Rossi, Veronica: Paljaan taivaan alla

Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitataan elämän hinnalla.

Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa.

Veronica Rossin esikoisteos kasvaa kolmiosaiseksi romaanisarjaksi, joka herättää antiutopisen tulevaisuuden eloon hätkähdyttävän väkevällä tavalla. Latautuneiden yksityiskohtiensa kautta se nostaa esiin ihmismielen haurauden ja musertamattoman voiman.

Jos olisi pitänyt lukea vain yksi dystopia -kuvaus tälle vuodelle, se olisi ehdottomasti tämä. Siis aivan loistava kirja. En oikein keksi edes mitään valittamista, muuta kuin sen, että se loppui. Onneksi toinen osa odotti hyllyssä.

Aria elää virtuaalimaailmassa (jollainen kuulostaa todella hyvälle, tuollainen voisi olla itselleni kiva paikka). Siis ne virtuaalimaailmat, ei muuten. Mutta ikävien sattumien summana hän joutuu siis kapselista ulos ja tutustuu Perryyn. Toki, tässä rakastutaan, ja uhraudutaan muiden puolesta, mutta tämä ei ole kuitenkaan liian siirappista. Loppu jää toki todella jännään kohtaan, joten jouduin melkein yötä myöden lukenaan jatkoa. 

Ihmiset on mielestäni hyvin kirjoitettu, eikä ole ylilhyöntejä. 

Jordan, Robert: Unten veitsi & Käsipuoli

Mat kumppaneineen on kätkeytynyt seanchaneilta Val Lucan näytöskiertueen monenkirjavan väen joukkoon. Mukana on myös Tuon, Yhdeksän kuun tytär, josta ennustuksen mukaan on tuleva Matin puoliso. Nainen on tietämättään yhä tärkeämpi osa seanchanien valtapeliä, ja Mat oivaltaa olevansa vastuussa hänen turvallisuudestaan.

Samaan aikaan Elayne seuraa Caemlynin muurien ympärillä käytävää taistelua ja tekee parhaansa pitääkseen merikansan Tuulentuntijat järjestyksessä. Hän alkaa myös tutkia henkivartiostonsa komentajan kapteeni Mellarin toimia. Voiko olla totta, että joku tappaa hiljalleen Suvun naisia?

Tuulet ovat nousseet tuhoisaksi myrskyksi, ja se on muuttanut kaiken. Perrin, Mat, Egwene ja Elayne jatkavat kyllä kamppailuaan, mutta jaksavatko he itsekään enää uskoa voittoon? Trollokkien ja myrddraalien laumat lähestyvät päivä päivältä linnoitusta, jonne Rand al´Thor, Uudestisyntynyt lohikäärme, on vetäytynyt lähimpineen. Yllättäen Rand al´Thor joutuu niin rajuun kamppailuun, ettei unohda sitä ikinä... Ilmasta voi aistia, ettei Tarmon Gai'don, Lopullinen taistelu, ole enää kaukana.

No niin, nyt alkoi tapahtua ja moni tarina saa päätöspisteen tässä osassa. Jotenkin tästä tuli sellainen tunne, ettö Jordan on todella ajatellut tarinan loppuvan kohta. Todellisuudessahan viimeinen osa jouduttiin pituuden takia jakamaan kolmeen osaan, joten seuraava kirja ei kuitenkaan ole se viimeinen, niinkuin tästä olisi voinut päätellä. Jordanhan ei itse sitä enää valitettavasti kirjoittanut, mutta hänen muistiinpanojensa pohjalta se tehtiin. 

Tässä on siis kyseessä myös yksi alkukielinen teos: Knife of Dreams. Joka on englanninkielisistä teoksista nro 11. 

Mat siis jatkaa pakoaan sydämensä valitun Tuonin kanssa ja tätä tarinaa oli kiva lukea. Perryn pelastusyritykset Failen suhteen olivat myös aika vauhdikkaita. Olin koko viikon sairaslomalla flunssan takia, joten kahlasin nämä neljä viimeistä suomennosta yhtä soittoa. Ja nämä kaksi olivat paikoin todella mukaansatempaavia, kun kaksi edellisestä oli vähän tyhjäkäyntiä. Randille myös taas sattui ja tapahtui ja samaan aikaan Elayne tappeli kirjaimellisesti verissäpäin kruunusta.

Kirjan lopussa siis moni tarina saa päätöspisteen, niistä enempää spoilaamatta. Mutta nyt seuraa pientä nillitystä. Näissä kirjoissa on sama ongelma, kuin monessa harlekiinissa. Eli, kaikki osapuolet ovat oikein kyvykkäitä lukemaan toisten mielialoja ja tunteita yhdestä silmänliikkeestä. Miten ihmeessä ihmisen elekieli ja varsinkin katseet voivat sisältää tuhat eri ilmettä ja tarkoitusta? Itse en ikinä erota kuin silmien värin suurinpiirtein. Toki, tämä on tehokeino, mutta näissä kirjossa sitä viljellään ihan koko ajan, ja se alkaa nyppimään, kun kirjoista olisi saanut puolet lyhyempiä, jos kaikki pikku nyanssit olisi jätetty vähän vähemmälle. 

Samoin tympii se jyrkkä jako naisten ja miesten välillä. Molemmat ovat oman sukupuolensa stereotyyppejä, eikä monestakaan hahmosta saa revittyä enempää. Noh, tämä on fantasiaa, ja Jordan on varmasti oman aikansa kasvatti, joten ehkä se selittyy sillä.

Tämän jälkeen on pakko siirtyä lopulta takaisin englanninkielisiin versiohin, koska nerokkaasti sarjan suomentaminen lopetettiin tähän. Netistä onneksi löytyy hyviä tiivistelmiä, joten taidan lukaista ne ensin, kun muuten nuo nimet menevät lopullisesti sekaisin. En enää muutenkaan aikoihin ole muistanut puolistakaan, että kuka teki ja mitä. Pieni kertaus on siis paikallaan, mutta menee varmasti vuosi, ennenkuin tämä tarina saa päätöksensä. Onneksi olen kuitenkihn täysin tietämätön loppuratkaisusta.

Jordan, Robert: Hämärän tienhaara & Vainajien kaupunki

Vanhan ennustuksen mukaan Mat Cauthon on saava puolisokseen Tuonin, Seanchanin keisarikunnan Yhdeksän kuun tyttären. Mat kaappaa hänet mukaansa Ebou Darista ja lähtee sitten pakomatkalle Randin luo. Matin on tehtävä vaikea päätös heidän matkareittinsä suhteen: lähteäkö vaeltamaan pohjoiseen kohti suurta mullistusta vai suunnatako kiertotielle itään.

Myös kaksosia odottava Andorin perijätär Elayne Trakand aistii mullistuksen. Hän tuntee lastensa isän olevan vaarassa ja pohtii, pitäisikö hänen matkata Mahdin avulla miehen avuksi. Toisaalta Elayne tietää, että pysymällä vastustajien joukkojen saartamassa Caemlynissä hän varmistaa oman asemansa ja lastensa tulevaisuuden.

Rand al´Thor, Uudestisyntynyt Lohikäärme, on vihdoin puhdistanut saidinin Pimeän valtiaan kosketuksesta. Kun saidin nyt on tahraton, Lohikäärme seuraajineen voi käyttää Ainoaa Mahtia ilman hulluuden tai kuoleman uhkaa. Ainoan Mahdin turvin Rand uskoo voivansa koota vapaat kansat yhdeksi rintamaksi vastustamaan Varjon hyökkäystä.

Perrin pohtii kuumeisesti miten saisi pelastettua vaimonsa tämän kaappaajilta. Liittoutuminen vihollisen kanssa olisi yksi mahdollisuus, mutta silloin hän joutuisi pahaan ristiriitaan Randin kanssa. Perrinin on ratkaistava, mikä hänelle on tärkeintä.

Tästä ja seuraavasta osasta teen nyt vaan yhden postauksen, koska kyseessä on kuitenkin alkukielellä vain yksi kirja: Crossroads of Twilight. Näissä kahdessa osassa ei juurikaan tapahtunut mitään. Tai siis tapahtui, mutta oikeastaan vaan pedattiin tulevaa. 

Faile siis on kidanapattu ja Perry kokee suurta tuskaa tästä. Ei sillä, että Failella nyt mitään hätää varsinaisesti olisi. Hyvin tuo tuntuu asian kuitenkin hoitavan, vaikka onkin rankka paikka. Randilla on kolme daamia siinä käden ulottuvilla, ja Mat:lla on tekemistä yhdessäkin. 

Harrison, Michelle: 13 salaisuutta

En ole kirjoittanut mitään näistä kolmesta kirjasta, joten tässä tulee nyt kaikki kerralla.

13-vuotias Tanya on aina nähnyt ympärillään keijuja. Keijujen aiheuttamat selittämättömät sotkut saavat Tanyan äidin lopulta menettämään hermonsa, ja Tanya lähetetään isoäidin kartanoon kesänviettoon. Hän lähtee sinne vastahakoisesti, sillä isoäiti Florence on aina suhtautunut häneen hyvin torjuvasti – syystä, joka selviää Tanyalle vasta myöhemmin.

Kartanossa Tanya törmää vaarallisiin salaisuuksiin. Vanha valokuva johdattaa hänet ratkaisemattoman mysteerin jäljille. 50 vuotta aikaisemmin kartanoa ympäröivässä synkässä metsässä on kadonnut jäljettömiin tyttö, josta Tanyan isoäiti ei halua puhua sanaakaan. Tilanhoitajan Fabian-poika ei saa katoamista mielestään. Hänen isoisänsä oli viimeinen, joka näki tytön elossa, ja on siitä lähtien elänyt epäilyksen varjo yllään. Yhdessä Tanya ja Fabian päättävät ratkaista arvoituksen, mutta edes Fabian ei tiedä Tanyan poikkeuksellisesta kyvystä.

Eräänä yönä asiat saavat kohtalokkaan käänteen, kun Tanya yllättää talosta salaperäisen tunkeilijan ja saa kuulla, ettei hän ole ainoa tällä kyvyllä siunattu ja kirottu. Kartanon synkkä menneisyys on vaarassa toistaa itseään…

Englantilaisen keijutrilogian toisessa osassa Red yrittää pelastaa pikkuveljensä keijujen kynsistä, mutta aika käy vähiin. Keijut lupaavat palauttaa pikkuveljen, mutta vastalahjaksi he vaativat, että Redin on palattava ihmisten maailmaan ja tuotava sieltä Tanyan perintöranneketjun kaikki 13 riipusta.
Kun Red pääsee ystäviensä Tanyan ja Fabianin luo Elvsdenin kartanoon, karmea totuus paljastuu. Riipukset on kirottu, ja ne ovat hajonneet toisistaan kukin eri paikkaan. Kello tikittää kun ystävykset yrittävät parhaansa Redin pikkuveljen pelastamiseksi... 

Punainen yrittää unohtaa menneisyytensä ja aloittaa uuden elämän Elvesdenin kartanossa, jossa hänet tunnetaan oikealla nimellään Rowan. Kaidalla tiellä pysyminen ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin hän toivoo. Häntä yritetään värvätä uudestaan vaihdokaskauppaan. Lisäksi Rowania ahdistavat painajaiset Erakko-noidan mökistä ja sinne kahlitusta keijusta, Eldritchistä, joka vannoi kostoa. Rowanin menneisyys seuraa aivan hänen kintereillään. Pystyykö hän pelastumaan siltä Tanyan ja Fabianin avulla?

Kirjojen 13 lahjaa ja 13 kirousta aloittama henkeäsalpaava tarina huipentuu tässä trilogian viimeisessä osassa, joka on täynnä taikuutta, salaisuuksia ja ikiaikaisia kirouksia.

Tämä sarja on tarkoitettu selkeästi teini-ikäisille. Mutta en kyllä antaisi tätä sarjaa siitäkään huolimatta esim. 10-vuotiaan kummityttöni käsiin. Tai sitten lapsukaiset ovat tänä päivänä kovempaa tekoa, kuin keski-ikäinen rouvasihminen. Kirjoissa on paikoittain todella raakoja kohtia. Esim. oman käden katkaisu, kuoliaaksi kärventäminen jne.

Keijuista on tehty osittain häijyjä, ja tarina on kyllä oikeasti mukaansa tempaava. Ja hyvin kirjoitettu, jos ei oteta huomioon sitä, että kyse on siis nuorisokirjoista ja sen takia silmiin osuus muutamia aikuiselle omituisia juttuja. Kuten se, että vaikka kuinka olisi oma ja muiden henki vaarassa, niin vanhempia on nyt vaan toteltava. Ja nuorten tapa toimia ja puhua on... noh, kai ihan normaalia nuorten puhetta.

Jos nämä pikkujutut jättää huomioimatta, niin tätä trilogiaa voi suositella aikuisille. Ja nuorille, jotka eivät hätkähdä raakuuksia.

Matka: Ruotsin risteily

Su 14.7. - Ti 16.7.2013. 

Ihan perinteinen ruotsinristeily Vikingin Gabrielalla. Maanantai käveltiin Tukholmassa, jossa ei ihan niin helteinen keli ollut kuin suomessa, mutta kyllä siellä tarkeni.

Laiva ei myöskään ollut ihan täynnä, vaikka aamupalalla sai etsiä tyhjää pöytää. Takaisin tullessa seisovan pöydän sai kuitenkin kaikkiin kattauksiin.

ABBA -museo oli ihan käymisen arvoinen paikka näin ei fanillekaan. Mies sinne kuitenkin halusi, joten olihan se mukaan mentävä. Tukholmassa on nykyään kätevää kulkea hop-on hop off -busseilla. Lippu kouraan laivalta ja sen jälkeen voi kurvailla ympäri Tukholmaa samalla lipulla koko päivän. Pysäkkejä on 21, joiden joukossa tärkeimmät nähtävyydet ja terminaali.

Takaisin tosin käveltiin vanhan kaupungin kautta, matkahan ei ole pitkä.

Christie, Agatha: Grand tour - matkalla maailman ympäri

Agatha Christie (1890-1976) lähti vuonna 1922 maailmanympärysmatkalle miehensä kanssa. Matka tuli kestämään lähes vuoden päivät ja tältä reissulta Agatha ammensi tuleviin romaaneihinsa niin henkilöhahmoja, paikkoja kuin keskeisiä teemoja. matkakohteina olivat mm. Etelä-Afrikka, Australia, Uusi-Seelanti ja Havaji.Agatha Christien tyttärenpoika on koonnut tämän ainutlaatuisen matkakuvauksen, joka paljastaa Agathasta aivan uuden puolen, osoittaen kuinka hänen intohimonsa eksoottisiin juonikuvioihin ja paikkoihin alkoi tällä silmät avaavalla matkalla. Nämä laajat ja aiemmin julkaisemattomat kirjeet sekä sadat valokuvat, jotka Christie on itse ottanut (kannettavalla kamerallaan!), kertovat meille mielenkiintoisia tarinoita menneestä, useiden vuosikymmenten takaisesta maailmasta. Kirjeiden ja Agathan valokuvien tukena toimii myös laaja kuvasto matkamuistoista, joita Agatha matkan varrelta keräsi.

Kylä se vaan niin on, että jotkut osaavat kirjoittaa. Ja toiset taas eivät. Mutta Agatha kuuluu ehdottomasti ensimmäisiin. Tämä kirja oli loistava. Aivan loistava. Kirjassa on mukana kuvia alkuperäisistä kirjeistä, tätösen käsiala oli kyllä aika epäselvää, mutta kyllä siitä varmasti tutut selvän saivat.

Olen lukenut aiemmin Agathan itsensä kirjoittaman elämänkerran, joka oli sekin hyvin viihdyttävää luettavaa, ja Agatha siinäkin paljon kertoo matkoistaan, ei tosin niin paljon tästä ensimmäisestä reissusta. Kirjassa olevat kuvat ovat hyvä lisä, voi paremmin eläytyä 20 -luvun elämään. Tuolloin matkustaminen oli kuitenkin aivan erilaista. Ei sitä nykyihminen voi käsittää. Tuskin Agathakaan ikinä pystyi unelmoimaan nykumatkustaminen mukavuudesta. Toisaalta, ilman näitä reissuja tuskin olisi syntynyt niin loistavia dekkareita.

Christie on havainnoitsija, hän kirjoittaa humoristisesti kanssamatkustajista. Tosin, monella olisi voinut se kello viiden tee mennä väärään kurkkuun, jos he olisivat vielä lukemassa kuvausta omasta itsestään :-D

Heikkilä, Pia: Operaatio Lipstick

Anna, 32 vuotta, sotakirjeenvaihtaja, asemapaikka Kabul. Skuuppien ohella Anna metsästää rakkautta, mutta sotilasoperaatioiden ja räjähdysten keskellä sen oikean löytäminen on tavallistakin haastavampaa. Seksiä sen sijaan riittää - rauhanturvajoukot ja avustusjärjestöt aivan vilisevät sinkkumiehiä, jotka ovat aina valmiina riisumaan luotiliivinsä.

Kun paljastuu, että Annan ystävää Kellyä kaltoin kohdelleella miehellä on yhteyksiä laittomiin asekauppoihin, naiset päättävät nostaa tämän hämärät puuhat päivänvaloon: he aloittavat Operaatio Lipstickin, joka vie heidät entistäkin vaarallisempien tilanteiden keskelle - ja monessakin mielessä kuumempiin paikkoihin.

Tämä kirja ei ymmärtääkseni ole aivan oma elämänkerta, mutta kuvaa Heikkilän ja häne kollegoidensa työtä joltain ajanjaksolta. Ihan mukiinmenevä lomapokkari (vaikka luinkin e-kirjana), joka kyllä antaa ajattelemisen aihetta sodan runtelemista alueista. Itse kirja on aika tavallinen tarina siitä, että tyttö kaipaa miestä, muutakin kuin sänkypuuhiin. Vaikka sänkyyn hän kyllä päätyy yhden jos toisenkin kanssa. Mutta siis sopiva mies löytyy kyllä jo alkumetreillä, mutta ainahan sitä pitää olla mutkia matkassa. Eihän siihen muuten jännitystä saisi.

Anna työntää nenänsä herhiläispesään ja yrittää paljastaa laitonta asekauppaa. Sehän osoittautuu todella vaaralliseksi. Joten jännitystä kirjassa on myös ihan sopivasti. Eniten ehkä pidin kuitenkin kuvauksista normaalien ihmisten elämästä sodan keskellä. Sitä ei vaan tajua täältä suomesta käsin, sohvan pohjalla kirjaa lukiessa.