Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa on vain osittain ihminen. Refaimin täytyy pettää joko isänsä tai rakastettunsa. Mikä on siteistä vahvin - ystävyyden, rakkauden vai veren side? Ja voiko valasta vapautua?
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kaikkien sarjojen pitkittäminen ei haittaa, mutta tässä aletaan nyt mennä jo kyllä siinä rajalla. Neferet palaa juonittelemaan Tulsan kouluun kuin jojo, joka ei suostu lopettamaan pomppimistaan. Hän on siis niin yltiöpäisen läpimätä, mutta eihän sitä nyt sitten huomaa muut, kuin Zoey ja hänen kaverinsa. Edes jumalatar Nyx itse ei tajua tätä, joka nyt haiskahtaa aika läpinäkyvältä...
Stevie Rae on rakastunut lintupoikaan. Korppiko se nyt sitten oli puoliksi? Ja tipu tottakai pitää Steviestä. Kirjassa kuolee aika paljon väkeä tällä kertaa, en tiedä, minkälaista kuolemankoston sarjaa tässä oikein pedataan, mutta ehkä tätä sarjaa kannattaisi pikkuhiljaa alkaa kasaamaan loppua kohden. Alkaa selkeästi olla juoni jo aika kaluttu. Ja veikkaan, että seuraavassa osassa Zoyellä on taas yksi uusi (=vanha) mies kierroksessa, vaikka tässä osassa hän poikkeuksellisesti pysyi yhdessä komistuksessa kerrallaan.
Olen lukenut näitä kirjoja välillä suomeksi ja välillä englanniksi, tämä oli suomeksi. Koko ajan tökki joku, ja jälkeenpäin selvisi, että tässä oli suomentaja vaihtunut. Ei ollut mielestäni ehkä niin hyvä, kuin aiemmin. Joku siinä ei vaan oikein toiminut. Olisi ehkä pitänyt lukea alkuperäinen, varsinkin kun se olisi löytynyt e-kirjana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti