Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 41–56.
Rand al´Thor, uudestisyntynyt Lohikäärme, yrittää kaikin keinoin pelastaa aielheimon piirittämää Cairhienin kaupunkia. Taistelua ei voi enää välttää, ja hermot alkavat kiristyä. Randin kumppaneista varsinkin Matrim Cauthon toivoisi olevansa jossakin aivan muualla. Niin ei kuitenkaan voi olla, sillä Matrim on sotaherra, ja siten kohtalokkaiden tapahtumien ytimessä.
Samaan aikaan Nynaeve ja Elayne etsivät jokialusta jatkaakseen matkaa Aes Sedaitten kokoontumispaikalle Salidariin. Ehtivätkö he sinne kun yksi hyljätyistä on päässyt heidän kintereilleen?
Koska tämä oli taas viimeinen osa alkuperäisestä teoksesta, niin tässä kirjassa tapahtui paljon enemmän kuin kahdessa edellisessä. Rand on edelleen loukussa kolmen eri tyttösen kanssa, ainakin ajatusten tasolla. Min ei tosin ole mailla eikä halmeilla ja Elaynekin matkustaa kiertävän eläintarhan kanssa. Joten käden ulottuvilla ei oikeastaan olekaan kuin Aviendha, Aiel-neitonen, jonka tarkoitus oli alunperin vartioida Randia Elaynea varten. Noh, lopputuloksen voi jokainen arvata.
Edelleen, mielestäni varsinkin naishahmot käyttäytyvät jokseenkin järjettömästi, mutta jos ei kiinnitetä siihen huomiota, niin tarina oli aika jännittävä. Kirjan nimen mukaisesti Mat nousee johtamaan armeijaa, tosin hyvin vastentahtoisesti. Mutta voitto tulee sen ansioista, eikä Mat pääse vieläkään eroon Randista. Perriniä ei koko kirjassa käsitellä ollenkaan, eikä Kasvirtain asioita. Hauskinta oli kuitenkin seurata Nyavea ja Elaynea kiertävän eläintarhan mukana. Sielläkään vaan ei kaikki ollut sitä, miltä näyttää.
Luulen kuitenkin, että lukulistani on sen verran pitkä, että menee hetki, ennenkuin palaan sarjan pariin. Ja kuten jo edellisessä osassa totesin, niin taidan jatkaa englannikielistä versiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti