Salama, Annukka: Piraijakuiskaaja

"Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Edellistä osaa jaksoin kehua monin ylistävin sanoin. Eikä tämä kakkososakaan jää toisesksi. Kieli on edelleen nuorekasta, hyvin rikasta ja silti luontevaa. Tarina on jännittävä, ehkä yliampuva, mutta tässä se ei haittaa yhtään.

Se mikä tässä nyt vähän tökki, oli taas tämä peruskuvio: Tyttö on ns. työväenluokkaa ja poika on rikas ja suojeleva. Porukka tosiaan matkustaa Kaliforniaan etsimään tietoa Unnan biologisesta perheestä. Mukaan eksyy sisarukset, jotka ovat sidoksissa mereen ja tarina kertoo myös heistä. Harmittavasti ei edelleenkään oikein kerrota kaikista. Mutta pitäähän jättää seuraaviinkin osiin jotain. En edes tiedä, moniosaiseksi tämä on suunniteltu? Ehkä normitriologia.

Kirjan loppu nyt oli taas sitä luokkaa, että teki mieli ravistella jotakuta. Kirjan hahmoista siis. En sano, ketä, ettei tule spoilattua. Mutta, jatkoa kuumeisesti odottaen...

Sarjassa aiemmin:

Osa 1: Käärmeenlumooja