Evanovich, Janet: Twelve Sharp

Tässä osassa Ranger joutuu pulaan ja siinä sivussa sitten Stephanienikin. Ranger kantaa tavaransa Stephanien asuntoon ja lopulta saman katon alle tuo laukkunsa myös Morelli. Stephanien ratkaisut muutamassa kiperässä tilanteessa eivät aina ole fiksuja, mutta sopii daamin tyyliin.

Kirjan alussa Stephanie on päätynyt takaisin palkkionmetsästäjäksi, tilannetta ei sen kummemmin avata. Edellisessä osassahan hän kokeili muitakin töitä. Jotka kyllä aina päättyivät, ennenkuin ehtivät oikein alkaakaan.

Kirjassa valotetaan Rangerin taustoja enemmän. Hän saa inhimillisiä piirteitä. Lola, Sally ja mummu Mazur hyppäävät musiikin ihmeellisen maailman sekaan. Jokainen on taatusti oma sekoileva itsensä. Hautajaisiinkin ehditään, mutta sehän on Burg:ssa lempihuvia.

Hauska, ja sopivan mittainen, kepeä dekkari. Hieman romantiikkaa mukana. Vähemmän kuitenkin kuin edellisessä osassa. Nyt pari muuta kirjaa väliin ja seuraavan osan kimppuun.

Evanovich, Janet: Yhdestoista hetki

Tämä painotuote naurattaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia.Stephanie Plum yrittää lopettaa palkkionmetsästäjän hommat, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.Tappouhkauksiin ja murhayrityksiin kyllästynyt Stephanie Plum ripustaa palkkionmetsästäjän hanskat naulaan ja menee nappitehtaalle töihin. Takuuluottomaailmasta irtautumista hidastavat Stephanien tehtävät perinyt Lula, joka ei tunnu pärjäävän ilman ystäväänsä, ja kaunaa kantava entinen asiakas, joka yrittää nitistää Stephanien.Stephanien hengissäpysymisponnisteluihin osallistuvat Plum-sarjan aiemmista osista tutut värikkäät sukulaiset ja ystävät, kuten kilpakosijat Morelli ja Ranger, ainutlaatuinen Mummu Mazur ja häitään valmisteleva Valerie-sisko.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Nämä kirjat vaan jaksavat aina ilahduttaa. Ihanan kepeää rikostutkimusta romanssilla höystettynä. Stephanie päättää lopettaa rikollisten jahtaamisen ja siirtyä kunniallisiin töihin. Äitinsä riemuksi. Mutta, eihän Stephanie olisi mitään, jos ei ongelmat seurausi häntä uusiin kuvioihin. Työpaikat vaihtuvat liukuhihnalla, kaikki mihin Stephanie koskee, tuntuu räjähtävän tai palavan alta pois. Joku haluaa hallaa neitoselle ja hän asustelee Morrelin luona pysyäkseen turvassa. Nämä kaksi eivät tietenkään saa pidettyä sormiaan erossa toisistaan, vaikka Rangerikin aiheuttaa perhosia Stephanien vatsaan.

Kylästä on kadonnut vanhoja miehiä, ja pulmaa yrittävät ratkoa vähän kaikki. Siinä sivussa Valerie -sisko järkkää häitä ja Lula yrittää astua Stephanien jättämiin palkkionmetsästäjän kenkiin. Kirjassa ei ole mitään uutta, mutta taattua narmohermoja kutkuttavaa menoa. Melkein jokainen hahmo on yliampuva, mutta näiden kirjojen tyyliin se vaan tuntuu sopivan. Seuraava osa menee varmasti aika pikaisesti lukuun.

Tämän kirjan käänsi: Terhi Vartia

Evanovich, Janet: Ten Big Ones (Stephanie Plum, osa 10)

Stephanie Plum -sarja on hyvänmielen dekkarisarja. Sarja ei nojaa mihinkään yliluonnolliseen vaan sen hilpeys perustuu nimihenkilön jokseenkin tapahtumarikkaaseen persoonaan ja lähipiiriin.

Stephanie on serkkunsa firmassa toimiva palkkionmetsästäjä. Hän ajautui hommiin vähän vahingossa, eikä ole mikään loistava työssään. Tosin, hän on sitkeä ja haluaa aina antaa viimeisen sanan, joten siinä tulee ajauduttua mitä hankalimpiin tilanteisiin.

Tässä osassa Stephanie joutuu puolivahingossa todistajaksi ryöstölle. Vika on Lulan, joka haluaa esitellä ampumataitojaan. Stephaniesta tulee kuitenkin ainoa, joka on nähnyt Kylää piinaneen ryöstäjän kasvot. Tämän lisäksi hän onnistuu ajelulla ajautumaan hieman huonommalle alueelle ja saa sitä kautta peräänsä myös ammattitappajan ja vaarallisen jengin vihat niskaansa. Luulisi siinä olevan jo yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Tämän lisäksi hän on pikaa pikaa asunnoton. Hänen asunnossaan majaileva sisko, Valerie järkkää häitään, naiseksi pukeutuvan Sallyn avustuksella ja kaksi eri miestä aiheuttaa väristyksiä.

Eli ihan tavallinen viikko Stephanie Plumin elämässä. Tässä kirjassa vähän alkoi jo tökkiä se, että neito on ihan oikeasti pulassa. Mutta ei. Avun pyytäminen ei nyt vaan tulee kuuloonkaan, hänen on käytävä töissä (miksi kysyy epätietoinen, jos kerran henkikulta on vaarassa), eikä järjen käyttö taida olla aina ihan sallittua. En yhtään ihmettele, että Morelli repii välillä pelihousunsa.

Kaikesta pienestä epäloogisuudesta huolimatta kirja oli taas viihdyttävä. Nopeasti etenevä juoni, kirja kirjalta poukkoileva kolmidraama Morellin, Stephanien ja Rangerin välillä. Rangeristakin paljastettiin taas hieman lisää.

Evanovich, Janet: Yhdeksän hyvää

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plum saa pomoltaan Vinnieltä komennon jäljittää Samuel Singh, intialaismies, josta on tullut laiton maahanmuuttaja Vinnien takaaman oleskeluluvan päätyttyä. Juttuun kytkeytyy myös mystinen Ranger, mies, joka on ennenkin pistänyt Stephanien sekaisin. Hän ilmaantuu hankalalla hetkellä: Stephanie ja hänen poliisipoikaystävänsä Joe Morelli ovat juuri muuttaneet yhteen. Hulvaton juoni huipentuu Las Vegasissa, jossa pelipanokset ovat korkeita eli henki herkässä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Stephanie aiheuttaa taas harmaita hiuksia perheelleen ja varsinkin Morellille. Joe ja Stephanie asustavat saman katon alla, tosin, se tuntuu olevan enemmän pakon sanelemaa, kuin varsinaista avoliittoa, mutta homma tuntuu toimivan.

Stephanie lähtee etsimään maahanmuuttajaa, joka katoaa. Jos kaveria ei löydy viikon sisään, Vinnie menettää paljon rahaa, maineensa ja ehkä firmansakin. Samuel, kateissa oleva mies siis, asuu alivuokralaisena hyvin herttaisen rouvan (kamala riivinrauta) luona, jonka koira on myös kadonnut samalla. Stephanieta säälittää koira ja hän ottaa homman hoitaakseen. Samuelin työpaikan omistaa kolme veljestä ja aika nopeasti yhdestä heistä tulee pääepäilty, varsinkin kun ruumiita alkaa taas löytyä vähän liiankin kanssa.

Stephanieta vainoaa sekopäinen kukkien lähettäjä, joka tuntuu pelaavan jotain peliä Stephanien kustannuksella. Tästä kirjasta ei selvitä ilman synnytystä ja reissua Las Vegasiin. Jossa jopa puhtoinen Conniekin räväyttää.

Tässä kirjassa suomentaja oli vaihtunut, ja esim. Kylä ei ollutkaan enää kylä, vaan Burg alkuperäisen nimen mukaan. Muutenkin kieli ei ollut ihan samanlaista, mutta hyvin sen luki. Näitä ei tällä hetkellä ole enempää suomennettu, mutta latasin jo kindlelle seuraavia osia. Kunhan saan muutaman muun kirjan alta pois, niin pitää taas jatkaa tarinaa. Vähän epäilen, että ei Morelli - Ranger -kuvioon saada oikein selvyyttä, mutta hauskahan siitäkin kolmiosekoilusta on lukea. Sitä ei voi oikein kutsua kolmiodraamaksikaan. 

Evanovich, Janet: Kahdeksan kaunista

Avioerojuttujen setviminen ei oikeastaan kuulu takuukarkureita metsästävän Stephanie Plumin toimenkuvaan. Kadonneen äidin ja tyttären tapaus tulee Stephanielle enemmänkin sukurasitteena, hänen vanhempiensa naapurista.

Pelottava Eddie Abruzzi varoittaa Stephanieta pitämään näppinsä irti jutusta. Stephanien entinen heila Joe Morelli ja tuoreempi tuttavuus Ranger sen sijaan varoittavat häntä Abruzzista. Molemmat neuvot alkavat tuntua varteenotettavilta, kun Stephanie saa ovelleen käärmeitä, autoonsa tarantelloja, sohvalleen kahtia sahatun miehen ja peräänsä pupujussiksi pukeutuneen stalkkerin. Rangerin on aika kaivaa Stephanien ase ulos keksipurkista, joskin Stephanie odottaa saavansa muutakin: miksei Ranger ole vieläkään lunastanut Stephanielta saamaansa intiimiä palkkiota? Onneksi tämän tytön perässä juoksee mies jos toinenkin – heillä tosin tuppaa olemaan naamiot kasvoillaan ja vain räjähteitä ojennettavanaan.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tässä kohtaa Stephanie on oikeassa. Eddie Abruzzi on pelottava. Ja kukaan, ei kukaan voi pitää hämähäkeistä. Ottaisin ehkä sohvalleni ennemmin sen kahtia sahatun ruumiin, kuin autooni kasan isoja hämppiksiä. Jostain syystä käärmeet eivät aiheuta niin suurta inhoreaktiota. 

Mainostin näitä kirjoja kaverille perusdekkareina. Sitähän ne ovat. Olennainen juoni ei juurikaan muutu, mutta silti sitä aina ahmii viimeiset sivut, jotta saa tietää koko kuvion. Yleensä perusjuoni selviää jo aiemmin, mutta aina loppuun jää joku koukku. 

Stephanie selvittelee vanhempiensa naapurin sukulaistytön katoamista, ja siihen liittyvää sotkuista avioeroa. Samalla hän tulee sohaisseeksi ampiaispesää ja saa peräänsä vaarallisen gansterin Abruzzin. Ja tästä miehestä häntä varoittelevat sekä Morelli ja Ranger. Morelli on edelleen rakastunut Stephanieen, mutta ei halua rinnalleen vaarallista työtä tekevää neitosta. Okei, myönnettäköön, että olen vähän samoilla linjoilla Morellin kanssa, Stephanie ottaa mielestäni välillä liikaa riskejä. Saa olla moderni nainen, mutta ihan tyhmänrohkea ei tarvitsisi olla.

Stephanien aina niin puhtoinen sisko on osoittautunut vähemmän puhtoiseksi. Tai siis systerin aviomies, jonka takia sisko majailee lapsineen myös vanhempien talossa. Myös Rangerin kanssa tapahtuu vähän muutakin kuin kädestä pitämistä. Mutta, edelleen tämänkin kirjan jälkeen kannatan Morellia. 

Janet Evanovich: Herttaseiska

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin tuorein tehtävä kuulostaa liian helpolta ollakseen kiinnostava: oikeuden eteen on tuotava Eddie DeChooch, vanha puolisokea mies, joka tapailee Stephanien isoäitiä. Mutta vanha kettu pitää Stephanieta pilkkanaan, piilottelee kuollutta naista takapihallaan ja karkaa Stephanien kynsistä kerran toisensa jälkeen. Sitten harmittomat pilviveikot Dougie ja Mooner katoavat, ja lopulta kidnapataan Stephanien isoäitikin! Kaiken lisäksi Stephanie huomaa olevansa keskellä hääjärjestelyjä – yllättäen omiaan.

Apuun ilmestyy Ranger, mies joka osaa kaiken mitä Stephanienkin kuuluisi osata ja joka saa hänen polvensa spagetiksi. Hän auttaa Stephanieta DeChoochin nappaamisessa yhdellä ehdolla, joka ei tee hyvää Stephanien ja Joe Morellin naima-aikeille: Stephanien on vietettävä yksi yö hänen kanssaan…

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *  * * *

Lauantai oli hyvä lukupäivä. Tiedä sitten, johtuiko edellisen illan pikkujouluista vai mistä, mutta oli mukava maata sohvan pohjalla kirjakasan kanssa. 

Jälleen yksi Stephanie Plum -tarina paketissa. Vaikka olen nyt lukenut näitä useamman aika nopeaan tahtiin, ei se tunnu haittaavaan. Tarinat itsessään ovat aika samankaltaisia. Tässäkin Stephanie metsästää oikeutta pakoilevaa roistoa, tällä kertaa vanhaa papparaista, joka kuitenkin kerta toisensa jälkeen pääsee pakoon.

Stephanie saa jälleen kerran kaksi itseään seuraavaa puoliroistoa / sekavaa tapausta riesakseen. Ja tälläkään kertaa Stephanien ovi ei pidä ulkona ketään. Mukana sekoilevat myös Dougie ja Mooner, joihin tutustuttiin jo edellisessä osassa. Nämä veijarit ovat esimerkki siitä, mitä aivoille tapahtuu, kun käyttää liikaa kamaa. Mutta silti kavereihin ei voi olla ihastumatta. 

Stephanien naima-aikeet ovat vastatuulessa. Se ei tosin juurikaan tunnu neitoa haittaavan. Lopussa otetaan taas yksi askel herrojen Ranger ja Morrel välillä. Ehkä seuraava osa tuo jo selvyyttä tähänkin kuvioon. Tai sitten ei... Olen kuitenkin kaikesta huolimatta edelleen Morrellin leirissä. 

Evanovich, Janet: Kuudestilaukeava

Lunnaskarkureita metsästävä Stephanie Plum on tehnyt valintansa vanhan sydänkäpysensä, poliisi Joe Morellin ja uuden työkumppaninsa Rangerin välillä. Eron hän ei pääse kummastakaan, sillä hänen uusin tehtävänsä on tuoda oikeuden eteen entinen erikoisjoukkojen agentti, niin ikään palkkionmetsästäjänä toimiva Carlos Manoso – alias Ranger. Kaiken lisäksi Mamma Mazur, aivan omassa logiikka-avaruudessaan elävä Stephanien isoäiti, päättää muuttaa lapsenlapsensa luo.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kirja ei eroa mitenkään edellisistä. Stephanie luuhaa Morrelin kanssa ja tällä kertaa metsästettävä on Ranger. Ranger aiheuttaa perhosia Stephanien vatsaan muutenkin, mutta ainakaan vielä tilanne ei etene heidän välillään sen kummemmin. Lopussa itse asiassa Stephanie joutuu omien häidensä spekulaation kohteeksi.

Isoäiti on tapansa mukaan loistava, ja mukaan seurakuntaan ujuttautuu myös pari huumeveikkoa / varastetun tavaran myyjää. Myös Stephanieta väijyy pari aika vitsikästä veijaria. Isoäiti muuttaa hetkeksi Stephaien luokse, hän yrittää ajaa ajokorttia ja hankkii poikaystävän. Muutaman kerran taisin nauraa ihan ääneen. Eihän näissä kirjoissa oikein todellisuus taida kohdata juonta, mutta ei se haittaa. Ei näitä niin vakavasti kannata ottaa.

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa, joka jo itse asiassa on lukemattomien kirjojen pinossa seuraavana. Tosin, ensin luen loppuun yhden maailmanlopun kuvauksen. Josta lisää myöhemmin. 

Evanovich, Janet: Luuvitonen

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin Fred-setä on kadonnut. 72-vuotiaan häntäheikin ainoa harrastus on nuukailu - mihin se olisi voinut miehen kuljettaa? Plumille ei ole tarjolla kunnon keikkoja, joten hän suostuu Ranger-nimisen silmänilon apulaiseksi. Mutta millaisissa sisustustöissä tarvitaan luotiliivejä?Janet Evanovichin rempseän naishahmon seurassa ei totisesti käy aika pitkäksi: luvassa on jälleen hengästyttävää toimintaa, nokkelaa huulenheittoa, ikimuistoisia hahmoja ja pureksittuja kynsiä. Stephanie tekee hartiavoimin töitä pitääkseen näppinsä irti vanhasta suolasta, Joe Morellista. Vaihtoehtoja pukkaakin ovista ja ikkunoista, mutta yllättäen ja pyytämättä, ja monilla on ase kädessään. Onneksi Stephaniella on apunaan neuvokas entinen prostituoitu Lula ja itärannikon nopein tainnutusase.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ehtaa Stephanie Plum -laatua jälleen. Tällä kertaa ei kuitenkaan mennä tukkaputkella karanneen oikeudenkarkurin perässä vaan metsästetään vanhaa sukulaismiestä. Fred-setä esitellään sangen ikävänä ihmisenä ja jossain kirjan puolivälissä toivoin jo kovasti, että setä kasvaisi horsmaa niityllä. 

Muitakin karkureita tarinaan kyllä mahtuu, mutta sivujuonteena. Yhden takuukeikan tiimoilta Stephanie joutuu tekemisiin kääp... anteeksi, siis pienikasvuisen Briggs-herran kanssa (hän siis itse aina korjaa tämän näin). Tämä osoittautuukin varsinaiseksi vitseniekaksi ja hänen sanailuaan on kiva seurata.

Stephanie myös arpoo Morellin ja Rangerin välillä. Ranger alkaa näyttää kiinnostuksen merkkejä, muutenkin kun kalliiden autojen kautta. Hän tarjoaa Stephanielle töitä, työt tosin ovat vähintään arveluttavia. Morellista ei osaa sanoa, että onko hän mustasukkainen, vai oikeasti huolissaan. Alunperin olin ihan täysin Morellin leirissä, mutta alan lämmetä Rangerille pikkuhiljaa. Todennäköisesti tätäkin kolmiodraamaa nyt veivataan sitten muutama kirja tai jotain.

Evanovich, Janet: Neljäs kerta toden sanoo

Stephanie Plum iskee! Yleensä ohi, mutta erehtyväisyydellään tämä kasarimuotiin jämähtänyt New Jerseyn ylpeys on voittanut puolelleen miljoonat lukijat ympäri maailmaa.

Tällä erää palkkionmetsästäjä Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Hän saattaisi jopa onnistua tehtävässään, ovathan hänen apunaan 73-vuotias isoäiti Mazur, transvestiittirokkari Sally Sweet ja aina-niin-ihana Joe Morelli. Tapaus alkaa kuitenkin kerätä ympärilleen murhia, tuhopolttoja ja tuttuja vihollisia, jotka saavat Stephanien pistämään korkoihinsa vauhtia – ja autohan tietysti räjähtää, kuten on tavaksi tullut. Lisäksi Stephanie on koditon ja rahaton ja joutuu muuttamaan hamsterinsa kanssa Joe Morellin nurkkiin. Onneksi sankarittaremme on hauskimmillaan pienen paineen alla!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ahkera sunnuntain, sain loppuun kaksi kirjaa.

Nämä kirjat ovat laatutavaraa. Vauhdikasta menoa alusta loppuun. Tässä kirjassa esitellään taas uusi hahmo, Sally. Joka on kyllä mies, liki 2 metrinen, mutta pukeutuu naisten vaatteisiin. Näissä kirjoissa hahmot ovat niin yliampuvia, että niille ei voi kuin hymyillä. Mutta sehän näissä on kaiketi tarkoituskin. Kun vedetään kunnolla yli, niin se tehdään tyylillä.

Stephanie muuttaa pakon sanelemana Morrelin luo, ja tässä kirjassa on enemmän vipinää vällyjen välissä, kuin aiemmissa osissa. Siinä sivussa jahdataan taas karannut konnaa, tällä kertaa naispuolista. Tarinassa on useita eri juonenpätkiä, jotka osittain nivoutuvat lopussa yhteen. Toivoisin, että Stephanie ja Morrell päätyisivät yhteen, mutta pahoin pelkään, että sarjassa, jossa on liki 20 osaa, näin ei tapahdu ainakaan ennen osaa 15 tai jotain...

Mutta, jälleen kerran suosittelen dekkarin ja huonon huumorin ystäville. Hauskasti kirjoitettu dekkari, josta jää hyvälle mielelle, mutta kirjan tapahtumat unohtaa alle puoleen tuntiin.

Evanovich, Janet: Ensin rahat

”On miehiä, jotka ilmaantuvat naisen elämään ja pilaavat sen ikiajoiksi. Joseph Morelli teki niin minulle – ei ikiajoiksi, vaan aina silloin tällöin.”

Työpaikkansa menettänyt Stephanie Plum on pinteessä. Hän tarvitsee rahaa, mutta ajat ovat kovat. Niinpä hänen on pakko pyytää apua sukulaisilta. Hän keplottelee Vinnie-serkkunsa firmasta itselleen työn palkkionmetsästäjänä, pakoilevien takuuvelallisten jahtaajana. Stephaniella ei ole alan kokemusta, mutta vähät siitä. Vähät siitäkin, että ensimmäinen etsittävä on poliisi Joseph Morelli. Siitä lähtien kun seksikäs Morelli vuosia sitten käytti Stephanien sinisilmäisyyttä hyväkseen, Morelli-sana on merkinnyt ongelmia. Nyt miestä syytetään murhasta.

Paha kyllä Stephanie raivostuttaa tutkimuksillaan nyrkkeilijä Beniton ja joutuu hengenvaaraan. Jos hän onnistuu nappaamaan Morellin viikossa, hänen tililleen rapsahtaa kymmenentuhatta dollaria. Hänen on vain opeteltava palkkionmetsästäjän homma yhdessä yössä – ja pysyteltävä hengissä, kunnes löytää Morellin.

Ihana hyvänmielen dekkari. Ei mitään yliluonnollista tällä kertaa, eikä ahdistuneita naispääosan esittäjiä. Tuli kiire lukea tämä, koska olin ostanut elokuvaversion ja halusin kuitenkin ensin lukea kirjan. Onneksi niin, koska leffastahan oli tietenkin jonkun verran jätetty pois.

Stephanie siis metsästää vanhaa tuttavaansa, jonka kanssa hänellä on joskus ollut sekä erimielisyyksiä, että hieman vipinääkin. Ihan alusta asti näyttää sille, että Morrelli ei välttämättä ole koko leikin pahis. Mutta varsinaista lopputulosta ei kuitenkaan kerrota kovin aikaisin. Mutta tässä kirjassa ei kuitenkaan mietitä murhaajaa kovin loppuun asti, vaan konnat ratkeavat hyvissä ajoin.

Stephanien autohuolet ja marsunhoita jaksoivat ihan oikeasti naurattaa muutamaan kertaan kunnolla. Hän on nainen, jolla ei mene sormi suuhun. Jatkan varmasti sarjan lukemista, tosin, hieman arveluttaa, että miten tarina on edennyt osassa 10, joka taitaa olla uusin. Jos samaa jahkataan sinne asti, niin voi puuduttaa.