Yancey, Rick: Ääretön meri

Viides aalto -sarjan toisessa kirjassa jatkuu selviytymistaistelu kaukaisesta aurinkokunnasta tulleita Toisia vastaan, joiden päämääränä on ihmiskunnan tuho.

Selviytyminen neljästä ensimmäisestä aallosta oli lähes mahdottomuus. Nyt Cassie Sullivan elää maailmassa, jossa ihmisten välinen luottamus on mennyttä. Viidennen aallon hyökyessä Cassie tovereineen saa todistaa Toisten lopullista tavoitetta. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.

**************************************************************

Suomensi: Ulla Selkälä

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta, Viides aalto, paljon. Joten odotukset tämän toisen osan suhteen olivat luonnollisesti korkealla. Aikaa vaan oli kulunut paljon, joten kirja ei ollut kovinkaan armelias, vaan hyppäsi suoraan toimintaan. Meni aika monta sivua, ennenkuin olin edes jotenkin kartalla henkilöistä. Kertoja vaihtuu tiheään, joten aina ei ollut varma, kenen silmin tarinaa katsottiin. Tämä vei jonkun verran lukunautintoa.

Toinen juttu, mikä omalla kohdallani lässäytti fiilistä, oli liika syvällisyys. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä saa olla pohdiskeluja ja niinpäin pois. Mutta kirja ei muutenkaan ollut kovin paksu ja nyt siinä lätistiin vähän liikaa kaikkea pohdintaa. 

Tämä arvostelukin jää nyt vähän raadoksi, koska en heti kirjoittanut fiiliksiä ylös ja nyt olenkin sitten unohtanut puolet. Kirjassa on kuitenkin pohdinnan lisäksi myös tapahtumia, henkilöitä kuolee ja Cassiekin menettää rakkaansa. Myös yllättäviä paljastuksia seuraa valloittajista. 

Clive, Cussler: Rajumyrsky

Mielipuolinen mestaririkollinen uhkaa muuttaa maapallon säätilaa pysyvästi. Miljoonien ihmisten henki on Kurt Austinin johtaman NUMA-tiimin käsissä.

Syvämerentutkimuslaitos NUMAn alus leimahtaa liekkeihin Intian valtamerellä, ja koko miehistö menehtyy. Komentaja Kurt Austinin johtama tiimi kiidätetään tutkimaan turmaa. Käy ilmi, että aluksen kimppuun on käynyt joukko mikroskooppisen pieniä robotteja. Selvittämällä koneiden alkuperän NUMAn tutkijat pääsevät mielipuolisen suurrikollisen jäljille, joka aikoo muuttaa maapallon säätä pysyvästi. Mikäli peloton tiimi ei saa roistoa pian rautoihin, säiden hallitsijasta voi tulla maailman valtias!
****************************************

Suomentanut Anna Lönnroth.

Tämä oli taas taattua seikkailulaatua. Paniikki merellä ja siitä homma lähtee purkautumaan. Pidän näistä, tavallaan yksinkertaisista tarinoista, joissa on selkeä paha ja sitten joukko sankareita lähtee pelastamaan tilannetta. Yleensä se on näissä kirjoissa vielä koko maailman kohtalo.

Sankarina Kurt ei eroa muista lajin edustajista. Hän on älykäs, vähän äijämäinen ja tekee asioita omalla tavallaan. Tarina on hieman scifistinen, mutta miksei voisi olla tottakin. Tänä päivänä mikroteknologia mahdollistaa kaikenlaisten pikkuhärpäkkeen teon, joten miksei näitä pikkuvipeltäjiä, jotka vaikuttavat ilmastoon. 

James Patterson: Neljä sokeaa hiirtä

Rikoskomisario Alex Cross aikoo jättää työpaikkansa Washingtonin väkivaltaryhmässä. Kollega John Sampson pyytää häntä kuitenkinj vielä yhteen juttuun mukaan. Sampsonin ystävä kersantti Ellis Cooper on tuomittu sotaoikeudessa kuolemaan kolmen naisen murhasta, vaikka mies vannoo syyttömyyttään. Cross ja Sampson matkaavat Pohjois-Carolinaan tutkimaan tapausta, ja armeijan vaikenemisen linjasta huolimatta heille selviää, ettei Cooper ole ainoa, joka on lavastettu syylliseksi. Sitten Cross alkaa saada viestejä salaperäiseltä "Jalkaväkimieheltä". Kuka hän on, ja miten hän kytkeytyy raakalaismaisiin murhiin? Voiko hänen tietoihinsa luottaa tapauksessa, johon liittyy niin armeijan salamurhaajia kuin Vietnamin sodan julmuuksia? Edetessään yhä lähemmäs veristä totuutta Cross ja Sampson joutuvat itsekin tappajien tulilinjalle.
*********************************************************************************

Suomentanut: Päivi Paappanen

Ensin huomio: ei kannata aloittaa sarjaa keskeltä. Tämä oli Goodreadsin mukaan jo 8. Osa Alex Cross - sarjaa. Nyt tiedän paljon sellaista, jota en välttämättä haluaisi etukäteen tietää.

Alex on tienhaarassa, hänelle on tarjottu toista työtä. Nyt hän kuitenkin lupautuu auttamaan vanhaa kaveria Sampsonia pelastamaan toisen vanhan kaverinsa. Joka on tuomittu kuolemaan murhista, joihin hän vannoo olevansa syytön. Vastaavia tapauksia alkaa tupsahdella eteen enemmänkin, ja Alex haistaa palaneen käryä. Kirja on siitä taas vähän erilainen, että tässä koko ajan on selvää miehen syyttömyys ja murhien tekijät. Sodat muuten tuntuvat olevan loputon ideoinnin lähde amerikkalaiselle kirjallisuudelle. Tässä palataan Vietnamin sodan tapahtumiin.

Taattua dekkaria, tykkään kyllä näistä. Vaikka tässäkin on taas aika raakoja kohtauksia. Edelleenkään en pidä niistä. Mutta ne nyt ohittaa aika nopeasti. Lopullisia syyllisiä jahdataan läpi maan ja samalla viritellään romanssinpoikasta siellä ja täällä. Eipä nyt mitään erikoista sanottavaa, kuin että aloittakaa sarja alusta ja kannattaa lukea. Pattersonhan on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, joista olen kyllä muita lukenut aiemmin. Tämä herra Alex Cross oli uusi tuttavuus, mutta varmasti palaan miehen luokse uudelleenkin.

Carter, Ally: Suloinen huijari

Nimi: Katarina Bishop. Ikä: 15. Ammatti: Mestarihuijari.

Kun Katarina Bishop oli kolmevuotias, hänen vanhempansa veivät hänet tutustumaan Louvreen, jotta tyttö voi valmistautua tuleviin taidevarkauksiin. Kun Kat täytti seitsemän, hän matkusti setänsä kanssa Itävaltaan varastamaan kruununjalokiviä.

Viisitoistavuotiaana Katarina suunnitteli ensimmäisen ikioman huijauksensa: hän keplotteli itsensä oppilaaksi maan parhaaseen sisäoppilaitokseen ja päätti samalla jättää rötöstelyn lopullisesti taakseen.

Mutta jos on sattunut syntymään mestarivarkaiden perheeseen, kaidalla tiellä pysyttely on vaikeaa. Varsinkin jos oma isä on pulassa. Katin isä on sotkeutunut taidekokoelman varkauteen ja tarvitsee apua päästäkseen pälkähästä. Katilla on kaksi viikkoa aikaa etsiä maalaukset ja varastaa ne takaisin. Hänen täytyy yhdessä kavereidensa kanssa tehdä niin huima huijaus, että sellaista ei ole aiemmin nähty. Samalla hänellä on mahdollisuus varastaa takaisin oma elämänsä…

****************************************************************************'

Suomentaja: Tytti Träff

Jos nyt heitetään järki ja logiikka romukoppaan, niin tämä oli oikein viihdyttävä nuortenkirja. Kat on siis mestarihuijari, joka on syntynyt varkainen sukuun. Tällä kertaa hänen pitää pelastaa isänsä, joka on joutunut lavastetun kierouden uhriksi. Kat ystävineen joutuu juonimaan mitä ihmeellisimpiä kupruja maailman parhaiten vartioituihin taidenäyttelyihin saadakseen takaisin jotain jo kertaalleen varastettua.

Kirja etenee sulavasti, koko ajan tapahtuu jotain. Ja onhan toki joukkoon sotkettu romantiikkaakin. Se, että maailman taitavimmat varkaat tuntuvat olevan 15 -kesäisiä, ei pahemmin haittaa loppupeleissä. Jos pystyy unohtamaan ne kavereiden teini-ikäiset... Kyllähän tuossa iässä tekniset taidot ovat huippuluokkaa. Eikä tietenkään haittaa se, että näillä lapsilla tuntuu olevan käytössään loputon rahavaranto. 

Suosittelen, oikein virkistävä välipala. Luen taatusti jatkossakin, jos vastaan tulee.

Mather, Matthew: Kybermyrsky

Hyytävän realistinen teknotrilleri maailmanlaajuisesta kyberhyökkäyksestä ja sivilisaation romahduksesta

Mike Mitchell, kolmekymppinen insinööri Manhattanilta, havaitsee outoja häiriöitä radio- ja tietoliikenneyhteyksissä. New Yorkin puhelin-, tv- ja internetyhteydet katkeavat, ja käy ilmi, että Yhdysvaltain itärannikon infrastruktuuria hallitsevat tietoverkot ovat romahtaneet kyberhyökkäyksessä. Armeija on korkeimmassa valmiustilassa. Pian myös sähkö, vesi ja lämmitys katkeavat, ja talvinen Manhattan lamaantuu täysin.

New Yorkissa vallitsee hätätila, kun historian pahin lumimyrsky iskee kaupunkiin. Mike Mitchell taistelee perheensä selviytymisen puolesta sekasortoon vajonneessa kaupungissa, joka on taantunut keskiajalle, ja pakkanen kiristyy kiristymistään.

************************************************************************

Suomentanut Einari Aaltonen. 

Kirja, jossa ei ollut mitään yliluonnollista. Vaikka se onkin laitettu scifin alle. Kirja, joka nosti niskakarvat pystyyn. Tämä kaikki voisi olla hyvinkin todenmukainen skeenario. Ja onkin tänäpäivänä. Kirjassa menee pieleen moni asia. Itsestäänselvyyksistä tuleekin yllättäen jotain ihan muuta. Kuolema korjaa satoaan ympärillä, kun suuri joukko ihmisiä jää loukkoon Manhattanille jäämyrskyn iskiessä. 

Ihmismieli on kummallinen. Kun tieto ei enää kulje, niin mielikuvitus alkaa tehdä tepposia. Ei enää tiedä, kehen voi luottaa. Kirjassa vähän häiritsi se, että ihmeen kauan pieni porukka pystyy pitämämään oman linnoituksensa, kun muu tuhatpäinen joukko vaeltaa kadulla. Mutta toisaalta, ehkä se menisi oikeastikin noin. Henkilöt ovat mielestäni uskottavia. 

Pelottavan paljon sitä vaan ollaan nykyaikana teknisten vimpainten varassa. En tosiaan tiedä, miten pitkälle sitä itse pärjäisi ilman mikroaaltouunia tai kännykän laturia. Jos ei mistään saisi mitään tietoa. Karmeinta tässä ehkä on kuitenkin se, että tämä on jo todellisuutta monessa paikassa. Sodat ja muut luonnonmullistukset ovat aivan arkipäivää valitettavan monelle. 

Frey James, Johnson-Shelton Nils: Endgame - Loppupeli

”Loppupeli on yksinkertainen. Tapa tai tule tapetuksi.”

12 ikivanhan kansan edustajaa valmistautuu tehtäväänsä, ja ihmiskunnan kohtalo jää toisiaan vastaan taistelevien teini-ikäisten varaan.

Eri puolille maailmaa iskeytyvät meteoriitit surmaavat tuhansia. Se on merkki. Loppupeli on alkamassa.

Koulunsa priimus Sarah jättää rakkaansa ryhtyäkseen Pelaajaksi. Katujen kasvatti Jago tietää pystyvänsä surmaamaan tulevat vastustajansa. Chiyoko on valmis liittoutumaan vain hyötyäkseen An Liusta. Heillä ja kahdeksalla muulla Pelaajalla on edessään oma tuskainen odysseiansa, aseenaan salaisessa kohtaamispaikassa saatu vihje kätketyistä symboleista.

Vain yksi voi voittaa pelissä, jossa ei ole sääntöjä.

20th Century Fox on jo varannut elokuvaoikeudet Endgame-trilogian ensimmäiseen osaan, joka julkaistaan samanaikaisesti yli 30 maassa. Teokseen liittyy kiinteästi myös Googlen toteuttama kansainvälinen mobiilipeli, jonka pääpalkintona on kulta-aarre.

********************************************************************************

Tässä oli kirja, joka koukutti kyllä ensi riveiltä. Tottakai idea on moneen kertaan nähty, toisaalta taas ei. Kirjassa kerrotaan tarinaan melkein kaikkien 12 kilpailijan näkökulmasta. Osa kuolee aikaisessa vaiheessa, osa jatkaa seuraavaan osaan.

Kilpailijat ovat käytännössä lapsesta asti koulutettuja tappokoneita, mutta heissä on kuitenkin paljon inhimillistä. Pääpaino tuntuu olevan Sarahissa ja hänen kanssaan liittoutuvalla Jagolla. Soppaan sotketaan myös mustasukkainen ja naiivi entinen poikaystävä, ja tarina saa aika tragikoomisiakin piirteitä.

Kirjassa matkataan ympäri maapalloa, päädytään Kiinasta Englantiin. Maisemien ihailulle ei kuitenkaan jää aikaa, kun koko ajan yritetään löytää kolmea eri avainta. Niiden ensimmäinen löytäjä saa pelastuksen ja muut tuhoutuvat. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, ja koko ajan tapahtuu jotain.

Kirjasarjassa on hauska jippo. Kirjoihin on kätketty vihjeitä, ja niiden ratkaisija saa käsiinsä kultapalkinnon. Ensimmäisen osan palkinto on mielestäni n. puolen miljoonan arvosta kultaa, joten mistään pikkusummasta ei ole kyse. Ratkaisu ei kyllä sitten ole myöskään helppo. Kirjaan on kätketty runsaasti vihjeitä, eivätkä kaikki suinkaan ole tärkeitä. Itse en edes yrittänyt. En tietäisi edes, mistä aloittaa.

Trussoni, Danielle: Enkelioppi

Enkelioppi on huikean omaperäinen trilleri, jossa tuhatvuotiset salaisuudet paljastuvat ja taistelu hyvän ja pahan välillä nousee uusiin ulottuvuuksiin!

Sisar Evangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä lähtien. Kun sympaattinen, nuori taidehistorioitsija Verlaine saapuu luostariin tutkimaan vanhoja kirjeitä, alkaa Evangelinelle paljastua totuus luostarin muurien kätkemistä salaisuuksista.

Silloin iäkäs nunna nimeltä Celestine ymmärtää, että on tullut aika kertoa Evangelinelle enkeliopista. Hän kertoo enkelitieteen opinnoistaan ja seikkailuistaan sota-ajan Pariisissa sekä lahjakkaasta opiskelutoveristaan Gabriellasta, Evangelinen isoäidistä.

Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä, nefileitä, vetovoimaisia mutta kylmiä olentoja, jotka hamuavat valtaa. Voimistaakseen asemaansa nefilit tarvitsevat aarteen, joka on enkelitutkijoiden hallussa.

Evangelinen kohtalona on seurata verensä perintöä: hän joutuu mukaan taisteluun, jossa panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus.

**********************************************************************''

Ehtihän sitä välillä muutakin lukemaan, kuin oppikirjoja. Tämä opus on jo pitkään ollut lukulistani kärkipäässä ja nyt huomasin, että siihen oli jo toinenkin osa ilmestynyt. Joten, eka osa tarttui kirjastosta käteen.

Kirja oli ensinnäkin palsu, siinä ei ollut kuin n. 500 sivua, mutta teksti oli hyvinkin tiheää. Tarina oli dekkari enkeleillä höystettynä. Tarinan alku ja loppu kertovat Evangelinen ja Verlainen tarinaa ja keskellä hypätään toisen maailmansodan alkumelskeisiin Ranskaan ja kerrotaan, että miten tähän tilanteeseen oikeastaan päädyttiin. Mielestäni jako oli hyvä, vaikka keskiosa olikin puuduttavampi kuin alku ja loppu. 

Kirjassa siis metsästetään aarretta, joka takaisi nefileille valtaa ja terveyttä. Heitä tuhoaa mystinen sairaus, jonka aarre parantaisi. Henkilöt linkittyvät toisiinsa, eikä kenestäkään oikein paljastettu liikaa alkumetreillä. Kirjan alussa kukaan ei tiedä aarteen sijaintia. Eivät nefilit sen enempää kuin enkelitutkijatkaan, jotka yrittävät sitä suojella.

Kirja imaisi mukaansa, vaikka enkelit eivät ehkä alunperin olleet lempiaiheeni. Mutta virkistävää, että uusia fantasia (juu, toki, tiedän, että enkeleitähän on olemassa ;-)) -aiheita nousee esiin ainaisten vampyyrien ja ihmissusien jälkeen. Tämä ei kylläkään mielestäni ole mitenkään nuortenkirja, eikä sitä kai sellaisena mainostetakaan. 

Toinen osa lähti myös lukuun heti, mutta siitä sitten erikseen. Se on ainakin puolta ohuempi kuin edeltäjänsä.

Moriarty, Liane: Hyvä aviomies

Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä. Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?

***********************************************************

Kirja lähti mukaan Elisan nettikaupasta. Kaikenlaiset arvoitukset ovat aina lähellä sydäntäni. Ensinnäkin tunnustus heti alkuun, jos minä löytäisin tuollaisen kirjeen, niin avaisin sen ihan oikopäätä. Kyselemättä mieheltä yhtään mitään. Tunnen itseni, ei olisi naista olla rikkomatta kirjesalaisuutta ja lakia. Kirjeen päällä siis lukee, että avattava vasta miehen kuoleman jälkeen. 

Kirja on koukuttavasti kirjoitettu. Kappaleet jäävät usein kutkuttavaan kohtaan ja sitten seurataan tarinaa toisesta näkökulmasta. Yksi kolmesta tarinasta on hieman irrallinen, ehkä. Mutta loppupeleissä sekin solahtaa paikalleen. Kirja oli kyllä myös ahdistava. Teemat ovat lapsen kuolema ja petos avioliitossa. 

Pystyin samaistumaan pariinkin hahmoon aika kympillä, vaikka mitään yllämainittuja tragedioita ei omaan henkilökohtaiseen elämään kuulukaan. Tai no toki, nuoruuden poikaystäviä on lähtenyt muiden matkaan, mutta esim. lapsen kuolemasta ei ole onneksi kokemusta. Lähipiirissä kyllä on, ja mietinkin, että käyvätkö vanhemmat samaa tuskaa läpi, vaikka he eivät sitä tunnu näyttävän. Tilanne on ehkä hieman eri, jos oma lapsi kuolee ns. selvissä olosuhteissa, eikä tekijä jää arvoitukseksi.

Luin kirjan yhdellä istumalla, enkä oikein tiennyt, mikä olo oli takakannen sulkemisen jälkeen. Hahmot kävivät hyvin viisaita keskusteluja päänsä sisällä. En tiedä, pystyisinkö moiseen tuollaisissa tilanteissa. Suosittelen kyllä kirjaa, mutta se ei ole mikään kepeä iltalukeminen. Tai ei ainakaan itselleni ollut. Enempää en juonesta kerro, koska tässäkin homma lässähtää, jos juonen tietää. Itse arvasin sattumalta parikin kohtaa jo ennalta, mikä hieman söi myös lukunautintoa. 

Daugherty C.J.: Night School - Fracture (Night School, 3. osa)

Tämä oli kolmas osa Night School -sarjaa. Harmittavasti myös viimeinen julkaistu tähän mennessä. 4. osa tulee onneksi kesäkuussa (laitoin sen jo ennakkotilaukseen Amazonille). 5. ja viimeinen osa on merkitty myös tälle vuodelle, mutta katsotaan nyt, tuleeko niin nopeasti.

Kirjan alussa Allie toipuu onnettomuudesta ja ystävän kuolemasta. Hän ei luota, että Cimmerian opettajat tai rehtori pystyvät pysäyttämään Nathanielin. Hän päättää paeta takaisin Lontooseen. Pakomatka loppuu kuitenkin ennenkuin ehtii edes kunnolla alkaa. Allien on yritettävä luottaa ystäviinsä. Koulussa on Nathanielin vakooja ja ystävykset kasaavat porukan, joka yrittää napata luopion. He toimivat omin päin, ja tästä syystä he pakoilevat sekä vihulaisia, että opettajia.

Allie tuskailee myös Carterin ja Sylvainin välillä. Carter on tosin jo löytänyt uuden sydänkäpysen ja Sylvain vihjailee, että hän ei odota ikuisuuksia. Itse olen Carterin tiimissä, mutta paha mennä sanomaan, kumman Allie lopulta nappaa, jos kumpaakaan.

Kirja oli vauhdikkaasti kirjoitettu, ja luinkin sen nopeasti. Tarinan pääpaino on toiminnalla ja opetustoiminnalle jää hyvin vähän aikaa. Cimmeria vaikuttaa edelleen aika taianomaiselle paikalle, vaikka mitään yliluonnollista ei kirjoissa ole. Mukaan mahdutetaan teinimeininkiä, mutta ei niin pahasti kuin toisessa osassa. Oppilaat vaikuttavat hieman pikkuvanhoille, mutta ehkä englantilaiset sisäoppilaitokset tekevät lapsukaisista sellaisia.

Muutamia pikkujuttuja kyllä ihmettelen. Koulussa riehuu jos jonkunlaista vainoojaa, mutta esim. oppilaiden huoneiden ovissa ei ole lukkoja. Ei pysty käsittämään. Ja mennään yksinään puistoon / metsään / suorittamaan jälki-istuntoa aamuhämärissä puutarhaan, vaikka ollaan vainoojan kohde nro 1.

Daugherty C.J.: Night School - Yön perintö (Night School, 2. osa)

Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?

16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.

Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.

******************************************************

Ensimmäisen osan lukaisin ihan hetkessä, tarina todella veti mukaansa. Tämä toinen osakin on hyvä, mutta Goodreads:ssa annoin 4 / 5 tähteä.

Kirjan alussa Allie pakenee kotoaan salaperäisiä pukumiehiä, jotka jahtaavat häntä pitkin Lontoon katuja. Hän päätyy takaisin Cimmerian sisäoppilaitokseen ja pääsee mukaan nyt myös koulun salaseuraan. Hän saa uusia ystäviä, ja kirjan alussa myös suhde Carteriin kukoistaa.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa tulla ongelmia. Ekassa kirjassa esitelty pahis Nathaniel häilyy kaiken takana ja yrittää saada koulun rehtoria Isabellaa kammettua vallasta. Allie on kesän aikana kuullut enemmän suvustaan ja saanut tietää oman linkkinsä kouluun. Suhde Carteriin vaarantuu, koska Allie kääntyy ongelmatilanteissa Sylvainin puoleen. Sylvainin kanssa hänellä oli suhde ekassa kirjassa, ja Carter on mustasukkainen. Itse kyllä vähän välillä ihmettelin Allien käyttäytymistä, mutta hän tuntee vetoa molempiin poikiin, eikä oikein osaa päättää, että kumpaan hän luottaa enemmän. Hän saa myös yhteyden kadoksissa olleeseen veljeensä, mutta tämä tarina jää vielä aika ohueksi.

Itseäni ärsytti tämä kolmiodraaman rakennus. Samoin, tässä kirjassa oli paljon enemmän yläaste -draamaa kiusaamisineen ja ärsyttävine hahmoineen. Myös ekan kirjan jännitys oli siinä mielessä poissa, että nythän jo tiedettiin Yökoulun tarkoitus.

Koulussa on joku Nathanielin kätyri, ja sitä yritetään selvittää. Valmistaudutaan myös talvitanssiaisiin, jonne kokoontuu paljon vaikutusvaltaisia koulun tukijoita ja oppilaiden sukulaisia.

Tämä kirja on synkempi kuin eka. En myöskään pitänyt kaikista ratkaisuista hahmojen kohdalla. Kirja jää taas niin kutkuttavaan kohtaan, että kolmas osa on jo kindlellä valmiina. Sitä ei ole vielä suomennettu, joten kieli vaihtuu välillä. Neljäs osa ilmestyy kesäkuussa ja toivottavasti viides ja viimeinenkin osa saadaan nopeasti.

Daugherty C.J.: Night School - Yön valitut

Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseenKun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?

*****************************************************

Ihanan tiivistunnelmainen trilleri ja ihan ilman yliluonnollisuutta. Allie lähetetään sisäoppilaitokseen jumalan selän taakse, seurauksena hänen holtittomasta käytöksestään. Aika pian Allie saa muutaman uuden ystävän, mutta silti, joku uudessa koulussa tuntuu olevan jotenkin pielessä.

Allie saa myös kaksi kilpakosijaa, joista toinen tuntuu olevan unelmavävy ja toinen. Noh, niin, toinen ei sitten ehkä ihan ole sitä. Allien sydän lämpenee ensin toiselle ja sen jälkeen toiselle. Romanssit eivät kuitenkaan ole tässä pääosassa, vaan rikokset ja salamyhkäisyys. Lukijalle pudotellaan vihjeitä pikkuhiljaa, mutta siitä huolimatta asiat tulevat lopussa aika yllätyksenä. Kun koulun alueelta löytyy ruumis, alkaa Allie tajuta olevansa vaarassa. Eikä hän uskalla luottaa enää kehenkään. Parhaat ystävätkin kääntävät osittain selkänsä. Myös highschool -draamaakin on välillä ilmassa. Mutta ei onneksi liikaa.

Lopussa tunnelma menee todella jännittäväksi, itsekin luin kirjaa yötä myöten ja tästä työnantaja tykkää: loput aamulla töissä. Onneksi tämä oli e-kirjana. Oli vaan pakko lukea loppuun, että sai edes jotain tolkkua tarinaan. Aion ehdottomasti jatkaa heti kakkososaan. Toivon, että sama jännitys saadaan pidettyä siinäkin yllä. Allie ei ota liikaa turhia riskejä, vaikka poukkoileekin keskellä metsää yöllä. Ja tietäen olevansa kuolemanvaarassa. Mutta tässä se ei haitannut jostain syystä niin paljon, kuin monessa muussa kirjassa. 

Simukka, Salla: Musta kuin eebenpuu

Aika käy vähiin, ensi-ilta on oven takana ja Lumikin täytyy löytää keinot voittaa ahdistelijansa, jonka sielu tuntuu olevan musta kuin eebenpuu.

Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisiko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?

Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman henkilöhistoriansa mustimmat salaisuudet.

Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ja haluaa jatkaa siitä, mihin he kaksi jäivät. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Tämän loistavan suomalaisen sarjan kolmas osa tuli kirjastosta nopeasti lukuun, joten olihan se sitten pakko lukaista samantien. Kirjan lukemiseen ei kauaa mennyt, pituutta sillä oli piirun verran vajaa 200 sivua, joten se oli yhdellä istumalla kahlattu läpi. 

Pidin tästä enemmän kuin toisesta osasta, jossa tapahtumat sijoittuivat Prahaan. Tässä oltiin taas takaisin Tampereella, Lumikilla oli elämä tasaantunut, löytynyt poikaystävä ja rooli  koulunäytelmästä. Lumikkina, tottakai. 

Joku lähettelee sairaita kirjeitä Lumikille, näiden lähettäjää saikin sitten arvuutella aivan loppumetreille. Varsinkin toisessa osassa pedattiin myös toista salaisuutta, joka selviää tässä osassa. Ja kaiken lisäksi Liekki on palannut takaisin maisemiin. Ok, Liekin ajatusmaailmaa en kyllä ymmärtänyt. Ensin hän on yli vuoden pois, ja sitten kävelee takaisin ja kuvittelee, että homma vaan tuosta jatkuu. Ehkä ihan pikkuisen suuri ego tai jotain...

Sarjan plussaa olivat hieman erilaiset henkilöhahmot, lyhyet kirjat, tarina ei niiden takia rönsyillyt ja hyvä kirjoitustyyli. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille ikään katsomatta. 

Simukka, Salla: Valkea kuin lumi

Olipa kerran tyttö jolla oli salaisuus.

Lumikki-trilleritrilogian piinaavan jännittävä toinen osa.

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.

Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia - ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.

Prahan vanhat kadut ja hautausmaat tulevat Lumikille tutuiksi lomasuunnitelmista poikkeavalla tavalla, kun hän joutuu juoksemaan henkensä edestä estääkseen tuhoisat suunnitelmat. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Lumikin taru jatkuu, tällä kertaa Prahassa. Tämä kirja oli vielä lyhyempi kuin eka osa, joten tämän lukemiseen meni parisen tuntia. Luin sen sunnuntai -iltana heti ekan osan perään. Ja edelleen plussana pidän lyhyttä ja tiivistä tarinaa.

Tässä osassa ei paljon palata ekan osan tapahtumiin, vaikka Lumikki on hetkeksi joutunut palamaan takaisin kotiin Riihimäelle. Hän lähtee lomailemaan Prahaan saadakseen vähän rauhaa ja päästäkseen pois ahdistavasta ilmapiiristä. Prahassa hän kuitenkin törmää Zelenkaan, joka väittää olevansa hänen siskonsa. Koko kirjan ajan Lumikki kokee outoa tuttuuden tunnetta, johon liittyy pari vuotta vanhempi tyttö. Lumikki ei tiedä, onko tyttö mielikuvituksen tuotetta, vai onko Zelenka tuo outo hahmo menneisyydestä. Tässä kohtaa kuka tahansa lukija on jo tajunnut totuuden, mutta Lumikille se valkenee aika myöhään. Ehkä omaa elämää ei osaa niin läheltä nähdä.

Tässä kirjassa on myös jännitystä uskonlahkojen ja lehtimiesten taholta. Tällä kertaa pakoon juostaan Prahassa. Joka on turvallinen vaihtoehto jäisen Tampereen jälkeen. Lumikki saa kerittyä Zelenkan tarinaa auki ja lopulta saa koko kamalan kuvion selville. Ehtiikö hän pelastaa vastalöytyneen siskonsa (tai ainakin siskoksi väitetyn tytön)?

Nyt saadaan myös romantiikkaa peliin. Lähinnä takautumien muodossa. Ja nyt pointsit kirjailijalle rohkeuden takia. Enempää en spoilaa siitä tarinasta ;-)

Simukka, Salla: Punainen kuin veri

Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen.

Punainen kuin veri aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian, jonka muut osat ovat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

Punainen kuin veri pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen. Se aloittaa uuden, vetävän trilleritrilogian, jonka pääosassa on vahva ja itsenäinen Lumikki Andersson.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Taas voi kehua estoitta suomalaista kirjaa. Se on aina positiivinen juttu. Huomasin kirjasta Goodreadsissa hyvän arvion ja varasin sen samantien paikallisesta kirjastosta. Ja samaan syssyyn laitoin varaukseen trilogian toisen ja kolmannen osan. Toinenkin on jo luettu, mutta siitä seuraavassa viestissä lisää.

Kirjassa ei ole mitään yliluonnollista, eikä edes oikein romantiikkaa. Ja silti, tai ehkä juuri siitä johtuen vaihteeksi, tätä on nautinto lukea. Kirjat ovat lyhyitä, ainakin pari ekaa ja tässä tapauksessa se on plussaa. Ei sen takia, että tarinaa ei haluaisi enempää lukea, mutta juttu pysyy hyvin kasassa. Ei tule turhaa liirumlaarumia ja joutokäyntiä. 

Kirjan alussa Lumikki (oma nimeni on tylsä, mutta enpä tiedä, haluaisinko tätäkään...) asuu opiskelija-asunnossa Tampereella. Hän on muuttanut sinne Riihimäeltä, ja pitkin kirjaa heitellään vihjeitä rankasta kouluajasta ja jostain muustakin, josta sitten lisää toisessa osassa. Kouluajan muistot ovat koulineet Lumikista kuitenkin selviytyjän, joka ei koe tarvetta sopeutua muiden joukkoon, muuta kuin huomaamattomaksi sivustaseuraajaksi. Tahtomattaan hän kuitenkin sotkeutuu koulukaveriensa ongelmaan, johon pimiöön ripustetut setelit liittyvät.

Tarinassa juostaan pakoon roistoja pitkin Tampereen katuja ja vähän sen ulkopuolellakin. Tarina on kaikesta huolimatta aika uskottava. Tiedän, että huumebisnes on raadollista, eikä siinä paljon kenenkään henki paina. Lumikista ei tehdä uber-selviytyjää, vaikka hän aika monesta pinteestä pääseekin pakoon. Lähinnä kuitenkin nokkeluutensa ansiosta. 

Kirjan lopussa tämä tarina saa loppunsa, mutta muita langapätkiä jää niin auki, että nappasin lukuun heti seuraavan osan. 

Child, Lincold: Utopia

Tässä vuoristoradassa ei ole jarruja...

Nevadan autiomaassa kangastuksen lailla väikkyvä Utopia on maailman kahdeksas ihme. Valtavan lasikuvun alle rakennetun huippumodernin huvipuiston laitteet avaruusasemasta hologrammihalliin ovat niin aidon tuntuisia, että ne voisivat olla taikuutta.

Aivan omanlaistaan taikuutta suunnittelee myös John Doe -niminen mestaririkollinen; taikuutta jonka suuri huipentuma on oleva Utopian lasikupuun sijoitettujen muoviräjähteiden yhtäaikainen laukaiseminen alapuolella tietämättöminä liikkuvien 20 000 kävijän niskaan. Huvipuiston laitteita ja uloskäyntejä ohjaavan tietokonejärjestelmän kaapannut Doe vaikuttaa täysin pysäyttämättömältä – ellei huvipuiston laitteet aikanaan ohjelmoinut tohtori Andrew Warne saa uutta neronleimausta seuraavan kolmen tunnin sisällä.

************************************************

Tässä kirjassa yhdistyi moni asia, josta pidän. Aika puhdasverinen toimintapläjäys ahdettuna vajaaseen 600 sivuun. Vaikka itsekin ohjelmoin työkseni, niin en osannut etsiä kirjasta virheitä koodin kuvauksen suhteen tai muuten asiaan liittyen. Kirja on kuitenkin kirjoitettu yli 10 vuotta sitten, joten voisin kuvitella, että tässä kuvatut tapahtumat voisivat olla ihan nykypäivää ja totta.

Kirjan alussa Andrew Warne saapuu uuteen huvipuistoon tyttärensä kanssa. Hän luulee tulevansa suunnittelemaan uusia laitteita, mutta hänet onkin kutsuttu ajamaan alas oma tekoälyluomuksensa, joka on aiheuttanut ohgelmia. Samaan aikaan puistoon saapuu John Doe:n johtama rikollisjoukkio, joka alkaa kiristämään puiston johtoa. Tästä alkaa muutaman tunnin kestävä piinallinen kissa-hiiri -leikki. Kirjan tapahtumat siis tosiaan sijoittuvat muutamaan tuntiin, joka on hyvä ratkaisu. Mitään ei pitkitetä liikaa, ja toimintaa riittää. Osa rikollisista ja heidän tarkoituksistaan paljastetaan heti ensimetreillä, mutta kyllä kirjan loppuunkin jäi yllätyksiä. Kirjalle annoin GoodReadsissa viisi tähteä. Tässä olivat osaset paikallaan. Pidän muutenkin kyseisen herran kirjoista, hänhän on kirjoittanut mm. Perdergast -sarjaa yhdessä Douglas Prestonin kanssa.

En ole vuosiin käynyt huvipuistoissa. Tänä päivänä en taida edes uskaltaa mennä maisemajunaa pidemmälle. Tai no, jos Lintsille menee, niin kyllä sitä nyt vuoristoradassa pitää käydä. Onneksi tässä on vielä aikaa kesään, koska ihan heti tämän kirjan lukemisen jälkeen en uskaltaisi edes possujunaan. Tässä myös korostuu eräs huoleni, joka liittyy kyllä osittain ammatinvalintaan. Koodarina tiedän, kuinka helpppo on tehdä ohjelmointivirheitä. Ja kaikkihan tässä maailmassa perustuu nykyään jo melkein koodiin. Lentokoneet, lääkärien laitteet, ja myös ne huvipuiston vekottimet. Ja tämä kirja taas toi esiin sen, kuinka helppo niitä onkaan sabotoida tai tehdä ihan inhimillisiä virheitä. 

Huvipuistona Utopia kuulostaa ihan kivalle, tosin, kuvittelisin, että vastaavia maailmalta jo löytyisi. Itse kyllä joskus haluaisin esim. Walt Disney Worldiin, ihan sen tunnelman takia. En niiden laitteiden.

Yancey, Rick: 5.aalto

Ei sähköä, ei teknologiaa, ei valoa. Ihmiskunta kituu henkitoreissaan tuntemattoman vihollisen kourissa, vihollisen joka on kirjaimellisesti toiselta planeetalta ja armottomuudessaan ylivertainen.Sen, mitä raivoava meri tai rutto ei tuhonnut, eliminoivat ihmishahmon ottaneet tappokoneet. Kuka tahansa voi olla soluttautuja ja sääntö yksinkertainen: älä luota keneenkään. Cassien päämäärä on pelastaa veljensä. Evanin kohtalo on pelastaa Cassie. Zombien tehtävä on tappaa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Taas yksi kirja alienien hyökkäyksestä. Tässä vihollinen ei kuitenkaan varsinaisesti näytä nenäänsä vaan antaa ihmiskunnan itsensä hoitaa homman. He eivät halua tuhota planeettaa, ainoastaan ihmiset. Ihmettelin kyllä, etteikö vihulainen, jolla tuntuu olevan hallussaan ylivertainen tekniikka, keksisi ehkä pari muutakin tapaa tuhota ihmiset, kuin tällainen psykologinen touhu.

Mutta, jos ei kiinnitetä huomiota näihin pikkuepäloogisuuksiin, niin kirjahan oli oikein koukuttava. Tykkäsin suomennoksen tyylistä, oletan, että alkuperäinen on samaa luokkaa. 

Kirjassa seurataan tarinaa monen kertojan näkövinkkelistä. Pääosan saa Cassie, nuori tyttö, joka on tempaistu keskellä tapahtumia suoraan highschoolin penkiltä. Siihen asti hänen suurin huolensta on ollut, miten saisi elämänsä rakkauden kohteen huomaamaan itsensä.

Nyt hänen suurin ongelmansa on se, miten selviää hengissä seuraavaan päivään. Hän lähtee pelastamaan viisivuotiasta veljeään sieppaajien kynsistä. Tarinaa kertoo myös hieman Evan ja aika paljon Zombie. En viitsi kertoa heidän tarinoistaan enempää, ettei mene spoilauksen puolelle. Mutta, jään todella odottamaan jatkoa. 

Tässäkin kirjassa näytetään taas valitettavan hyvin se, että monta kertaa ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen. Tässä onneksi suurin osa vihollisista on niitä vieraita.

Smith, Wilbur: Vaaran vesillä

Henkeäsalpaava toimintatrilleri seikkailukirjojen mestarilta. Afrikkalaiset muslimimerirosvot kaappaavat risteilyalukselta 19-vuotiaan Cayla Bannockin. Tytön äiti Hazel omistaa yhden maailman suurimmista öljy-yhtiöistä, joten lunnasvaatimukset ovat tähtitieteelliset. Mutta tyytyvätkö häikäilemättömät merirosvot pelkkään rahaan? Kun poliittiset ja diplomaattiset syyt estävät kansainvälisiä tahoja puuttumasta asiaan, Hazel ottaa yhteyttä kovaksi koulittuun taistelijaan Hector Crossiin. Yhdessä he lähtevät pelastamaan Hazelin tytärtä Afrikan itärannikon vaarallisille vesille.
Pidän näistä kirjoista. Tämä on ollut sähköisessä muodossa jo pitkään, ja nyt sen aloitin sitten lomareissun viimeisenä päivänä. Ja sain kotisohvalla seuraavana päivänä päätökseen.

Tarinassa ei ole sinällään mitään uutta. Smithin kirjat kertovat usein Afrikan maista, johtuen hänestä omasta syntyperästään. Hän on itse syntynyt Pohjois-Rhodesiassa, joka on nykyinen Zambia. Hän osaa kuvailla luontoa ja olosuhteita hyvin autenttisesti. Tässä(kin) tarinassa on sankari, neito (tai pari) pulassa ja ilkeitä vihulaisia pilvin pimein.

Kirja on jaettu oikeastaan kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pelastetaan kaapattua tyttöä, toisessa osassa eletään seesteistä aikaa ja sitten vielä kertaalleen lähdetään tositoimiin.

Kirjan neitonen ei ole avuton leidi pulassa, eikä kaikki hyvikset säily hengissä tai ole välttämättä edes hyviä. Joten pisteet siitä. Muutama vähän vatsaakouristava kohtaus osui kohdalle, eikä välttämättä auttanut parantamaan mielikuvaa tietyistä ihmisryhmistä. En kuitenkaan kutsuisi kirjaa rasistiseksikaan, vaikka muutaman kerran mentiin kyllä hyvin lähelle.

Brown, Dan: Inferno

Uskonnollisia symboleja tutkiva professori matkustaa Italiaan kirjallisuushistorian kenties salaperäisimmän mestariteoksen, Danten Jumalaisen näytelmän maailmaan."Vaikka jo opiskeluaikoinani tutkin Danten runoelmaa, vasta tehdessäni hiljattain tutkimustyötä Firenzessä oivalsin sen nykyaikaan heijastuvan, ajan hammasta uhmaavan vaikutuksen. Minulla on ilo ja kunnia johdattaa uuden romaanini lukijat mystisiin syövereihin... koodien, symbolien ja lukemattomien salaisten kulkuväylien maisemiin", Dan Brown suostuu paljastamaan uutuusteoksestaan nettisivuillaan.

Tein kirjasta varauksen kirjastoon heti kun kuulin sen ilmestymisestä. Periaatteessa tämä olisi kyllä pitänyt ostaa, koska edellisetkin osat löytyvät hyllystä. Mutta, olen taas löytänyt uudelleen kirjaston varauspalvelun, joten ajattelin kuitenkin odottaa hetken. Josko saisin kirjan nopeasti. Ja sainhan minä, olin kirjan ensimmäinen lainaaja.

Kirja itsessään ei ollut niin pitkä kuin edelliset. Mikä oli ihan hyvä asia, koska edellisissä osissa oli vähän liikaa toistoa välillä. Kirjan alku oli ehkä hieman tahmea, vaikka asetelma olikin kutkuttava. Professori Robert Langdon herää Firenzeläisestä sairaalasta muistinsa menettäneenä ja alkaa selvittää tapahtuman taustoja yhdessä viehättävän naislääkärin kanssa. Tämän jälkeen homma etenee tuttuja latuja, selvitellään johtolankoja erilaisia historiallisia vihjeitä tutkimalla. Pääosassa on Danten kuvaus helvetistä. 

Kirja on normaalia koukuttavaa dekkaritarinaa höystettynä historiallisilla faktoilla. Brown on ainakin siltä osin läksynsä lukenut. Hieman taas häiritsi se, että olisi pitänyt olla paremmin hallussa sekä taiteen historia, että maantiede. Jos olisin joskus käynyt Firenzessä, niin ehkä moni asia olisi tuntunut tutummalle. Pitäisi varmaan lukea tällaisista kirjoista ne kuvitetut versiot.

Kirja ei tosiaan ole mikään älyttömän pitkä (vajaa 500 sivua), ja itsekin lukaisin sen muutamassa päivässä. Luvut ovat paikoin todella lyhyitä ja tarinaa kerrotaan monen ihmisen näkökulmasta. Loppua kohden vauhti kiihtyy, enkä itsekään malttanut laskea kirjaa kädestäni viimeisten sadan sivun aikana. Ja se on kuitenkin aina hyvän kirjan merkki, vaikka täytyy sanoa, että tämä juttu on kyllä osittain jo nähty aikaisemmmin. Mutta, toisaalta. Miksi mennä vaihtamaan hyväksi havaittua reseptiä?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kustantaja: WSOY

Kirjoittaja: Don Brown

Kääntäjä: Jorma-Veikko Sappinen

Kansityyppi: Sidottu
Painettu: 2013
Sivumäärä: 467

King, Stephen: 22.11.63

Englanninopettaja Jake Epping saa sattumalta tietää, että läheisestä purilaispaikasta pääsee siirtymään vuoteen 1958. Hänellä olisi tilaisuus estää Kennedyn murha ja muuttaa historian kulkua, eikä hän voi kieltäytyä tehtävästä. Jaken ei auta muu kuin raottaa kylmiön ovea ja aloittaa matka, joka on vievä hänet täysin toisenlaiseen maailmaan - ja elämänsä rakkauteen. Mutta viiden vuoden päässä odottaa Lee Harvey Oswald, eikä ajassa matkustaminen ole vaaratonta.Millaiseksi muodostuu maailma, kun 22.11.63 merkitään muistiin päivänä, jolloin John F. Kennedyn murhayritys epäonnistui? Kauhun kuningas tarjoilee vaihteeksi nostalgiaa, rakkautta, salaliittoteorioita ja jännitystä!

Stephen Kingiin itselläni on aina ollut ristiriitainen suhtautuminen. Olen lukenut varmaan kaikki hänen suomennetut kirjansa, muutamaa novellikokoelmaa lukuunottamatta. Luin osan aika nuorena, ja muutamaa pidin silloin jo aika ahdistavana. Mutta silti ehdottoman hyvinä, jopa niin hyvinä, että yöunten kustannuksella niitä luettiin.

Tässä kirjassa kiehtoi ajatus historiaan palaamisesta. Koko kuvio tuntui aika villiltä ajatusleikiltä. Ja sellainenhan siitä lopulta tuli. Maailma on täynnä jossittelua. Mutta, ei sen pahan vaihtoehdon välttäminen aina ole tie onneen. Joskus koko kuvio voi kääntyä aivan nurinniskoin. 

Kirjassa on hyvin vähän Kingin kirjoissa yleensä olevaa raadollista väkivaltaa, joten pisteet siitä. Jotain toki, mutta pystyin lukemaan ilman ongelmia, vaikka ehkä koko ajan odotin jotain mörköä nurkan takaa. 

Kirjassa oli liki 900 sivua, mutta ei tähänkään taas montaa iltaa mennyt, kun se oli luettu. Oli vaan pakko taas saada homma pakettiin, ja sehän on tunnetusti hyvän kirjan merkki!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kustantaja: Tammi

Kirjailija: Stephen King
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2013
Sivumäärä: 869

Crichton, Michael: Mikro

Herkkua Jurassic Park -faneille! Päihittääkö tieteellinen keksintö luonnonvoimat?
Seitsemän Cambridgen jatko-opiskelijaa kutsutaan Havaijille Nanigenin tutkimuskeskukseen tutustumaan uuteen mullistavaan teknologiaan. Laitos kehittää uusia lääkeaineita hyönteisiä tutkimalla.

Johtajalla ei ole puhtaat jauhot pussissaan, ja hän huijaa opiskelijat kutistushuoneeseen. He päätyvät keskelle hyönteisten maailmaa, missä ihmisäly joutuu vastakkain luonnon mittaamattomien voimien kanssa.
Tieteisjännäreistään maailmankuulun Michael Crichtonin (1942-2008) keskeneräiseksi jääneen trillerin viimeisteli kirjailija Richard Preston

Se on kuulkaa sillä tavalla, että jos inhoaa ötököitä, etenkin hämähäkkejä, tätä kirjaan en suosittele iltalukemiseksi. Siinä voi yö mennä miettiessä, että millainen armada kaikenlaista pikkuvipeltäjää onkaan sängyn alla... tai sängyssä.

Kirja itsessään oli ehtaa tieteisfantasiaa, jossa kuitenkin koko ajan oli pieni takavire, että voisihan tämä periaatteessa olla tottakin. Voisihan? Luin kirjan nopeasti, koska päähenkilöiden kohtalo kiinnosti.

Kirjassa siis lähetetään opiskelijoita Havajille tutustumaan uuteen tutkimusprojektiin, jossa tehdään mahdottomasta mahdollista. Erinäisten sattumien ansiosta opiskelijat viskataan julmaan luontoon, jossa kukaan ei ole turvassa. Ja loppu onkin selviytymistarinaa. Mutta kirja tosiaan tempaa mukaansa!