Pratchett, Terry: Velhous verissä

Olipa kerran mies, jonka kahdeksannen pojan kahdeksannesta pojasta piti tuleman kirkasotsainen kelpo velho. Jotakin kuitenkin meni pieleen ja kymmenvuotiaana poika päättää kaapata Kiekkomaailman valtaansa – isän hengen ohjaillessa häntä velhosauvan välityksellä. Pojan puuhia vastustaa ennen muuta Rincewind kipittävine Matkalaukkuineen sekä Cohen Barbaarin tytär, hyvinkin isänsä veroinen neitokainen...

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *  

Nyt on ollut jonkinlainen lukujumi, ei millään meinannut saada tätä kirjaa loppuun. Huomaan myös, että alkaa pikkuhiljaa ehkä vähän kyllästyttämään tämä aivan päätön meno. Tässä oli kyllä taas mahtavaa sanailua, ja täytyy myöntää, että loppupuolella, missä Kuolema, Rutto, Nälänhätä ja... nyt unohtui, mikä se neljäs oli, pelasivat korttia ja tyhjensivät baarin viinavarastoa, aiheutti ääneen naurua. 

Tarinassa siis pieni pojankoltiainen aiheuttaa velhosauvansa kanssa kaaoksen. Hän yrittää saada velhot valtaan ja siinä onnistuukin. Mutta, Rincewind tulee ja pelastaa päivän. Ja ehkä vuodenkin. Olen kyllä alkanut pitää epäonnen velhosta. 

Mutta, ehkä pidän kuitenkin taukoa ja lukaisen muutaman Stephanie Plumin vaikka väliin. Muutenkin lukemattomien kirjojen pino vain kasvaa. Kiekkomaailma -sarjaa on kuitenkin vielä varmaan 20 kirjaa tai jotain. Joten eiköhän tähänkin tule palattua taas jossain vaiheessa.

Pratchett, Terry: Mort

Varakkaan tuntuinen joskin kovin luiseva herrasmies palkkaa nuoren Mortin oppipojakseen pestuumarkkinoilta. Eipä poika arvaa tekevänsä oppisopimuksen itsensä Kuoleman kanssa...

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Lainasin kirjastosta pari näitä kerralla. Itselleni uppoaa nämä kyllä paremmin suomeksi kaikesta huolimatta. Ei vaan mene mikään vitsi ohi.

Kuolema on paras näistä sarjoista, ainakin omasta mielestäni. Jotenkin tuntuisi lohdulliselta ajatella, että kyseessä tosiaan olisi kohtelias luinen kaveri, joka saattelee toiselle puolelle. Kuoleman yritykset oppia normaalia elämää ovat aivan loistavia.

Hän siis palkkaa Mortin oppipojakseen, Mort ei vaan oikein sisäistä hommaa, ja yrittää pelastaa jotain sellaista, jonka tarkoitus on kuolla. Tästä seuraa aikamoinen sotku. Mortin tunteita hämmentää nuori prinsessa, jonka siis piti kuolla ja Kuoleman ottotytär. Tyttären ja Mortin sanailu on myös sangen hupaisaa.

Edelleenhän kirjoissa ei ole mitään logiikkaa, mutta tässä oli parempi juoni kuin edellisissä.

Pratchett, Terry: Johan riitti!

Kiekkomaailmassa kiistellään tasa-arvokysymyksistä!

Mahtava velho tekee kuolemaa kiekkomaailmassa. Perinteen mukaisesti hänen tarkoituksenaan on siirtää voimansa kahdeksannen pojan kahdeksannelle pojalle, joka on juuri syntymässä. Hiukan liian myöhään paljastuu muuan pikkuseikka: syntynyt pienokainen onkin tyttö! Paikallinen noita haluaa väen vängällä korjata vahingon muuttamalla tulokkaan aivan tavalliseksi noidaksi. Mutta tytön pitää tunkeutua Näkymättömän Yliopiston sisimpään pyhättöön – ja pyrkiä pelastamaan maailma hyvin tähdätyllä potkulla.

Tämä oli jo kolmas tätä sarjaa ja nyt vaihtui päähenkilö. Kömpelö velho Ricewind unohdettiin hetkeksi ja kyytiin hyppäsi mm. Esmerelda Säävirkku. Kyseessä on vanhoihin noitaperinteisiin tiukasti luottava neiti-ihminen, jonka on pakko lähteä saattamaan Esk -tyttöstä, josta siis vahingossa tehtiin velho.

Kirja on taattua laatua kahden edellisen jälkeen. Eli ei mitään järkeä, ja tarina saattaa saada ihan minkä suunnan tahansa. Itseltäni löytyisi e-kirjana englanniksi seuraavat osat, joten taidan olla rohkea ja siirtyä sen pariin. Ehkä siitä nyt jo muutaman osan perusteella saisi jotain selkoakin. Viisaammat väittävät, että englanniksi nämä vitsit toimivat paremmin, ainut vaan, että osa sanaleikeistä menee omalla englanninkielentaidollani väkisinkin ohi.

**********************************************

Kustantaja: Karisto Oy

Kirjoittaja: Terry Pratchett
Alkuperäinen nimi: Equal Rites

Kääntäjä: Marja Sinkkonen

Painettu: 2005
Sivumäärä: 

Pratchett, Terry: Valon tanssi

Uhkaava yhteentörmäys jättiläismäiseen punaisen tähden kanssa panee vauhtia Näkymättömän Yliopiston velhoihin. He oivaltavat, että vain yksi henkilö taitaa loitsun, joka voi pelastaa Kiekkomaailman joukkotuholta.

Valitettavasti tuo henkilö on velho Rincewind, auttamaton tumpelo, joka viimeksi nähtiin kellahtamassa maailman Laidan yli...

Tähtihulluus valtaa Kiekkomaailman väen, joka käynnistää suuroperaation Rincewindin löytämiseksi. Mikä lienee velhoparan kohtalo?

Discworld eli Kiekkomaailma. Sarja, jossa on monta osaa, taitaa olla lähemmäs 30. Pidin ekasta osasta, vaikka alunperin luulin, että olisin jo aivan liian vanha näille kirjoille. Mutta, taidan olla joko lapsenmielinen tai kyseenalaisen huumorin ystävä. Nämä kuitenkin upposivat, varsinkin tämä toinen osa. 

Ensimmäistä osaa luin alunperin englanniksi, mutta jossain vaiheessa vaihdoin suomenkieliseen versioon. Tämän toisen osan voisin lukeakin nyt jo englanniksi, koska huumori alkaa olla tuttua, voisin ehkä tajuta vitsitkin.

Oikeastihan näissä kirjoissa ei ole oikein mitään logiikkaa, joka mahdollistaa sen, että mitä vain voi tapahtua. Rincewind on antisankari, jolta ei oikein mikään tunnu luonnistuvan. Siitä huolimatta hän saa pidettyä hengissä Kiekkomaailman ensimmäisen turistin ja hänen omilla jaloilla kulkevan matkalaukun. Kirjan parasta antia oli kuitenkin Kuolema, jonka seikkailuista kerrotaan enemmän muissa kirjoissa. 

**********************************************

Kustantaja: Karisto Oy

Kirjoittaja: Terry Pratchett

Kääntäjä:

Painettu: 2001
Sivumäärä: 232