Revis, Beth: Miljoona aurinkoa

Valheilla lastattu Varjelus-alus on luisumassa kaaokseen - riittävätkö Seuraajan johtajantaidot?

Kun totuus avaruusaluksesta ja sen taittamasta matkasta paljastuu ja uusi planeetta tuntuu liukuvan valovuosien päähän, elämä Varjeluksella on luisumassa yhä syvemmälle kaaokseen.

Tällä välin Seuraaja on ottanut langat käsiinsä ja yrittää olla sellainen johtaja kuin on aina halunnut olla. Hämmentynyt Amy taas on oppinut kätkemään todellisen luontonsa ja elämä Maassa tuntuu yhä enemmän kaukaiselta unelta. Vain yksi totuus on muuttumaton: Amyn ja Seuraajan on paettava yhdessä.

Tässä osassa touhu menee vielä jännittävämmäksi. Pystyykö alus todella saavuttamaan päämääränsä ja mitä muuta aluksen uumeniin kätkeytyy. Seuraaja ja Amy seuraavat johtolankoja, jotka avaavat aivan uudet ulottuvuudet.

Kirja taas todella imaisi mukaansa, enkä todellakaan malta odottaa kolmannen ja viimeisen osan suomennosta, joten hankin sen englanniksi. 

Sarjan muut osat:
Osa 1: Matka alkaa
Osa 3: Shades of Earth

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Kustantaja: Otava
Kirjoittaja: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Painettu: 2013
Sivumäärä: 382

Revis, Beth: Matka alkaa

Amy on jättänyt rakastamansa elämän tulevaisuuden tähden, ja edessä on hyinen matka kohti tuntematonta. 

Avaruusalus Godspeed lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti tuntematonta. Tarkoituksena on asuttaa uusi planeetta kaukana galaksin toisella laidalla. Mukana ovat myös 350 vuodeksi syväjäädytetyt 17-vuotias Amy ja hänen vanhempansa.

16-vuotias Elder-poika on asunut aluksella koko ikänsä eikä tunne ulkopuolista maailmaa lainkaan. Kun Elder sattumalta löytää alukseen kätketyt ihmiset, hän ihastuu Amyyn ja alkaa kuvitella, millaista olisi puhua Amyn kanssa ja tuntea hänet.

Amy herätetään vahingossa 50 vuotta liian aikaisin ja tyttö joutuu murhayrityksen kohteeksi. Myös muiden syväjäädytettyjen henki on vaarassa. Kuka on vastuussa näistä kuolemista?

Amy ei ole koskaan tuntenut olevansa näin yksin, eikä hän voi piiloutua minnekään.

Otin tämän kirjastosta vähän hetken mielijohteesta, kun näin toisen osan mainoksen. Ja täytyy sanoa, että en katunut. Näitä maailmanlopun tarinoita on tullut luettua nyt useita, mutta tämä oli taas hieman erilainen. Kirjassa oli todella nopeasti etenevä juoni, eikä kaikkia käänteitä pystynyt ennustamaan mitenkään. 

Kirjassa hyvin kuvataan mielestäni se, että mitä voisikaan tapahtua, kun ihmiset suljetaan samaan tilaan koko elämäkseen. Enkä puhu nyt mistään Big Brother -tyylisestä touhusta. Haalin samantien kakkososankin kätösiini.

Sarjan muut osat:
Osa 2: Miljoona aurinkoa
Osa 3: Shades of Earth

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kustantaja: Otava
Kirjoittaja: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Painettu: 2012
Sivumäärä: 399

King, Stephen: 22.11.63

Englanninopettaja Jake Epping saa sattumalta tietää, että läheisestä purilaispaikasta pääsee siirtymään vuoteen 1958. Hänellä olisi tilaisuus estää Kennedyn murha ja muuttaa historian kulkua, eikä hän voi kieltäytyä tehtävästä. Jaken ei auta muu kuin raottaa kylmiön ovea ja aloittaa matka, joka on vievä hänet täysin toisenlaiseen maailmaan - ja elämänsä rakkauteen. Mutta viiden vuoden päässä odottaa Lee Harvey Oswald, eikä ajassa matkustaminen ole vaaratonta.Millaiseksi muodostuu maailma, kun 22.11.63 merkitään muistiin päivänä, jolloin John F. Kennedyn murhayritys epäonnistui? Kauhun kuningas tarjoilee vaihteeksi nostalgiaa, rakkautta, salaliittoteorioita ja jännitystä!

Stephen Kingiin itselläni on aina ollut ristiriitainen suhtautuminen. Olen lukenut varmaan kaikki hänen suomennetut kirjansa, muutamaa novellikokoelmaa lukuunottamatta. Luin osan aika nuorena, ja muutamaa pidin silloin jo aika ahdistavana. Mutta silti ehdottoman hyvinä, jopa niin hyvinä, että yöunten kustannuksella niitä luettiin.

Tässä kirjassa kiehtoi ajatus historiaan palaamisesta. Koko kuvio tuntui aika villiltä ajatusleikiltä. Ja sellainenhan siitä lopulta tuli. Maailma on täynnä jossittelua. Mutta, ei sen pahan vaihtoehdon välttäminen aina ole tie onneen. Joskus koko kuvio voi kääntyä aivan nurinniskoin. 

Kirjassa on hyvin vähän Kingin kirjoissa yleensä olevaa raadollista väkivaltaa, joten pisteet siitä. Jotain toki, mutta pystyin lukemaan ilman ongelmia, vaikka ehkä koko ajan odotin jotain mörköä nurkan takaa. 

Kirjassa oli liki 900 sivua, mutta ei tähänkään taas montaa iltaa mennyt, kun se oli luettu. Oli vaan pakko taas saada homma pakettiin, ja sehän on tunnetusti hyvän kirjan merkki!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kustantaja: Tammi

Kirjailija: Stephen King
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2013
Sivumäärä: 869

Vuoden viimeinen päivä. Ja mitä jäikään vuodesta mieleen lukurintamalla?

Jäin hieman tavoitteesta, vaikkei se mikään kiveen hakattu tavoite ollutkaan. Tarkoitus oli saada 100 luettua kirjaa täyteen, mutta goodreadsin laskuri näyttää 92 kpl. Tosin, tuohon lukuun ei ole laskettu niitä hömppäharlekiineja, joita luen usein lomareissuilla. Mutta niistä en muutenkaan pidä kirjaa, joten kyllä se vaan myönnettävä, että tuo 92 kpl on se viimeinen lukema. Tänään en ehdi enää mitään lukea.

Ensi vuoden saldo jää pienemmäksi, kevääksi on uusia haasteita sen verran paljon, että tuskin ennätän montaakaan kirjaa lukea. 

Seuraan useita kirjablogeja, ja huomaan, että monet kirjaavat tekstinsä myös luettujen sivujen mukaan, mutta itse en ole tuohon vielä lähtenyt, koska en tiedä mistä versiosta sivumäärä pitäisi ottaa? Pokkarista? Alkuperäisestä. Entäpä jos kirjan lukee englanniksi, silloin se on aina hieman lyhyempi. Liikaa liikkuvia osia, joten en ole vielä siihen lähtenyt. Vaikka se olisikin ihan mielenkiintoista. Luettujen sanojen määrää taas ei taida saada mistään tietoonsa :-)

Lukulistaa

Minulla on ongelma, mutta en tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Haalin lukemista, ihan koko ajan. Äskettäin laskin kaikki ne ns. oikeat kirjat, jotka lukemattomina odottavat joko sähköisessä muodossa tai kirjahyllyssä. Luvussa ei ole mukana niitä kirjoja, jotka haluaisin lukea, mutta en ole vielä hankkinut. Eikä myöskään niitä kirjoja, joita en myöskään tilastoi, eli esim. lomamatkoille hankittuja Harlekiini -kirjoja. Noita en lue muuten, mutta hotellin terassilla drinkkilasi kädessä, ne sopivat tunnelmaan.

Kirjoja on yli 100. Eli jos lukisin kirjan viikossa, jo noista tulee parin vuoden urakka. Okei, en ajattele sitä urakkana negatiivisessa mielessä, koska nautin lukemisesta niin paljon. Mutta järjellä ajatellen, ei kannattaisi hankkia uusia kirjoja hetkeen. Mutta esim. tällä viikolla olen tilannut Amazonilta kaksikin eri kirjaa. Pariin sarjaan tuli lisäosia, ja olihan ne toki heti pakko saada.

Tein kuitenkin itselleni Goodreads:n lukulistan. Ja olen vakaasti päättänyt noudattaa sitä. Ainakin siihen asti, kun luen taas seuraavan arvostelun kirjasta, joka on ihan-pakko-lukea-just-nyt.

Crichton, Michael: Mikro

Herkkua Jurassic Park -faneille! Päihittääkö tieteellinen keksintö luonnonvoimat?
Seitsemän Cambridgen jatko-opiskelijaa kutsutaan Havaijille Nanigenin tutkimuskeskukseen tutustumaan uuteen mullistavaan teknologiaan. Laitos kehittää uusia lääkeaineita hyönteisiä tutkimalla.

Johtajalla ei ole puhtaat jauhot pussissaan, ja hän huijaa opiskelijat kutistushuoneeseen. He päätyvät keskelle hyönteisten maailmaa, missä ihmisäly joutuu vastakkain luonnon mittaamattomien voimien kanssa.
Tieteisjännäreistään maailmankuulun Michael Crichtonin (1942-2008) keskeneräiseksi jääneen trillerin viimeisteli kirjailija Richard Preston

Se on kuulkaa sillä tavalla, että jos inhoaa ötököitä, etenkin hämähäkkejä, tätä kirjaan en suosittele iltalukemiseksi. Siinä voi yö mennä miettiessä, että millainen armada kaikenlaista pikkuvipeltäjää onkaan sängyn alla... tai sängyssä.

Kirja itsessään oli ehtaa tieteisfantasiaa, jossa kuitenkin koko ajan oli pieni takavire, että voisihan tämä periaatteessa olla tottakin. Voisihan? Luin kirjan nopeasti, koska päähenkilöiden kohtalo kiinnosti.

Kirjassa siis lähetetään opiskelijoita Havajille tutustumaan uuteen tutkimusprojektiin, jossa tehdään mahdottomasta mahdollista. Erinäisten sattumien ansiosta opiskelijat viskataan julmaan luontoon, jossa kukaan ei ole turvassa. Ja loppu onkin selviytymistarinaa. Mutta kirja tosiaan tempaa mukaansa!

del Toro, Guillermo; Hogan, Chuck: Vitsaus

Ne ovat aina olleet keskuudessamme. Pesineet ja ruokailleet. Salassa ja pimeydessä. Nyt niiden aika on tullut.

JFK:n lentokentällä New Yorkissa seisoo juuri laskeutunut, valtava lentokone täysin pimeänä. Paikalle hälytetään biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather ja hänen kollegansa Nora Martinez. He kohtaavat koneessa käsittämättömän näyn: kaikki koneen matkustajat istuvat liikkumattomina paikoillaan, ja vain neljä heistä on elossa. Tilanne muuttuu entistä oudommaksi, kun sekä hengissä selvinneet että kuolleet katoavat.

Samaan aikaan Harlemissa entinen Wienin yliopiston professori ja nykyinen panttilainaamon pitäjä Abraham Setrakian oivaltaa, että se mitä hän on kauan odottanut ja pelännyt, on alkanut. Hän etsii käsiinsä Goodweatherin ja Martinezin, ja yhdessä he alkavat taistella ärhäkästi leviävää, tappavaa vitsausta vastaan.
Vitsaus on trilogian ensimmäinen kirja. Se on nopeatempoinen kauhujännäri, jossa ikiaikainen uhka tunkeutuu moderniin maailmaan.

Vampyyritarinaa aikuisempaan makuun. Tässä ei enää hissutella, vaan tuhotaan ihmiskuntaa ihan urakalla. Ei oikein mitään erikoista kommentoitavaa, mutta ihan viihdyttävä. Sarja on kolmiosainen, joten vaikea sanoa, saadaanko jännitystä pidettyä yllä. Tässä osassa ei onneksi liikaa pyöritty ihmissude-draamoissa. Mutta tarinaa oli mielestäni pitkitetty sillä, että monta kappaletta ja lukua oli juttua ihmisistä, joilla ei ollut varsinaisen tarinan kannalta mitään tekoa. Sillä ehkä haluttiin alleviivata tarinan kamaluutta, mutta mielestäni se oli turhaa.