Jordan, Robert: Unten veitsi & Käsipuoli

Mat kumppaneineen on kätkeytynyt seanchaneilta Val Lucan näytöskiertueen monenkirjavan väen joukkoon. Mukana on myös Tuon, Yhdeksän kuun tytär, josta ennustuksen mukaan on tuleva Matin puoliso. Nainen on tietämättään yhä tärkeämpi osa seanchanien valtapeliä, ja Mat oivaltaa olevansa vastuussa hänen turvallisuudestaan.

Samaan aikaan Elayne seuraa Caemlynin muurien ympärillä käytävää taistelua ja tekee parhaansa pitääkseen merikansan Tuulentuntijat järjestyksessä. Hän alkaa myös tutkia henkivartiostonsa komentajan kapteeni Mellarin toimia. Voiko olla totta, että joku tappaa hiljalleen Suvun naisia?

Tuulet ovat nousseet tuhoisaksi myrskyksi, ja se on muuttanut kaiken. Perrin, Mat, Egwene ja Elayne jatkavat kyllä kamppailuaan, mutta jaksavatko he itsekään enää uskoa voittoon? Trollokkien ja myrddraalien laumat lähestyvät päivä päivältä linnoitusta, jonne Rand al´Thor, Uudestisyntynyt lohikäärme, on vetäytynyt lähimpineen. Yllättäen Rand al´Thor joutuu niin rajuun kamppailuun, ettei unohda sitä ikinä... Ilmasta voi aistia, ettei Tarmon Gai'don, Lopullinen taistelu, ole enää kaukana.

No niin, nyt alkoi tapahtua ja moni tarina saa päätöspisteen tässä osassa. Jotenkin tästä tuli sellainen tunne, ettö Jordan on todella ajatellut tarinan loppuvan kohta. Todellisuudessahan viimeinen osa jouduttiin pituuden takia jakamaan kolmeen osaan, joten seuraava kirja ei kuitenkaan ole se viimeinen, niinkuin tästä olisi voinut päätellä. Jordanhan ei itse sitä enää valitettavasti kirjoittanut, mutta hänen muistiinpanojensa pohjalta se tehtiin. 

Tässä on siis kyseessä myös yksi alkukielinen teos: Knife of Dreams. Joka on englanninkielisistä teoksista nro 11. 

Mat siis jatkaa pakoaan sydämensä valitun Tuonin kanssa ja tätä tarinaa oli kiva lukea. Perryn pelastusyritykset Failen suhteen olivat myös aika vauhdikkaita. Olin koko viikon sairaslomalla flunssan takia, joten kahlasin nämä neljä viimeistä suomennosta yhtä soittoa. Ja nämä kaksi olivat paikoin todella mukaansatempaavia, kun kaksi edellisestä oli vähän tyhjäkäyntiä. Randille myös taas sattui ja tapahtui ja samaan aikaan Elayne tappeli kirjaimellisesti verissäpäin kruunusta.

Kirjan lopussa siis moni tarina saa päätöspisteen, niistä enempää spoilaamatta. Mutta nyt seuraa pientä nillitystä. Näissä kirjoissa on sama ongelma, kuin monessa harlekiinissa. Eli, kaikki osapuolet ovat oikein kyvykkäitä lukemaan toisten mielialoja ja tunteita yhdestä silmänliikkeestä. Miten ihmeessä ihmisen elekieli ja varsinkin katseet voivat sisältää tuhat eri ilmettä ja tarkoitusta? Itse en ikinä erota kuin silmien värin suurinpiirtein. Toki, tämä on tehokeino, mutta näissä kirjossa sitä viljellään ihan koko ajan, ja se alkaa nyppimään, kun kirjoista olisi saanut puolet lyhyempiä, jos kaikki pikku nyanssit olisi jätetty vähän vähemmälle. 

Samoin tympii se jyrkkä jako naisten ja miesten välillä. Molemmat ovat oman sukupuolensa stereotyyppejä, eikä monestakaan hahmosta saa revittyä enempää. Noh, tämä on fantasiaa, ja Jordan on varmasti oman aikansa kasvatti, joten ehkä se selittyy sillä.

Tämän jälkeen on pakko siirtyä lopulta takaisin englanninkielisiin versiohin, koska nerokkaasti sarjan suomentaminen lopetettiin tähän. Netistä onneksi löytyy hyviä tiivistelmiä, joten taidan lukaista ne ensin, kun muuten nuo nimet menevät lopullisesti sekaisin. En enää muutenkaan aikoihin ole muistanut puolistakaan, että kuka teki ja mitä. Pieni kertaus on siis paikallaan, mutta menee varmasti vuosi, ennenkuin tämä tarina saa päätöksensä. Onneksi olen kuitenkihn täysin tietämätön loppuratkaisusta.