Evanovich, Janet: Luuvitonen

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin Fred-setä on kadonnut. 72-vuotiaan häntäheikin ainoa harrastus on nuukailu - mihin se olisi voinut miehen kuljettaa? Plumille ei ole tarjolla kunnon keikkoja, joten hän suostuu Ranger-nimisen silmänilon apulaiseksi. Mutta millaisissa sisustustöissä tarvitaan luotiliivejä?Janet Evanovichin rempseän naishahmon seurassa ei totisesti käy aika pitkäksi: luvassa on jälleen hengästyttävää toimintaa, nokkelaa huulenheittoa, ikimuistoisia hahmoja ja pureksittuja kynsiä. Stephanie tekee hartiavoimin töitä pitääkseen näppinsä irti vanhasta suolasta, Joe Morellista. Vaihtoehtoja pukkaakin ovista ja ikkunoista, mutta yllättäen ja pyytämättä, ja monilla on ase kädessään. Onneksi Stephaniella on apunaan neuvokas entinen prostituoitu Lula ja itärannikon nopein tainnutusase.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ehtaa Stephanie Plum -laatua jälleen. Tällä kertaa ei kuitenkaan mennä tukkaputkella karanneen oikeudenkarkurin perässä vaan metsästetään vanhaa sukulaismiestä. Fred-setä esitellään sangen ikävänä ihmisenä ja jossain kirjan puolivälissä toivoin jo kovasti, että setä kasvaisi horsmaa niityllä. 

Muitakin karkureita tarinaan kyllä mahtuu, mutta sivujuonteena. Yhden takuukeikan tiimoilta Stephanie joutuu tekemisiin kääp... anteeksi, siis pienikasvuisen Briggs-herran kanssa (hän siis itse aina korjaa tämän näin). Tämä osoittautuukin varsinaiseksi vitseniekaksi ja hänen sanailuaan on kiva seurata.

Stephanie myös arpoo Morellin ja Rangerin välillä. Ranger alkaa näyttää kiinnostuksen merkkejä, muutenkin kun kalliiden autojen kautta. Hän tarjoaa Stephanielle töitä, työt tosin ovat vähintään arveluttavia. Morellista ei osaa sanoa, että onko hän mustasukkainen, vai oikeasti huolissaan. Alunperin olin ihan täysin Morellin leirissä, mutta alan lämmetä Rangerille pikkuhiljaa. Todennäköisesti tätäkin kolmiodraamaa nyt veivataan sitten muutama kirja tai jotain.