Mankell, Henning: Riian verikoirat

Etelä-Ruotsin rannikolle ajautuu kumilautta, jolla makaa kaksi kuollutta miestä. Miesten sanotaan olleen venäläissyntyisiä rikollisia Latviasta, ja Kurt Wallander lähtee Riikaan selvittämään tapausta. Vasta perillä Wallanderille paljastuu, että hänen nimensä on murhien takana olevan salaliiton tappolistalla.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Suomalaisia aina syytetään synkkämielisiksi, mutta eipä ruotsalaiset kyllä paljon jälkeen jää. Ainakin, jos uskoo heidän rikoskirjallisuuden luomaa kuvaa. En ole kovin montaa Wallander -leffaa nähnyt, mutta tuntuu, että niissä sataa ihan koko ajan. Ja on synkkää ja pimeää.

Otin joku aika sitten uudelleen lukuun nämä ruotsalaisen rikoskirjallisuuden kuuluisat teokset ja täytyy myöntää, että kyllä Mankell kirjoittaa osaa. Osa kirjoista on ehkä hieman liiankin poliittisia makuuni, mutta juoni on yleensä mukaansa tempaava.

Tässä, Wallander -sarjan toisessa kirjassa Kurt Wallander tutkii rannikolle ajautuneiden ruumiiden arvoitusta. Ruumiit kuuluvat Latvialaisille miehille ja sieltä lähetetään poliisi selvittämään asiaa. Jälkeenpäin Kurt kutsutaan vastavierailulle selvittämään asiaan liittyvää toista rikosta.

Kirja on kirjoitettu 1990 -luvun alussa, jolloin kuohunta Neuvostoliiton ja muiden Baltian maiden välillä on kova. Toki, nykytilanteen valossa jutut kuuulostavat kovasti tutuille. Mankell maalaa kuitenkin Latviasta aika ankean kuvan, ja se varmasti kyllä vastaa todellisuutta. Wallander yritää selvittää murhaa tilanteessa, jossa hän ei voi luottaa oikein kehenkään, ja kaikki salaavat jotain. Sen lisäksi tietenkin kaikkea salakuunnellaan. Wallander palaa Latviaan parikin kertaa ja kirjan loppua kohden jännitys tiivistyy aika reilusti. Kirjan keskivaiheilla oli ehkä vähän turhaa toistoa, vaikka kirja itsessään olikin aika lyhyt. Vajaat 300 sivua.