Cronin, Justin: Linnake

Vuosi nolla. Luhistuvan Amerikan raunioissa kourallinen henkiinjääneitä kohtaa toisensa. Yhdessä he pyrkivät kohti turvaa vastassaan ylivoimaiset viraalit, vampyyrinkaltaiset elävät kuolleet.

Vuosi 97 jv. Ihmisten vastarintaliikkeen on murtauduttava Iowan jäisille lakeuksille rakennettuun linnakekaupunkiin ja tuhottava elävien kuolleiden kaksitoista kauhistuttavaa johtajaa. Pystyykö edes salaperäinen Amy-tyttö, puoliksi viraali ja puoliksi ihminen, auttamaan viimeisiä eloonjääneitä heidän itsemurhatehtävässään?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kirja oli samaan tyyliin kirjoitettu, kuin ensimmäinenkin. Eli välillä oltiin vuodessa nolla, jolloin kaikki alkoi, ja välillä n. 100 vuotta siitä eteenpäin. Joissain kohdin oli myös pätkiä sieltä välistä. Vaikka kaikki näennäisesti olivat eri tapahtumia, niin kuitenkin niillä oli joku punainen lanka, jolla henkilöt ja tapahtumat nivoutuivat yhteen.

Kirja oli liki 600 sivua ja aika tiheää tekstiä. Silti sen lukemiseen ei mennyt montaa iltaa, koska tarina tempaisi mukaansa. Kirjan alussa kerrotaan yhdestä porukasta, joka yrittää selviytyä alkavasta maailmanlopusta. Jossain kohtaa kerrotaan tarina vuodesta 79 jälkeen katastrofin ja sitten päädytään sinne vuosisadan loppuun jälkeen nollavuoden.

Henkilöhahmoihin ehtii samaistua aika nopeastikin, joten kirjassa on monta harmillista hetkeä, kun kuolema korjaa satoaan. Ihmismielen raadollisuus tulee esiin siinä kohtaa, kun tajuaa, että ihmisen vihollinen ei aina ole viraali vaan välillä toinen ihminen. 

Hieman häiritsi myös uskonnollisuus, jota kirjassa ainakin sivutaan. Osa tarinasta (onneksi hyvin pieni osa), on vähän hämärää tajunnan virtaa. Mutta ei se varsinaista tarinaa haittaa. Kirjan loppua kohden porukka alkaa kasaantua kohti linnakekaupunkia. Sen jälkeen meno on kuin karanneen junan käsissä, kaikki odottavat yhteentörmäystä, joka myös väistämässä tapahtuu.

Todella mielenkiinnolla jään odottamaan kolmatta ja viimeistä osaa.