Clare, Cassandra: City of Heavenly Fire

Varjojen kaupungit, nyt se viimeinen osa. Alunperin sarjan kai piti olla kolmiosainen, mutta siihen tuli jatkoa kolmen osan verran. Olihan tässä nyt ehkä vähän pitkittämisen makua, mutta toisaalta, hyvä sarja, joten miksipä ei.

Tässä kirjassa ei enää vatvota kolmiodraamoja sen kummemmin. Clary ja Jace ovat tiukasti yhdessä, vaikka kirjan alussa he eivät oikein voi koskettaa toisiaan. Isabel ja Simon vähän jahkaavat ja Alex riutuu rakkauden tuskassaan. Edellisen osan lopussa Jacesta tuli tuhoase taivaallisen tulen ansiosta, ja hän on ainut, joka pystyy tappamaan Sebastianin. Tuli virtaa Jacen suonissa, eikä kukaan keksi keinoa, jolla se sieltä pystytään erottamaan.

Sebastian käännyttää varjonmetsästäjiä puolelleen pikarin avulla. Heistä tulee tahdottomia nukkeja, joissa ei ole enää mitään inhimillistä jäljellä. Kirjan alussa Sebastian kiristää Klaavia luovuttamaan Jace ja Clary hänelle. Nuoret päättävät kuitenkin lähteä omin nokkineen pelastamaan tilannetta paikasta, joka taitaa vastata manalaa. Sebastian on kaapannut mm. Claryn äidin ja isäpuolen.

Sebastian haluaa hallita tuhottua maata Clary rinnallaan. Hänellä on suoraan sanottuna hyvin kieroutunut suhtautuminen siskoonsa. Kirja etenee vauhdikkaasti, eikä oikeastaan missään vaiheessa tullut pitkästymisen tunnetta. Homma saatiin ihan nyvin pakettiin, vaikka jatkon mahdollisuus tähänkin vielä jätettiin. Toivon kuitenkin, ettei jatkoa enää tule. Lopussa oli vähän haikean surullinen fiilis. Pidin sarjasta kokonaisuutena ja hahmoihin ehti jo vähän kiintyä.

Ensimmäinen leffa oli ihan ok. Ehkäpä niitä tulee lisää, jotta pääsee vielä kerran mukaan sarjan tapahtumiin.

Daugherty C.J: Resistance

Tämä oli jo neljäs osa Yökoulu -sarjaa, johon ihastuin kovin ekan osan perusteella. En millään malttanut odottaa suomennosta, kun huomasin seuraavan osan ilmestyvän Amazonille melkein heti, kun olin saanut 3. osan luettua. Ja kovin on kieli sujuvaa näissä kirjoissa, ihan sama lukeeko englanniksi vai suomeksi.

Tämän kirjan alussa Allie on pakomatkalla, koska Nathaniel haluaa hänet. Nathaniel on jo onnistunut saamaan puolelleen Allien veljen, mutta hän haluaa myös Allien. Oikeasti Nathaniel haluaa kammeta vallasta sisarusten isoäidin ja täten saada hänen valtansa itselleen. Eikä kyse ole ihan mistään pikku nappikaupasta.

Allie palaa kuitenkin Cimmeria Akatemiaan takaisin, koska siellä on kaikkein turvallisinta. Tai niinhän sitä kuvittelisi. Kirjassa kuitenkin koko ajan sattuu ja tapahtuu. En ihan ymmärrä koulun hinkua laittaa partioimaan oppilaita, joita kuitenkin joku koko ajan yrittää tappaa tai vahingoittaa? Eikä mene jakeluun sekään, että omien huoneiden ovissa ei ole lukkoja... Hei haloo, saa sitä jännitystä vähän vähemmälläkin.

Noh, näistä pikkujutuista huolimatta kirja oli oikein viihdyttävä edellisten tapaan. Carter ja Sylvain ovat vahvasti kuviossa, eikä Allie tiedä, kenelle hänen sydämensä kuuluu. Minä tiedän. Carter on se oikea. Nyt kun Alliekin vielä tajuaisi sen.

Kirjassa Allie ja kumppanit matkustavat Lontooseen hieroakseen sopimusta Nathanielin kanssa. Mutta, onnistuuko se? Nathaniel kun ei ole sieltä luotettavimmasta päästä ollenkaan.

En spoilaa enempää kirjaa, mutta loppu jää kyllä taas niiiin kesken, että en tiedä, miten maltan odottaa seuraavaa osaa.

Cast, P.c ja Kristin: Määrätty - Yön talo, osa 9

Yön talon valtaavat uudet, uhkaavat voimat.

Zoey on vihdoin kotona, minne hän kuuluukin, ja Stark on hänen rinnallaan. Hänen täytyy kuitenkin valmistautua kohtaamaan Neferet - kunhan Neuvosto vain tunnustaisi hänen asemansa ylipapittarena.

Salaperäinen Aurox, syntisen hyvännäköinen teinipoika, on todellisuudessa luotu salaiseksi aseeksi, mutta siitä tietää vain Neferet. Zoey aistiikin pojassa jotain tuttua...

Paljastuuko Neferetin todellinen luonne ennen kuin hän onnistuu hiljentämään vihollisensa? Pystyykö Zoey herättämään Auroxissa uinuvan ihmisen ja pelastamaan hänet?

*****************************************************************************

Tämä oli ensimmäisiä sarjoja, joita luin aikanaan englanniksi. Nyt olen lukenut näitä satunnaisesti eri kielillä, miten on tullut ekana vastaan. Tämän nappasin kirjastosta. On sarjoja, joita lukee mielellään sen 10 osaa. Ja sitten on näitä sarjoja. Jotka olisi voinut lopettaa jo pari osaa sitten. Eivät huonoja, mutta juonen pää katoaa ja tarina muuttuu itseään hyvin toistavaksi.

Tässä osassa on palattu takaisin Tulsaan, Yön kouluun. Neferet, se pahis siis, häärii siellä edelleen pääpiruna. Tottakai hän on onnistunut hämäämään kaikki muut, mutta Zoey ja kumppanit tietävät hänen oikeat karvansa. Ja on vain ajan kysymys, koska ne paljastuvat muille.

Neferetin mukana on uusi, komea poika, Aurox. Hän muuttuu tarvittaessa sonniksi, joka tappaa kaiken tieltään. Aurox ei kuitenkaan ole ihan sinut itsensä kanssa. Hän tuntee outoa yhteenkuuluvuutta Zoeyn kanssa.

Samaan aikaa Steve Rayn poikaystävä muuttuu öisin linnuksi. Hän on miespuolisen pääpahiksen, Kalonan poika. Tosin, edellisessä osassa hän kääntyi hyvien puolelle, mutta rangaistukseksi hän saa pitää uuden ihmismuotonsa vain öisin. 

Kirjan juoni onneksi soljuu mukavasti, ja tällä kertaa kieli on hyvin suomennettu. Viimeksi joku tökki, en huomannut tarkistaa, oliko tämä nyt eri. Tämän suomentaja on Inka Parpola. Kirja sopii kesälomaan, lukaisin kirjan yhden illan jalkapallopelien lomassa, eli kovin montaa tuntia ei mennyt. Toivottavasti tätä nyt ei kuitenkaan enää montaa osaa pitkitetä.

Ja vielä yksi nurinan aihe, enempää spoilaamatta: Pitäkää nyt ne kuolleet haudassaan tai mihin ikinä päätyvätkään! Ei enää yhtään kuolleista nousemista, kiitos. Jos nyt johonkin pitää luottaa, niin siihen, että kuollut pysyy kuolleena.

de la Motte, Anders: Peli

“Haluatko pelata peliä?” Bussista löytyvä kännykkä kutsuu Henrikin salaiseen reality-peliin. Hän saa Pelinjohtajalta tehtäviä, joiden suorittamisesta hänen täytyy kuvata videoita nettiin. Netissä myös seurataan pelin etenemistä ranking-listoilla. Kun harmittomat tehtävät alkavat muuttua yhä vaarallisemmiksi, Henrik huomaa sotkeutuneensa salaliittojen verkkoon. Hän on piinallisen päätöksen edessä: jatkaako peliä, vai kääntyäkö Pelinjohtajaa vastaan?

****************************************************

Luulin tätä ensin hieman toisenlaiseksi kirjaksi. Mutta pohjimmiltaan tämä oli dekkari. Toiminnallinen dekkari taisi olla määritelmä jossain kuvauksessa. Ja toimintaa kyllä riitti. Kirjassa pyöritään Tukholman alueella. Ruotsalaiset osaavat kyllä kirjoittaa dekkareita, vaikka tässäkin on hieman masentava pohjavire. Vettä ei sentään sada koko aikaa.

Kirjassa on kaksi kertojaa, joista Henrik on toinen. Hän löytää sattumalta kännykän, johon tulevat viestit houkuttelevat häntä yhä erikoisempiin tehtäviin. Kaikkia tehtäviä yhdistää se, että ne eivät kulje lain oikeaa puolta. Henrik on kuitenkin huomiota hakeva, hieman elämästä syrjäytynyt nuorimies, jota tämä vaara ja kunnia vetävät puoleensa.

Kirjaa kerrotaan myös erään naispoliisin näkökannalta ja hänen ja Henrikin tiet yhtyvät monta kertaa. Henrik tajuaa jossain vaiheessa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja hän ajatuuu yhä syvemmälle pelin syövereihin. Lopulta hän on todellisessa hengenvaarassa.

Henrik alkaa selvittää, mitä Pelin takana oikein on. Apuna hänellä on vanha koulutoverinsa, ja muutama muu hyvin erikoinen heppu. Kirja jää toki niin kutkuttavasti kesken, että jossain vaiheessa on pakko jatkaa lukemista. Nyt en kuitenkaan malta, kun on niin monta muuta kirjaa kesken. Kirja ei kuitenkaan ollut ihan niin loistava, että se veisi yöunet, jos juoni ei selviä.

Rossi, Veronica: Yhä sininen taivas. (Paljaan taivaan alla, osa 3)

Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

**************************************************

Tätä päätösosaa odotin paljon. Latasin tämän jo Kindlelle heti ilmestyessä, mutta huomasin, että suomennos tulee hyvinkin nopeasti, joten maltoin odottaa sen. En halunnut missata tavuakaan tunnelmasta ja englanniksi ei ehkä kuitenkaan kaikki tunteet välity niin hyvin.

Enkä pettynyt. Koko sarja on ollut mielestäni loistava. Pidän kirjailijan tyylistä. Hän ei rakenna turhia, viime aikoina niin muodissa olleita, kolmiodraamoja, eikä tee henkilöistä liian yksiulotteisia. Kirjan alussa Arian vanhat asuinkumppanit ovat joutuneet luopumaan turvallisesta asuinkapselistaan. Heidän päällikkönsä Hess ja ulkomaailman pahis, Sable ovat liittoutuneet. Heillä on yksi päämäärä: Yhä sininen taivas. Kukaan ei tiedä varmasti, onko kyseessä pelkkä legenda, mutta on silminnäkijöitä, joiden mukaan eetteriseinämän takana näkyy kirkas taivas ja meri.

Tähän havaintoon luottaen Hess ja Sable kaappaavat Cinderin, pikkupojan, jolla on kyky hallita kuolettavaa eetteriä. Cinderin hallinnoimiseen he tarvitsevat kuitenkin Perryä. Perryllä on muitakin ongelmia. Roar, hänen paras ystävänsä on surun murtama menettyään elämänsä rakkauden. Hän purkaa kiukkunsa ja surunsa Perryyn ja aiheuttaa kostonhimollaan muutaman ikävän ja hengenvaarallisen tilanteen. 

Hessin poika Soren auttaa kapinallisia ja Aria saa myös apua eräältä, jonka olemassaolosta hän ei ollut aikaisemmin edes tiennyt. Kuten kirjan takakansi kuvaa, kyseessä on kilpajuoksu, nyt tosin aikaa vasten. Vanha maailma muuttuu asuinkelvottomaksi, ja sinne jäävät kuolevat varmasti. 

Spoilaamatta kirjan loppua, totean vain, että Rossi saa hyvin avoimet langanpäät solmittua. Lukija ei tunne itseään huijatuksi, vaan itse laskin kirjan hyvillä mielin käsistäni. Totean vain, että tällaista lisää.

Evanovich, Janet: Ten Big Ones (Stephanie Plum, osa 10)

Stephanie Plum -sarja on hyvänmielen dekkarisarja. Sarja ei nojaa mihinkään yliluonnolliseen vaan sen hilpeys perustuu nimihenkilön jokseenkin tapahtumarikkaaseen persoonaan ja lähipiiriin.

Stephanie on serkkunsa firmassa toimiva palkkionmetsästäjä. Hän ajautui hommiin vähän vahingossa, eikä ole mikään loistava työssään. Tosin, hän on sitkeä ja haluaa aina antaa viimeisen sanan, joten siinä tulee ajauduttua mitä hankalimpiin tilanteisiin.

Tässä osassa Stephanie joutuu puolivahingossa todistajaksi ryöstölle. Vika on Lulan, joka haluaa esitellä ampumataitojaan. Stephaniesta tulee kuitenkin ainoa, joka on nähnyt Kylää piinaneen ryöstäjän kasvot. Tämän lisäksi hän onnistuu ajelulla ajautumaan hieman huonommalle alueelle ja saa sitä kautta peräänsä myös ammattitappajan ja vaarallisen jengin vihat niskaansa. Luulisi siinä olevan jo yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Tämän lisäksi hän on pikaa pikaa asunnoton. Hänen asunnossaan majaileva sisko, Valerie järkkää häitään, naiseksi pukeutuvan Sallyn avustuksella ja kaksi eri miestä aiheuttaa väristyksiä.

Eli ihan tavallinen viikko Stephanie Plumin elämässä. Tässä kirjassa vähän alkoi jo tökkiä se, että neito on ihan oikeasti pulassa. Mutta ei. Avun pyytäminen ei nyt vaan tulee kuuloonkaan, hänen on käytävä töissä (miksi kysyy epätietoinen, jos kerran henkikulta on vaarassa), eikä järjen käyttö taida olla aina ihan sallittua. En yhtään ihmettele, että Morelli repii välillä pelihousunsa.

Kaikesta pienestä epäloogisuudesta huolimatta kirja oli taas viihdyttävä. Nopeasti etenevä juoni, kirja kirjalta poukkoileva kolmidraama Morellin, Stephanien ja Rangerin välillä. Rangeristakin paljastettiin taas hieman lisää.

Mead, Richelle: Frostbite - Vampire Academy, 2.osa

Siitä on jo hetki aikaa, kun luin ekan osan. Noin vuosi. Mutta äkkiä sitä taas hyppäsi Vampyyriakatemian kyytiin. Miinuspuolena se, että luin taas tapani mukaan useampaa kirjaa samaan aikaan, ja vertasin tätä toiseen nuorisotrilleriin, Night School:n. Ja siitä pidin paljon, joten tämä väistämättä haalistui siinä rinnalla.

Vampyyriakatemiassa opiskelee kahdenlaisia opiskelijoita. Toiset ovat Moroi -rotuun kuuluvia vampyyrejä, jotka tarvitsevat verta, eivätkä he siedä auringonvaloa. Jokainen myös oppii jossain vaiheessa jonkun magian osa-alueen. He ovat harvinaisia, ja rotu vähenee koko ajan.
Toiset ovat Damphir -rotuun kuuluvia suojelijoita, joiden tarkoitus on suojella Moroi:ta. Damphirit ovat jotain ihmisen ja Moroin väliltä. Ja heidät koulutetaan taistelijoiksi.

Moroin joukossa on myös ns. kuninkaallisia, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin muut. Kirjan kertojan Rosen paras ystävä on Lissa, joka on oman sukunsa viimeinen. Rosesta on tarkoitus koulun loppumisen jälkeen tulla hänen suojelijansa.

Kirjan alussa joku aloittaa joukkoteurastuksen, tarkoituksenaan tappaa kuninkaallisia. Tämän seurauksena koko koulun oppilaat pakataan lentokoneeseen ja kiidätetään joululomalle syrjäiseen hotelliin.

Rose tuskailee ihastustaan Dimitriin, mutta Dimitri näyttää ihastuneen toiseen naiseen. Rosella on itselläänkin parikin eri liehittelijää. Toinen on hänen opiskelijatoverinsa Mason ja toinen paheellinen vampyyri. Rosen äiti myös ilmestyy kuvioihin, eikä äitimuorin ja Rosen välit ole mitenkään lämpimät.

Kirjassa pahikset ovat Strigoi -rotuun kuuluvia. Strigoi voi olla ennestään mitä tahansa, ja usea heistä on entisiä Moroi -rotuun kuuluvia. Porukkaa yritetään herätellä, että myös Moroit voisivat taistella Damphirien rinnalla, heillä on kuitenkin magia käytössään. Tämä ei kaikkia miellytä ja asiasta syntyy kinaa. Osa nuorista päättää lähteä omalle ristiretkelleen, joka ei mene suunnitelmien mukaan.

Tämä kirja oli mielestäni parempi kuin ykkösosa. Ei niin paljon teinidraamaa, vaikka nelikymppisiä pidettiin aivan ikäloppuina. Mutta, ehkä se tosiaan oli niin, että seitsemäntoistavuotiaana tuplasti vanhemmat ihmiset oli jotain haudan partaalle keikkuvia raasuja.

Katsotaan, lukaisenko seuraavankin osan vai jatkanko jotain muuta väliin. Nyt olisi monta sarjaa kesken, ei tiedä, mistä jatkaisi. Ongelmahan se tämäkin (positiivinen sellainen).