Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisiko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?
Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman henkilöhistoriansa mustimmat salaisuudet.
Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ja haluaa jatkaa siitä, mihin he kaksi jäivät. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tämän loistavan suomalaisen sarjan kolmas osa tuli kirjastosta nopeasti lukuun, joten olihan se sitten pakko lukaista samantien. Kirjan lukemiseen ei kauaa mennyt, pituutta sillä oli piirun verran vajaa 200 sivua, joten se oli yhdellä istumalla kahlattu läpi.
Pidin tästä enemmän kuin toisesta osasta, jossa tapahtumat sijoittuivat Prahaan. Tässä oltiin taas takaisin Tampereella, Lumikilla oli elämä tasaantunut, löytynyt poikaystävä ja rooli koulunäytelmästä. Lumikkina, tottakai.
Joku lähettelee sairaita kirjeitä Lumikille, näiden lähettäjää saikin sitten arvuutella aivan loppumetreille. Varsinkin toisessa osassa pedattiin myös toista salaisuutta, joka selviää tässä osassa. Ja kaiken lisäksi Liekki on palannut takaisin maisemiin. Ok, Liekin ajatusmaailmaa en kyllä ymmärtänyt. Ensin hän on yli vuoden pois, ja sitten kävelee takaisin ja kuvittelee, että homma vaan tuosta jatkuu. Ehkä ihan pikkuisen suuri ego tai jotain...
Sarjan plussaa olivat hieman erilaiset henkilöhahmot, lyhyet kirjat, tarina ei niiden takia rönsyillyt ja hyvä kirjoitustyyli. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille ikään katsomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti