Sisar Evangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä lähtien. Kun sympaattinen, nuori taidehistorioitsija Verlaine saapuu luostariin tutkimaan vanhoja kirjeitä, alkaa Evangelinelle paljastua totuus luostarin muurien kätkemistä salaisuuksista.
Silloin iäkäs nunna nimeltä Celestine ymmärtää, että on tullut aika kertoa Evangelinelle enkeliopista. Hän kertoo enkelitieteen opinnoistaan ja seikkailuistaan sota-ajan Pariisissa sekä lahjakkaasta opiskelutoveristaan Gabriellasta, Evangelinen isoäidistä.
Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä, nefileitä, vetovoimaisia mutta kylmiä olentoja, jotka hamuavat valtaa. Voimistaakseen asemaansa nefilit tarvitsevat aarteen, joka on enkelitutkijoiden hallussa.
Evangelinen kohtalona on seurata verensä perintöä: hän joutuu mukaan taisteluun, jossa panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus.
**********************************************************************''
Ehtihän sitä välillä muutakin lukemaan, kuin oppikirjoja. Tämä opus on jo pitkään ollut lukulistani kärkipäässä ja nyt huomasin, että siihen oli jo toinenkin osa ilmestynyt. Joten, eka osa tarttui kirjastosta käteen.
Kirja oli ensinnäkin palsu, siinä ei ollut kuin n. 500 sivua, mutta teksti oli hyvinkin tiheää. Tarina oli dekkari enkeleillä höystettynä. Tarinan alku ja loppu kertovat Evangelinen ja Verlainen tarinaa ja keskellä hypätään toisen maailmansodan alkumelskeisiin Ranskaan ja kerrotaan, että miten tähän tilanteeseen oikeastaan päädyttiin. Mielestäni jako oli hyvä, vaikka keskiosa olikin puuduttavampi kuin alku ja loppu.
Kirjassa siis metsästetään aarretta, joka takaisi nefileille valtaa ja terveyttä. Heitä tuhoaa mystinen sairaus, jonka aarre parantaisi. Henkilöt linkittyvät toisiinsa, eikä kenestäkään oikein paljastettu liikaa alkumetreillä. Kirjan alussa kukaan ei tiedä aarteen sijaintia. Eivät nefilit sen enempää kuin enkelitutkijatkaan, jotka yrittävät sitä suojella.
Kirja imaisi mukaansa, vaikka enkelit eivät ehkä alunperin olleet lempiaiheeni. Mutta virkistävää, että uusia fantasia (juu, toki, tiedän, että enkeleitähän on olemassa ;-)) -aiheita nousee esiin ainaisten vampyyrien ja ihmissusien jälkeen. Tämä ei kylläkään mielestäni ole mitenkään nuortenkirja, eikä sitä kai sellaisena mainostetakaan.
Toinen osa lähti myös lukuun heti, mutta siitä sitten erikseen. Se on ainakin puolta ohuempi kuin edeltäjänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti