Vuorinen, Juha: Maastamuuttajan päiväkirja

Juha Vuorisen seitsemäs hyväntekeväisyyspokkari kokoaa yhteen kolumnit ja päiväkirjamerkinnät kevään korvalta korvalle 2014-2015. Vuorisen terävää pensseliä saavat maistaa niin Putinin hallinto kuin Maltalle paenneet venäläisetkin. Siis Vuorisen nykyiset mamu-kollegat. Luvassa on sanallinen ilotulitus, josta jokainen selvinnee hengissä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Olen ehkä kyseenalaisen huumorin ystävä, mutta Juha Vuorissen Juoppohullun päiväkirja on yksi suosikkikirjoistani. Harvoin olen nauranut niin paljon, kuin sitä lukiessa. Sain tartutettua mieheenkin sen kirjan fiiliksen, ja hän luki koko sarjan yhden sairaslomaviikon aikana.

Olen niiden kirjojen jälkeen ostanut säännöllisesti Vuorisen kirjoja, usein jo siksi, että niiden tuotto menee välillä hyväntekeväisyyteen. Luulin, että tämä kirja olisi enemmän kertonut perhe Vuorisen elämästä Maltalla, mutta siitä tulee syksyllä 2015 toinen opus. Tässäkin toki kyllä asiaa sivuttiin useaan otteeseen.

Kirja on siis kokoelma kolumneja, joita Vuorinen on vuoden aikana kirjoittanut. Joten mitään sen kummempaa juonta kirjassa ei ole. Kokoelma havaintoja vuoden varrelta. Niitä löytyy Maltalta, Suomesta ja mm. Englannista. Pidän Vuorisen tyylistä kirjoittaa, vaikka jutut usein menevätkin vähän alapäävitseiksi, mutta eivät onneksi jää sinne. Maltan vuodesta kertovat kirja päätyy varmasti syksyn lukulistalle.

Vala, Vera: Tuomitut

Arianna de Bellis saa toimeksiannon Torinossa asuvalta sukulaiseltaan, jonka tytär on liittynyt outoon lahkoon ja saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinon tuomiokirkon edustalta löytyy jesuiittapappi, jonka pää on katkaistu miekalla. Kaksi pappia on jo kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan. Surmat huolestuttavat Vatikaania, joka lähettää rikostutkimuksiin mukaan Ariannan pappisveljen Areksen. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan. Tutkimusten edetessä lahkon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita, jotka saattavat kytkeytyä murhiin. Arianna joutuu myös punnitsemaan el Lobon varoitusta siitä, että hän ja hänen syntymätön lapsensa olisivat hengenvaarassa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Luin lomalla aika putkeen kolme viimeisintä Arianna de Bellis -sarjan osaa. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta tämä nelonen oli ehkä paras tähänastisista. Tässä kirjassa keskityttyttiin enemmän rikoksen ratkaisuun, kun kirjasarjan läpi kulkevaan toiseen juoneen. 

Arianna on hankalassa tilanteessa miesystävänsä, ulkoministerin kanssa. Hän ottaa etäisyyttä ja lähtee Torinoon selvittämään sukulaistytön katoamista. Samaan aikaan Torinossa riehuu sarjamurhaaja ja hänen veljensä on kytköksissä näiden rikosten selvittelyyn. Sisarusten polku risteytyykin väistämättä tarinan edetessä. Arianna saa mukaansa Angelon, toimiston luotettavan apulaisen. Juoni etenee rivakasti, ja välillä Ariannan tempaukset kyllä vähän arveluttavat. Ne eivät välttämättä ole sieltä loogisimmasta päästä. 

Pidän kirjoista siksikin, että maana Italia on itselleni aika tuntematon. Vera Vala sijoittaa kirjansa eri kaupunkeihin ja kuvaa niitä hyvinkin elävästi. Hän osaa oman taustansa takia kuvata Italiaa suomalaisen silmin ja erotella ne asiat, jotka meitä lukijoina kiinnostavat. En itse erota parman kinkkua joulukinkusta, mutta varmasti ruuan ystävät osaavat arvostaa kirjassa eri asioita.

Näissä dekkareissa väkivallalla mässyttely jää sivuosaan, vaikka sitäkin kyllä on. Se ei kuitenkaan hypi silmille häiritsevästi. 

Beevor, Antony: Toinen maailmansota

Toinen maailmansota sai alkunsa elokuussa 1939 koillisen Kiinan Mantšuriassa ja päättyi kuusi vuotta myöhemmin Neuvostoliiton miehitettyä maan pohjoisosat. Euroopassa samoihin aikoihin puhjennut sota riehui Tyynenmeren ja Kiinan tapahtumista erillään, mutta sillä oli kauaskantoiset globaalit vaikutuksensa. Toinen maailmansota, ihmiskunnan historian kaikkien aikojen tuhoisin katastrofi, on vaikuttanut jälkipolvien maailmankuvan muokkautumiseen enemmän kuin mikään muu kansainvälinen konflikti. Vaikka sodan keskeisiä käänteitä on kartoitettu jo lukemattomin kirjoin ja elokuvin, kokonaiskäsitys aiheesta on jäänyt hajanaiseksi ja osin myös harhaanjohtavaksi.

Kansainvälisistä bestsellereistään palkittu historioitsija Antony Beevor esittää tässä uransa magnum opuksessa tuoreimpaan tutkimustietoon pohjaavan näkemyksensä. Toisen maailmansodan historian jo aiemmilla teoksillaan mullistaneessa Beevorissa yhdistyvät ihanteellisesti paitsi lennokas kaunokirjallinen tyyli myös laajojen asiakokonaisuuksien suvereeni hallinta.

Antony Beevorin valtapoliittisiin voimasuhteisiin pureutuva, moraalisesti tasapuolinen ja huolellisesti taustoitettu kokonaisesitys ei säästä ideologiseen tekopyhyyteen ja juonitteluun sortuneita valtakuntien johtajia. Heidän suuruudenhullujen päätöstensä seurauksena kymmenet miljoonat tavalliset rivisotilaat ja siviilit saivat surmansa mitä julmimmalla tavalla vuosina 1939–1945.

Toinen maailmansota vangitsee lukijansa ja vie sodan dramaattisille tapahtumapaikoille sen kaikille rintamalohkoille: myrskyävän Atlantin sukellusvenejahdista Pohjois-Afrikan hehkuville aavikoille, Burman viidakoista itärintaman jäätäville aroille ja aina luhistuvan Euroopan rauniokaupunkien, natsien keskitysleirien ja Japanin keisarikunnan viimeisiin kauhunhetkiin. 

******************************************************************'''

Sotaromaani. Ikuisuusprojekti. Tämän kirjan sain lahjaksi jo kolme vuotta sitten, ja olen sitä lueskellut pikkuhiljaa. Nyt päätin, että tänä kesänä se tulee luettua loppuun. Toinen maailmansota on varmasti monella tapaa sivistävä opus. Kirjassa oli liikaa nippelitietoa omaan makuuni, mutta tämä oli tietokirja, joten laajuudessaan se oli häikäisevä. Se, mikä on kirjailijan omaa tulkintaa ja mikä silkkaa faktaa, on toki hämärän peitossa, mutta kukaan ei varmasti kiistä sitä, että esim. natsisaksan johto oli taatusti päästään sekaisin. 

Kirja avasi itselleni tarkemmin syitä, miksi tänäkin päivänä tietyt ryhmät ja maat ovat siinä tilanteessa kuin ovat. Enkä lähde syyttelemään, miksi he eivät anna toisilleen anteeksi. Ihmishenki on aika halpaa sodan tiimellyksessä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan. Sitä unohtaa usein, että ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen. Ilman vallanhalua ei kai olisi sotiakaan. Saksaa ja Japania tuntui ohjaavan alkuun enemmän rodullinen tahto, muut maat taisivat vaan haluta lisää valtaa ja maata. Isot pomot ja kenraalit tappelivat keskenään, eivätkä oikein kertoneet toisilleen tietoja. Jokainen halusi kunnian itselleen.

Kirjan suomensi Jorma-Veikko Sappinen, ja nyt täytyy antaa erityismaininta hänelle. Kääntäjällä täytyy olla itselläänkin hyvä tietämys aiheesta, ja käännös tuntui todella asiantuntevalta. 

Todd, Anna: After -sarja

Kyseessä on Anna Todd:n After -sarja, johon kuuluu neljä osaa. Kaikki ovat suomennettu ja löytyvät ainakin Elisan kirja -palvelusta. Josta itsekin omani ostin. Kirjat ovat kirjoitettu ymmärtääkseni ns. fanficcinä poikabändi Onedirectionin jäsenestä. Tässä tulee nyt sepustus kaikista neljästä kirjasta, joten spoilauksia luvassa. Lopeta tähän, jos et halua tietää sarjan loppupään tapahtumia.

Ja sitten asiaan. En edes tiedä, mistä aloittaa. Pitkään mietin, että laitanko sarjassta yhtään mitään ylös. En saa oikein ajatuksia järkevään muotoon (=julkaisukelpoiseen muotoon).

Ensin plussat: 
- Kieli on hyvää, se sujuu.
- Tarinan lähde on ok, miksei poikabändi siinäkuin joku muukin aihe. Itselleni kyseinen bändi on suhteellisen outo, lähinnä kavereiden muksut tätä fanittavat. Kävin googlella katsomassa tämän kyseisen herran, johon kirjassa viitataan. Kyseessä siis n. parikymppinen, hontelo poikalapsi, joka varmasti on oikein söötti jne. Ei nyt meikäläiseen iske, mutta jos esikuvaksi olisi otettu joku hieman vanhempi rokkari, niin olisi taatusti sen puoleen toiminut omallakin kohdalla.
- Kirjaa mainostetaan eroottisuudella ja sarjassa on kyllä seksipuolta paljon, mutta se on kuvattu ihan normaalisti. Ei liikaa imelää siirappista toisen ajatusten tulkintaa silmien väristä tms. Mitä on taas mielestäni aivan liikaa genren muissa kirjoissa. (Harlekiinit erikseen, niihin se siirappi kuuluu)

Ja sitten se muu:
Eihän ihmiset kuvittele, että parisuhteet ovat tälläisia? Eihän? Luin siis neljä kirjaa, jossa pariskunta tappelee, tappelee, tappelee, harrastaa vähän seksiä, ja tappelee. Kumpikaan ei kulje kyllä ihan täysillä valoilla, muutama inkkari on kanootista lopullisesti kateissa. Mihinkään järjelliseen parisuhdekeskusteluun ei pystytä, sabotoidaan toisen suunnitelmia ja ollaan niin maan perusteellisen mustasukkaisia ja vainoharhaisia.

Ensimmäisessä osassa loppu on sitä luokkaa, että teki mieli repiä ne pelihousut. Eihän tuommoisen jälkeen kukaan palaa parisuhteeseen. Tai noh, ehkä joku, mutta ihan oikeesti. Kirjan alkuosa oli sitä normaali tutustumista jne. Se nyt menetteli tarinana.

Toinen ja kolmas osa ovat samaa toistoa. Eteen heitellään haasteita toinen toisensa perään. Tess and Hardin sitten kiipeilevät niiden yli, ali ja ympäri. Välillä mennään suoraan läpi. Molemmille on hyyyvin ongelmallinen suhde vanhempiinsa (ihan kuin olisin viime aikoina nähnyt tämän ennenkin...?).

Viimeisessä osassa on pientä valoa tunnelin päässä. Siis muutakin kuin se junan valo. Loppu on itse asiassa aika iso plussa koko sarjaan. Siis ihan ok ja jopa uskottavakin.

Nyt sitten voidaankin miettiä, että miksi luin koko sarjaa. Jaa-a, hyvä kysymys. Kai se on vähän kuin auto-onnettomuus. Ei voi ajaa ohi katsomatta, odottaa vaan, koska rysähtää seuraavan kerran. Mutta oli tässä ihan ok juttujakin, muutakin kuin alku ja loppu. Sarja olisi pitänyt vaan lyhentää puoleen, niin se olisi toiminut ehkä paremmin.

Yancey, Rick: Ääretön meri

Viides aalto -sarjan toisessa kirjassa jatkuu selviytymistaistelu kaukaisesta aurinkokunnasta tulleita Toisia vastaan, joiden päämääränä on ihmiskunnan tuho.

Selviytyminen neljästä ensimmäisestä aallosta oli lähes mahdottomuus. Nyt Cassie Sullivan elää maailmassa, jossa ihmisten välinen luottamus on mennyttä. Viidennen aallon hyökyessä Cassie tovereineen saa todistaa Toisten lopullista tavoitetta. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.

**************************************************************

Suomensi: Ulla Selkälä

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta, Viides aalto, paljon. Joten odotukset tämän toisen osan suhteen olivat luonnollisesti korkealla. Aikaa vaan oli kulunut paljon, joten kirja ei ollut kovinkaan armelias, vaan hyppäsi suoraan toimintaan. Meni aika monta sivua, ennenkuin olin edes jotenkin kartalla henkilöistä. Kertoja vaihtuu tiheään, joten aina ei ollut varma, kenen silmin tarinaa katsottiin. Tämä vei jonkun verran lukunautintoa.

Toinen juttu, mikä omalla kohdallani lässäytti fiilistä, oli liika syvällisyys. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä saa olla pohdiskeluja ja niinpäin pois. Mutta kirja ei muutenkaan ollut kovin paksu ja nyt siinä lätistiin vähän liikaa kaikkea pohdintaa. 

Tämä arvostelukin jää nyt vähän raadoksi, koska en heti kirjoittanut fiiliksiä ylös ja nyt olenkin sitten unohtanut puolet. Kirjassa on kuitenkin pohdinnan lisäksi myös tapahtumia, henkilöitä kuolee ja Cassiekin menettää rakkaansa. Myös yllättäviä paljastuksia seuraa valloittajista. 

Clive, Cussler: Rajumyrsky

Mielipuolinen mestaririkollinen uhkaa muuttaa maapallon säätilaa pysyvästi. Miljoonien ihmisten henki on Kurt Austinin johtaman NUMA-tiimin käsissä.

Syvämerentutkimuslaitos NUMAn alus leimahtaa liekkeihin Intian valtamerellä, ja koko miehistö menehtyy. Komentaja Kurt Austinin johtama tiimi kiidätetään tutkimaan turmaa. Käy ilmi, että aluksen kimppuun on käynyt joukko mikroskooppisen pieniä robotteja. Selvittämällä koneiden alkuperän NUMAn tutkijat pääsevät mielipuolisen suurrikollisen jäljille, joka aikoo muuttaa maapallon säätä pysyvästi. Mikäli peloton tiimi ei saa roistoa pian rautoihin, säiden hallitsijasta voi tulla maailman valtias!
****************************************

Suomentanut Anna Lönnroth.

Tämä oli taas taattua seikkailulaatua. Paniikki merellä ja siitä homma lähtee purkautumaan. Pidän näistä, tavallaan yksinkertaisista tarinoista, joissa on selkeä paha ja sitten joukko sankareita lähtee pelastamaan tilannetta. Yleensä se on näissä kirjoissa vielä koko maailman kohtalo.

Sankarina Kurt ei eroa muista lajin edustajista. Hän on älykäs, vähän äijämäinen ja tekee asioita omalla tavallaan. Tarina on hieman scifistinen, mutta miksei voisi olla tottakin. Tänä päivänä mikroteknologia mahdollistaa kaikenlaisten pikkuhärpäkkeen teon, joten miksei näitä pikkuvipeltäjiä, jotka vaikuttavat ilmastoon. 

Pölyjen pyyhintää ja vuosikatsaus

Puuh, puuh... tässä puhaltelen pölyjä pois blogin päältä. Nyt on tullut lusmuiltua oikein urakalla. Syytän kiireitä ja joulua ja maailman yleistä tilannetta ja vaikka naapurin Liisaa. (Anteeksi etukäteen naapuruston kaikilta mahdollisilta Liisoilta). Mutta, nyt on aika aloittaa taas uusi elämä ja laittaa viime vuosikin kätevästi pakettiin.

Viime vuosi jäi lukuvauhdissa edellisistä, mutta tämä johtuu opiskelukiireistä. Syksyllä ei niin kovin montaa 'oikeaa' kirjaa ehtinyt lukea. Tämä vuosi menee varmasti samalla tahdilla. Olen myös kaivanut kaapista vanhan rakkaan harrastuksen - ristipistotyöt, joten niiden parissa on tänä vuonna mennyt monta iltaa. Tosin, niiden seurana olen kuunnellut äänikirjoja.

Vuosi 2014:
Kirjoja yhteensä: 70 kpl
Suomenkielisiä: 50 kpl
Englanninkielisiä: 20 kpl
Harlekiineja: 14 kpl (nämä ajoittuvat lomille, kesään ja jouluun :-))
Kirjastosta: 26 kpl
E-kirjoja: 27 kpl
Äänikirjoja: 0 kpl
Sivuja: 23 091 kpl
Pisin: The Gathering Storm - Robert Jordan / 1120 sivua

Yllättävän vähän kuitenkin kirjastosta, alle puolet. Toisaalta, melkein puolet e-kirjoja. Omistan iPadin, iPhonen, 2 kpl Kindlen lukulaitteita ja pc:lläkin on lukuohjelmia. E-kirjoja luen siis aina kun on sopiva odottelutauko. Bussipysäkillä, miestä odottaessa (polttavaa ihmistä saa aina odotella tupakalta milloin minkäkin kaupan sisällä), töissä palaverien alkua odotellessa jne. E-kirjat kun ovat käteviä, kun voi jatkaa siitä, mihin edellisellä laitteella jäi.

Koska teen aina niin, että laitan blogitekstin sille päivälle, jona kirjankin sain luettua, niin tämä teksti jää näppärästi uusimmaksi. Nyt lupaan kuitenkin pyhästi parantaa tapani, ja kirjaan luetut heti ylös. Tai ainakin seuraavana päivänä. Tai viimeistään siis seuraavalla viikolla.

Huonosti olen ehtinyt seurailla muidenkaan blogeja, ties kuinka monta ihanaa kirjauutuutta on mennyt ihan ohi silmien.