Jordan, Robert: Tornin salaisuus

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi The Dragon Reborn.
Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–29.

Rand al'Thorille selviää vastenmielinen totuus: hän itse on ihmishahmon saanut myyttinen Lohikäärme. Tieto täyttää hänet kauhulla ja epätoivolla, sillä hän pelkää tuhoavansa ystävänsä ja koko maailman. Kukaan ei pysty tekemään hänelle selkoa niistä voimista, joita hänellä on hallussaan. Niinpä Rand lähtee pakomatkalle koetellakseen voimiaan paikassa, missä kukaan hänen läheisistään ei voi joutua vaaraan...

Nämä kirjathan käyvät jännittäviksi. Asiaa auttaa varmaan se, että olen nyt lukenut näitä aika putkeen, ja hahmot ovat vielä tuoreessa muistissa. Enkä liiemmältä ole spoilaantunutkaan, eli potentiaalisesti kuka tahansa voi vaikka kuolla seuraavassa jaksossa. Päähenkilöistä tuskin kukaan kuitenkaan.

Takakannen selostuksesta huolimatta tässä seurataan enemmän tyttöjen seikkailuja Tar Valonin tornissa. He saavat tehtäväkseen metsästää mustan Ajahin jäseniä, ja samalla Mat parannetaan.

Harmillisesti en pääse heti jatkamaan kutososaa, koska yksi kirjaston kirja on pakko lukea viikonlopun aikana...

Matka: Gran Kanaria, Ingles

29.1.2012 sunnuntai
Matkalle lähdettiin sunnuntai-aamuna klo 8.10 ja pakkasta oli reippaat -16, joten ajatus lämmöstä tuntui aika mukavalle. Kohteena oli siis Gran Kanaria ja Play del Inles. Siellä oli käyty aiemminkin, joten mitään uutta ei ollut sillä rintamalla odotettavissa.

Sen sijaan ensimmäistä kertaa odotin lentomatkalta jotain uutta, koska oltiin varattu Aurinkomatkojen Comfort -luokka koneesta. Ja olihan se hintansa väärti. kunnon penkki, jonka sai täysin makuuasentoon, leffoja ja tv-sarjoja runsaasti. Tarjoilu pelasi ja jopa ruokailuvälineet olivat ihan oikeat :-)

Perille saavuttiin puoli kahden aikaan ja laukut tulivat heti. En oikein tiedä, kuuluiko se Comfort -luokan palveluun vai ei. Hotelli oli ihan ok Bungalow -tyylinen. Ihan keskellä, pääsi hyvin sekä Maspalomaksen, että Inglesin puolelle. Mummola ja Kuparipannu olivat lähellä myös. Naapuriksi sattui yliystävällinen ranskalaismies, joka oli heti tarjoamassa konjakkia ;-). Mutta papparainen ei ymmärtänyt juurikaan enempää englantia, kuin me ranskaa, joten aika vajavaiseksi jäi keskutelu.

Illalla käveltiin katsomaan mummolan saunaa, joka oli Green Field -hotelilla. A halusi käydä joku päivä saunassa, kuinkas muutenkaan. Sen jälkeen testattiin mummolan ruoka, uuniperunat olivat oikein hyviä. Sain mojovan rakon jalkapohjaani, joka on kai sekin saavutus.

Ilma oli puolipilvinen, 19 - 20 plussan puolella. Illaksi tuuli tyyntyi.

30.1.2012 maanantai
Heräiltiin puoli yhdeksän aikaan, kun tuli mentyä ennen kymmentä jo edellisenä iltana nukkumaan. Jalka oli kipeä, mutta onneksi macgyver oli mukana ja virkkasi kunnon pohjallisen, jotta kävely sujui. Otettiin taksi majakalle (Faro de Maspalomas), koska bussit olivat meidän pysäkillä jo niin täynnä, etteivät ottaneet enää kyytiin. Takaisin päästiin kuitenkin bussilla. Taksit ovat kuitenkin liki yhtä halpoja kuin bussit, kyyti maksoi n. 5 euroa. En tajua, miten ne voivat olla niin halpoja...

Tämän reissun jälkeen käveltiin iskelmäbaariin. Siellä olisi ollut normaalisti myynnissä sähkötupakoita, mutta nyt ne olivat loppu. Reissun päämääränä oli nimittäin tuoda tuliaisiksi muutama sähkötupakka. Olisin kuvitellut, että niitä olisi ollut joka torpassa myynnissä, mutta ei suinkaan. Kahdessa paikallisessa kaupassa oli tuon suomibaarin lisäksi niitä. Sieltä sai kuitenkin ostettua tupakkaa.

Illalla vielä mummolaan syömään, irkkubaariin ja vielä iltapalaa Kuparipannussa. Jättivalkosipulikatkarapuja. Ilma oli puolipilvinen, n. 20.

31.1.2012 tiistai
Ei tehty mitään erikoista, käveltiin ja välillä poikettiin kahvilla tai syömässä. Ja kirjoja tuli toki luettua.

1.2.2012 keskiviikko
Sama kuin tiistaina. Rentoa lomailua.
2.2.2012 torstai
Käytiin pienessä kylässä nimeltään Mogan. Siellä on perinteiset markkinat, ja sieltä toki kannattaa ostaa tuliaisia. Tällä kertaa mentiin bussilla edestakaisin, viimeksi otettiin laiva Moganista Puerto Ricoon. Sillä reissulla menikin koko päivä, kylä on todella viehättävä. Mutta aivan tupaten täynnä väkeä. Sinne kannattaakin mennä jonain toisena päivänä, jos ei nimenomaan halua markkinoille.

A:n vatsa alkoi kiukuttelun tässä kohtaa ja tottakai mieleen tuli edellisen kesän Mallorcan tuliaiset. Tästä selvittiin sikäli kuitenkin helpolla, että selvittiin ruokaa rajoittamalla. Eikä kalja enää maistunut loppureissusta.

3.3.2012 perjantai
Suomessa oli oikein kunnon lumimyräkkä ja kolareita. Käytiin katsomassa illalla kymppiuutiset mummolassa. Ei paljon naurattanut, kun siinä shortseissa katseli kotimaisemaa. Enää yksi kokonainen päivä lämmintä keliä. Päivällä käytiin minigolffin lisäksi hakemassa lisää sähkötupakkaa.

4.3.2012 lauantai
Tuuli kovasti, kukaan ei tuntunut viihtyvän hotellin uima-altaalla. Eikä rantaan ollut mitään asiaa, jos ei halunnut hiekkapuhallusta samaan rahaan. Käveltiin edestakaisin. Ilma oli siinä 20 pintaan. Tuliaisetkin tuli ostettua. Ja minigolf -kierros.

5.3.2012 sunnuntai
Kotiinpaluu. Aamulla pakattiin, käytiin mummolassa syömässä aamupala, metsästettiin lehtiä (Iltalehteä ei löytynyt) ja lopulta palautettiin huone. Tuuli edelleen vietävästi. Kotivahti soitti, että pakkasta olisi sellaiset mukavat -26.

Kotimatka sujui yhtä rattoisasti kuin menomatkakin. Leffoja en katsonut, mutta luin koko matkan. Laukut eivät tulleet ihan niin nopeasti. Ja opimme, että Samsoniten matkalaukku on liian iso, säädökset ovat muuttuneet. Enintään 23 kg saa olla per nenä.

Kagawa, Julie: Rautatytär

Kustantanut Harlequin. Alkuperäinen nimi "The Iron Daughter".
Alkuteos ilmestynyt 2010. Nidottu.

Meghan Chase on vasta äskettäin saanut tietää olevansa puoliverinen haltijaprinsessa, kesähovin kuningas Oberonin tytär. Enää hän ei ole koulun näkymätön tyttö, köyhän sikatilallisen tytärpuoli, vaan haltijamaa Mikämikän suoranainen julkkis, jonka sydän vetää toisaalle, velvollisuudet ja taistelut toisaalle.
Kesän ja talven hovien sekä Rautakuninkaan taisteluiden tiimellyksessä myös Meghanin sydän on ristitulessa. Hän kaipaa talviprinssi Ashia, mutta ei voi olla välinpitämätön myöskään vanhaa ystäväänsä Pucia kohtaan. Yhdessä kolmikko taistelee koko Mikämikän hengessä etsien varastettua vuodenaikain valtikkaa. Talvi ja kesä voivat jakaa melkein kaiken, mutta eivät rakkautta; minkä valinnan Meghan lopulta tekee?

Hauskasti kirjoitettu, tykkään tyylistä. Vaikka kirja onkin hieman nuoremmille toki suunnattu. Mutta mihinkäs sitä omasta teinityylistään pääsisi ;-) Kirjassa metsästetään siis kadonnutta valtikkaa, ja sen perässä ovat niin uusi rautakuningaskin, kuin petturiveli Rowan. Tuntuu, että pääkolmikon haluaisi hengiltä aika moni muukin. Loppu on kuitenkin hyvä.

Odottelen jatkoa, jonka pitäisi ilmestyä näinä päivinä.

Riordan, Rick: Punainen pyramidi

Kustantanut Otava. Alkuperäinen nimi "The Red Pyramid".
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Sidottu.

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa! Suositun tekijän uudessa sarjassa 2000-luvun nuoret ja muinaiset faraot joutuvat rajulle törmäyskurssille

Äitinsä kuoleman jälkeen Kanen sisarukset Carter, 14, ja Sadie, 12, tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.
Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa ”korjata kaiken” – ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.
Isä katoaa, ja Sadien ja Carterin on paettava henkensä edestä. Sisarukset huomaavat, että muutkin muinaisen Egyptin jumalat alkavat heräillä, ja koko maailmaa uhkaa kaaos. Isän kohtalo on ratkaistava, vaikka se veisi vaarallisen lähelle mahtavien faraoiden pimeitä voimia, äidin kuolemaa ja suvun suurta salaisuutta.

Kirja oli enemmän nuorille suunnattu. Hankin tämän ja jatko-osan matkaa varten, koska suomenkielistä e-kirjallisuutta on todella vähän tarjolla. Kyllähän tämä meni lentomatkan ratoksi. Hauska idea oli vaihdella sisaruksia kertojina. Sadien tyyli oli paljon kapinallisempi kuin Carterin.

Jordan, Robert: Lohikäärmeviiri

Otin tämän sarjan nyt ihan todenteolla työn alle. Tämä kirja on jälkimmäinen osa Jordanin Ajan pyörän kakkososasta. Tässä seurue siirtyy mantereen halki kohti Tomaininniemeä hakemaan torvea. Ja tikaria, jota Mat tarvitsee parantuakseen.

Yksi jos toinenkin suuntaa samaan paikkaan. Sinne on päätyneet sekä torven varas, valkoviitat, että tarinamme sankarit. Valkoisessa tornissa oppia saavat Egwene, Nyadin ja Elyane joutuvat petoksen uhriksi ja päätyvät myös samaan paikkaan, kuinkas muutenkaan.

Tarinassa kaikilla kolmella nuorukaisella tuntuu olevan jotain salattavaa, ja kaikkia ahdistaa, tottakai. Matin ahdistuksen ymmärtää, hänellähän on kiva pikku riippuvuus-suhde tikariin. Mutta Perrinin tuskailu susikamujen suhteen välillä ärsyttää. Rand..., noh Randilla tuntuu olevan myös pieniä vaikeuksia oman itsensä kanssa.

Tässä kirjassa oli edellistä osaa paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sen ymmärtää, koska tämähän on oikeasti vasta kirjan loppu. Mutta oli kaikenkaikkiaan niin jännittävä, että luin tämän käytännössä yhden sunnuntain kuluessa.

Elkeles, Simone: Perfect Chemistry

Kirja, johon tartuin hetken mielijohteesta, koska Goodreads -sivusto suositteli. Kyseessä on moderni versio West Side Storysta. Tässä ei kylläkään lauleta. Mutta kiltti tyttö Brittany, joka pitää julkisivunsa kunnossa, joutuu työpariksi pahan pojan, Alexin kanssa.

Ja romanssihan siitä syntyy. Romanssi, joka on itse asiassa aika sööttiä luettavaa. Kyllä tällaisen vanhan tädin sydän suorastaan nuortuu, kun lukee noinkin kiihkeästä rakkaudesta. Jossain arvostelussa pahoiteltiin, että Simonen kuvaus jengien reaalimaailmasta ei olisi ollut kovinkaan realistinen. Siihen en osaa sanoa, mutta kyllä mukaan mahtui muutama aika ikäväkin episodi. Kirja on itse asiassa ensimmäinen osa trilogiaa, jossa kerrotaan kolmesta veljeksestä.

Vaikka kirja oli hyvä, en varmasti ainakaan hetkeen lue kahta seuraavaa. Jotenkin haluan jättää sen hyvän fiiliksen tästä kirjasta, seuraavat osat saattaisivat olla pettymys. Vaihtelua oli myös se, että kirjassa ei ollut mitään yliluonnollista.

Jordan, Robert: Valeren torvi

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi: The Great Hunt.
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–24. Suomentanut Marja Sinkkonen. Kannen kuva: Darrell K. Sweet.

Kirja on ensimmäinen puolikas Ajanpyörän englanninkielisen The Great Hunt -kirjan suomennoksesta. Ensimmäisen osan luin englanniksi ja tämänkin ehdin aloittaa jo englanniksi, mutta kirjastossa sattui käsiin nämä suomennokset, ja ajattelin hetkeksi nopeuttaa urakkaa :-) Kirjoja on kuitenkin kasakaupalla jäljellä, eikä viimeisiä suomenneta, joten jossain kohtaa vaihdan kielen takaisin.

Ensimmäistä osaa luin... noh, kauan. Tämän kirjan taas lukaisin hetkessä. Tarina imaisi mukaansa, vaikka kirja jääkin tavallaan kesken. Luin tätä samaa sarjaa joskun vuosia sitten, ja jo silloin riipi muutaman naishahmon käytös. Ja edelleen tulee sama tunne, että muutamaa neitokaista voisi opettaa tavoille. Mutta Jordan osaa tarinan kerronnan, ja olen onnistunut pysymään poissa spoilaavilta sivuilta, joten en edelleenkään tiedä tarinan jatkoa, vaikka sarja on vuosia vanha.

Kirjassa Rand, Mat ja Perrin lähtevät metsästämään varastettua torvea, joka auttaa siihen puhaltavaa sotimisessa. Heidän tiensä kuitenkin erkanevat, ja muille selviää, että Rand on itse asiassa uudestisyntynyt lohikäärme. Naisväki suuntaa kulkunsa kohta Aes Sedain koulutuspaikkaa, joten heidän tarinaansa ei kerrota kovinkaan pitkälle. He pääsevät perille ja Nyave nostetaan suoraan seuraavalle tasolle ohi noviisitason.

Egwene ystävystyy tulevan kuningattaren ja Minnin kanssa. Molemmilla on jotain tunteita ja kytköksiä Randiin. Käsittämätöntä sinänsä, että maassa, jossa välimatkat lasketaan viikoissa, muutama daami törmää samaan poikaan jatkuvasti...

Kirjan loppu sai kyllä välittömästi tarttumaan seuraavaan osaan, joka onkin vasta oikeasti englanninkielisen kirjan loppuosa.