jos ei ongelmat seurausi häntä uusiin kuvioihin. Työpaikat vaihtuvat liukuhihnalla, kaikki mihin Stephanie koskee, tuntuu räjähtävän tai palavan alta pois. Joku haluaa hallaa neitoselle ja hän asustelee Morrelin luona pysyäkseen turvassa. Nämä kaksi eivät tietenkään saa pidettyä sormiaan erossa toisistaan, vaikka Rangerikin aiheuttaa perhosia Stephanien vatsaan. <br />
<br />
Kylästä on kadonnut vanhoja miehiä, ja pulmaa yrittävät ratkoa vähän kaikki. Siinä sivussa Valerie -sisko järkkää häitä ja Lula yrittää astua Stephanien jättämiin palkkionmetsästäjän kenkiin. Kirjassa ei ole mitään uutta, mutta taattua narmohermoja kutkuttavaa menoa. Melkein jokainen hahmo on yliampuva, mutta näiden kirjojen tyyliin se vaan tuntuu sopivan. Seuraava osa menee varmasti aika pikaisesti lukuun. <br />
<br />
Tämän kirjan käänsi: Terhi Vartia<br />
<br />Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-15642226410553509082015-07-19T18:20:00.000+03:002015-07-21T08:47:47.458+03:00Vuorinen, Juha: Maastamuuttajan päiväkirja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-FaI_URQhNlY/Va3VI2QZ-jI/AAAAAAAAAn0/9XPBEh-UjQM/s1600/25724642.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-FaI_URQhNlY/Va3VI2QZ-jI/AAAAAAAAAn0/9XPBEh-UjQM/s320/25724642.jpg" width="200" /></a></div>
<i>Juha Vuorisen seitsemäs hyväntekeväisyyspokkari kokoaa yhteen kolumnit ja päiväkirjamerkinnät kevään korvalta korvalle 2014-2015. Vuorisen terävää pensseliä saavat maistaa niin Putinin hallinto kuin Maltalle paenneet venäläisetkin. Siis Vuorisen nykyiset mamu-kollegat. Luvassa on sanallinen ilotulitus, josta jokainen selvinnee hengissä.</i><br /><br /> * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * <br />Olen ehkä kyseenalaisen huumorin ystävä, mutta Juha Vuorissen Juoppohullun päiväkirja on yksi suosikkikirjoistani. Harvoin olen nauranut niin paljon, kuin sitä lukiessa. Sain tartutettua mieheenkin sen kirjan fiiliksen, ja hän luki koko sarjan yhden sairaslomaviikon aikana. <br /><br /> Olen niiden kirjojen jälkeen ostanut säännöllisesti Vuorisen kirjoja, usein jo siksi, että niiden tuotto menee välillä hyväntekeväisyyteen. Luulin, että tämä kirja olisi enemmän kertonut perhe Vuorisen elämästä Maltalla, mutta siitä tulee syksyllä 2015 toinen opus. Tässäkin toki kyllä asiaa sivuttiin useaan otteeseen.<br /><br /> Kirja on siis kokoelma kolumneja, joita Vuorinen on vuoden aikana kirjoittanut. Joten mitään sen kummempaa juonta kirjassa ei ole. Kokoelma havaintoja vuoden varrelta. Niitä löytyy Maltalta, Suomesta ja mm. Englannista. Pidän Vuorisen tyylistä kirjoittaa, vaikka jutut usein menevätkin vähän alapäävitseiksi, mutta eivät onneksi jää sinne. Maltan vuodesta kertovat kirja päätyy varmasti syksyn lukulistalle. Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-54371674033234328012015-07-19T15:00:00.000+03:002015-07-21T08:45:30.596+03:00Vala, Vera: Tuomitut<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-6gkZnpVyslo/Va3ZwC_3gpI/AAAAAAAAAoA/p1iwB4d5YHQ/s1600/25590960.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-6gkZnpVyslo/Va3ZwC_3gpI/AAAAAAAAAoA/p1iwB4d5YHQ/s1600/25590960.jpg" /></a><i>Arianna de Bellis saa toimeksiannon Torinossa asuvalta sukulaiseltaan, jonka tytär on liittynyt outoon lahkoon ja saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinon tuomiokirkon edustalta löytyy jesuiittapappi, jonka pää on katkaistu miekalla. Kaksi pappia on jo kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan. Surmat huolestuttavat Vatikaania, joka lähettää rikostutkimuksiin mukaan Ariannan pappisveljen Areksen. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan. Tutkimusten edetessä lahkon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita, jotka saattavat kytkeytyä murhiin. Arianna joutuu myös punnitsemaan el Lobon varoitusta siitä, että hän ja hänen syntymätön lapsensa olisivat hengenvaarassa.<br /><br />* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Luin lomalla aika putkeen kolme viimeisintä Arianna de Bellis -sarjan osaa. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta tämä nelonen oli ehkä paras tähänastisista. Tässä kirjassa keskityttyttiin enemmän rikoksen ratkaisuun, kun kirjasarjan läpi kulkevaan toiseen juoneen. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Arianna on hankalassa tilanteessa miesystävänsä, ulkoministerin kanssa. Hän ottaa etäisyyttä ja lähtee Torinoon selvittämään sukulaistytön katoamista. Samaan aikaan Torinossa riehuu sarjamurhaaja ja hänen veljensä on kytköksissä näiden rikosten selvittelyyn. Sisarusten polku risteytyykin väistämättä tarinan edetessä. Arianna saa mukaansa Angelon, toimiston luotettavan apulaisen. Juoni etenee rivakasti, ja välillä Ariannan tempaukset kyllä vähän arveluttavat. Ne eivät välttämättä ole sieltä loogisimmasta päästä. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Pidän kirjoista siksikin, että maana Italia on itselleni aika tuntematon. Vera Vala sijoittaa kirjansa eri kaupunkeihin ja kuvaa niitä hyvinkin elävästi. Hän osaa oman taustansa takia kuvata Italiaa suomalaisen silmin ja erotella ne asiat, jotka meitä lukijoina kiinnostavat. En itse erota parman kinkkua joulukinkusta, mutta varmasti ruuan ystävät osaavat arvostaa kirjassa eri asioita.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Näissä dekkareissa väkivallalla mässyttely jää sivuosaan, vaikka sitäkin kyllä on. Se ei kuitenkaan hypi silmille häiritsevästi. </div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-69051984157093139972015-07-19T09:23:00.000+03:002015-07-22T07:23:57.949+03:00Beevor, Antony: Toinen maailmansota<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-dbL4aKThrXM/Va3i5A2KUEI/AAAAAAAAAoQ/dHG9FI-G9pQ/s1600/15228347.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-dbL4aKThrXM/Va3i5A2KUEI/AAAAAAAAAoQ/dHG9FI-G9pQ/s320/15228347.jpg" width="235" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<i>Toinen maailmansota sai alkunsa elokuussa 1939 koillisen Kiinan Mantšuriassa ja päättyi kuusi vuotta myöhemmin Neuvostoliiton miehitettyä maan pohjoisosat. Euroopassa samoihin aikoihin puhjennut sota riehui Tyynenmeren ja Kiinan tapahtumista erillään, mutta sillä oli kauaskantoiset globaalit vaikutuksensa. Toinen maailmansota, ihmiskunnan historian kaikkien aikojen tuhoisin katastrofi, on vaikuttanut jälkipolvien maailmankuvan muokkautumiseen enemmän kuin mikään muu kansainvälinen konflikti. Vaikka sodan keskeisiä käänteitä on kartoitettu jo lukemattomin kirjoin ja elokuvin, kokonaiskäsitys aiheesta on jäänyt hajanaiseksi ja osin myös harhaanjohtavaksi.<br /><br />Kansainvälisistä bestsellereistään palkittu historioitsija Antony Beevor esittää tässä uransa magnum opuksessa tuoreimpaan tutkimustietoon pohjaavan näkemyksensä. Toisen maailmansodan historian jo aiemmilla teoksillaan mullistaneessa Beevorissa yhdistyvät ihanteellisesti paitsi lennokas kaunokirjallinen tyyli myös laajojen asiakokonaisuuksien suvereeni hallinta.<br /><br />Antony Beevorin valtapoliittisiin voimasuhteisiin pureutuva, moraalisesti tasapuolinen ja huolellisesti taustoitettu kokonaisesitys ei säästä ideologiseen tekopyhyyteen ja juonitteluun sortuneita valtakuntien johtajia. Heidän suuruudenhullujen päätöstensä seurauksena kymmenet miljoonat tavalliset rivisotilaat ja siviilit saivat surmansa mitä julmimmalla tavalla vuosina 1939–1945.<br /><br />Toinen maailmansota vangitsee lukijansa ja vie sodan dramaattisille tapahtumapaikoille sen kaikille rintamalohkoille: myrskyävän Atlantin sukellusvenejahdista Pohjois-Afrikan hehkuville aavikoille, Burman viidakoista itärintaman jäätäville aroille ja aina luhistuvan Euroopan rauniokaupunkien, natsien keskitysleirien ja Japanin keisarikunnan viimeisiin kauhunhetkiin. </i><br />
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>******************************************************************'''</i></div>
<div>
Sotaromaani. Ikuisuusprojekti. Tämän kirjan sain lahjaksi jo kolme vuotta sitten, ja olen sitä lueskellut pikkuhiljaa. Nyt päätin, että tänä kesänä se tulee luettua loppuun. Toinen maailmansota on varmasti monella tapaa sivistävä opus. Kirjassa oli liikaa nippelitietoa omaan makuuni, mutta tämä oli tietokirja, joten laajuudessaan se oli häikäisevä. Se, mikä on kirjailijan omaa tulkintaa ja mikä silkkaa faktaa, on toki hämärän peitossa, mutta kukaan ei varmasti kiistä sitä, että esim. natsisaksan johto oli taatusti päästään sekaisin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kirja avasi itselleni tarkemmin syitä, miksi tänäkin päivänä tietyt ryhmät ja maat ovat siinä tilanteessa kuin ovat. Enkä lähde syyttelemään, miksi he eivät anna toisilleen anteeksi. Ihmishenki on aika halpaa sodan tiimellyksessä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan. Sitä unohtaa usein, että ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen. Ilman vallanhalua ei kai olisi sotiakaan. Saksaa ja Japania tuntui ohjaavan alkuun enemmän rodullinen tahto, muut maat taisivat vaan haluta lisää valtaa ja maata. Isot pomot ja kenraalit tappelivat keskenään, eivätkä oikein kertoneet toisilleen tietoja. Jokainen halusi kunnian itselleen.<br />
<br />
Kirjan suomensi Jorma-Veikko Sappinen, ja nyt täytyy antaa erityismaininta hänelle. Kääntäjällä täytyy olla itselläänkin hyvä tietämys aiheesta, ja käännös tuntui todella asiantuntevalta. </div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-53971773394434299422015-06-30T09:52:00.000+03:002015-07-22T09:53:50.250+03:00Todd, Anna: After -sarja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-OfWXCXSe_Io/Va89rOi-EUI/AAAAAAAAAoo/l7lD9KY4_IU/s1600/kansi_562.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-OfWXCXSe_Io/Va89rOi-EUI/AAAAAAAAAoo/l7lD9KY4_IU/s1600/kansi_562.jpg" /></a></div>
<br />
Kyseessä on Anna Todd:n After -sarja, johon kuuluu neljä osaa. Kaikki ovat suomennettu ja löytyvät ainakin Elisan kirja -palvelusta. Josta itsekin omani ostin. Kirjat ovat kirjoitettu ymmärtääkseni ns. fanficcinä poikabändi Onedirectionin jäsenestä. Tässä tulee nyt sepustus kaikista neljästä kirjasta, joten spoilauksia luvassa. Lopeta tähän, jos et halua tietää sarjan loppupään tapahtumia.<br />
<br />
Ja sitten asiaan. En edes tiedä, mistä aloittaa. Pitkään mietin, että laitanko sarjassta yhtään mitään ylös. En saa oikein ajatuksia järkevään muotoon (=julkaisukelpoiseen muotoon).<br />
<br />
<b>Ensin plussat: </b><br />
- Kieli on hyvää, se sujuu.<br />
- Tarinan lähde on ok, miksei poikabändi siinäkuin joku muukin aihe. Itselleni kyseinen bändi on suhteellisen outo, lähinnä kavereiden muksut tätä fanittavat. Kävin googlella katsomassa tämän kyseisen herran, johon kirjassa viitataan. Kyseessä siis n. parikymppinen, hontelo poikalapsi, joka varmasti on oikein söötti jne. Ei nyt meikäläiseen iske, mutta jos esikuvaksi olisi otettu joku hieman vanhempi rokkari, niin olisi taatusti sen puoleen toiminut omallakin kohdalla.<br />
- Kirjaa mainostetaan eroottisuudella ja sarjassa on kyllä seksipuolta paljon, mutta se on kuvattu ihan normaalisti. Ei liikaa imelää siirappista toisen ajatusten tulkintaa silmien väristä tms. Mitä on taas mielestäni aivan liikaa genren muissa kirjoissa. (Harlekiinit erikseen, niihin se siirappi kuuluu)<br />
<br />
<b>Ja sitten se muu:</b><br />
Eihän ihmiset kuvittele, että parisuhteet ovat tälläisia? Eihän? Luin siis neljä kirjaa, jossa pariskunta tappelee, tappelee, tappelee, harrastaa vähän seksiä, ja tappelee. Kumpikaan ei kulje kyllä ihan täysillä valoilla, muutama inkkari on kanootista lopullisesti kateissa. Mihinkään järjelliseen parisuhdekeskusteluun ei pystytä, sabotoidaan toisen suunnitelmia ja ollaan niin maan perusteellisen mustasukkaisia ja vainoharhaisia.<br />
<br />
Ensimmäisessä osassa loppu on sitä luokkaa, että teki mieli repiä ne pelihousut. Eihän tuommoisen jälkeen kukaan palaa parisuhteeseen. Tai noh, ehkä joku, mutta ihan oikeesti. Kirjan alkuosa oli sitä normaali tutustumista jne. Se nyt menetteli tarinana.<br />
<br />
Toinen ja kolmas osa ovat samaa toistoa. Eteen heitellään haasteita toinen toisensa perään. Tess and Hardin sitten kiipeilevät niiden yli, ali ja ympäri. Välillä mennään suoraan läpi. Molemmille on hyyyvin ongelmallinen suhde vanhempiinsa (ihan kuin olisin viime aikoina nähnyt tämän ennenkin...?).<br />
<br />
Viimeisessä osassa on pientä valoa tunnelin päässä. Siis muutakin kuin se junan valo. Loppu on itse asiassa aika iso plussa koko sarjaan. Siis ihan ok ja jopa uskottavakin.<br />
<br />
Nyt sitten voidaankin miettiä, että miksi luin koko sarjaa. Jaa-a, hyvä kysymys. Kai se on vähän kuin auto-onnettomuus. Ei voi ajaa ohi katsomatta, odottaa vaan, koska rysähtää seuraavan kerran. Mutta oli tässä ihan ok juttujakin, muutakin kuin alku ja loppu. Sarja olisi pitänyt vaan lyhentää puoleen, niin se olisi toiminut ehkä paremmin.<br />
<br />Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-77362073847856971112015-02-17T08:57:00.000+02:002015-04-07T08:59:06.679+03:00Yancey, Rick: Ääretön meri<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-2O15UHxiXzg/VSNwFwoBPdI/AAAAAAAAAnE/31Sq3C5oAfM/s1600/24688719.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-2O15UHxiXzg/VSNwFwoBPdI/AAAAAAAAAnE/31Sq3C5oAfM/s1600/24688719.jpg" height="320" width="201" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<i>Viides aalto -sarjan toisessa kirjassa jatkuu selviytymistaistelu kaukaisesta aurinkokunnasta tulleita Toisia vastaan, joiden päämääränä on ihmiskunnan tuho.<br /><br />Selviytyminen neljästä ensimmäisestä aallosta oli lähes mahdottomuus. Nyt Cassie Sullivan elää maailmassa, jossa ihmisten välinen luottamus on mennyttä. Viidennen aallon hyökyessä Cassie tovereineen saa todistaa Toisten lopullista tavoitetta. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.</i><br />
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
**************************************************************</div>
<div>
Suomensi: Ulla Selkälä</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pidin sarjan ensimmäisestä osasta, Viides aalto, paljon. Joten odotukset tämän toisen osan suhteen olivat luonnollisesti korkealla. Aikaa vaan oli kulunut paljon, joten kirja ei ollut kovinkaan armelias, vaan hyppäsi suoraan toimintaan. Meni aika monta sivua, ennenkuin olin edes jotenkin kartalla henkilöistä. Kertoja vaihtuu tiheään, joten aina ei ollut varma, kenen silmin tarinaa katsottiin. Tämä vei jonkun verran lukunautintoa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toinen juttu, mikä omalla kohdallani lässäytti fiilistä, oli liika syvällisyys. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä saa olla pohdiskeluja ja niinpäin pois. Mutta kirja ei muutenkaan ollut kovin paksu ja nyt siinä lätistiin vähän liikaa kaikkea pohdintaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämä arvostelukin jää nyt vähän raadoksi, koska en heti kirjoittanut fiiliksiä ylös ja nyt olenkin sitten unohtanut puolet. Kirjassa on kuitenkin pohdinnan lisäksi myös tapahtumia, henkilöitä kuolee ja Cassiekin menettää rakkaansa. Myös yllättäviä paljastuksia seuraa valloittajista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-70772659787240052932015-02-17T08:44:00.000+02:002015-04-07T08:59:21.635+03:00Clive, Cussler: Rajumyrsky<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-lkcIH1LpLF4/VOLeFDSlPJI/AAAAAAAAAmk/7yhyxEL4To4/s1600/7290.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-lkcIH1LpLF4/VOLeFDSlPJI/AAAAAAAAAmk/7yhyxEL4To4/s1600/7290.jpg" height="320" width="209" /></a></div>
<i>Mielipuolinen mestaririkollinen uhkaa muuttaa maapallon säätilaa pysyvästi. Miljoonien ihmisten henki on Kurt Austinin johtaman NUMA-tiimin käsissä.<br /><br />Syvämerentutkimuslaitos NUMAn alus leimahtaa liekkeihin Intian valtamerellä, ja koko miehistö menehtyy. Komentaja Kurt Austinin johtama tiimi kiidätetään tutkimaan turmaa. Käy ilmi, että aluksen kimppuun on käynyt joukko mikroskooppisen pieniä robotteja. Selvittämällä koneiden alkuperän NUMAn tutkijat pääsevät mielipuolisen suurrikollisen jäljille, joka aikoo muuttaa maapallon säätä pysyvästi. Mikäli peloton tiimi ei saa roistoa pian rautoihin, säiden hallitsijasta voi tulla maailman valtias!</i><br />
****************************************<br />
<br />
<div>
Suomentanut Anna Lönnroth.<br />
<br />
Tämä oli taas taattua seikkailulaatua. Paniikki merellä ja siitä homma lähtee purkautumaan. Pidän näistä, tavallaan yksinkertaisista tarinoista, joissa on selkeä paha ja sitten joukko sankareita lähtee pelastamaan tilannetta. Yleensä se on näissä kirjoissa vielä koko maailman kohtalo.<br />
<br />
Sankarina Kurt ei eroa muista lajin edustajista. Hän on älykäs, vähän äijämäinen ja tekee asioita omalla tavallaan. Tarina on hieman scifistinen, mutta miksei voisi olla tottakin. Tänä päivänä mikroteknologia mahdollistaa kaikenlaisten pikkuhärpäkkeen teon, joten miksei näitä pikkuvipeltäjiä, jotka vaikuttavat ilmastoon. </div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-42543797913427548872015-02-16T14:07:00.001+02:002015-02-16T14:07:40.597+02:00Pölyjen pyyhintää ja vuosikatsausPuuh, puuh... tässä puhaltelen pölyjä pois blogin päältä. Nyt on tullut lusmuiltua oikein urakalla. Syytän kiireitä ja joulua ja maailman yleistä tilannetta ja vaikka naapurin Liisaa. (Anteeksi etukäteen naapuruston kaikilta mahdollisilta Liisoilta). Mutta, nyt on aika aloittaa taas uusi elämä ja laittaa viime vuosikin kätevästi pakettiin.<br />
<br />
Viime vuosi jäi lukuvauhdissa edellisistä, mutta tämä johtuu opiskelukiireistä. Syksyllä ei niin kovin montaa 'oikeaa' kirjaa ehtinyt lukea. Tämä vuosi menee varmasti samalla tahdilla. Olen myös kaivanut kaapista vanhan rakkaan harrastuksen - ristipistotyöt, joten niiden parissa on tänä vuonna mennyt monta iltaa. Tosin, niiden seurana olen kuunnellut äänikirjoja.<br />
<br />
<b><u>Vuosi 2014:</u></b><br />
Kirjoja yhteensä: 70 kpl<br />
Suomenkielisiä: 50 kpl<br />
Englanninkielisiä: 20 kpl<br />
Harlekiineja: 14 kpl (nämä ajoittuvat lomille, kesään ja jouluun :-))<br />
Kirjastosta: 26 kpl<br />
E-kirjoja: 27 kpl<br />
Äänikirjoja: 0 kpl<br />
Sivuja: 23 091 kpl<br />
Pisin: The Gathering Storm - Robert Jordan / 1120 sivua<br />
<br />
Yllättävän vähän kuitenkin kirjastosta, alle puolet. Toisaalta, melkein puolet e-kirjoja. Omistan iPadin, iPhonen, 2 kpl Kindlen lukulaitteita ja pc:lläkin on lukuohjelmia. E-kirjoja luen siis aina kun on sopiva odottelutauko. Bussipysäkillä, miestä odottaessa (polttavaa ihmistä saa aina odotella tupakalta milloin minkäkin kaupan sisällä), töissä palaverien alkua odotellessa jne. E-kirjat kun ovat käteviä, kun voi jatkaa siitä, mihin edellisellä laitteella jäi. <br />
<br />
Koska teen aina niin, että laitan blogitekstin sille päivälle, jona kirjankin sain luettua, niin tämä teksti jää näppärästi uusimmaksi. Nyt lupaan kuitenkin pyhästi parantaa tapani, ja kirjaan luetut heti ylös. Tai ainakin seuraavana päivänä. Tai viimeistään siis seuraavalla viikolla.<br />
<br />
Huonosti olen ehtinyt seurailla muidenkaan blogeja, ties kuinka monta ihanaa kirjauutuutta on mennyt ihan ohi silmien.Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-10367822035711747872015-01-19T08:16:00.000+02:002015-02-17T21:59:02.000+02:00James Patterson: Neljä sokeaa hiirtä<br />
<i></i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><a href="http://4.bp.blogspot.com/-PWK18ceckH4/VOLcrlD3eGI/AAAAAAAAAmY/SxTpHrik8uY/s1600/nelja%2Bsokeaa%2Bhiirta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-PWK18ceckH4/VOLcrlD3eGI/AAAAAAAAAmY/SxTpHrik8uY/s1600/nelja%2Bsokeaa%2Bhiirta.jpg" height="320" width="202" /></a></i></div>
<i>
</i>
<div>
<i><i><br /></i></i></div>
<i>
<div>
<i><br /></i></div>
Rikoskomisario Alex Cross aikoo jättää työpaikkansa Washingtonin väkivaltaryhmässä. Kollega John Sampson pyytää häntä kuitenkinj vielä yhteen juttuun mukaan. Sampsonin ystävä kersantti Ellis Cooper on tuomittu sotaoikeudessa kuolemaan kolmen naisen murhasta, vaikka mies vannoo syyttömyyttään. Cross ja Sampson matkaavat Pohjois-Carolinaan tutkimaan tapausta, ja armeijan vaikenemisen linjasta huolimatta heille selviää, ettei Cooper ole ainoa, joka on lavastettu syylliseksi. Sitten Cross alkaa saada viestejä salaperäiseltä "Jalkaväkimieheltä". Kuka hän on, ja miten hän kytkeytyy raakalaismaisiin murhiin? Voiko hänen tietoihinsa luottaa tapauksessa, johon liittyy niin armeijan salamurhaajia kuin Vietnamin sodan julmuuksia? Edetessään yhä lähemmäs veristä totuutta Cross ja Sampson joutuvat itsekin tappajien tulilinjalle.</i><br />
*********************************************************************************<br />
<br />
Suomentanut: Päivi Paappanen<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ensin huomio: ei kannata aloittaa sarjaa keskeltä. Tämä oli Goodreadsin mukaan jo 8. Osa Alex Cross - sarjaa. Nyt tiedän paljon sellaista, jota en välttämättä haluaisi etukäteen tietää.<br />
<br />
Alex on tienhaarassa, hänelle on tarjottu toista työtä. Nyt hän kuitenkin lupautuu auttamaan vanhaa kaveria Sampsonia pelastamaan toisen vanhan kaverinsa. Joka on tuomittu kuolemaan murhista, joihin hän vannoo olevansa syytön. Vastaavia tapauksia alkaa tupsahdella eteen enemmänkin, ja Alex haistaa palaneen käryä. Kirja on siitä taas vähän erilainen, että tässä koko ajan on selvää miehen syyttömyys ja murhien tekijät. Sodat muuten tuntuvat olevan loputon ideoinnin lähde amerikkalaiselle kirjallisuudelle. Tässä palataan Vietnamin sodan tapahtumiin.<br />
<br />
Taattua dekkaria, tykkään kyllä näistä. Vaikka tässäkin on taas aika raakoja kohtauksia. Edelleenkään en pidä niistä. Mutta ne nyt ohittaa aika nopeasti. Lopullisia syyllisiä jahdataan läpi maan ja samalla viritellään romanssinpoikasta siellä ja täällä. Eipä nyt mitään erikoista sanottavaa, kuin että aloittakaa sarja alusta ja kannattaa lukea. Pattersonhan on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, joista olen kyllä muita lukenut aiemmin. Tämä herra Alex Cross oli uusi tuttavuus, mutta varmasti palaan miehen luokse uudelleenkin.</div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-63249874300299398262015-01-13T08:06:00.000+02:002015-02-17T08:07:33.753+02:00Mead, Richelle: Blood Promise<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-vMkvm8FIfVA/VOLZFTsXaDI/AAAAAAAAAmM/3IohYZ_kEwQ/s1600/5996153.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-vMkvm8FIfVA/VOLZFTsXaDI/AAAAAAAAAmM/3IohYZ_kEwQ/s1600/5996153.jpg" height="320" width="211" /></a></div>
Ja taas sukelletaan Damphirien, Moroin ja Strigoiden maailmaan. Tässä muuten spoilataan pahasti edellisiä osia, joten kannattaa lopettaa tähän, jos ne ovat vielä lukematta. Tämä on sarjan 4. osa.<br />
<br />
Rose on damphir, jonka elämäntehtävä on suojella Moroi -rotua ja tässä tapauksessa hänen parasta ystäväänsä Lissaa. Rose on kuitenkin palavasti rakastunut Dimitriin, joka edellisen osan lopussa sai tartunnan ja muuttui Strigoiksi. He taas ovat tässä sarjassa niitä pahiksia.<br />
<br />
Rose on luvannut, että hän tekee viimeisen palveluksen Dimitrille ja käy tappamassa entisen poikaystävän. Koska kukaan ei halua olla pahis. Noh, kuten arvata saattaa, tämähän on helpommin sanottu kuin tehty. Koska Dimitri on kadonnut. Rose lähtee etsimään häntä Venäjältä, Dimitrin kotikaupungista. Siellä hän tapaa miehen perheen, ja muita, hieman outojakin tuttavuuksia.<br />
<br />
Toki, kuten sarjan henkeen kuuluu, Dimitrikin lopulta löytyy. Kirja oli mielestäni paras tähän mennessä. Teinidraamaa oli onneksi aika vähän, vaikka siihen palattiin Lissan silmien kautta. Kirjassa kuitenkin tapahtui koko ajan, ja loppukin oli taas sitä luokkaa, että jatkoin suoraan seuraavan osan pariin.Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-17710919162008824362015-01-02T07:50:00.000+02:002015-02-17T07:52:01.849+02:00Carter, Ally: Suloinen huijari<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-1WgWbv7kiuI/VOLVJF27uII/AAAAAAAAAmA/SsIJURSwvNE/s1600/17203752.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-1WgWbv7kiuI/VOLVJF27uII/AAAAAAAAAmA/SsIJURSwvNE/s1600/17203752.jpg" height="320" width="204" /></a></div>
<i><b>Nimi: Katarina Bishop. Ikä: 15. Ammatti: Mestarihuijari.</b><br /><br />Kun Katarina Bishop oli kolmevuotias, hänen vanhempansa veivät hänet tutustumaan Louvreen, jotta tyttö voi valmistautua tuleviin taidevarkauksiin. Kun Kat täytti seitsemän, hän matkusti setänsä kanssa Itävaltaan varastamaan kruununjalokiviä.<br /><br />Viisitoistavuotiaana Katarina suunnitteli ensimmäisen ikioman huijauksensa: hän keplotteli itsensä oppilaaksi maan parhaaseen sisäoppilaitokseen ja päätti samalla jättää rötöstelyn lopullisesti taakseen.<br /><br />Mutta jos on sattunut syntymään mestarivarkaiden perheeseen, kaidalla tiellä pysyttely on vaikeaa. Varsinkin jos oma isä on pulassa. Katin isä on sotkeutunut taidekokoelman varkauteen ja tarvitsee apua päästäkseen pälkähästä. Katilla on kaksi viikkoa aikaa etsiä maalaukset ja varastaa ne takaisin. Hänen täytyy yhdessä kavereidensa kanssa tehdä niin huima huijaus, että sellaista ei ole aiemmin nähty. Samalla hänellä on mahdollisuus varastaa takaisin oma elämänsä…</i><div>
<i><br /></i></div>
<div>
****************************************************************************'</div>
<div>
Suomentaja: Tytti Träff</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos nyt heitetään järki ja logiikka romukoppaan, niin tämä oli oikein viihdyttävä nuortenkirja. Kat on siis mestarihuijari, joka on syntynyt varkainen sukuun. Tällä kertaa hänen pitää pelastaa isänsä, joka on joutunut lavastetun kierouden uhriksi. Kat ystävineen joutuu juonimaan mitä ihmeellisimpiä kupruja maailman parhaiten vartioituihin taidenäyttelyihin saadakseen takaisin jotain jo kertaalleen varastettua.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kirja etenee sulavasti, koko ajan tapahtuu jotain. Ja onhan toki joukkoon sotkettu romantiikkaakin. Se, että maailman taitavimmat varkaat tuntuvat olevan 15 -kesäisiä, ei pahemmin haittaa loppupeleissä. Jos pystyy unohtamaan ne kavereiden teini-ikäiset... Kyllähän tuossa iässä tekniset taidot ovat huippuluokkaa. Eikä tietenkään haittaa se, että näillä lapsilla tuntuu olevan käytössään loputon rahavaranto. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suosittelen, oikein virkistävä välipala. Luen taatusti jatkossakin, jos vastaan tulee.</div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-41011141393823527012014-11-25T14:30:00.000+02:002015-02-16T14:31:12.020+02:00Mather, Matthew: Kybermyrsky<i>Hyytävän realistinen teknotrilleri maailmanlaajuisesta kyberhyökkäyksestä ja sivilisaation romahduksesta<br /><br />Mike Mitchell, kolmekymppinen insinööri Manhattanilta, havaitsee outoja häiriöitä radio- ja tietoliikenneyhteyksissä. New Yorkin puhelin-, tv- ja internetyhteydet katkeavat, ja käy ilmi, että Yhdysvaltain itärannikon infrastruktuuria hallitsevat tietoverkot ovat romahtaneet kyberhyökkäyksessä. Armeija on korkeimmassa valmiustilassa. Pian myös sähkö, vesi ja lämmitys katkeavat, ja talvinen Manhattan lamaantuu täysin.<br /><br />New Yorkissa vallitsee hätätila, kun historian pahin lumimyrsky iskee kaupunkiin. Mike Mitchell taistelee perheensä selviytymisen puolesta sekasortoon vajonneessa kaupungissa, joka on taantunut keskiajalle, ja pakkanen kiristyy kiristymistään.<br /></i><div>
************************************************************************</div>
<div>
Suomentanut Einari Aaltonen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kirja, jossa ei ollut mitään yliluonnollista. Vaikka se onkin laitettu scifin alle. Kirja, joka nosti niskakarvat pystyyn. Tämä kaikki voisi olla hyvinkin todenmukainen skeenario. Ja onkin tänäpäivänä. Kirjassa menee pieleen moni asia. Itsestäänselvyyksistä tuleekin yllättäen jotain ihan muuta. Kuolema korjaa satoaan ympärillä, kun suuri joukko ihmisiä jää loukkoon Manhattanille jäämyrskyn iskiessä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ihmismieli on kummallinen. Kun tieto ei enää kulje, niin mielikuvitus alkaa tehdä tepposia. Ei enää tiedä, kehen voi luottaa. Kirjassa vähän häiritsi se, että ihmeen kauan pieni porukka pystyy pitämämään oman linnoituksensa, kun muu tuhatpäinen joukko vaeltaa kadulla. Mutta toisaalta, ehkä se menisi oikeastikin noin. Henkilöt ovat mielestäni uskottavia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pelottavan paljon sitä vaan ollaan nykyaikana teknisten vimpainten varassa. En tosiaan tiedä, miten pitkälle sitä itse pärjäisi ilman mikroaaltouunia tai kännykän laturia. Jos ei mistään saisi mitään tietoa. Karmeinta tässä ehkä on kuitenkin se, että tämä on jo todellisuutta monessa paikassa. Sodat ja muut luonnonmullistukset ovat aivan arkipäivää valitettavan monelle. </div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-23170805008519617852014-11-24T14:16:00.000+02:002015-02-16T14:20:00.307+02:00Lawrence, Theo: Pimeä sydän<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-rgX75PyBJEQ/VOHePEBH7cI/AAAAAAAAAlw/iDW73Be9_hM/s1600/23389062.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-rgX75PyBJEQ/VOHePEBH7cI/AAAAAAAAAlw/iDW73Be9_hM/s1600/23389062.jpg" height="320" width="211" /></a></div>
<i>Ylhästön eliittiin kuuluvan perheensä hylännyt Aria Rose on päätynyt mystikkorakastettunsa Hunterin kannattajien turvapaikkaan kaupungin ulkopuolelle. Aria haluaa kuitenkin olla Hunterin rinnalla ja karkaa Manhattanille. Seuraukset ovat kohtalokkaat: Arian isän miehet kidnappaavat hänet, ja hän on vaarassa joutua jälleen muistintyhjennykseen ja naimisiin kuolleeksi uskomansa ylhästösulhasensa kanssa. Samaan aikaan kaupungissa käydään veristä valtataistelua mystikoihin liittyneiden Alhaston köyhien ihmisten ja Ylhästön etuoikeutettujen välillä. Pahinta on, että Hunter näyttää käyttäneen Ariaa tässä taistelussa lupaa kysymättä hyväkseen...<br />Pimeä sydän on toinen osa ilmastonmuutoksen jälkeiseen aikaan sijoittuvassa Romeo ja Julia -tarinassa. Se on sähköinen, toiminnantäyteinen futuristinen fantasia, joka tempaa mukaansa ja pitää pihdeissään läpi liekkien ja kaaoksen. </i><br />
<i>***************************************************</i><br />
<div class="separator" style="clear: both;">
Suomentajana hääri: Kirsi Ohrankämmen</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Tämä oli toinen osa Mystic City -sarjaa. Eletään tulevaisuuden Manhattanilla ja ihmiset ovat jakautuneet rikkaisiin, korkeuksissa asuviin ylhäistöön ja alhaalla maantasalla asuviin Alhaistoon. Aria on rakastanut väärän kastin poikaan ja on hylännyt omat vanhempansa ja kaltaisensa. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Kirja oli ihan ok. Eka osa oli kyllä parempi, tässä vähän nyt tekemällä tehtiin draamaa Hunterin ja Arian välille. Aria lähtee metsästämään myös kadonnutta sydäntä ja saa avukseen Hunterin parhaan kaverin. Tästähän sitä leivotaan kolmiodraamaa. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Kirjan nyt kuitenkin lukaisi ja toki luen sen kolmannenkin osan, vaikka en välttämättä henkeä pidätä sitä odotellessa.</div>
<br />Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-35968062185477059072014-11-20T11:21:00.000+02:002014-11-23T11:21:41.754+02:00Howey, Hugh: Siirros<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-9emle5jQP98/VHGlIGN3yAI/AAAAAAAAAlg/6H7QL3em1X8/s1600/22062284.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-9emle5jQP98/VHGlIGN3yAI/AAAAAAAAAlg/6H7QL3em1X8/s1600/22062284.jpg" height="320" width="223" /></a></div>
<br />
<i>Päätä huimaava scifitrilleri Siilon maailman alkuvaiheista ja maanpäällisen elämän tuhosta<br /><br />Nuori kongressiedustaja Donald Keene saa tehtäväkseen valvoa jättimäistä maanalaista rakennushanketta, ja vähittäin rakennuksen todellinen tarkoitus alkaa selvitä hänelle. Keene aikoo paljastaa siilon salaisuuden, jota Yhdysvaltain hallitus tarkoin varjelee, mutta joutuu maksamaan aikeistaan kalliin hinnan.<br /><br />Maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi kohonneen Siilon saagan toinen kirja, Siirros, kertoo Siilon maailman synnystä. Elämä maanpinnalla on käymässä mahdottomaksi, ja ihmiskunta pakenee siiloon, jossa uusi elämä on täynnä sääntöjä, uhrauksia ja mukautumista. Muisto maanpäällisestä elämästä kummittelee ihmisten mielissä, ja pinnan alla kytee kipinä, joka voi hetkessä muuttaa siilon palavaksi ruutitynnyriksi.</i><div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>*********************************************************************************</i></div>
<div>
Pidin hyvin paljon <a href="http://kirjus.blogspot.fi/2013/10/howey-hugh-siilo.html">Siilosta</a>, sarjan ensimmäisestä osasta. Tässäkin kävi vähän samalla tavalla tosin. Kirjan alkuosa sai istumaan nenä kiinni kirjassa, mutta loppuosa ei ihan niin mukaansa tempaava ollut. Mutta hyvä siitäkin huolimatta. Oli jotenkin kiva saada ahaa -elämyksiä ensimmäiseen osaan nähden. Tämän kirjan tapahtumat kuitenkin tapahtumat suurimmaksi osaksi ennen ekaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Donald Keene on hyvin inhimillinen hahmo, joka tuntee huonoa omaatuntoa jo siitä, että hän työskentelee entisen tyttöystävänsä Annan kanssa projektissa, joka on Annan isän suunnittelema. Donaldin vaimo jää valitettavasti hyvin etäiseksi, harmi siksi, että kuitenkin koko kirjan ajan Helen kulkee Donaldin punaisena lankana. Donald kyseenalaistaa aika nopeasti koko hankkeen, mutta ei saa kuitenkaan totuutta selville tarpeeksi ajoissa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kirjan lopussa aletaan lähestyä ekan kirjan tapahtumia ja loppu muistuttaakin sitä aika paljon. Ihmismieli on kummallinen, se ei halua tulla suljetuksi ahtaaseen paikkaan tuhansien muiden kanssa. Varsinkaan, jos sillä on muisto jostain paremmasta. Enempää kirjasta ei oikein pysty sanomaan, spoilaamatta tarinaa. Ja sitä ei kannata näiden kirjojen kohdalla tehdä.</div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-78413140014716934232014-11-06T11:03:00.000+02:002014-11-23T11:04:08.463+02:00Harris, Charlaine: Kuiskauksia haudan takaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-mLeXODgaFQg/VHGhNggWaPI/AAAAAAAAAlU/_4wQGCsdF6Q/s1600/22703832.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-mLeXODgaFQg/VHGhNggWaPI/AAAAAAAAAlU/_4wQGCsdF6Q/s1600/22703832.jpg" height="320" width="219" /></a></div>
<i>Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina. Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä.</i><div>
<i><br /></i></div>
<div>
****************************************************</div>
<div>
Yliluonnollinen dekkari. Tämä varmasti kuvaa parhaiten tätä kirjaa. Minä pidin. Kirjassa päähenkilönä hyörii hyvin samankaltainen neitokainen, kuin Harrisin edellinenkin sankaritar. Ajatustenlukija Sookie, joka kaveerasi vampyyrien ja ihmissusien kanssa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta ei se haittaa, molemmat daamit ovat aikaansaapia nuoria, joita tämä maailma näin laman aikana kaipaa. Harper on saanut kykynsä salamaniskun seurauksena ja hän kammoaa ukkosta yli kaiken. Hän kuulee kuolleet. Voin kuvitella, että vierailut hautausmaalla ovat aika mielenkiintoisia. Tässäkin kyllä pyöritään niissä maisemissa muutamaan kertaan. Sen lisäksi, että Harper siis kuulee kuolleet, hän myös näkee heidän viimeiset hetkensä. Jotka usein ovat väkivaltaisia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ekassa osassa Harper etsii velipuolensa kanssa pienessä kaunpungissa kadonnutta tyttöä. Tuntuu, että jokaisella on oma lehmä ojassa, joillakin jopa koko navetta. Sisarukset molemmat virittelevät jotain romanssipoikasta tahoillaan, mutta lopulta he ovat kuitenkin kahdestaan, eikä oikein kehenkään voi luottaa. Kirjassa tapahtuu koko ajan, ja se on pidetty sopivan lyhyenä. Ei pitkitetty liiikaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Taatusti luen sarjan seuraavatkin osat. Pidän näistä kirjoista, jossa ei tarvitse sen kummemmin ajatella, lukee kirjan, ja sen jälkeen sen voi unohtaa. Siitä jää kuitenkin hyvä mieli, ei harmita, että tuli luettua. </div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-91130319125530999642014-11-06T10:52:00.000+02:002014-11-23T11:23:27.879+02:00Frey James, Johnson-Shelton Nils: Endgame - Loppupeli<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-20j1lhbeJ-s/VHGdEdjQ9CI/AAAAAAAAAlI/-lnik5DNESg/s1600/23513647.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-20j1lhbeJ-s/VHGdEdjQ9CI/AAAAAAAAAlI/-lnik5DNESg/s1600/23513647.jpg" height="320" width="213" /></a></div>
<i>”Loppupeli on yksinkertainen. Tapa tai tule tapetuksi.”<br /><br />12 ikivanhan kansan edustajaa valmistautuu tehtäväänsä, ja ihmiskunnan kohtalo jää toisiaan vastaan taistelevien teini-ikäisten varaan.<br /><br />Eri puolille maailmaa iskeytyvät meteoriitit surmaavat tuhansia. Se on merkki. Loppupeli on alkamassa.<br /><br />Koulunsa priimus Sarah jättää rakkaansa ryhtyäkseen Pelaajaksi. Katujen kasvatti Jago tietää pystyvänsä surmaamaan tulevat vastustajansa. Chiyoko on valmis liittoutumaan vain hyötyäkseen An Liusta. Heillä ja kahdeksalla muulla Pelaajalla on edessään oma tuskainen odysseiansa, aseenaan salaisessa kohtaamispaikassa saatu vihje kätketyistä symboleista.<br /><br />Vain yksi voi voittaa pelissä, jossa ei ole sääntöjä.<br /><br />20th Century Fox on jo varannut elokuvaoikeudet Endgame-trilogian ensimmäiseen osaan, joka julkaistaan samanaikaisesti yli 30 maassa. Teokseen liittyy kiinteästi myös Googlen toteuttama kansainvälinen mobiilipeli, jonka pääpalkintona on kulta-aarre.</i><br /><br />********************************************************************************<br /><br />Tässä oli kirja, joka koukutti kyllä ensi riveiltä. Tottakai idea on moneen kertaan nähty, toisaalta taas ei. Kirjassa kerrotaan tarinaan melkein kaikkien 12 kilpailijan näkökulmasta. Osa kuolee aikaisessa vaiheessa, osa jatkaa seuraavaan osaan.<br /><br /> Kilpailijat ovat käytännössä lapsesta asti koulutettuja tappokoneita, mutta heissä on kuitenkin paljon inhimillistä. Pääpaino tuntuu olevan Sarahissa ja hänen kanssaan liittoutuvalla Jagolla. Soppaan sotketaan myös mustasukkainen ja naiivi entinen poikaystävä, ja tarina saa aika tragikoomisiakin piirteitä. <br /><br /> Kirjassa matkataan ympäri maapalloa, päädytään Kiinasta Englantiin. Maisemien ihailulle ei kuitenkaan jää aikaa, kun koko ajan yritetään löytää kolmea eri avainta. Niiden ensimmäinen löytäjä saa pelastuksen ja muut tuhoutuvat. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, ja koko ajan tapahtuu jotain. <br /><br /> Kirjasarjassa on hauska jippo. Kirjoihin on kätketty vihjeitä, ja niiden ratkaisija saa käsiinsä kultapalkinnon. Ensimmäisen osan palkinto on mielestäni n. puolen miljoonan arvosta kultaa, joten mistään pikkusummasta ei ole kyse. Ratkaisu ei kyllä sitten ole myöskään helppo. Kirjaan on kätketty runsaasti vihjeitä, eivätkä kaikki suinkaan ole tärkeitä. Itse en edes yrittänyt. En tietäisi edes, mistä aloittaa. <br /><br />
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-7640479226081770852014-10-28T10:36:00.000+02:002014-11-23T10:37:12.651+02:00Rouhiainen, Elina: Jäljitetty<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-NRwpSUNDDso/VHGbSaFgBaI/AAAAAAAAAk8/wDu0DgDLB5g/s1600/22071275.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-NRwpSUNDDso/VHGbSaFgBaI/AAAAAAAAAk8/wDu0DgDLB5g/s1600/22071275.jpg" height="320" width="205" /></a></div>
<i>Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.</i><div>
<i><br /></i></div>
<div>
****************************************************</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Susiraja -sarjan kolmas osa. Kirja on edellisten osien tapaan hyvin kirjoitettu. En vaan pitänyt juonesta niin paljon kuin aikaisemmista. Tässä pysyttiin joko Helsingissä tai sitten Kreikassa, pienellä saarella. Kainuu oli unohdettu kokonaan, mikä itselleni oli aika iso osa edellisiä osia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Juoni sai muutenkin sellaisia piirteitä, että en olisi oikein niistä välittänyt. Raisa saa kuitenkin vahvuutta tässä osassa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on plussaa. Ja löytää muutenkin itsestään paljon uutta. Mitjan hahmosta pidän, Nikoa on kirjassa ihan liian vähän. Olisin myös antanut Mikaelille enemmän palstatilaa. Mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuvittelin tämän olevan koko ajan viimeinen osa, mutta näin ei kuitenkaan taida olla. Ainakaan missään ei mainostettu, että olisi. Ja ihan kiva niin, mielelläni näin hyvin kirjoitettua kotimaista lukee, vaikkei juoni nyt ehkä enää niin kuljetakaan eteenpäin.</div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-30119732785607323752014-10-26T20:54:00.001+02:002014-10-26T20:54:23.981+02:00Hoffman, Mary: Miekkojen kaupunki<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-N9_pvrI6ek0/VE1BSuw-CBI/AAAAAAAAAks/ywHHVADBcW4/s1600/21902067.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-N9_pvrI6ek0/VE1BSuw-CBI/AAAAAAAAAks/ywHHVADBcW4/s1600/21902067.jpg" height="320" width="214" /></a></div>
<i>Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.<br /><br />Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...<br /><br />Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.</i><div>
<i><br /></i></div>
<div>
*********************************************************************************</div>
<div>
Viimeinen, eli kuudes osa vähän erilaista nuorten fantasiasarjaa. Kirjan jokaisessa osassa yksi englantilaisnuori saa käsiinsä talismaanin, jonka avulla he matkaavat nukkuessaan historialliseen maahan, joka muistuttaa Italiaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jokaisella nuorella on oma osansa ylimysten valtataistelussa historiallisissa kaupungeissa. Edellisen osan lukemisesta oli jo aikaa ja tässä osassa kertoja vaihtui tiuhaan tahtiin. Muutamaan otteeseen tarina lipsahti ihan raiteiltaan, kun ei enää muistanut, että kuka nyt oli kenenkin puolella jne. Kertojat vielä vaihtuivat suurinpiirtein kesken kappaleen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Edelleen häiritsee se sama vanha kaava, joka useassa nuortenromaanissa tuntuu olevan. Vaikka maailma olisi romahtamisen partaalla, ainakin se unimaailma, niin koulu ja opiskelu ensin. Ei sillä niin väliä, vaikka muutama ihminen siinä nyt sattuu kuolemaan, pääasia, että matikan kokeesta tulee hyvä numero. Okei, hieman kärjistettyä, mutta silti. Eikä vanhemmatkaan saa tietenkään tietää mitään, vaikka jälkikasvu nyt sattuu pari historiallista kaupunkia pelastamaan. Toki, hyvä opetus nuorille, mutta näin keski-ikäisen silmiin se nyt vaan on jotenkin pikkuisen naiivia (sanoo hän, jonka yksi lempikirjoista on tarina satavuotiaasta vampyyripojasta, joka rakastuu teinityttöön ;-)).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tässä kirjassa vietetään häitäkin, vaikka ne tuntuvat jäävän kaiken muun alle. Sarja saa kuitenkin ihan mukavan lopun, ei nyt kuitenkaan lempisarjani, mutta kyllähän tuon kerran lukaisi. </div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-23925646804610271752014-10-15T20:44:00.000+03:002014-10-26T21:02:52.355+02:00Morton, Kate: Hylätty puutarha<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-ya3DX7XaZpg/VE1Axzun4DI/AAAAAAAAAkk/n-KOBcmkIVA/s1600/22578278.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ya3DX7XaZpg/VE1Axzun4DI/AAAAAAAAAkk/n-KOBcmkIVA/s1600/22578278.jpg" /></a></div>
<i>On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.<br /><br />Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.</i><br /><br />*******************************************************************************<br /><br />Ah, osittain historiallinen tarina höystettynä kunnon dekkarimaisella juonella. Me like. Kirja on jaettu moneen eri kertojaan, monelta eri aikakaudelta. Tarina liikkuu Australiasta Englantiin. Kirja avaa pikkuhiljaa orpotyttö Nellin tarinaa. Hänet on pienenä tyttönä otettu osaksi australialaisperhettä, koska tyttö on löytynyt hylättynä laiturilta.<br /><br /> Myöhemmin Nell alkaa selvittää juuriaan ja tarinaa kerrotaan paljon hänen ja hänen lapsenlapsensa kautta. Sanansa saavat kuitenkin muutkin ja kertomus on nerokkaasti rakennettu eri näkökulmien varaan. Juonesta ei kannata paljon paljastaa, koska tässäkin taas tarina perustuu siihen, ettei paljon tiedä ennakkoon. Muutaman kerran sainkin jo ahaa-elämyksen, että tämän täytyy mennä näin. Mutta ei se sitten mennytkään.<br /><br /> Mukava lukea tavallaan rakkaustarinaa, tavallaan ei. Ei yliluonnollista tauhkaa, ei mitään uutta. Mutta silti taas erilainen kirja. Aika paksu, ja ehkä jotain olisi voinut karsia, mutta toimi se näinkin. Pitää tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon, itselleni oli aivan uusi tuttavuus.Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-65467013758899605322014-10-07T20:42:00.000+03:002014-10-26T21:36:34.741+02:00Salama, Annukka: Harakanloukku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-Moj0oPIqJg0/VE1AY6kiJXI/AAAAAAAAAkc/kRuVWe28xOA/s1600/22744476.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Moj0oPIqJg0/VE1AY6kiJXI/AAAAAAAAAkc/kRuVWe28xOA/s1600/22744476.jpg" height="320" width="202" /></a></div>
<i>Suosikkitrilogian päätösosassa vaara ja viettelys kulkevat käsi kädessä. Viken katoaminen heittää Rufuksen ja Unnan olosuhteisiin, joista yksikään faunoidi ei ole palannut elävänä.<br /><br />”Selvitä saaliisi heikkoudet ja rakenna loukkusi näistä elementeistä”, neuvoo metsästäjän käsikirja. Kun Viken puhelin ei baariyön päätteeksi vastaa, aavistaa Joone pahinta. Pelastusretki tuntemattomaan pakottaa Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa Joonen elämän sitäkin rajummin. Nuori jousimies pelastaa Joonen pulasta ja huokuu vetovoimaa, jonka edessä harakkapoika on aseeton. Alkaa taistelu aikaa, pakkasta ja päänsisäisiä houkutuksia vastaan. Kun saalistajan ja saaliin intohimot ovat yhteisiä, ei mikään ole enää itsestään selvää ja roihu syttyessään pidäkkeetön.</i><br />
<div>
<br />
******************************************************<br />
<br />
Edellinen osa loppui juuri niin kutkuttavasti, kuin nyt sarjan toisen osan voi olettaa loppuvan. Ikuisesti yhteen tarkoitetut olivat erossa ja vaara vaani nurkan takana. Kirjan kieli oli edelleen miellyttävää. Tarina eteni tosi vauhdilla ja ennenkuin huomasikaan, niin kirja oli jo luettu.<br />
<br />
Suurin osa tarinasta tapahtuu yhdessä kaupungissa, jossa yksikään faunoidi ei ole turvassa. Aika pitkälti seurataan tapahtumia Joonen silmin katsottuna. Siinä on puolensa, ja puolensa. Mutta ainakin hieman erilainen näkökulma. Itse en ole mitenkään erityinen fani kovin yksityiskohtaisille seksikuvauksille (miksi nämä Fifty Shades of Grey:t tökkivät), olivat ne nyt minkä sukupuolten välisiä sitten hyvänsä. Onneksi niitä ei mitenkään ihan tolkuttomasti ollut. Kirjassa porukka on koko ajan aika erillään. Vikke ja Joone omilla reissuillaan, molemmat toki pakon sanelemina.<br />
<br />
Unnan ja Rufuksen tarinassa auotaan myös solmuja oikein urakalla, muut henkilöt jäävät aika vaisuiksi.<br />
<br />
Kirjan loppu oli aika kaksijakoinen. Toisaalta hyvä, toisaalta odotin ehkä jotain muuta. En osaa eritellä, että miksi. Enkä paljastaa enempää, ettei tule spoilattua.<br />
<br />
Hyvä sarja, jota voi todella mielellään suositella kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta!</div>
Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-804697093543820997.post-53381537479615990172014-10-07T20:32:00.000+03:002014-10-26T21:42:25.784+02:00Caine, Rachel: Lord of Misrule<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Kyk-k6zwYbQ/VE0-RjJ_GxI/AAAAAAAAAkQ/UyCotSgq0KA/s1600/3558003.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Kyk-k6zwYbQ/VE0-RjJ_GxI/AAAAAAAAAkQ/UyCotSgq0KA/s1600/3558003.jpg" height="320" width="198" /></a></div>
Tätä sarjaa ei siis edelleenkään ole suomennettu, mutta lukaisin nyt viidennen osan englanniksi. Tähän asti kirjat ovat olleet aika lyhyitä, joten nopeita lukea.<br />
<br />
Tämä kirja jatkaa edellistä osaa suoraan siitä, mihin jäätiin ja itse olisin kyllä nähnyt tämän suorana jatkumona siihen. Mutta toisaalta, onhan näitä helpompi lukea, kun eivät ole tiiliskiviä. Vaikka siis e-kirjana luenkin.<br />
<br />
Ikivanha vampyyri Bishop haluaa valtaan Morganvillessä ja hän taistelee vallasta oman tyttärensä Amelien kanssa. Vampyyrit alkavat käyttäytyä hyvin itsetuhoisesti ja samaan aikaan Claire yrittää löytää lääkettä vampyyreitä tuhoavaan tautiin ja vahtia toista ikivanhaa vampyyriä Myrnin:ä, joka on välillä järjissään ja välillä ei. On siinä nuorella tytöllä haastetta. Onneksi sentään poikaystävä Shane pysyy rinnalla.<br />
<br />
Edelleen tarina jää osin auki, joten kaipa me luemme vielä kolmannenkin osan samaa Bishop -tarinaa. Mutta sitten voisi jo kyllä keksiä toisen pahiksen tai jotain.<br />
<br />Kirjushttp://www.blogger.com/profile/07308862888370359068noreply@blogger.com0