rubiinimurhaajan jäljillä
”Mutta on kaksi sellaista
jotka tietävät. Toinen on hyvä Jumala, toinen on Hercule Poirot." Näin
mahdottomia lausuessaan tuo itserakas nero on kuitenkin oikeassa. Sinisen junan
tapausta pidetään jo ratkaistuna, kun Hercule vielä kertaa tapahtumat ja oivaltaa,
kuka lopulta murhasi Ruth Ketteringin.
Rikas, kaunis ja
avioliitossaan epäonnistunut Ruth Kettering lähti Sinisellä junalla Ranskan
Rivieralle tapaamaan rakastettuaan. Hänellä oli mukanaan mittaamattoman arvokas
ja haviteltu Tulensydän-rubiini. Yöjunan käytävillä liikkui monia ihmisiä,
mutta vain yksi otti hengen Ruthilta ja vei jalokiven mennessään. Jalokivi oli
motiivi, mutta kenellä oli tilaisuus tihutyöhön ja syy murskata kaunottaren
kasvot?
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tämä dekkari oli seuranani lenkkipoluilla äänikirjan muodossa. Nyt pitäisi kyllä jo muistaa, että tällaiset kirjat eivät ole oikein hyvä ratkaisu, jos kuuntelee tätä kerran - pari kuukaudessa. Yleensä juoksen kaverin kanssa, joten tämä kirja ei oikein edennyt. Tämä oli seuranani myös silmäleikkauksen jälkeen, mutta silloinkaan en saanut tätä loppuun, joten nyt parilla lenkillä sitten kuuntelin loppuratkaisun. Lukijana oli Lars Svedberg, joka on kyllä lukija omaan makuuni.
Nyt se vähän lässähti, koska oli vaikeuksia muistaa, että kuka oli kuka ja kuka nyt oli tehnyt sitten mitäkin. Englantilaiset nimet kuulostivat samalle korvaan, eikä perus-Poirotin juonet juurikaan toisaalta eroa, joten mitään varsinaista kliimaksia ei tullut. Mietinkin, että pitäisi varmasti lukea viimeiset luvut ihan kirjasta. Pelkään, että hyppäsin jonkun kappaleen yli kokonaan, koska loppu tuli todella töksähtäen. Kirja vielä loppui kesken lenkin alkuosuuden, eikä ollut mukana mitään muuta kuunneltavaa, joten loppumatkan pyörittelin juonta mielessäni.
Kirjana toki hyvä. Alussa murhataan nuori ja rikas nainen junassa. Sopivia ehdokkaita on useita, ja juoni kuljettaa Poirotin ja muut Ranskan Rivieralle, jossa tuohon aikaan, ja kai nykyäänkin rikkaat ja hyvinvoivat lomailevat.
Tykkään näistä Christien dekkareista, kun näissä ei kuitenkaan mässäillä väkivallalla. Toki, tässäkin on raaka murha, kasvot murskattu jne. mutta ei sitten muuta tarpeetontakin kuvausta aiheesta. Eipä tästä nyt muuta osaa sanoa, kuin että suositellaan dekkareiden ystäville.
