Muinaista Venetsiaa muistuttavassa Camorrin kaupungissa elää myytti tarunomaisesta mestarivarkaasta. Vainolaisen huhutaan kävelevän seinien läpi, ilmestyvän tyhjästä ja käyttävän miekkaansa mestarin tavoin. Puolet kaupungista uskoo taruun ja pitää sankariaan Robin Hoodin kaltaisena köyhien puolustajana, toinen puoli viittaa jutulle kintaalla. Kumpikaan ei ole täysin oikeassa. Totuuden tietää herrasmiesroistoksi itseään kutsuva Locke Lamora, joka elää varasjoukkoineen kirjaimellisesti maan alla, piilossa vanhan Perelandron temppelin uumenissa. Turvatakseen elantonsa ja pitääkseen uteliaat silmät loitolla he antavat tarinan Vainolaisesta elää omaa elämäänsä. Jo vuosien ajan herrasmiesroistot ovat häpeämättä rikkoneet kaupungin kirjoittamatonta lakia ja putsanneet varakasta aatelistoa, jonka jopa rosvoruhtinas Barsavi on luvannut jättää rikoksilta rauhaan. Huolella rakennettu selusta alkaa kuitenkin murtua, kun Locke kumppaneineen saa vastaansa haastajan, joka tunnetaan nimellä Harmaa kuningas. Juonien verkko tiivistyy ja panokset kovenevat. Kun Camorrin kujille alkaa ilmestyä poikkeuksellisen paljon ruumiita, myös Locke tajuaa kuinka vaarallisille vesille hän on ajautumassa..
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tämä kirja oli alunperin syynä loppuvuoden lukujumiin. Ensimmäiset sata sivua jotenkin laahasivat, enkä vaan saanut hommaa käyntiin. Ihmettelin mielessäni, että miksi kirja oli saanut paljon hyviä arvioita. Mutta, sen jälkeen juttu alkoikin yht'äkkiä luistaa. Hahmot alkoivat tulla tutummiksi, ja tarina alkoi käydä jännittäväksi. Huomasin lukevani loppuosaa yön pimeinä tunteina, kun ei vaan voinut jättää enää kesken.
Locke Lamora ei ehkä ole tyypillinen herrasmiesvaras. Hän ei ole naistenmies, eikä ilmeisesti mitenkään erityisen komeakaan. Mutta, hän sulautuu joukkoon, ja osaa hurmata kaikki sukupuoleen katsomatta. Hänen joukkionsa rakentelee huijaukset nerokkaasti. Hän on myös inhimillinen. Kaikki kepposet eivät välttämättä onnistu. Porukkaan kuuluuvat identtiset Sanzan kaksoset, Kirppu ja tappelussa hyvä Jean.
Kirja on hyvin rakennettu. Pikkuhiljaa välitarinoissa avataan henkilöiden ja tapahtumien taustoja. Kaikkea ei kerrota, ja muutama asia vain mainitaan siten, että niihin taatusti palataan myöhemmissä osissa.
Kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa, yli 500 sivua. Ja tässäkin on aika raakojakin kidutuskohtauksia. Tai ainakin oma herkkä mieleni hieman kapinoi muutamaa kohtaa vastaan, vaikka ne tarinaan kyllä sopivatkin.
Juonesta ei oikein viitsi kirjan takakantta enempää kertoa, koska kirjan parasta antia oli yllätyksellisyys. Joten, en halua pilata muilta sitä iloa. Suomennos oli hyvä. Kirja on taitava sekoitus eri tyylilajeja, kiroillaan, mutta se sopii hyvin tarinaan. Aina puhekielen viljelyssä ei onnistuta. Mutta tässä onnistutaan. Varmasti alkuperäinen kieli on yhtä rikasta myös. Toivottavasti tästä ilmestyisi myös muut osat suomennettuna, seitsemän osaista tästä on kaavailtu, ja 3 on nyt ilmestynyt. Jos suomennoksia ei tule, niin aika nopeasti varmasti luen sitten englanniksi nuo muut osat. Sen verran tarinan jatko jäi mietityttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti