Rallison, Janette: My Unfair Godmother

Chrysantheum Everstar on melkein valmis haltijakummi. Melkein. Tärkeintä hänen elämässään on juhliminen ja, noh, lisää juhliminen. Hän saa tehtäväkseen täyttää teinityttöjen toiveita. Ja siinä sivussa hän myös tekee hammaskeijun hommia. Tässä sarjan toisessa osassa Crissy yrittää toteuttaa Tansyn toiveita.

Tansy taas on seitsemäntoistavuotias neitokainen, joka on lähetetty isänsä luokse asumaan. Isä jätti perheen, kun Tansy oli pieni, ja nyt isukilla on uusi perhe. Tansy kapinoi isäänsä vastaan, ja onnistuu hankkiutumaan vaikeuksiin poikaystävänsä Bo:n takia.

Tästä alkaa hulvaton fantasiaromaani, jota lukiessa ei voi olla hymyilemättä. Ensin Tansy onnistuu saamaan Robin Hoodin joukkioineen nykyaikaan. Koska Crissyllä ja hänen apurillaan, Cloverilla (kullan perään oleva, pokeria pelaava, menninkäinen) on hyvin erikoinen tapa toteuttaa toiveita, kaiken kohelluksen jälkeen Tansy viskataan keskelle satua mukanaan perheensä ja komea seriffin poika Hudson. Ja se Robin Hood. Satu ei tosin kerro iloisesta veikosta, vaan kullan kehräämisestä.

Tässä sarjassa tuuletellaan oikein huolella vanhoja satuja, ja opitaan jos jonkinlaista moraalista opetusta. Tai ainakin yritetään... Tansy ei suinkaan ole mikään avuton neitonen pulassa, vaan hän määrää oman satunsa suunnan. Toivottavasti tähän tulee jatkoa, koska Crissy on vetoava tätsy, omine erikoisineen logiikkoineen. 

Todd, Anna: After -sarja

Kyseessä on Anna Todd:n After -sarja, johon kuuluu neljä osaa. Kaikki ovat suomennettu ja löytyvät ainakin Elisan kirja -palvelusta. Josta itsekin omani ostin. Kirjat ovat kirjoitettu ymmärtääkseni ns. fanficcinä poikabändi Onedirectionin jäsenestä. Tässä tulee nyt sepustus kaikista neljästä kirjasta, joten spoilauksia luvassa. Lopeta tähän, jos et halua tietää sarjan loppupään tapahtumia.

Ja sitten asiaan. En edes tiedä, mistä aloittaa. Pitkään mietin, että laitanko sarjassta yhtään mitään ylös. En saa oikein ajatuksia järkevään muotoon (=julkaisukelpoiseen muotoon).

Ensin plussat: 
- Kieli on hyvää, se sujuu.
- Tarinan lähde on ok, miksei poikabändi siinäkuin joku muukin aihe. Itselleni kyseinen bändi on suhteellisen outo, lähinnä kavereiden muksut tätä fanittavat. Kävin googlella katsomassa tämän kyseisen herran, johon kirjassa viitataan. Kyseessä siis n. parikymppinen, hontelo poikalapsi, joka varmasti on oikein söötti jne. Ei nyt meikäläiseen iske, mutta jos esikuvaksi olisi otettu joku hieman vanhempi rokkari, niin olisi taatusti sen puoleen toiminut omallakin kohdalla.
- Kirjaa mainostetaan eroottisuudella ja sarjassa on kyllä seksipuolta paljon, mutta se on kuvattu ihan normaalisti. Ei liikaa imelää siirappista toisen ajatusten tulkintaa silmien väristä tms. Mitä on taas mielestäni aivan liikaa genren muissa kirjoissa. (Harlekiinit erikseen, niihin se siirappi kuuluu)

Ja sitten se muu:
Eihän ihmiset kuvittele, että parisuhteet ovat tälläisia? Eihän? Luin siis neljä kirjaa, jossa pariskunta tappelee, tappelee, tappelee, harrastaa vähän seksiä, ja tappelee. Kumpikaan ei kulje kyllä ihan täysillä valoilla, muutama inkkari on kanootista lopullisesti kateissa. Mihinkään järjelliseen parisuhdekeskusteluun ei pystytä, sabotoidaan toisen suunnitelmia ja ollaan niin maan perusteellisen mustasukkaisia ja vainoharhaisia.

Ensimmäisessä osassa loppu on sitä luokkaa, että teki mieli repiä ne pelihousut. Eihän tuommoisen jälkeen kukaan palaa parisuhteeseen. Tai noh, ehkä joku, mutta ihan oikeesti. Kirjan alkuosa oli sitä normaali tutustumista jne. Se nyt menetteli tarinana.

Toinen ja kolmas osa ovat samaa toistoa. Eteen heitellään haasteita toinen toisensa perään. Tess and Hardin sitten kiipeilevät niiden yli, ali ja ympäri. Välillä mennään suoraan läpi. Molemmille on hyyyvin ongelmallinen suhde vanhempiinsa (ihan kuin olisin viime aikoina nähnyt tämän ennenkin...?).

Viimeisessä osassa on pientä valoa tunnelin päässä. Siis muutakin kuin se junan valo. Loppu on itse asiassa aika iso plussa koko sarjaan. Siis ihan ok ja jopa uskottavakin.

Nyt sitten voidaankin miettiä, että miksi luin koko sarjaa. Jaa-a, hyvä kysymys. Kai se on vähän kuin auto-onnettomuus. Ei voi ajaa ohi katsomatta, odottaa vaan, koska rysähtää seuraavan kerran. Mutta oli tässä ihan ok juttujakin, muutakin kuin alku ja loppu. Sarja olisi pitänyt vaan lyhentää puoleen, niin se olisi toiminut ehkä paremmin.

Mead, Richelle: Blood Promise

Ja taas sukelletaan Damphirien, Moroin ja Strigoiden maailmaan. Tässä muuten spoilataan pahasti edellisiä osia, joten kannattaa lopettaa tähän, jos ne ovat vielä lukematta. Tämä on sarjan 4. osa.

Rose on damphir, jonka elämäntehtävä on suojella Moroi -rotua ja tässä tapauksessa hänen parasta ystäväänsä Lissaa. Rose on kuitenkin palavasti rakastunut Dimitriin, joka edellisen osan lopussa sai tartunnan ja muuttui Strigoiksi. He taas ovat tässä sarjassa niitä pahiksia.

Rose on luvannut, että hän tekee viimeisen palveluksen Dimitrille ja käy tappamassa entisen poikaystävän. Koska kukaan ei halua olla pahis. Noh, kuten arvata saattaa, tämähän on helpommin sanottu kuin tehty. Koska Dimitri on kadonnut. Rose lähtee etsimään häntä Venäjältä, Dimitrin kotikaupungista. Siellä hän tapaa miehen perheen, ja muita, hieman outojakin tuttavuuksia.

Toki, kuten sarjan henkeen kuuluu, Dimitrikin lopulta löytyy. Kirja oli mielestäni paras tähän mennessä. Teinidraamaa oli onneksi aika vähän, vaikka siihen palattiin Lissan silmien kautta. Kirjassa kuitenkin tapahtui koko ajan, ja loppukin oli taas sitä luokkaa, että jatkoin suoraan seuraavan osan pariin.

Carter, Ally: Suloinen huijari

Nimi: Katarina Bishop. Ikä: 15. Ammatti: Mestarihuijari.

Kun Katarina Bishop oli kolmevuotias, hänen vanhempansa veivät hänet tutustumaan Louvreen, jotta tyttö voi valmistautua tuleviin taidevarkauksiin. Kun Kat täytti seitsemän, hän matkusti setänsä kanssa Itävaltaan varastamaan kruununjalokiviä.

Viisitoistavuotiaana Katarina suunnitteli ensimmäisen ikioman huijauksensa: hän keplotteli itsensä oppilaaksi maan parhaaseen sisäoppilaitokseen ja päätti samalla jättää rötöstelyn lopullisesti taakseen.

Mutta jos on sattunut syntymään mestarivarkaiden perheeseen, kaidalla tiellä pysyttely on vaikeaa. Varsinkin jos oma isä on pulassa. Katin isä on sotkeutunut taidekokoelman varkauteen ja tarvitsee apua päästäkseen pälkähästä. Katilla on kaksi viikkoa aikaa etsiä maalaukset ja varastaa ne takaisin. Hänen täytyy yhdessä kavereidensa kanssa tehdä niin huima huijaus, että sellaista ei ole aiemmin nähty. Samalla hänellä on mahdollisuus varastaa takaisin oma elämänsä…

****************************************************************************'

Suomentaja: Tytti Träff

Jos nyt heitetään järki ja logiikka romukoppaan, niin tämä oli oikein viihdyttävä nuortenkirja. Kat on siis mestarihuijari, joka on syntynyt varkainen sukuun. Tällä kertaa hänen pitää pelastaa isänsä, joka on joutunut lavastetun kierouden uhriksi. Kat ystävineen joutuu juonimaan mitä ihmeellisimpiä kupruja maailman parhaiten vartioituihin taidenäyttelyihin saadakseen takaisin jotain jo kertaalleen varastettua.

Kirja etenee sulavasti, koko ajan tapahtuu jotain. Ja onhan toki joukkoon sotkettu romantiikkaakin. Se, että maailman taitavimmat varkaat tuntuvat olevan 15 -kesäisiä, ei pahemmin haittaa loppupeleissä. Jos pystyy unohtamaan ne kavereiden teini-ikäiset... Kyllähän tuossa iässä tekniset taidot ovat huippuluokkaa. Eikä tietenkään haittaa se, että näillä lapsilla tuntuu olevan käytössään loputon rahavaranto. 

Suosittelen, oikein virkistävä välipala. Luen taatusti jatkossakin, jos vastaan tulee.

Lawrence, Theo: Pimeä sydän

Ylhästön eliittiin kuuluvan perheensä hylännyt Aria Rose on päätynyt mystikkorakastettunsa Hunterin kannattajien turvapaikkaan kaupungin ulkopuolelle. Aria haluaa kuitenkin olla Hunterin rinnalla ja karkaa Manhattanille. Seuraukset ovat kohtalokkaat: Arian isän miehet kidnappaavat hänet, ja hän on vaarassa joutua jälleen muistintyhjennykseen ja naimisiin kuolleeksi uskomansa ylhästösulhasensa kanssa. Samaan aikaan kaupungissa käydään veristä valtataistelua mystikoihin liittyneiden Alhaston köyhien ihmisten ja Ylhästön etuoikeutettujen välillä. Pahinta on, että Hunter näyttää käyttäneen Ariaa tässä taistelussa lupaa kysymättä hyväkseen...
Pimeä sydän on toinen osa ilmastonmuutoksen jälkeiseen aikaan sijoittuvassa Romeo ja Julia -tarinassa. Se on sähköinen, toiminnantäyteinen futuristinen fantasia, joka tempaa mukaansa ja pitää pihdeissään läpi liekkien ja kaaoksen. 
***************************************************

Suomentajana hääri: Kirsi Ohrankämmen

Tämä oli toinen osa Mystic City -sarjaa. Eletään tulevaisuuden Manhattanilla ja ihmiset ovat jakautuneet rikkaisiin, korkeuksissa asuviin ylhäistöön ja alhaalla maantasalla asuviin Alhaistoon. Aria on rakastanut väärän kastin poikaan ja on hylännyt omat vanhempansa ja kaltaisensa. 

Kirja oli ihan ok. Eka osa oli kyllä parempi, tässä vähän nyt tekemällä tehtiin draamaa Hunterin ja Arian välille. Aria lähtee metsästämään myös kadonnutta sydäntä ja saa avukseen Hunterin parhaan kaverin. Tästähän sitä leivotaan kolmiodraamaa. 

Kirjan nyt kuitenkin lukaisi ja toki luen sen kolmannenkin osan, vaikka en välttämättä henkeä pidätä sitä odotellessa.

Rouhiainen, Elina: Jäljitetty

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

****************************************************

Susiraja -sarjan kolmas osa. Kirja on edellisten osien tapaan hyvin kirjoitettu. En vaan pitänyt juonesta niin paljon kuin aikaisemmista. Tässä pysyttiin joko Helsingissä tai sitten Kreikassa, pienellä saarella. Kainuu oli unohdettu kokonaan, mikä itselleni oli aika iso osa edellisiä osia.

Juoni sai muutenkin sellaisia piirteitä, että en olisi oikein niistä välittänyt. Raisa saa kuitenkin vahvuutta tässä osassa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on plussaa. Ja löytää muutenkin itsestään paljon uutta. Mitjan hahmosta pidän, Nikoa on kirjassa ihan liian vähän. Olisin myös antanut Mikaelille enemmän palstatilaa. Mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. 

Kuvittelin tämän olevan koko ajan viimeinen osa, mutta näin ei kuitenkaan taida olla. Ainakaan missään ei mainostettu, että olisi. Ja ihan kiva niin, mielelläni näin hyvin kirjoitettua kotimaista lukee, vaikkei juoni nyt ehkä enää niin kuljetakaan eteenpäin.

Hoffman, Mary: Miekkojen kaupunki

Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.

Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...

Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.

*********************************************************************************

Viimeinen, eli kuudes osa vähän erilaista nuorten fantasiasarjaa. Kirjan jokaisessa osassa yksi englantilaisnuori saa käsiinsä talismaanin, jonka avulla he matkaavat nukkuessaan historialliseen maahan, joka muistuttaa Italiaa.

Jokaisella nuorella on oma osansa ylimysten valtataistelussa historiallisissa kaupungeissa. Edellisen osan lukemisesta oli jo aikaa ja tässä osassa kertoja vaihtui tiuhaan tahtiin. Muutamaan otteeseen tarina lipsahti ihan raiteiltaan, kun ei enää muistanut, että kuka nyt oli kenenkin puolella jne. Kertojat vielä vaihtuivat suurinpiirtein kesken kappaleen.

Edelleen häiritsee se sama vanha kaava, joka useassa nuortenromaanissa tuntuu olevan. Vaikka maailma olisi romahtamisen partaalla, ainakin se unimaailma, niin koulu ja opiskelu ensin. Ei sillä niin väliä, vaikka muutama ihminen siinä nyt sattuu kuolemaan, pääasia, että matikan kokeesta tulee hyvä numero. Okei, hieman kärjistettyä, mutta silti. Eikä vanhemmatkaan saa tietenkään tietää mitään, vaikka jälkikasvu nyt sattuu pari historiallista kaupunkia pelastamaan. Toki, hyvä opetus nuorille, mutta näin keski-ikäisen silmiin se nyt vaan on jotenkin pikkuisen naiivia (sanoo hän, jonka yksi lempikirjoista on tarina satavuotiaasta vampyyripojasta, joka rakastuu teinityttöön ;-)).

Tässä kirjassa vietetään häitäkin, vaikka ne tuntuvat jäävän kaiken muun alle. Sarja saa kuitenkin ihan mukavan lopun, ei nyt kuitenkaan lempisarjani, mutta kyllähän tuon kerran lukaisi. 

Salama, Annukka: Harakanloukku

Suosikkitrilogian päätösosassa vaara ja viettelys kulkevat käsi kädessä. Viken katoaminen heittää Rufuksen ja Unnan olosuhteisiin, joista yksikään faunoidi ei ole palannut elävänä.

”Selvitä saaliisi heikkoudet ja rakenna loukkusi näistä elementeistä”, neuvoo metsästäjän käsikirja. Kun Viken puhelin ei baariyön päätteeksi vastaa, aavistaa Joone pahinta. Pelastusretki tuntemattomaan pakottaa Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa Joonen elämän sitäkin rajummin. Nuori jousimies pelastaa Joonen pulasta ja huokuu vetovoimaa, jonka edessä harakkapoika on aseeton. Alkaa taistelu aikaa, pakkasta ja päänsisäisiä houkutuksia vastaan. Kun saalistajan ja saaliin intohimot ovat yhteisiä, ei mikään ole enää itsestään selvää ja roihu syttyessään pidäkkeetön.

******************************************************

Edellinen osa loppui juuri niin kutkuttavasti, kuin nyt sarjan toisen osan voi olettaa loppuvan. Ikuisesti yhteen tarkoitetut olivat erossa ja vaara vaani nurkan takana. Kirjan kieli oli edelleen miellyttävää. Tarina eteni tosi vauhdilla ja ennenkuin huomasikaan, niin kirja oli jo luettu.

Suurin osa tarinasta tapahtuu yhdessä kaupungissa, jossa yksikään faunoidi ei ole turvassa. Aika pitkälti seurataan tapahtumia Joonen silmin katsottuna. Siinä on puolensa, ja puolensa. Mutta ainakin hieman erilainen näkökulma. Itse en ole mitenkään erityinen fani kovin yksityiskohtaisille seksikuvauksille (miksi nämä Fifty Shades of Grey:t tökkivät), olivat ne nyt minkä sukupuolten välisiä sitten hyvänsä. Onneksi niitä ei mitenkään ihan tolkuttomasti ollut. Kirjassa porukka on koko ajan aika erillään. Vikke ja Joone omilla reissuillaan, molemmat toki pakon sanelemina.

Unnan ja Rufuksen tarinassa auotaan myös solmuja oikein urakalla, muut henkilöt jäävät aika vaisuiksi.

Kirjan loppu oli aika kaksijakoinen. Toisaalta hyvä, toisaalta odotin ehkä jotain muuta. En osaa eritellä, että miksi. Enkä paljastaa enempää, ettei tule spoilattua.

Hyvä sarja, jota voi todella mielellään suositella kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta!

Caine, Rachel: Lord of Misrule

Tätä sarjaa ei siis edelleenkään ole suomennettu, mutta lukaisin nyt viidennen osan englanniksi. Tähän asti kirjat ovat olleet aika lyhyitä, joten nopeita lukea.

Tämä kirja jatkaa edellistä osaa suoraan siitä, mihin jäätiin ja itse olisin kyllä nähnyt tämän suorana jatkumona siihen. Mutta toisaalta, onhan näitä helpompi lukea, kun eivät ole tiiliskiviä. Vaikka siis e-kirjana luenkin.

Ikivanha vampyyri Bishop haluaa valtaan Morganvillessä ja hän taistelee vallasta oman tyttärensä Amelien kanssa. Vampyyrit alkavat käyttäytyä hyvin itsetuhoisesti ja samaan aikaan Claire yrittää löytää lääkettä vampyyreitä tuhoavaan tautiin ja vahtia toista ikivanhaa vampyyriä Myrnin:ä, joka on välillä järjissään ja välillä ei. On siinä nuorella tytöllä haastetta. Onneksi sentään poikaystävä Shane pysyy rinnalla.

Edelleen tarina jää osin auki, joten kaipa me luemme vielä kolmannenkin osan samaa Bishop -tarinaa. Mutta sitten voisi jo kyllä keksiä toisen pahiksen tai jotain.

Cast P.C: Salattu

Vihdoinkin Zoey on saanut haluaman sa: totuus on paljastunut. Neferetin pahuus on paljastettu, eikä Neuvosto ole enää hänen puolellaan. Zoeyn tiellä on silti esteitä. Ensin salaperäinen tulipalo talleilla, sitten Neferetin seuraava kohtalokas liike.

**********************************************

Tämä on jo 10. osa. Vielä muutama osa jäljellä ja sarja olisi luettu. Ei tämäkään nyt ihan onneton kirja ollut, ehkä mielestäni vähän parempi, kuin edeltäjänsä.

Neferet hautoo kostoa ja mikäs sen parempi koston väline, kuin Zoeyn lähipiiri. En kyllä oikein purematta niele sitä, että tätönen ei nyt sitten mitään muuta keinoa keksi, kuin mm. median kautta vaikuttamisen. Toki hän sitten menee vähän pidemmälle toimissaan, mutta noin lähtökohtaisesti aika laimeita toimia.

Taas on yksi pelastettava sielu, enkä oikein pidä edelleen ajatuksesta, että kertaalleen kuolleet herätetään noin vaan henkiin jne. Zoeyllä on ihan tarpeeksi draamaa ilman miesongelmiakin. Tarinassa nyt ei juurikaan tapahdu kummempia. Neferet tekee kaikkea pahaa ja muu porukka yrittää estää häntä. Pahikset ovat kääntyneet hyvien puolelle, mm. Kalona. Luen kyllä sarjan loppuun, mutta en varsinaisesti tikahdu odotukseen.

Caine, Rachel: Feat of Fools

Tämä on vähän omituinen sarja, ei siis mitenkään pahassa mielessä. Clairen vanhemmat haluavat lähettää hänet lähelle opiskelemaan, ja siksi Claire päätyy pieneen Morganvillen kaupunkiin. Itse hän olisi mieluusti lähtenyt isompaan cityyn.

Morganville ei vaan ole mikään tavallinen tuppukylä, vaan vampyyrien hallinnoima kyläyhteisö. Vuosisatoja vanha vampyyrit pitävät kaupunkia rautaisessa otteessaan ja Clairekin tempautuu mukaan touhuun. Tämä kirja on neljäs osa ja sarjaa on tehty kai n. 15 osaa.

Eikä siinä mitään, ihan viihdyttää tarinaahan tämä on, ainut vaan, että ainakin tämä osa ja seuraava, joka on nyt itselläni kesken, ovat yhtä ja samaa tarinaa. Mutta toisaalta, kivempi lukea vähän lyhyemmässä pätkässä. Kirjassa ei ole kuin reilut parisataa sivua, sen lukaisee nopeasti. Näitä ei kaiketi ole ollenkaan suomennettu.

Kirjan alussa saapuu Mr. Bishop, todella vanha vampyyri. Hänen kunniakseen järkätään juhlat, joiden kutsuvieraslista aiheuttaa jo yhden aiheen. Kuka kutsutaan, ja kuka vie kenet. Toisen päälinjan vie Clairen tutkimukset lääkkeen parissa. Vampyyreitä tuhoaa salaperäinen sairaus, johon Claire yrittää kehitellä lääkettä. Tai siis hän avustaa siinä ja testaa lääkettä yhdessä sairastuneen vampyyrin kanssa.

Romanssi Shanen kanssa kukoistaa, vaikka kaupunkiin muuttaneet Clairen vanhemmat vähän aiheesta nikottelevatkin. Mukava kirja, jonka sisällön kyllä unohtaa aika nopeasti.

Mead, Richelle: Shadow Kiss

Kolmas osa Vampyyriakatemia -sarjaa. Sarjaa ei ole suomennettu, mutta ainakin Elisa Viihteeseen oli ilmestynyt vuokrattavaksi sarjan ekasta osasta tehty elokuva. En ole katsonut, enkä tiedä, katsonko. Eka osa oli jotenkin niin kamalan teinihighschool -draamaa, ettei tosikaan.

Tässä osassa Rose on viittä vaille valmis vartija, enää tarvitaan kenttäkoe. Edellisen osan lopussa kuollut Mason kuitenkin alkaa kummitella Roselle, eikä hän uskalla kertoa asiasta edes parhaalle kaverilleen Lissalle. Lissa on Moroi, jota Rose on kasvattu vartioimaan loppuelämänsä. Tässä osassa alkoi vähän häiritsemään tämä ajatus, että Moroit tulevat aina ensin. Vartijoilla ei omaa elämää olekaan. Jos et vartioi, niin silloin olet omiesi joukossa hylkiö.

Rose kuitenkin sählää hommansa, kiitos Masonin haamun. Lopulta hänen on pakko paljastaa tilanne, ja Dimitri, salainen rakastettu, lupaa pysyä rinnalla loppuun asti jne. (Tottakai, odottiko joku muuta?) Mutta, kirjan lopussa kouluun hyökätään, eikä kaikki mene ihan putkeen.

Kirjassa vieraillaan myös Moroin kuninkaallisten luona katsomassa ekan osan pahiksen oikeudenkäyntiä. Sielläkin tavataan vanhoja tuttuja.

Sarjaa on kolme osaa jäljellä, ja tämä osa oli ihan ok. Seuraavaan osaan saatiin näppärä jatkumo, joten ensi osassa ollaan varmasti muualla kuin koulussa.

Clare, Cassandra: City of Heavenly Fire

Varjojen kaupungit, nyt se viimeinen osa. Alunperin sarjan kai piti olla kolmiosainen, mutta siihen tuli jatkoa kolmen osan verran. Olihan tässä nyt ehkä vähän pitkittämisen makua, mutta toisaalta, hyvä sarja, joten miksipä ei.

Tässä kirjassa ei enää vatvota kolmiodraamoja sen kummemmin. Clary ja Jace ovat tiukasti yhdessä, vaikka kirjan alussa he eivät oikein voi koskettaa toisiaan. Isabel ja Simon vähän jahkaavat ja Alex riutuu rakkauden tuskassaan. Edellisen osan lopussa Jacesta tuli tuhoase taivaallisen tulen ansiosta, ja hän on ainut, joka pystyy tappamaan Sebastianin. Tuli virtaa Jacen suonissa, eikä kukaan keksi keinoa, jolla se sieltä pystytään erottamaan.

Sebastian käännyttää varjonmetsästäjiä puolelleen pikarin avulla. Heistä tulee tahdottomia nukkeja, joissa ei ole enää mitään inhimillistä jäljellä. Kirjan alussa Sebastian kiristää Klaavia luovuttamaan Jace ja Clary hänelle. Nuoret päättävät kuitenkin lähteä omin nokkineen pelastamaan tilannetta paikasta, joka taitaa vastata manalaa. Sebastian on kaapannut mm. Claryn äidin ja isäpuolen.

Sebastian haluaa hallita tuhottua maata Clary rinnallaan. Hänellä on suoraan sanottuna hyvin kieroutunut suhtautuminen siskoonsa. Kirja etenee vauhdikkaasti, eikä oikeastaan missään vaiheessa tullut pitkästymisen tunnetta. Homma saatiin ihan nyvin pakettiin, vaikka jatkon mahdollisuus tähänkin vielä jätettiin. Toivon kuitenkin, ettei jatkoa enää tule. Lopussa oli vähän haikean surullinen fiilis. Pidin sarjasta kokonaisuutena ja hahmoihin ehti jo vähän kiintyä.

Ensimmäinen leffa oli ihan ok. Ehkäpä niitä tulee lisää, jotta pääsee vielä kerran mukaan sarjan tapahtumiin.

Daugherty C.J: Resistance

Tämä oli jo neljäs osa Yökoulu -sarjaa, johon ihastuin kovin ekan osan perusteella. En millään malttanut odottaa suomennosta, kun huomasin seuraavan osan ilmestyvän Amazonille melkein heti, kun olin saanut 3. osan luettua. Ja kovin on kieli sujuvaa näissä kirjoissa, ihan sama lukeeko englanniksi vai suomeksi.

Tämän kirjan alussa Allie on pakomatkalla, koska Nathaniel haluaa hänet. Nathaniel on jo onnistunut saamaan puolelleen Allien veljen, mutta hän haluaa myös Allien. Oikeasti Nathaniel haluaa kammeta vallasta sisarusten isoäidin ja täten saada hänen valtansa itselleen. Eikä kyse ole ihan mistään pikku nappikaupasta.

Allie palaa kuitenkin Cimmeria Akatemiaan takaisin, koska siellä on kaikkein turvallisinta. Tai niinhän sitä kuvittelisi. Kirjassa kuitenkin koko ajan sattuu ja tapahtuu. En ihan ymmärrä koulun hinkua laittaa partioimaan oppilaita, joita kuitenkin joku koko ajan yrittää tappaa tai vahingoittaa? Eikä mene jakeluun sekään, että omien huoneiden ovissa ei ole lukkoja... Hei haloo, saa sitä jännitystä vähän vähemmälläkin.

Noh, näistä pikkujutuista huolimatta kirja oli oikein viihdyttävä edellisten tapaan. Carter ja Sylvain ovat vahvasti kuviossa, eikä Allie tiedä, kenelle hänen sydämensä kuuluu. Minä tiedän. Carter on se oikea. Nyt kun Alliekin vielä tajuaisi sen.

Kirjassa Allie ja kumppanit matkustavat Lontooseen hieroakseen sopimusta Nathanielin kanssa. Mutta, onnistuuko se? Nathaniel kun ei ole sieltä luotettavimmasta päästä ollenkaan.

En spoilaa enempää kirjaa, mutta loppu jää kyllä taas niiiin kesken, että en tiedä, miten maltan odottaa seuraavaa osaa.

Cast, P.c ja Kristin: Määrätty - Yön talo, osa 9

Yön talon valtaavat uudet, uhkaavat voimat.

Zoey on vihdoin kotona, minne hän kuuluukin, ja Stark on hänen rinnallaan. Hänen täytyy kuitenkin valmistautua kohtaamaan Neferet - kunhan Neuvosto vain tunnustaisi hänen asemansa ylipapittarena.

Salaperäinen Aurox, syntisen hyvännäköinen teinipoika, on todellisuudessa luotu salaiseksi aseeksi, mutta siitä tietää vain Neferet. Zoey aistiikin pojassa jotain tuttua...

Paljastuuko Neferetin todellinen luonne ennen kuin hän onnistuu hiljentämään vihollisensa? Pystyykö Zoey herättämään Auroxissa uinuvan ihmisen ja pelastamaan hänet?

*****************************************************************************

Tämä oli ensimmäisiä sarjoja, joita luin aikanaan englanniksi. Nyt olen lukenut näitä satunnaisesti eri kielillä, miten on tullut ekana vastaan. Tämän nappasin kirjastosta. On sarjoja, joita lukee mielellään sen 10 osaa. Ja sitten on näitä sarjoja. Jotka olisi voinut lopettaa jo pari osaa sitten. Eivät huonoja, mutta juonen pää katoaa ja tarina muuttuu itseään hyvin toistavaksi.

Tässä osassa on palattu takaisin Tulsaan, Yön kouluun. Neferet, se pahis siis, häärii siellä edelleen pääpiruna. Tottakai hän on onnistunut hämäämään kaikki muut, mutta Zoey ja kumppanit tietävät hänen oikeat karvansa. Ja on vain ajan kysymys, koska ne paljastuvat muille.

Neferetin mukana on uusi, komea poika, Aurox. Hän muuttuu tarvittaessa sonniksi, joka tappaa kaiken tieltään. Aurox ei kuitenkaan ole ihan sinut itsensä kanssa. Hän tuntee outoa yhteenkuuluvuutta Zoeyn kanssa.

Samaan aikaa Steve Rayn poikaystävä muuttuu öisin linnuksi. Hän on miespuolisen pääpahiksen, Kalonan poika. Tosin, edellisessä osassa hän kääntyi hyvien puolelle, mutta rangaistukseksi hän saa pitää uuden ihmismuotonsa vain öisin. 

Kirjan juoni onneksi soljuu mukavasti, ja tällä kertaa kieli on hyvin suomennettu. Viimeksi joku tökki, en huomannut tarkistaa, oliko tämä nyt eri. Tämän suomentaja on Inka Parpola. Kirja sopii kesälomaan, lukaisin kirjan yhden illan jalkapallopelien lomassa, eli kovin montaa tuntia ei mennyt. Toivottavasti tätä nyt ei kuitenkaan enää montaa osaa pitkitetä.

Ja vielä yksi nurinan aihe, enempää spoilaamatta: Pitäkää nyt ne kuolleet haudassaan tai mihin ikinä päätyvätkään! Ei enää yhtään kuolleista nousemista, kiitos. Jos nyt johonkin pitää luottaa, niin siihen, että kuollut pysyy kuolleena.

Rossi, Veronica: Yhä sininen taivas. (Paljaan taivaan alla, osa 3)

Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

**************************************************

Tätä päätösosaa odotin paljon. Latasin tämän jo Kindlelle heti ilmestyessä, mutta huomasin, että suomennos tulee hyvinkin nopeasti, joten maltoin odottaa sen. En halunnut missata tavuakaan tunnelmasta ja englanniksi ei ehkä kuitenkaan kaikki tunteet välity niin hyvin.

Enkä pettynyt. Koko sarja on ollut mielestäni loistava. Pidän kirjailijan tyylistä. Hän ei rakenna turhia, viime aikoina niin muodissa olleita, kolmiodraamoja, eikä tee henkilöistä liian yksiulotteisia. Kirjan alussa Arian vanhat asuinkumppanit ovat joutuneet luopumaan turvallisesta asuinkapselistaan. Heidän päällikkönsä Hess ja ulkomaailman pahis, Sable ovat liittoutuneet. Heillä on yksi päämäärä: Yhä sininen taivas. Kukaan ei tiedä varmasti, onko kyseessä pelkkä legenda, mutta on silminnäkijöitä, joiden mukaan eetteriseinämän takana näkyy kirkas taivas ja meri.

Tähän havaintoon luottaen Hess ja Sable kaappaavat Cinderin, pikkupojan, jolla on kyky hallita kuolettavaa eetteriä. Cinderin hallinnoimiseen he tarvitsevat kuitenkin Perryä. Perryllä on muitakin ongelmia. Roar, hänen paras ystävänsä on surun murtama menettyään elämänsä rakkauden. Hän purkaa kiukkunsa ja surunsa Perryyn ja aiheuttaa kostonhimollaan muutaman ikävän ja hengenvaarallisen tilanteen. 

Hessin poika Soren auttaa kapinallisia ja Aria saa myös apua eräältä, jonka olemassaolosta hän ei ollut aikaisemmin edes tiennyt. Kuten kirjan takakansi kuvaa, kyseessä on kilpajuoksu, nyt tosin aikaa vasten. Vanha maailma muuttuu asuinkelvottomaksi, ja sinne jäävät kuolevat varmasti. 

Spoilaamatta kirjan loppua, totean vain, että Rossi saa hyvin avoimet langanpäät solmittua. Lukija ei tunne itseään huijatuksi, vaan itse laskin kirjan hyvillä mielin käsistäni. Totean vain, että tällaista lisää.

Mead, Richelle: Frostbite - Vampire Academy, 2.osa

Siitä on jo hetki aikaa, kun luin ekan osan. Noin vuosi. Mutta äkkiä sitä taas hyppäsi Vampyyriakatemian kyytiin. Miinuspuolena se, että luin taas tapani mukaan useampaa kirjaa samaan aikaan, ja vertasin tätä toiseen nuorisotrilleriin, Night School:n. Ja siitä pidin paljon, joten tämä väistämättä haalistui siinä rinnalla.

Vampyyriakatemiassa opiskelee kahdenlaisia opiskelijoita. Toiset ovat Moroi -rotuun kuuluvia vampyyrejä, jotka tarvitsevat verta, eivätkä he siedä auringonvaloa. Jokainen myös oppii jossain vaiheessa jonkun magian osa-alueen. He ovat harvinaisia, ja rotu vähenee koko ajan.
Toiset ovat Damphir -rotuun kuuluvia suojelijoita, joiden tarkoitus on suojella Moroi:ta. Damphirit ovat jotain ihmisen ja Moroin väliltä. Ja heidät koulutetaan taistelijoiksi.

Moroin joukossa on myös ns. kuninkaallisia, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin muut. Kirjan kertojan Rosen paras ystävä on Lissa, joka on oman sukunsa viimeinen. Rosesta on tarkoitus koulun loppumisen jälkeen tulla hänen suojelijansa.

Kirjan alussa joku aloittaa joukkoteurastuksen, tarkoituksenaan tappaa kuninkaallisia. Tämän seurauksena koko koulun oppilaat pakataan lentokoneeseen ja kiidätetään joululomalle syrjäiseen hotelliin.

Rose tuskailee ihastustaan Dimitriin, mutta Dimitri näyttää ihastuneen toiseen naiseen. Rosella on itselläänkin parikin eri liehittelijää. Toinen on hänen opiskelijatoverinsa Mason ja toinen paheellinen vampyyri. Rosen äiti myös ilmestyy kuvioihin, eikä äitimuorin ja Rosen välit ole mitenkään lämpimät.

Kirjassa pahikset ovat Strigoi -rotuun kuuluvia. Strigoi voi olla ennestään mitä tahansa, ja usea heistä on entisiä Moroi -rotuun kuuluvia. Porukkaa yritetään herätellä, että myös Moroit voisivat taistella Damphirien rinnalla, heillä on kuitenkin magia käytössään. Tämä ei kaikkia miellytä ja asiasta syntyy kinaa. Osa nuorista päättää lähteä omalle ristiretkelleen, joka ei mene suunnitelmien mukaan.

Tämä kirja oli mielestäni parempi kuin ykkösosa. Ei niin paljon teinidraamaa, vaikka nelikymppisiä pidettiin aivan ikäloppuina. Mutta, ehkä se tosiaan oli niin, että seitsemäntoistavuotiaana tuplasti vanhemmat ihmiset oli jotain haudan partaalle keikkuvia raasuja.

Katsotaan, lukaisenko seuraavankin osan vai jatkanko jotain muuta väliin. Nyt olisi monta sarjaa kesken, ei tiedä, mistä jatkaisi. Ongelmahan se tämäkin (positiivinen sellainen).

Daugherty C.J.: Night School - Fracture (Night School, 3. osa)

Tämä oli kolmas osa Night School -sarjaa. Harmittavasti myös viimeinen julkaistu tähän mennessä. 4. osa tulee onneksi kesäkuussa (laitoin sen jo ennakkotilaukseen Amazonille). 5. ja viimeinen osa on merkitty myös tälle vuodelle, mutta katsotaan nyt, tuleeko niin nopeasti.

Kirjan alussa Allie toipuu onnettomuudesta ja ystävän kuolemasta. Hän ei luota, että Cimmerian opettajat tai rehtori pystyvät pysäyttämään Nathanielin. Hän päättää paeta takaisin Lontooseen. Pakomatka loppuu kuitenkin ennenkuin ehtii edes kunnolla alkaa. Allien on yritettävä luottaa ystäviinsä. Koulussa on Nathanielin vakooja ja ystävykset kasaavat porukan, joka yrittää napata luopion. He toimivat omin päin, ja tästä syystä he pakoilevat sekä vihulaisia, että opettajia.

Allie tuskailee myös Carterin ja Sylvainin välillä. Carter on tosin jo löytänyt uuden sydänkäpysen ja Sylvain vihjailee, että hän ei odota ikuisuuksia. Itse olen Carterin tiimissä, mutta paha mennä sanomaan, kumman Allie lopulta nappaa, jos kumpaakaan.

Kirja oli vauhdikkaasti kirjoitettu, ja luinkin sen nopeasti. Tarinan pääpaino on toiminnalla ja opetustoiminnalle jää hyvin vähän aikaa. Cimmeria vaikuttaa edelleen aika taianomaiselle paikalle, vaikka mitään yliluonnollista ei kirjoissa ole. Mukaan mahdutetaan teinimeininkiä, mutta ei niin pahasti kuin toisessa osassa. Oppilaat vaikuttavat hieman pikkuvanhoille, mutta ehkä englantilaiset sisäoppilaitokset tekevät lapsukaisista sellaisia.

Muutamia pikkujuttuja kyllä ihmettelen. Koulussa riehuu jos jonkunlaista vainoojaa, mutta esim. oppilaiden huoneiden ovissa ei ole lukkoja. Ei pysty käsittämään. Ja mennään yksinään puistoon / metsään / suorittamaan jälki-istuntoa aamuhämärissä puutarhaan, vaikka ollaan vainoojan kohde nro 1.

Daugherty C.J.: Night School - Yön perintö (Night School, 2. osa)

Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?

16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.

Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.

******************************************************

Ensimmäisen osan lukaisin ihan hetkessä, tarina todella veti mukaansa. Tämä toinen osakin on hyvä, mutta Goodreads:ssa annoin 4 / 5 tähteä.

Kirjan alussa Allie pakenee kotoaan salaperäisiä pukumiehiä, jotka jahtaavat häntä pitkin Lontoon katuja. Hän päätyy takaisin Cimmerian sisäoppilaitokseen ja pääsee mukaan nyt myös koulun salaseuraan. Hän saa uusia ystäviä, ja kirjan alussa myös suhde Carteriin kukoistaa.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa tulla ongelmia. Ekassa kirjassa esitelty pahis Nathaniel häilyy kaiken takana ja yrittää saada koulun rehtoria Isabellaa kammettua vallasta. Allie on kesän aikana kuullut enemmän suvustaan ja saanut tietää oman linkkinsä kouluun. Suhde Carteriin vaarantuu, koska Allie kääntyy ongelmatilanteissa Sylvainin puoleen. Sylvainin kanssa hänellä oli suhde ekassa kirjassa, ja Carter on mustasukkainen. Itse kyllä vähän välillä ihmettelin Allien käyttäytymistä, mutta hän tuntee vetoa molempiin poikiin, eikä oikein osaa päättää, että kumpaan hän luottaa enemmän. Hän saa myös yhteyden kadoksissa olleeseen veljeensä, mutta tämä tarina jää vielä aika ohueksi.

Itseäni ärsytti tämä kolmiodraaman rakennus. Samoin, tässä kirjassa oli paljon enemmän yläaste -draamaa kiusaamisineen ja ärsyttävine hahmoineen. Myös ekan kirjan jännitys oli siinä mielessä poissa, että nythän jo tiedettiin Yökoulun tarkoitus.

Koulussa on joku Nathanielin kätyri, ja sitä yritetään selvittää. Valmistaudutaan myös talvitanssiaisiin, jonne kokoontuu paljon vaikutusvaltaisia koulun tukijoita ja oppilaiden sukulaisia.

Tämä kirja on synkempi kuin eka. En myöskään pitänyt kaikista ratkaisuista hahmojen kohdalla. Kirja jää taas niin kutkuttavaan kohtaan, että kolmas osa on jo kindlellä valmiina. Sitä ei ole vielä suomennettu, joten kieli vaihtuu välillä. Neljäs osa ilmestyy kesäkuussa ja toivottavasti viides ja viimeinenkin osa saadaan nopeasti.

Daugherty C.J.: Night School - Yön valitut

Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseenKun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?

*****************************************************

Ihanan tiivistunnelmainen trilleri ja ihan ilman yliluonnollisuutta. Allie lähetetään sisäoppilaitokseen jumalan selän taakse, seurauksena hänen holtittomasta käytöksestään. Aika pian Allie saa muutaman uuden ystävän, mutta silti, joku uudessa koulussa tuntuu olevan jotenkin pielessä.

Allie saa myös kaksi kilpakosijaa, joista toinen tuntuu olevan unelmavävy ja toinen. Noh, niin, toinen ei sitten ehkä ihan ole sitä. Allien sydän lämpenee ensin toiselle ja sen jälkeen toiselle. Romanssit eivät kuitenkaan ole tässä pääosassa, vaan rikokset ja salamyhkäisyys. Lukijalle pudotellaan vihjeitä pikkuhiljaa, mutta siitä huolimatta asiat tulevat lopussa aika yllätyksenä. Kun koulun alueelta löytyy ruumis, alkaa Allie tajuta olevansa vaarassa. Eikä hän uskalla luottaa enää kehenkään. Parhaat ystävätkin kääntävät osittain selkänsä. Myös highschool -draamaakin on välillä ilmassa. Mutta ei onneksi liikaa.

Lopussa tunnelma menee todella jännittäväksi, itsekin luin kirjaa yötä myöten ja tästä työnantaja tykkää: loput aamulla töissä. Onneksi tämä oli e-kirjana. Oli vaan pakko lukea loppuun, että sai edes jotain tolkkua tarinaan. Aion ehdottomasti jatkaa heti kakkososaan. Toivon, että sama jännitys saadaan pidettyä siinäkin yllä. Allie ei ota liikaa turhia riskejä, vaikka poukkoileekin keskellä metsää yöllä. Ja tietäen olevansa kuolemanvaarassa. Mutta tässä se ei haitannut jostain syystä niin paljon, kuin monessa muussa kirjassa.