Rakastettu karkkikauppias Mo on jättänyt liikennesakkonsa maksamatta ja häipynyt. Miksi ihmeessä, kysehän on vain sakoista? Jäljittäessään Mota Stephanie saa sapiskaa kaupunkilaisilta. Mon kaltainen ihana ihminen ei ole voinut tehdä mitään väärää, kaikkihan hänet tuntevat. Vai tunteeko kukaan? Hämärähommia alkaa paljastua. Mon kellarissa olevissa säkeissä ei olekaan pelkkiä makeisia, ja Stephanie törmää ruumiiseen. Avukseen hän saa entisen ilotytön Lulan, joka on iso ja vahva kuin sumopainija, sekä Joe Morellin. Surman selvittäminen olisi lasten leikkiä, ellei mummikin änkeäisi mukaan ja kampaajareissu päättyisi katastrofiin. Mutta Stephanie ei luovuta: pää punaisena konnajahtiin!
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Ylläoleva teksti on suomenkielisen kirjan takakansi, mutta luin tämän englanniksi. Kieli on helppoa ja sujuvaa ja jopa ymmärrän vitsitkin, joten helppo valinta.
Stephaniella on sekopää perhe, tai no, isä taitaa olla suht normaali, mutta isoäiti on aivan huippu. Kirjan parasta antia onkin päivällispöytä -keskustelut, joita käydään verrattain tiheään.
Stephanie siis alkaa selvittämään paikallisen jäätelökauppiaan mystistä katoamista. Hän ei kuitenkaan ole ainut, joka on herrasta kiinnostunut. Apuna häärii entinen rakkauden ammattilainen Lola ja toki myös Morelli ja Ranger. Toinen poliisi, ja toinen kovanaama palkkionmetsästäjä. Morellin kanssa Stephaniella on romanssinsa, Rangerin kanssa ei ainakaan vielä. Hahmot ovat ehkä kärjistettyjä, mutta pidän hirmuisesti tällaisistä perusdekkareista, joissa on rikos tai pari, niitä selvitellään ja konnat laitetaan pakettiin.
Kirjoissa ei ole mitään yliluonnollista, ja siksi ne ovat lukuvalikoimaani poikkeus. Oikein virkistävä sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti