Niin se vaan tämäkin sarja alkaa lähestyä loppuaan. Nyt mennään jo 12 osassa kuuluisaa, ja hyvin, hyvin pitkää Wheel of Time (=Ajan pyörä) -fantasiasarjaa. Kirjan alkuperäisen kirjoittajan Robert Jordanin kuoleman jälkeen leski valitsi kirjan jatkajaksi Brandon Sandersonin. Itse luin monta osaa ennen tätä suomeksi, joten en kyllä osaa erottaa, että koska kirjoittaja vaihtuu. Sanderson teki kirjan loppuun Jordanin muistiinpanojen pohjalta, joten loppupeleissä ratkaisut ovat kaiketi Robertin käsialaa.
Alunperin sarjan piti olla 12 osainen, mutta tarinaa oli niin paljon, että viimeinen osa jaettiin kolmeen, joista tämä on eka. Alkukirjassa ei oikein tapahdu taas mitään erikoista. Kaikki alkavat suunnata katseitaan ja askeleitaan kohti viimeistä taistelua. Lan kerää omat soturinsa ja myöntää viimein, että hänestä saattaa olla kuninkaaksi. Rand tuntuu sekoavan entistä enemmän, poikarukka ei luota enää kehenkään. Hän yrittää karkoittaa kaikki ympäriltään ja tekee muutamia todella radikaaleja ratkaisuja.
Egwene taistelee tietään kohti Aes Sedain valtaistuinta. Hänen keinonsa ovat paljon maltillisempia kuin Randin, mutta molemmilla on päämäärä. Elaynesta ei tässä kirjassa juurikaan puhuta, Mat ja Perrin esiintyvät kyllä. Mat yrittää selvittää, että onko hänen naimisiinmenonsa viisas veto ollenkaan. Hän myös joutuu mm. keskelle mielipuolten kylää matkallaan Randin luokse. Perrin on paljon rauhallisempi saatuaan takaisin vaimonsa.
Lopussa tapahtuu taas paljon, ja asetelmat ovatkin aika kutkuttavat seuraavan osan alussa. Ja pidän kyllä siitä, että edes osa pahasta saa palkkansa. Siitä yksi kirjan päätarinoista pitää huolen. Ehkä hieman liiankin pahan palkan, mutta kuitenkin. Kirjan loppupuolen pääpaino on siinä, kuka lopulta saa Tar Valonin ja Aes Sedait takaisin ruotuun.
Vielä on kaksi osaa jäljellä, niiden lukemiseen ei toivottavasti mene ihan yhtä kauan kuin tähän. Vaikka kirja ei ollut tylsä, niin kyllähän sitä tuli luettua pitkään ja hartaasti. Välillä se oli kappale kerrallaan etenemistä, kun ei muuten napannut. Harmi, että kirjan suomennos jätettiin kesken. Ei se nyt itseäni haitannut, mutta voin kuvitella, että montaa nuorempaa lukijaa saattaa haitatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti