Mäki, Reijo: Moukanpeli

Päätin aloittaa alusta Vares-sarjan. En enää muista, että mitä kirjoja olen lukenut missäkin ja missäkin järjestyksessä. Joten kertaus on opintojen äiti ja alkuun mars.

Aika nopeasti muistin toki lukeneeni tämän kirjan, mutta ei se haitannut. Juoni ei itsessään muistunut mieleen. Tarinassa Vares reissaa pitkin eurooppaa junalla. Hän on saanut tehtävän seurata perinnön kyttääjiä, jotka yrittävät huijata rikkaan vanhuksen rahat. Ja siinä sivussa hän tietenkin harrastaa satunnaisia suhteita kauniinen naisimmeisten kanssa.

Viatonta dekkaritouhua, hyvin etenevää ja hyvän sarjan aloitus. Näiden kirjojen parissa voi laittaa aivot narikkaan ja rentoutua. Harmi, että Turku on kaunpunkina outo. Muuten olisi varmasti mukava lueskella tuttujen kulmien tapahtumista. Vaikka tässä kirjassa ei vielä Turussa pysytä.

Nicholls, David: Sinä päivänä

Tämä kirja tuntuu olevan tapetilla ihan joka puolella. On leffaa ja kirjastosta tätä on turha haeskella. Joten, eikun e-kirjaa sitten ostamaan. Kirjassa on hauska idea. Kerrotaan kahden ihmisen elämästä kahdenkymmenen vuoden ajan, aina samalta päivältä, heinäkuun 15. päivä. Emma ja Dexter elävät molemmat omaa elämäänsä välillä tahoillaan ja välillä yhdessä.

Tarina etenee todella jouhevasti, vaikka kirjan keskivaiheilla hieman puudutti, koska vuosista huolimatta tuntui, että homma ei oikein edennyt. Luin kirjan kuitenkin nopeasti loppuun, ja loppu oli kaikesta huolimatta aika kaunis. En tiedä, haluanko nähdä leffaa, mutta jos se vastaan osuu, niin ehkä sitten.

Haig, Matt: Radleyn perhe

Kustantanut Atena. Alkuperäinen nimi The Radleys.

Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Taina Wallin.

Tämä oli hyvin erikoinen vampyyritarina, kertoi vampyyriperheestä, joka yritti elää niinkuin normaalit ihmiset. Vanhemmat jättivät kertomatta lapsilleen tosiasiat, ja homma lähti lapasesta siinä vaiheessa, kun teinityttö söi häntä ahdistelevan nuorukaisen.

Tässä vaiheessa alettiin kaivaa luurankoja kaapista ja paikalle kutsuttiin myös isukin veli. Veli sotki pakkaa oikein tosissaan, ja perheen poikakin pääsi veren makuun ja sai sitä kautta myös ihastuksensa huomion.

Kirja oli raikas uutuus nykyvampyyritarinoiden rinnalla. Ei ehkä ihan mikään perinteinen nuorisokirja.

Jordan, Robert: The Eye of the World

Tämän kirjan hankin ensin paperiversiona ja aloitinkin sen lukemisen. Mutta jossain vaiheessa ostin kirjan myös sähköisenä versiona. Luin kirjaa varmaan vuoden. Ihan sen takia, että samalla tuli lukeneeksi kymmeniä muitakin kirjoja. Mm. George Martinin Tulen ja Jään laulun.

Kirja aloittaa Robert Jordanin mammuttifantasia -sarjan, jota sitten riittää. Vaikka kirjailija itse kuoli muutama vuosi sitten, niin sarja on kirjoitettu loppuun. Viimeisen, eli 14 osan on tarkoitus ilmestyä vuoden 2012 aikana ja sen kirjoittaa Brandon Sanderson. Pidän sarjasta, joka on selkeästi fantasiaa, eikä siinä ole sukujen sekoilua niin paljon kuin tulen ja jään laulussa. Raakuutta tässäkin riittää, mutta ei samassa mittakaavassa. Ja toki selkään puukottamista ja salaisuuksia.

Tarina alkaa pienestä kylästä maailman laidalla, joka on elänyt kaikessa rauhassa välittämättä maailman menosta. Tästä kylästä lähtee kuitenkin liikkeelle pakon sanelemana viiden hengen ryhmä, 3 poikaa ja 2 tyttöä. Pojista joku on tuleva uusi Lohikäärme, joka pelastaa maailman ja muillakin tuntuisi olevan jotain suurta edessä.

Tytöt lähtevät Aes Sedain oppiin. Lähtö on käyntännössä pakenemista ja tätä pakotouhua seurataankin melkein koko ensimmäinen kirja. Vasta loppupuolella tuntuu tapahtuvan muutakin kuin säntäilyä edes takaisin. Porukkaan lisätään väkeä ja uusia nimiä esiintyy. Kuuleman mukaan tässäkin sarjassa porukkaa on jossain vaiheessa enemmän kuin lääkäri määrää, ja jonkun sortin henkilöluettelo on varmasti tarpeen...

Mutta tulen taatusti nauttimaan sarjasta, nyt tämä jotenkin iskee paremmin, kuin ensimmäisellä lukukierros yrityksellä muutama vuosi sitten.

Gluhovski, Dmitri: Metro 2033

Tämä kirja alkoi hyvin, jännitys oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Mutta valitettavasti homma hyytyi puolenvälin jälkeen, ja meni enemmän moraaliseksi pohdinnaksi. Kirja ei ollut niin koukuttava, että olisin heti lukenut jatko-osaa. Mutta ehkä senkin kaivan jossain vaiheessa esiin.

Mario Reading: Maya-Ennustus

Adam Sabirin matka Nostradamuksen ennustusten jäljillä jatkuu mayojen asuinsijoille Meksikoon. Maailmaa odottaa vuoden 2012 lopulla suuri käännekohta, johon valmistautumisessa merkittävä osuus on mayojen kadonneella käsikirjoituksella ja kristallikallolla. Apunaan Sabirilla on komisario Calque sekä salaseura Corpus Maleficuksesta karannut nuori nainen, Lamia – ja kintereillään loput raivoisat salaseuran jäsenet. Mutta kuka lopulta on kenenkin puolella? Aika kuluu ja ennustusten toteutuminen alkaa olla pelottavan lähellä.

Trilogian toinen osa täyttää onnistuneesti huippusuositun Nostradamuksen aikakirjojen jättämät odotukset. Kiivas kilpajuoksu akselilla Yhdysvallat-Meksiko-Ranska tarjoaa sivu sivulta tihenevää jännitystä,ja salaseuran jäsenten – merkillisten ihmiskummajaisten – kolkko määrätietoisuus saa kylmänväreet kulkemaan lukijan selkäpiissä.

Keneen voi luottaa? Joutuuko salaisuus vääriin käsiin?

Tämä oli valitettavasti mielestäni samanlainen pettymys kuin ensimmäinenkin osa. Eli ihan luettavaa, mutta ei oikein sitä arvoitusten jahtaamista, mitä olisin kaivannut. Tässä taas kohkattiin ympäriinä autolla ja lähinnä mietittiin, että kuka ehtii ensimmäisenä perille. Ja olihan kirjassa hitunen romantiikkaakin.

Mutta, ei kirja huono ole. Jännityksen ystäville suosittelen. Kirja on taas vaan edeltäjänsä tapaan raaka. Luin kerran, mutta ei tee mieli palata enää uudestaan kirjan pariin.

Sarjassa ilmestyneet:
1. Nostradamuksen aikakirjat
2. Maya-ennustus
3. Kolmas antikristus

Martin, George R. R: Kolmas osa kuninkaallisista kähinöistä

Kolmannen osan Martinin mammuttiteoksesta Tulen ja Jään laulu luin suomeksi. Tai siis sen ensimmäisen osan, suomennos on jaettu kahteen kirjaan. Ei ehkä järkevin veto, koska nyt menivät nimet ja paikat lopullisesti sekaisin, kun osa on suomennettu ja osa ei. Mutta ajattelin homman etenevän vähän rivakammin näin kotimaan kielellä luettuna. Ja sen se tosiaankin teki.

Tarina alkoi edetä aika hyvin. Nyt alkoi taikuuttakin tulla mukaan, ja kuninkaiden kinastelun lisäksi myös pohjoisen väki tuli mukaan leikkiin. Kaikkein mieluiten seurasin Jonin ja Samin seikkailuja muurin takana. Kertojia oli tullut lisää. Ja äänen sai myös inhokkini Jaime (joka muuten telkkari-sarjassa on hemmetin hyvännäköinen...). Mutta kummasti löysin muutaman kerran sympatiaa myös häntä kohtaan.

Tarinassa on omat puuduttavat hetkensä, koska valitettavasti samat teemat esiintyvät tässäkin osassa. Edelleen kuninkaan valtaistuinta havittelee moni. Mutta muurin takaiset tapahtumat piristävät päivää kummasti. Toinen osa houkuttelee hyllyssä, mutta siihen ehdin varmaan vasta parin viikon päästä.

Maggie Stiefvater: Väristys

Tämä ei ollut huono ollenkaan. Tartuin kirjaan alunperin sen takia, että sitä kehutiin monessakin blogissa ja arvostelussa. Juoneen oli kuitenkin saatu jotain uutta, vaikka kyseessä olikin taas uusi versio tytöstä ja pojasta, ja yliluonnollisuudesta. Sam oli ihmissusi, joka muuttui kylmässä ilmassa sudeksi. Ja Claireakin oli susi purrut, mutta jostain syystä hän pysyi koko ajan ihmisenä, mutta tunsi vetovoimaa susia kohtaan.

Tarina oli aika surumielinen, mutta se rullasi hyvin eteenpäin, ja loppu ei jättänyt juonen puolesta sellaista tunnetta, että pitää heti lukea seuraava. Kirja sopisi hyvin talvella luettavaksi takkatulen ääressä.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat

Tätä kehuttiin Da Vinci -koodin arvoiseksi, mutta siinä mielessä oli kyllä ainakin eka osa pettymys. Kirjan alussa mustalaismies yrittää myydä Nostradamuksen kadoksissa olleet tekstit sekä kirjan pahikselle, että kirjan päähenkilölle, kirjailijamiehelle. Pahis kuitenkin tappaa mustalaismiehen, mutta kirjailijamies päätyy metsästämään mustalaisten kanssa tekstejä. Niitä sitten haetaan ympäri Ranskaa ja Espanjaa.

Yli puolet kirjasta oli pakoretkeä, eikä varsinaisesti otettu kantaa teksteihin tai niiden ennustuksiin. Vasta aivan lopussa päästiin itse asiaan, joten toivonkin, että toisessa osassa keskityttäisiin enemmän ennustuksiin. Kirjailijalla on kuitenkin vankka tausta Nostradamuksen tutkimisesta, joten luulisi, että materiaalia löytyisi.

Toinen asia, mikä vähän laski lukufiilistä, oli välillä aivan järjettömäksi menevä väkivalta. Ei kaikkia varmasti tämä haittaa, mutta oma kuvotusmittarini täyttyi useammin kuin kerran. Tosin, voin pahoin jo iltauutisia katsoessa, joten en ehkä myöskään ole paras arvioimaan tätä. Oli kuitenkin hauska lueskella mustalaiskulttuurin perinteistä (joiden kuvittelen olevan aitoja, ainakin osittain), ja päähenkilötkin tuntuivat aika järkeviltä. Olihan siellä toki jotain lapsuksiakin, kuten se, että mennään keskelle metsää piilopirttiin yksin, kun tappaja riehuu vapaana jne.

1. Nostradamuksen aikakirjat
2. Maya-ennustus
3. Kolmas antikristus

Martin, George R. R: Lisää miekkoja ja kähmintää kruunun kyljessä

Kahlattuani ensimmäisen osan The Song of Ice and Fire -sarjasta, tartuin aika nopeasti toiseen osaan. ja taas mentiin englanniksi. Nyt kirja oli kokonaan e-kirjana, mutta olin hankkinut kesän kunniaksi myös Kindlen lukulaitteen, joten en ollut enää riippuvainen iPadin heikohkosta akun kestosta. Tämä olikin ensimmäinen kirja, jonka luin kokonaan Kindlellä. Mainio vekotin.

Ja sitten itse kirjasta. Tämä opus kertoi pelkästään siitä, ketkä nyt sitten halusivat kunkuksi kunkun paikalle. Ja tokihan sinne halusivat kaikki kynnelle kykenevät. Joten seurasi lisää juonittelua ja selkään puukotuksia. Ja käsiin puukotuksia, jalkoihin puukotuksia, muutama vatsaankin. Ja päitä taas lähti irti. Eli varsin samanlaista menoa kuin ekassakin osassa. Mutta ensimmäisen osan tapaan koukuttavasti kerrottuna, joka luku eri hahmon näkökulmasta. Joten kahlasin kirjan viikon aikana, vaikka sillä oli paksuutta liki 1000 sivua. Mutta flunssa kaatoi petiin, joten sinne vällyjen väliin sopi myös tämä kirja.

Kirjan henkilömäärä vaan kasvoi kasvamistaan. Mukaan tulivat lapset, puolisot, serkut ja serkun kummin kaimat. Mutta jotenkin, se ei enää niin haitannut. Päähenkilöt olivat kuitenkin tulleet tutuiksi, joten pysyin paremmin kärryillä eri hahmoista. Fantasiaa tässä osassa oli jo ykkösosaa enemmän. Mutta edelleen ollaan kirja tuntui aika realistiselta, aivan kuin olisi lukenut euroopan sodista keskiajalta.

Matka: Mallorca

9.7 - 16.7.2011 Mallorca, Palma Nova

Tämä reissu ei mennyt ihan putkeen.  Tai siis meni, viemäriputkeen nimittäin.

Alku alkoi lupaavasti, lento oli ajallaan ja exit -paikat lämmittivät mieltä. Etukäteenhän ne olivat tilattu, mutta silti. Hotelli oli vanha, tuttu ja turvallinen Palma Nova. Huone oli sattumalta täsmälleen sama, kuin vuonna 2007 tehdyssä reissussa.

Ensimmäiset päivät käveltiin edestakaisin, käytiin uimassa ja syötiin hyvin. Useampana päivänä käytiin syömässä aivan erinomaiset valkosipulileivät aiolin kera rantaravintolassa.

Keskiviikko -aamuna oli tarkoitus lähteä käymään museojunalla saaren toisella puolella. Onneksi olimme käyneet siellä jo aiemmin, joten sen puolesta sinne ei ollut hoppu. Bussimatkalla saaren keskustaan Palmaan mies alkoi voimaan pahoin. Onneksi hän kesti sen verran, että päästiin bussista pois. Ja niinhän siinä sitten kävi, että taksilla takaisin Palma Novaan ja mies sängyn pohjalle.

Illan suussa tuskat olivat jo niin kovat, että kävin hakemassa lääkärin. Mieslääkäri, nimeltään Angel..., saapuikin antamaan helpottavaa hoitoa. Joka ei kyllä heti auttanut. Ja tottahan toki, mies lopetti yöllä oksentamisen ja minä aloitin. Ja sitä riemua riittikin sitten kotimaahan asti. Sen verran olo helpotti, että pääsin lentämään kotiin, mutta tauti osoittautui Kampylobakteeriksi, jota paranneltiin usempi viikko reissun jälkeen.

Elämäni ensimmäinen turistitauti (miehellä näitä on ollut) ja miehellä jo toinen Mallorcalla. Joten joskushan ne osuvat kohdalle. Ei silti mikään herkkureissu sen osalta.

Becca Fitzpatrick: Crescendo (Riitasointu)

Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu Noran suojelunhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevänsä tämän tunteiden syvyyttä.

”Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi uusi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, jolloin minä rakastuisin sinuun. Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa.”

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan – asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kun erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri?

Luin tänän englannikssi, suomennosta en jaksanut odotella. Ensimmäinen osa imaisi mukaansa, mutta tämä toinen osa ei ehkä ollut niin hyvä. Tässä tosiaan oli enemmän kolmiodraamaa ilmassa. Ja hei, mitä vikaa on puhumisessa, miksi Patch ei voinut selittää tekojaan yhtään tarkemmin. Miksi pitää aina olla niin mysteerimiestä...

Martin, George R. R: Miekkoja ja valtatappelua

Työkaverin suosituksesta hankin ensimmäisen osan Geroge R.R. Martinin sarjasta: Song of Ice and Fire. Kirja kantaa nimeä Game of Thrones ja paksuutta sillä oli liki 1000 sivua. Ja koska viime aikoina on tuo kielitaito hieman päässyt rapistumaan, niin päätin, että tämähän luetaan nyt englanniksi. Eihän se nyt niin hankalaa voi olla, kun naapurin teini-ikäinenkin lukaisi ne ihan tuosta vaan. Alunperin hankin paperiversion, mutta puolestavälistä jatkoin lukemista e-kirjana.

Ja tosiaan, aika nopeasti lukeminen alkoikin sujumaan myös vieraalla kielellä. Kirjan alku oli heti hätkähdyttävä ja työkaverin kommentti "Älä tykästy kehenkään, se kuolee kuitenkin" alkoi tuntumaan enemmän kuin todelta. Kaikesta päänkatkomisesta huolimatta tarina imaisi mukaansa. Kirjan jokainen luku on aina jonkun hahmon näkökulmasta kerrottu. Ja tämä osoittautui hyväksi tavaksi. Kappaleet jäivät toki aina johonkin sellaiseen kohtaan, että aika nopeasti tuli luettua seuraavat kappaleet, että pääsi taas seuraamaan juuri sen suosikin matkaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aloitin kirjan jo kesällä 2010, ja ekojen lukujen jälkeen luin paljon muutakin englanniksi, joten jatko sujui ehkä senkin takia helpommin.

Välillä vilkuilin myös suomennettua versiota, jossa nimet ja paikat olivat suomennettu. Ehkä jotain juttuja olisi saanut paremmin irti, jos olisin tosiaan lukenut suomeksi. Käännökset olivat välillä ihan oivaltavia. En kuitenkaan tuota pitänyt ongelmana, mutta välillä oli todellinen haaste muistaa henkilöt. Kirjasarjan uusimman osan henkilöluettelo on kuulemma 60 sivua pitkä. Henkilöitä ja eri sukuja vilisee pilvin pimein, eikä itselläni ollut ainakaan mitään mahdollisuutta pitää kaikkia muistissa. Jos ei sitten pidä auki samalla sitä henkilöluetteloa.

Kirja on täynnä poliittista juonittelua. Ekassa osassa fantasia oli vielä aika vähäisessä roolissa, odotan jatko-osilta enemmän sen suhteen. Välillä kirjan niljakkeet saivat verenpaineen nousemaan sellaisiin lukemiin, että pieni lenkki lähimetsän pururadalla oli tarpeen, että pystyi taas jatkamaan lukemista. Kirjassa ei kuitenkaan ole mitenkään mustavalkoinen meno. Suurin osa henkilöistä pysyy harmaalla alueella. Sillä hyvikselläkin oli omat luurankonsa kaapissa.

Sain kirjan sopivasti loppuun, ennenkuin HBO alkoi näyttämään kirjasta tehtyä sarjaa. Sarja seuraa hyvin uskollisesti kirjaa, joten mitään uutta se ei tarjonnut. Vuorosanatkin muistin välillä ulkoa. Mutta HBO:n tyyliin uskollisena, hyvin toteutettu sarja.

Kirja: John Marsden, The Tomorrow -series

Australialainen nuortenkirjailija John Marsden on kirjoittanut erittäin suositun (australiassa suosittu) The Tomorrow -sarjan. Innostuin sarjasta, kun sen ensimmäisestä osasta tehty leffa tuli teattereihin. Leffa on edelleen näkemättä, mutta kirjat luin aika nopeassa tahdissa läpi. En arvioinut niitä erikseen vaan kaikki kerralla, koska en enää edes muista, että missä kirjassa tapahtui mitäkin.

Sarjan osat ovat:

1. Tomorrow, When The War Began
2. The Dead of the Night
3. The Third Day, the Frost
4. Darkness Be My Friend
5. Burning for Revenge
6. The Night is for Hunting
7. The Other Side of Dawn

Sarjan perusjuonena on sota. Ryhmä nuoria lähtee viikonlopun viettoon ja sillä aikaa heidän kotikylänsä ja samalla koko Australia vallataan. Missään vaiheessa kirjojen ei aikana ei sanota, että mikä maa hyökkäsi, mutta ei siinä tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen, mihin suuntaan sormi osoittaa. Ja siitähän homma sitten alkaa edetä. Ensimmäisissä osissa nuoret pistävät kapuloita rattaisiin oikein kunnolla. Jos ei anna sellaisten pikkuseikkojen häiritä, kuten se, että nuoret päihittävät kilokaupalla ammattisotilaita lähinnä pikkunäppäryydellään, niin homma on oikein toimivaa.

Ja kuten kuvaan sopii, niin sekaan mahtuu romansseja, teiniangstia (tätä luojan kiitos aika vähän) ja kuolemaa. Paljon kuolemaa. Moni joukosta putoaa matkan varrella pois. Koska luin kirjat tosiaan aika putkeen, niin jossain vaiheessa alkoi puuduttamaan se, että jatkuvasti tehtiin joku killeri-isku vihollisen asuntoihin / autoihin / laivoihin / lentokoneisiin / jne. ja aina vihulaiset tulivat rytinällä päälle ja aina kuitenkin selvittiin nippanappa.

Kirjat ovat kuitenkin aika raadollisesti kirjoittettu, ja voisin kuvitella, että sota tosiaan voisi ollakin tuollaista. Ei mitään mukavaa. Sarjan loppuosissa tehdään myös sissi-iskuja, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin. Suosittelen sarjaa kuitenkin.

Matka: Teneriffa

29.1 - 5.2 Teneriffa, Playa de Las Americas

Cast, P. C: Betrayed

Julkaistu 2007

Toinen osa Yön talo -sarjaa. (House of Night). Koska olin aloittanut tämän englanniksi ja kirja oli saatavilla e-kirjana, niin sillä sitten jatkettiin. Ensimmäisen kirjan jälkeen lukeminen sujui todella sujuvasti. Kieli oli ymmärrettävää ja siksi lukeminen sujui sukkelaan.

Kirjassa on päästy alkukankeudesta ja Zoey Redbirdillä on uusia kavereita ja tottakai uusi komea poikakaveri.

Cast, P. C: Marked

Tämä kirja oli ensimmäisiä, joita hankin iPadin ja Kindlen ohjelman jälkeen. Joten kirja tarttui Amazonin kirjakaupasta helposti käsiin. Suomeksi tätä ei tainnut siinä vaiheessa vielä ollakaan. noh, alkuun englanninkieli oli vähän kankeaa, sanat hukassa jne. Mutta aika nopeasti kieleen tottui.

Kirja on taattua teinihömppää, ja tarinan alussa Zoey Redbird merkitään vampyyriksi. Hän saa leiman otsaansa ja joutuu muuttamaan vampyyrikouluun. Tämä on helpotus, koska Zo ei juurikaan tule kiihkouskovaisen isäpuolensa kanssa toimeen.

Koulussa Zo saa heti ykkövihollisekseen koulun kaunottaren ja pitää silmäpeliä kaunottaren poikakaverin kanssa. Koulun kuumin kolli. Tämä ei lieneekään kenellekään yllätys?

Vampyyriksi tulo ei ole ihan kaikkein helpoin homma ja välillä porukkaa kuolee. Zoey on kuitenkin poikkeus (ei taaskaan varmaan yllätys) ja hän taitaa kaikkien elementtien kutsun, kun normivamppis osaa vain yhden. Tästähän seuraa sitten se, että kirjan lopussa hän kampeaa ilkeän kauneuskuningattaren valtaistuimeltaan ja Eric on sulaa vahaa. Samoin näyttäisi olevan koulun johtajatar, joka neuvoo nuorta suojattiaan. Myös isoäiti vilahtelee kuvioissa, hän taitaa vanhat tarut ja niistä on hyötyä myöhemmin.