”Selvitä saaliisi heikkoudet ja rakenna loukkusi näistä elementeistä”, neuvoo metsästäjän käsikirja. Kun Viken puhelin ei baariyön päätteeksi vastaa, aavistaa Joone pahinta. Pelastusretki tuntemattomaan pakottaa Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa Joonen elämän sitäkin rajummin. Nuori jousimies pelastaa Joonen pulasta ja huokuu vetovoimaa, jonka edessä harakkapoika on aseeton. Alkaa taistelu aikaa, pakkasta ja päänsisäisiä houkutuksia vastaan. Kun saalistajan ja saaliin intohimot ovat yhteisiä, ei mikään ole enää itsestään selvää ja roihu syttyessään pidäkkeetön.
******************************************************
Edellinen osa loppui juuri niin kutkuttavasti, kuin nyt sarjan toisen osan voi olettaa loppuvan. Ikuisesti yhteen tarkoitetut olivat erossa ja vaara vaani nurkan takana. Kirjan kieli oli edelleen miellyttävää. Tarina eteni tosi vauhdilla ja ennenkuin huomasikaan, niin kirja oli jo luettu.
Suurin osa tarinasta tapahtuu yhdessä kaupungissa, jossa yksikään faunoidi ei ole turvassa. Aika pitkälti seurataan tapahtumia Joonen silmin katsottuna. Siinä on puolensa, ja puolensa. Mutta ainakin hieman erilainen näkökulma. Itse en ole mitenkään erityinen fani kovin yksityiskohtaisille seksikuvauksille (miksi nämä Fifty Shades of Grey:t tökkivät), olivat ne nyt minkä sukupuolten välisiä sitten hyvänsä. Onneksi niitä ei mitenkään ihan tolkuttomasti ollut. Kirjassa porukka on koko ajan aika erillään. Vikke ja Joone omilla reissuillaan, molemmat toki pakon sanelemina.
Unnan ja Rufuksen tarinassa auotaan myös solmuja oikein urakalla, muut henkilöt jäävät aika vaisuiksi.
Kirjan loppu oli aika kaksijakoinen. Toisaalta hyvä, toisaalta odotin ehkä jotain muuta. En osaa eritellä, että miksi. Enkä paljastaa enempää, ettei tule spoilattua.
Hyvä sarja, jota voi todella mielellään suositella kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti