Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.
Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...
Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.
*********************************************************************************
Viimeinen, eli kuudes osa vähän erilaista nuorten fantasiasarjaa. Kirjan jokaisessa osassa yksi englantilaisnuori saa käsiinsä talismaanin, jonka avulla he matkaavat nukkuessaan historialliseen maahan, joka muistuttaa Italiaa.
Jokaisella nuorella on oma osansa ylimysten valtataistelussa historiallisissa kaupungeissa. Edellisen osan lukemisesta oli jo aikaa ja tässä osassa kertoja vaihtui tiuhaan tahtiin. Muutamaan otteeseen tarina lipsahti ihan raiteiltaan, kun ei enää muistanut, että kuka nyt oli kenenkin puolella jne. Kertojat vielä vaihtuivat suurinpiirtein kesken kappaleen.
Edelleen häiritsee se sama vanha kaava, joka useassa nuortenromaanissa tuntuu olevan. Vaikka maailma olisi romahtamisen partaalla, ainakin se unimaailma, niin koulu ja opiskelu ensin. Ei sillä niin väliä, vaikka muutama ihminen siinä nyt sattuu kuolemaan, pääasia, että matikan kokeesta tulee hyvä numero. Okei, hieman kärjistettyä, mutta silti. Eikä vanhemmatkaan saa tietenkään tietää mitään, vaikka jälkikasvu nyt sattuu pari historiallista kaupunkia pelastamaan. Toki, hyvä opetus nuorille, mutta näin keski-ikäisen silmiin se nyt vaan on jotenkin pikkuisen naiivia (sanoo hän, jonka yksi lempikirjoista on tarina satavuotiaasta vampyyripojasta, joka rakastuu teinityttöön ;-)).
Tässä kirjassa vietetään häitäkin, vaikka ne tuntuvat jäävän kaiken muun alle. Sarja saa kuitenkin ihan mukavan lopun, ei nyt kuitenkaan lempisarjani, mutta kyllähän tuon kerran lukaisi.