Gier, Kerstin: Emerald Green

Monesta sarjasta on nyt tullut viimeinen osa. Ja tämä oli taas yksi niistä. En malttanut odottaa suomennosta, joten latasin tämän Kindlelle. En tosin lukenut sitä kuitenkaan heti ilmestymisen jälkeen. Mutta nyt kirja meni muutamassa illassa.

Gwendolyn eli Gwen saa tietää 16-vuotiaana, että hänellä on aikamatkaajien geeni. Geeni, jota varten hänen serkkuaan Charlottea on kasvatettu koko ikä. Gwen kuitenkin saa geenin ja joutuu keskelle ikivanhaa seikkailua, jonka pääarkkitehti on 1700 -luvulla elävä kreivi.

Gwen on aluksi hyvin epäileväinen, mutta lopulta hän kuitenkin rakastuu toiseen aikamatkaajaan Gideoniin. Toisen osan lopussa kuitenkin selviää, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja Gideonkin on huijannut häntä. Kolmas osa alkaakin sydänsurujen merkeissä. Edellisen osan haamu, Xemerius on myös paljon mukana. Demonilla on asennetta, se on myönnettävä.

Kirja on aika tavallinen teinikirja, mutta pisteet siitä, että lopulta draamailua on suhteellisen vähän. Vaikka märehditäänkin sydänsuruja, koulukaverin naamiaisia ja muuten vaan teinien juttuja. Tarina etenee, loikitaan ajassa taaksepäin ja Gwen tapaa mm. isoisänsä useaan otteeseen. Vähän häiritsee se, että melkein jokaista aikamatkaa haittaa joku ulkoinen tekijä, aika loppuu kesken, tai muuten vaan tulee ongelmia. Ihmiset eivät tunnu puheessaan pääsevän pääpointtiin asti ennenkuin yhteys katkeaa jne. Mutta, tällähän sitä jännitystä luodaan.

Kirjan juonesta sen verran, että Gwen yrittää ystävineen selvittä, että kuka on kaiken takana oleva pahis ja kuka oikeastaan vedättää ja ketä. Kerätään verta aikamatkustuslaitetta varten, ja selvitetään, miksi Paul ja Lucy aikanaan katosivat toisen laitteen kanssa. Sen lisäksi yritetään pelastaa kouluhaamun henki ja pitää kaikki muutkin hengissä. Ja selvitä niistä sydänsuruista.

Ihan suositeltava trilogian päätösosa.