Stephenie Meyerin piti kirjoittaa Houkutus -sarjan eka osa uudelleen Edwardin näkökulmasta. Hän kuitenkin jätti homman kesken, kun kirjan ensimmäiset luvut vuotivat nettiin. Aikanaan itsekin ne sieltä luin ja odotin kovasti jatkoa. Nyt olen kuitenkin jo skeptinen, että Midnight Sun -nimellä kulkeva teos ikinä näkee päivänvaloa kokonaisuudessaan. Ja tämän Travisin tarinan jälkeen alan olla sitä mieltä, että ehkä hyvä näin.
Walking Disaster siis kertoo Abbyn ja Travisin tulisen rakkaustarinan Travisin kertomana. Travis rakastuu Abbyyn nopeasti, mutta Abby on epävarma, koska Travisilla on aikamoinen maine naisten keskuudessa. Travis on tatuoitu pahapoika, joka harrastaa laittomia kellaritappeluita. Hän on kuitenkin myös älykäs ja perhettään rakastava nuorimies, jolla on vaan sangen räiskyvä luonne.
Travis lyö Abbyn kanssa vetoa, jonka Abby häviää ja muuttaa kuukaudeksi Travisin ja tämän serkun luo. Tottakai he lopulta päätyvät yhteen ja väillä eroavat ja taas palaavat yhteen. Heidän rakkautensa ei ainakaan ole tylsää missään vaiheessa. Abbyllä on salaisuuksia menneisyydestä, jotka palaavat vainoamaan ja aiheuttavat omalta osaltaan ongelmia kyyhkyläisten elämään. Kaikesta kuitenkin selvitään.
Ekassa osassa valittelin väkivallan ihannointia. Tässä ei mitenkään oikein kritisoida sitä, että Travis pätkii turpaan milloin ketäkin. Tässä osassa Travis sentään itse tajuaa ajatella, että ihan kaikkea ei tarvitse ratkaista nyrkeillä. Enempää en tuosta moralisoi, vaikka sisäinen kukkahattuni välillä tärisikin pahasti. Ihmettelin myös alkoholihuuruista menoa, vaikka rehellisesti sanottuna, sitähän se taisi kyllä olla omassa nuoruudessanikin. (Itsehän toki join vain jaffaa, mutta ne kaverit ;-))
Enemmän ehkä nyt häiritsi se, että Travis on ihan kamalan, hirvittävän mustasukkainen ja sitä kautta aivan liian omistushaluinen. Juu, tiedän, tuollaisia ihmisiä on, ja onhan se tavallaan kutkuttavaa, että joku voisi pitää toisesta noin paljon. Mutta, en tiedä, ajatuksena se kyllä olisi sangen pelottavaa ja huolestuttavaa, jos oma mies käyttäytyisi noin. Saattaisin aika pikaisesti hakea kallonkutistajan numeroa.
Alussa annoin ymmärtää, että tämä osa olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Syy ei varsinaisesti ole kirjassa vaan siinä, että tarinassa ei ollut enää mitään jännitettävää, kun tiesi, miten se etenee. Toki, oli virkistävää nähdä asiat toisesta vinkkelistä ja monta asiaa jätettiin kertomatta tai kerrottiin sen sijaan tarinasta toinen pätkä. Kirjan loppua on vaikea kommentoida spoilaamatta mitään, joten jätän sen väliin. Annoin kyllä Goodreadissa 4 tähteä, joten ei tämä nyt huono ollut. Suosittelen kyllä kaikille romantiikan nälkäisille. Ja n. 20 vuotta sitten namä kirjat olisivat varmasti nousseet suosikeiksini alta aikayksikön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti