Mead, Richelle: Vampire Academy

Kun hankin Amazonin tilin muutama vuosi sitten, nämä kirjat olivat ensimmäinen hankintani. Jostain syystä silloin latasin kaikki 6 osaa, kai se oli sitä alkuhuumaa. En kuitenkaan heti aloittanut niitä lukemaan, vaan muut vampyyritarinat veivät voiton.

Tässä tarina on taas vähän eri. On Moroi -rotu, joka tarvitsee verta, eikä siedä auringonvaloa. He osaavat myös jokainen jonkun magian. He ovat harvinaisia ja vielä enemmän harvenevat koko ajan. Heidän joukossaan on myös Kuninkaalliset, joihin kuuluu kirjan toinen pääosan esittäjä Lissa.

Kirja kerrotaan kuitenkin hänen parhaan ystävänsä näkökulmasta. Rose Hathaway on Damphir, joiden tarkoitus on suojella Moroi -rotua. Molemmat tytöt ovat opiskelleet samassa koulussa, mutta kirja alkaa siitä, että kaverukset ovat karkuteillä koulusta. Tosin hyvästä syystä, mutta heidät palautetaan takaisin.

Koulussa kaikki ei ole hyvin, mutta vaikka kyseessä on ikiaikainen sota Strigoin ja Moroi:n välillä (Strigoit ovat harhautuneet Moroista), asioihin kuitenkin näyttää liittyvän jotain muuta.

Itse kirja oli oikeastaan raadollista kuka-leikkii-kenenkin-kanssa -higschool -draamaa. Muuten pidin kyllä kirjasta, mutta tätä oli ihan liikaa, vaikka se ehkä olikin saatu sotkettua juoneen ihan istuvasti. Taidan kuitenkin lukea nyt muuta väliin, ennenkuin aloitan seuraavan osan.

Roberts, Nora: Jotain lainattua

Neljän ystävyksen pyörittämä Kartanohäät-hääpalveluyritys on varsinainen romantiikan kehto. Mac ja Emma ovat hiljattain löytäneet elämänsä miehet, ja Laurel ja Parkerkin todistavat päivittäisessä työssään muiden onnenhetkiä.Hääkakkutaituri Laurel McBane on kuitenkin liian hillitty arvostaakseen kaikkia niitä romanttisia ylellisyyksiä, joita heidän asiakkaansa janoavat. Haaveensa on kyllä Laurelillakin, ja se haave liittyy Parkerin veljeen Delaneyyn, johon hän on ollut toivottoman ihastunut jo teinitytöstä lähtien. Laurel uskoo komean lakimiehen olevan hänen tavoittamattomissaan, mutta vihainen, kuuma ja kerta kaikkiaan polvet notkauttava suudelma saa hänet hämmennyksiin. Jospa hetken kiihko voisikin jatkua... Jotain lainattua on Nora Robertsin morsiussarjan kolmas osa.

Tämä ei eronnut edeltäjstään. Tyttö tapaa pojan jne. Tosin, tässä tapauksessa poika oli siis vanha tuttu, mutta muuten kaava oli sama. Poika on rikas ja kohtelias.Oikea supervävy -ehdokas. Ja toki sitten tulee vähän alemmuunkompleksia, mutta ei mitään vakavaa, joka olisi tosirakkauden edessä.

Kesälukemista!

Sarjassa ilmestyneet
Osa 1: Jotain uutta
Osa 2: Jotain vanhaa
Osa 4: Jotain sinistä

Matilainen, Pekka: Kupoli

Firenze 1423. Brunel­leschi on rakennuttamassa tuomiokirkon kupolia, joka kohoaa kaupungin ylle. Ylhäisen suvun poika löytyy mur­hattuna sivukujalta. Rahakukkaro on tallella, mutta harvinainen käsi­kirjoitus on kadonnut. ­Todistajat väittävät, että tappaja on Medicien kirkon pappi.

Kaupunki kohisee kuolemasta, kun porteista ratsastaa sisään syytetyn papin vanha ystävä, Antonio Loschi, jonka menneisyydestä kiertää monenlaisia huhuja. Loschi ryhtyy syytetyn asianajajaksi apunaan 16-vuotias kirjuri Pikku-Toni.

Kupoli seuraa Pikku-Tonia ja Loschia Firenzen kujille, ilotaloihin ja Medicien palatseihin, mutta käsikirjoituksen arvoitus ei ratkea. Mistä kiistelty teksti kertoo? Kuka on valmis äärimmäisiin tekoihin saadakseen sen käsiinsä? Entä miten Brunelleschin kupoli liittyy kuolemaan?

Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle renessanssin Firenzen värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Kirja on tarkka kuvaus ajasta ja paikasta, jossa koko Euroopan historia sai uuden suunnan. Samalla Kupoli herättää myös ajatusleikin: miten maailma voisi muuttua, jos kadoksissa oleva käsi­kirjoitus joutuisi vääriin käsiin.

Pidin. Ehkä hieman naiivia kuvailua välillä, mutta toimi dekkarina. Ja plussaa on aina kotimaisuus.

Roberts, Nora: Jotain vanhaa

Emma Grantin ja hänen kolmen ystävänsä hääpalveluyritys Kartanohäät kukoistaa. Emma on pikkutytöstä asti rakastanut romanttisia ja kauniita asioita, ja niinpä hääfloristin ammatti on hänelle omiaan. Mutta vaikka tumman kiharapään ympärillä pörrää miehiä kuin mehiläisiä, sitä oikeaa Emma ei ole vielä löytänyt.

Emma ei ole tullut ajatelleeksi, että onni voisi löytyä lähipiiristäkin, johon kuuluu arkkitehti Jack Cooke. Kun Jack ja Emma viimein tajuavat tuntevansa toisiaan kohtaan jotain muutakin kuin ystävyyttä, alkavat kuviot mutkistua. Jack ei nimittäin ole koskaan ollut sitoutuvaa tyyppiä, kun taas Emma haluaa vierelleen miehen, jolle sanoa "tahdon". Kuinka tällainen suhde oikein voisi puhjeta kukkaan?

Mitäpä tästä enempää, taattua romanttista laatua, jonka sisällön unohtaa noin puolessa tunnissa, mutta aivot lepää lukiessa. Ei juonittelua, ei selkäänpuukotusta, vain suuria tunteita

Sarjassa ilmestyneet
Osa 1: Jotain uutta
Osa 3: Jotain lainattua
Osa 4: Jotain sinistä

Simoni, Marcello: Kirottujen kirjojen kauppias

Tuhkakeskiviikkona armon vuonna 1205 isä Vivïen de Narbonne pakenee henkensä edestä kannoillaan pelottavan salaseuran Saint-Vehmen lähettämät ritarit. Vivïenillä on hallussaan Saint-Vehmen himoitsema vanhaa itämaista viisautta sisältävä teos, Uter ventorum.

Kolmetoista vuotta myöhemmin Vivïenin vanha ystävä, pyhäinjäännöksiä ja kirjoja kauppaava Ignazio da Toledo saa venetsialaiselta aatelismieheltä tehtäväkseen lähteä etsimään tuota monien tavoittelemaa teosta. Uskotaan, että sen opit takaavat maailman hallinnan sille, joka saa sen haltuunsa. Vivïen lähtee matkaan kahden toverinsa, Villalmen ja Uberton kanssa. Etsintä vie heidät pitkälle, henkeäsalpaavalle seikkailulle Italiasta Etelä-Ranskan kautta Espanjaan. Kirja on nimittäin varmuuden vuoksi jaettu neljään osaan, joista jokainen on piilotettu eri paikkaan. Kutakin osaa suojelee arvoitus, joka etsijöiden on ensin selvitettävä. Vivïen kumppaneineen ei kuitenkaan ole ainoa, jolla on vihiä kirjan osien sijainnista.

Tämän kirjan nappasin kirjastosta ihan vain nimen perusteella. Olen aina ollut hulluna historiallisiin mysteereihin. Ja niitähän tässä riitti. Onneksi ei ehkä niin perusteellista mystistä selvittelyä, kuin juuri lukemassani Infernossa. Mutta, tässäkin oltiin perehdytty aikakauteen ja oli mielenkiintoista seurata tarinaa pitkin Ranskaa. Päähenkilöstä, Ignaziosta en saanut oikein otetta, mutta pidin mukana kulkevasta Ubertosta. Hänessä oli hieman inhimillisyyttä enemmän. Hän oli kuitenkin kasvanut luostarissa ja nyt pääsi ensimmäistä kertaa maailmaa näkemään.

Suosittelen kesälukemiseksi.

Matka: Risteily, Visby & Maarianhamina

24.6.2013 Maanantai

Taas mentiin, tämä oli jo risteily nro 17 Kristina Cruisesin kanssa. Kerran eräs kollega kysyi, että pidetäänkö me niistä. Tämä taisi olla jossain siellä 15. risteilyn kieppeillä. Mitän tuohon nyt voi vastata. Eikai me siellä ihan pelkän vastenmielisyyden takia juosta...

Mutta siis, tämä oli tällainen pieni kesäloman aloituksen kunniaksi tehty reissu. Syksyksi on jo varattu uusi, joka vie meidät mm. Venetsiaan. Mutta, nyt tästä reissusta.

Laiva lähti klo 13.00 Makasiiniterminaalista. Ja tällä kertaa mukana oli paljon lapsiperheitä, niitä oli 450 matkustajasta peräti 50. Yleensä näillä reissuilla ei juuri alaikäisiä ole. Mutta tässä oli varmaan houkuttimena Gotlanti ja Peppi Pitkätossun huvipuisto.

Tällä reissulla oli muutenkin uutta se, että nyt myös illallinen kuului hintaan. Sillä on puolensa ja puolensa. Meillä se ei oikein toimi, koska mieshän ei seisovasta pöydästä oikein ikinä löydä mitään. Nyt se taisi syödä muutaman palan kalaa, leipää ja perunoita. Onneksi edes niitä. Mitään kulinaristireissuja me ei miehen kanssa voida tehdä. Mutta eihän se menoa haittaa, jokainen toki tyylillään.

Ekana iltana ei siis mitään tapahtunut. Mentiin hiljakseen kohti Visbytä, syötiin ja allekirjoittanut luki kirjaa.

25.6.2013 Tiistai: Visby

Täällä meillä oli varattuna Gotlannin maaseuturetki. Ihan kivaa vaihtelua, kun kaupunki on tullut jo aiemmin koluttua tarkkaan läpi. Retki vei yrttipuutarhaan, sieltä sain kätevästi tuliaiset ostettua. Sen jälkeen nähtiin pari kirkkoa, toinen autiokirkko ja toinen ihan toimiva. Oppaana toimi 79 v. eläkeläisrouva, joka oli jo 59 vuotta sitten muuttanut kotosuomesta Visbyy:n.

Iltapäivällä vielä pieni kierros kaupungilla, pitihän sitä syödä Korv & Bred -annokset. Reissun jälkeen saunaan, ja kuuntelemaan bändin musisointia. Näillä reissuilla ei tarvitse yleensä unilauluja lauleskella, kiitos meri-ilman ja väsyttävien matkapahoivointilaastareiden. Ainut keino, millä voin harrastaa näitä risteilyjä. Kuulun valitettavasti niihin ihmisiin, että merisairaus iskee jo aamukasteisella nurmikolla. Laastareista seuraava väsymys ja suun kuivuminen ovat pienempi riesa. Niin kuitenkin näkee maisemat, eikä vain sitä laivan vessan kaakelia.

26.6.2013 Keskiviikko: Maarianhamina

Täällä oli myös tiedossa retki. Tällä kertaa käytiin Kasteholman linnassa, ulkoilmamuseossa ja pari muuta historiallista paikkaan kierrettiin. Yllätyin Ahvenanmaan metsäisyydestä, olin kuvitellut sen paljon avarammaksi. Mutta eihän siellä juuri taloja näkynyt puiden seasta. Ilma oli todella seisovan painostavaa ja pieni sadekuurokin irtosi jossain vaiheessa. Mutta lähdön hetkellä ilma kirkastui ja saatiin ihailla upeaa auringonlaskua.

27.6.2013 Torstai: Kotona

Laiva saapui puoli yhdeksän aikaan satamaan, siitä laukut kantoon, kävely kauppatorille aamukahville ja taksilla kotiin. Mukava pikkureissu. Ilmat suosivat ja sain peräti 4 kirjaa luettua. Ei huonompi saldo.

Smith, Wilbur: Vaaran vesillä

Henkeäsalpaava toimintatrilleri seikkailukirjojen mestarilta. Afrikkalaiset muslimimerirosvot kaappaavat risteilyalukselta 19-vuotiaan Cayla Bannockin. Tytön äiti Hazel omistaa yhden maailman suurimmista öljy-yhtiöistä, joten lunnasvaatimukset ovat tähtitieteelliset. Mutta tyytyvätkö häikäilemättömät merirosvot pelkkään rahaan? Kun poliittiset ja diplomaattiset syyt estävät kansainvälisiä tahoja puuttumasta asiaan, Hazel ottaa yhteyttä kovaksi koulittuun taistelijaan Hector Crossiin. Yhdessä he lähtevät pelastamaan Hazelin tytärtä Afrikan itärannikon vaarallisille vesille.
Pidän näistä kirjoista. Tämä on ollut sähköisessä muodossa jo pitkään, ja nyt sen aloitin sitten lomareissun viimeisenä päivänä. Ja sain kotisohvalla seuraavana päivänä päätökseen.

Tarinassa ei ole sinällään mitään uutta. Smithin kirjat kertovat usein Afrikan maista, johtuen hänestä omasta syntyperästään. Hän on itse syntynyt Pohjois-Rhodesiassa, joka on nykyinen Zambia. Hän osaa kuvailla luontoa ja olosuhteita hyvin autenttisesti. Tässä(kin) tarinassa on sankari, neito (tai pari) pulassa ja ilkeitä vihulaisia pilvin pimein.

Kirja on jaettu oikeastaan kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pelastetaan kaapattua tyttöä, toisessa osassa eletään seesteistä aikaa ja sitten vielä kertaalleen lähdetään tositoimiin.

Kirjan neitonen ei ole avuton leidi pulassa, eikä kaikki hyvikset säily hengissä tai ole välttämättä edes hyviä. Joten pisteet siitä. Muutama vähän vatsaakouristava kohtaus osui kohdalle, eikä välttämättä auttanut parantamaan mielikuvaa tietyistä ihmisryhmistä. En kuitenkaan kutsuisi kirjaa rasistiseksikaan, vaikka muutaman kerran mentiin kyllä hyvin lähelle.