Simukka, Salla: Toisaalla

HUOM! Spoilaa ensimmäistä osaa Jäljellä, joten jos haluat säilyttää jännityksen sen suhteen (mitä suosittelen lämpimästi), niin lopeta lukeminen tähän.

******************************************************

Toisaalla on Jäljellä-kirjan hieno jatko-osa, palapelin täydentävä pala ja ratkaisun avain.

18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista.

*******************************************************************************

Tästä en pitänyt nin paljon kuin ekasta osasta. Nyt salaisuus oli selvillä, ja kerrottiin niistä, jotka ensimmäisessä osassa hävittivät muut ihmiset. Kirjan kertojana on Samuel, 18 vuotias nörttipoika, joka pääsee hyvään työpaikkaan. Työpaikka lopulta osoittautuu kaikkea muuta kuin unelmaksi ja Samuel yrittää muuttaa asioita parempaan suuntaan. Syynä on rakkaus Emmiin. Samuel joutuu pohtimaan paljon oikean ja väärän merkitystä. Kirjassa ei kuvata tapahtumia muiden näkökulmasta, joten monen ihmisen motivaatiot jäävät kokonaan pimentoon. Tämä on mielestäni hyvä, ei selitellä liikaa. 

Samuelin tunteet on kuvattu hyvin. En toki tiedä, mitä  nuorten miesten päässä liikkuu, mutta ainakin kuvaukset tuntuvat aidoilta. Nämä kaksi kirjaa kannattaa lukea yhteen putkeen, koska silloin saa parhaimman kuvan tarinasta. Eka osa kuitenkin loppuu hyvin töksähtäen. Vaikka lukija siinäkin jo tajuaa jutun juonen. 

Pituutta kirjalla on alle 200 sivua, ja tämä oli itselleni ensimmäinen kirja, jonka lainasin HelMetin e-kirjastosta. Kätevä toiminto, pistin jo pari kirjaa varaukseen. Ei siellä valikoima vielä päätähuimaava ole, mutta itselleni löytyi useita mielenkiintoisia kirjoja.

Simukka, Salla: Jäljellä

Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat? Kannattaa varoa, mitä toivoo.

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

************************************************************************

Kehuin Salla Simukkaa jo Lumikki -sarjan tiimoilta, ja nyt pitää kehua vähän lisää. Kirjan tyyli on todella mukaansatempaava ja raikas. Kirja on tarpeeksi lyhyt, että siitä ei ehdi tulla pitkäveteinen toistotarina ja hahmot ovat uskottavia.

Jotenkin pystyin samaistumaan Emmiin, koska olin itsekin teininä yksinäinen. Jotain vastaavia ajatuksia omassakin päässä välillä pyöri. Kirjassa ollaan selkeästi jo tulevaisuudessa, koska mukaan on ujutettu teknisiä futuristisia juttuja, ja koulujärjestelmä on uusi. Jokaiselle pitää löytyä joku lahjakkuusalue, jossa hän on hyvä. Esim. Atleetikko tai Dramatiikka. Ne, joille sitä ei vielä ole löytynyt, kuuluvat Potentiaalisiin. Emmi on kuitenkin jo 15, joten hän on harvinainen siinäkin porukassa.

Kirjassa siis Emmi karkaa kotoaan ja palaa seuraavana päivänä. Hän odottaa, että häntä ollaan etsitty ja ehkä ikävöitykin. Mutta ei, koti on tyhjä ja itse asiassa koko naapurusto on tyhjä. Lopulta Emmi löytää muitakin, mutta kenelläkään ei ole tietoa, että miksi loput ovat kadonneet.  

Kirjan juonesta ei kannata enempää kertoa, koska tässäkin kirjassa kaiken avain on se tieto, että mitä on tapahtunut. Joten en pilaa muilta lukunautintoa. Kirjassa esiintyy hyvin vahvasti yhteenkuuluvuus. Suurin osa meistä haluaisi kuulua johonkin. Perheeseen, kaveriporukkaan tai johonkin koloseen, josta muutkin huomaisi. Ystävyys nousee tärkeään osaan ja romantiikkaa on myös ripaus mukana.

Itse lukaisin kirjan tosiaan yhdellä istumalla ja samantien lainasin kirjastosta toisenkin osan. Ja koska olen nyt löytänyt Helmetin e-kirjojen lainausmahdollisuuden, sain tokan heti iPadiin ja melkein luettua. Mutta siitä lisää seuraavassa, koska siinä on pakko spoilata tätä ekaa osaa.

Simukka, Salla: Musta kuin eebenpuu

Aika käy vähiin, ensi-ilta on oven takana ja Lumikin täytyy löytää keinot voittaa ahdistelijansa, jonka sielu tuntuu olevan musta kuin eebenpuu.

Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisiko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?

Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman henkilöhistoriansa mustimmat salaisuudet.

Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ja haluaa jatkaa siitä, mihin he kaksi jäivät. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Tämän loistavan suomalaisen sarjan kolmas osa tuli kirjastosta nopeasti lukuun, joten olihan se sitten pakko lukaista samantien. Kirjan lukemiseen ei kauaa mennyt, pituutta sillä oli piirun verran vajaa 200 sivua, joten se oli yhdellä istumalla kahlattu läpi. 

Pidin tästä enemmän kuin toisesta osasta, jossa tapahtumat sijoittuivat Prahaan. Tässä oltiin taas takaisin Tampereella, Lumikilla oli elämä tasaantunut, löytynyt poikaystävä ja rooli  koulunäytelmästä. Lumikkina, tottakai. 

Joku lähettelee sairaita kirjeitä Lumikille, näiden lähettäjää saikin sitten arvuutella aivan loppumetreille. Varsinkin toisessa osassa pedattiin myös toista salaisuutta, joka selviää tässä osassa. Ja kaiken lisäksi Liekki on palannut takaisin maisemiin. Ok, Liekin ajatusmaailmaa en kyllä ymmärtänyt. Ensin hän on yli vuoden pois, ja sitten kävelee takaisin ja kuvittelee, että homma vaan tuosta jatkuu. Ehkä ihan pikkuisen suuri ego tai jotain...

Sarjan plussaa olivat hieman erilaiset henkilöhahmot, lyhyet kirjat, tarina ei niiden takia rönsyillyt ja hyvä kirjoitustyyli. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille ikään katsomatta. 

Simukka, Salla: Valkea kuin lumi

Olipa kerran tyttö jolla oli salaisuus.

Lumikki-trilleritrilogian piinaavan jännittävä toinen osa.

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.

Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia - ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.

Prahan vanhat kadut ja hautausmaat tulevat Lumikille tutuiksi lomasuunnitelmista poikkeavalla tavalla, kun hän joutuu juoksemaan henkensä edestä estääkseen tuhoisat suunnitelmat. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Lumikin taru jatkuu, tällä kertaa Prahassa. Tämä kirja oli vielä lyhyempi kuin eka osa, joten tämän lukemiseen meni parisen tuntia. Luin sen sunnuntai -iltana heti ekan osan perään. Ja edelleen plussana pidän lyhyttä ja tiivistä tarinaa.

Tässä osassa ei paljon palata ekan osan tapahtumiin, vaikka Lumikki on hetkeksi joutunut palamaan takaisin kotiin Riihimäelle. Hän lähtee lomailemaan Prahaan saadakseen vähän rauhaa ja päästäkseen pois ahdistavasta ilmapiiristä. Prahassa hän kuitenkin törmää Zelenkaan, joka väittää olevansa hänen siskonsa. Koko kirjan ajan Lumikki kokee outoa tuttuuden tunnetta, johon liittyy pari vuotta vanhempi tyttö. Lumikki ei tiedä, onko tyttö mielikuvituksen tuotetta, vai onko Zelenka tuo outo hahmo menneisyydestä. Tässä kohtaa kuka tahansa lukija on jo tajunnut totuuden, mutta Lumikille se valkenee aika myöhään. Ehkä omaa elämää ei osaa niin läheltä nähdä.

Tässä kirjassa on myös jännitystä uskonlahkojen ja lehtimiesten taholta. Tällä kertaa pakoon juostaan Prahassa. Joka on turvallinen vaihtoehto jäisen Tampereen jälkeen. Lumikki saa kerittyä Zelenkan tarinaa auki ja lopulta saa koko kamalan kuvion selville. Ehtiikö hän pelastaa vastalöytyneen siskonsa (tai ainakin siskoksi väitetyn tytön)?

Nyt saadaan myös romantiikkaa peliin. Lähinnä takautumien muodossa. Ja nyt pointsit kirjailijalle rohkeuden takia. Enempää en spoilaa siitä tarinasta ;-)

Simukka, Salla: Punainen kuin veri

Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen.

Punainen kuin veri aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian, jonka muut osat ovat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

Punainen kuin veri pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen. Se aloittaa uuden, vetävän trilleritrilogian, jonka pääosassa on vahva ja itsenäinen Lumikki Andersson.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Taas voi kehua estoitta suomalaista kirjaa. Se on aina positiivinen juttu. Huomasin kirjasta Goodreadsissa hyvän arvion ja varasin sen samantien paikallisesta kirjastosta. Ja samaan syssyyn laitoin varaukseen trilogian toisen ja kolmannen osan. Toinenkin on jo luettu, mutta siitä seuraavassa viestissä lisää.

Kirjassa ei ole mitään yliluonnollista, eikä edes oikein romantiikkaa. Ja silti, tai ehkä juuri siitä johtuen vaihteeksi, tätä on nautinto lukea. Kirjat ovat lyhyitä, ainakin pari ekaa ja tässä tapauksessa se on plussaa. Ei sen takia, että tarinaa ei haluaisi enempää lukea, mutta juttu pysyy hyvin kasassa. Ei tule turhaa liirumlaarumia ja joutokäyntiä. 

Kirjan alussa Lumikki (oma nimeni on tylsä, mutta enpä tiedä, haluaisinko tätäkään...) asuu opiskelija-asunnossa Tampereella. Hän on muuttanut sinne Riihimäeltä, ja pitkin kirjaa heitellään vihjeitä rankasta kouluajasta ja jostain muustakin, josta sitten lisää toisessa osassa. Kouluajan muistot ovat koulineet Lumikista kuitenkin selviytyjän, joka ei koe tarvetta sopeutua muiden joukkoon, muuta kuin huomaamattomaksi sivustaseuraajaksi. Tahtomattaan hän kuitenkin sotkeutuu koulukaveriensa ongelmaan, johon pimiöön ripustetut setelit liittyvät.

Tarinassa juostaan pakoon roistoja pitkin Tampereen katuja ja vähän sen ulkopuolellakin. Tarina on kaikesta huolimatta aika uskottava. Tiedän, että huumebisnes on raadollista, eikä siinä paljon kenenkään henki paina. Lumikista ei tehdä uber-selviytyjää, vaikka hän aika monesta pinteestä pääseekin pakoon. Lähinnä kuitenkin nokkeluutensa ansiosta. 

Kirjan lopussa tämä tarina saa loppunsa, mutta muita langapätkiä jää niin auki, että nappasin lukuun heti seuraavan osan.