Tiistai 19.6.2018

Satamassa piti olla jo 14.30, joten ajoissa oltiin. Laiva lähti vähän myöhässä. klo 17.30.
Matkaseura näytti hyvin iäkkäältä, taidettiin olla ainoat alle eläkeikäiset. 39 kpl yhteensä.

Ilta meni syödessä ja lukiessa. Muutamaan matkakumppaniin tuli tutustuttua.

Keskiviikko 20.6.2018

Parasta lomailussa: Saa vain olla ja lukea. Tuli luettua pari kirjaa meripäivän aikana ja syötyä. Brunssi kesti laivalla klo 13.00 asti. Ja sitten vielä illallinen. Merenkäyntiä ei onneksi ollut. Illalla suihkun kautta maihin. Hotelli Stegenberger Hotel Sonne oli parin tunnin ajomatkan päässä Rostockissa. Saksan busseissa on se hyvä puoli, että niissä on A-oikeudet. Kuskina oli saksalaismies Dennis koko reissun ajan.

Torstai 21.6.2018

Ensimmäinen aamu Saksassa ei alkanut hyvin. Vettä satoi kuin aisaa ja A oksensi. Jälkimmäisen takia tein jo varasuunnitelman, että kysyn seuraavan yön majoitusta ja isken miehen taksiin. Ei sitä voi bussiin ottaa, jos tauti ei helpota. Sade kuitenkin sotki aamun suunnitelmat sen verran, että lähdettiin eteenpäin vasta klo 11.00. Ja siihen mennessä olo oli parantunut sen verran, että mies pystyi istumaan paikallaan oksentamatta. Koko päivänä ei toki muuta syöty kuin banaaneja.

Reissasimme laivalla Rostockista Wardemundeen, joka oli aivan ihastuttava pikkukaupunki. Hansakaupunki ja tuli kyllä Visby mieleen. Siellä vaan sade palasi, joten itse kaupungista ei paljon nähnyt.

Matka jatkui kohti Straldundia, jossa majoituttiin Romantic Hotel Scheelehof:n. Aivan ihana paikka, joskin hyvin sokkeloinen. Entinen ruisvarasto. Sadekin lopulta helpotti ja pikaruokailun jälkeen kiirehdimme saunaan ja hieman käveltiin kaupungilla.

Perjantai 22.6.2018

Stralsundissa ensin kävelyreissu (ihana paikka tämä myös). Ja sitten bussilla kohti Rugenia, joka on Saksan suurin saari. Asukkaita on 77 000, mutta turisteja käy vuosittain n. 3 miljoonaa. Ensin junalla Putbus:sta Binzi:n. Juna oli perinteinen turistijuna Rushing Roland. Perillä ajoimme kansallispuistoon nimeltään Köningsstuhl. Tässä kohtaa ohjelma oli mielestäni hieman epäonnistunut. Matkalla oli aivan ihania pikkukaupunkeja kävelykatuineen. Mutta me notkuimme 2 tuntia luonnonpuistossa, joka ainoa nähtävyys oli kalkkikivikalliot. Vaikka ne hienoja olivatkin, niin olisi ne hieman nopeamminkin nähnyt.

Illalla ajoimme ruokailemaan Bothmerin linnaan. Paikka oli hieno, tosin keskellä ei mitään, ja taas toki hieman satoi. Mutta nyt se ei haitannut.

Matkalla laivaan ihasteltiin tuulivoimaloita, joita löytyy Saksasta n. 29 000 kpl. Pohjois-Saksa on maanviljelyaluetta ja pelkkää peltoa siellä pääsääntöisesti onkin. Reissu oli melkein kokonaan vanhaa Itä-Saksan aluetta, joka ehkä vielä näkyi rakennuksissa.

Laivaan saavuttiin n. klo 23.00, kun ensin oli käyty tuliaiset ostamassa satamakaupasta.

Lauantai 23.6.2018

Lauantai menikin sitten lukiessa, syödessä ja jalkapalloa katsoessa.

Butcher, Jim: Death Mask

Minulla on pari muutakin harrastusta, johon voi lukemisen yhdistää. Juoksulenkillä menee suomeksi kuunneltuna äänikirjoja ja ristipistoja tehdessä taas kuuntelen englanninkielistä kirjallisuutta. Näissä Dresden Files -kirjoissa lukijan ääni vielä miellyttää korvaa. Taitaa olla James Marsters.

Harry Dresden on Chicagon ainoa ammattimainen velho. Tähän mennessä hänen historiansa on ollut vähintään kyseenalainen. Miehen haltijakummina häärii hyvin hankala keiju, tyttöystävä on muutettu melkein vampyyriksi, ja bisneksetkin ovat menneet heikosti.

Kirjan alussa Harry saa peräänsä vampyyritappajan, jonka mielestä Harryn kuolema lopettaa uhkaavan sodan vampyyrien ja velhojen välillä. Sen lisäksi Harry saa toimeksiannon, joka kyllä tuo rahaa, mutta on muuten terveydelle vaarallinen. Hänen pitäisi etsiä varastettua tavaraa, mutta kuka onkaan oikeasti varas...

Sarjan viides osa toistaa taattua laatua. Harry on oma itsensä, vaikka asiat menevät kuinka pieleen, hän ei lannistu. Tekniikka ei pidä taikuudesta, joten Harry ajelee vanhalla kuplalla ja käyttää lankapuhelinta. Apuna on sekalainen joukko ystäviä, ihmisusista, tyhjässä pääkallossa asuvaan Bob-henkeen. Hieman erilainen dekkari, mutta suosittelen.

Evanovich, Janet: Twelve Sharp

Tässä osassa Ranger joutuu pulaan ja siinä sivussa sitten Stephanienikin. Ranger kantaa tavaransa Stephanien asuntoon ja lopulta saman katon alle tuo laukkunsa myös Morelli. Stephanien ratkaisut muutamassa kiperässä tilanteessa eivät aina ole fiksuja, mutta sopii daamin tyyliin.

Kirjan alussa Stephanie on päätynyt takaisin palkkionmetsästäjäksi, tilannetta ei sen kummemmin avata. Edellisessä osassahan hän kokeili muitakin töitä. Jotka kyllä aina päättyivät, ennenkuin ehtivät oikein alkaakaan.

Kirjassa valotetaan Rangerin taustoja enemmän. Hän saa inhimillisiä piirteitä. Lola, Sally ja mummu Mazur hyppäävät musiikin ihmeellisen maailman sekaan. Jokainen on taatusti oma sekoileva itsensä. Hautajaisiinkin ehditään, mutta sehän on Burg:ssa lempihuvia.

Hauska, ja sopivan mittainen, kepeä dekkari. Hieman romantiikkaa mukana. Vähemmän kuitenkin kuin edellisessä osassa. Nyt pari muuta kirjaa väliin ja seuraavan osan kimppuun.

Rallison, Janette: My Unfair Godmother

Chrysantheum Everstar on melkein valmis haltijakummi. Melkein. Tärkeintä hänen elämässään on juhliminen ja, noh, lisää juhliminen. Hän saa tehtäväkseen täyttää teinityttöjen toiveita. Ja siinä sivussa hän myös tekee hammaskeijun hommia. Tässä sarjan toisessa osassa Crissy yrittää toteuttaa Tansyn toiveita.

Tansy taas on seitsemäntoistavuotias neitokainen, joka on lähetetty isänsä luokse asumaan. Isä jätti perheen, kun Tansy oli pieni, ja nyt isukilla on uusi perhe. Tansy kapinoi isäänsä vastaan, ja onnistuu hankkiutumaan vaikeuksiin poikaystävänsä Bo:n takia.

Tästä alkaa hulvaton fantasiaromaani, jota lukiessa ei voi olla hymyilemättä. Ensin Tansy onnistuu saamaan Robin Hoodin joukkioineen nykyaikaan. Koska Crissyllä ja hänen apurillaan, Cloverilla (kullan perään oleva, pokeria pelaava, menninkäinen) on hyvin erikoinen tapa toteuttaa toiveita, kaiken kohelluksen jälkeen Tansy viskataan keskelle satua mukanaan perheensä ja komea seriffin poika Hudson. Ja se Robin Hood. Satu ei tosin kerro iloisesta veikosta, vaan kullan kehräämisestä.

Tässä sarjassa tuuletellaan oikein huolella vanhoja satuja, ja opitaan jos jonkinlaista moraalista opetusta. Tai ainakin yritetään... Tansy ei suinkaan ole mikään avuton neitonen pulassa, vaan hän määrää oman satunsa suunnan. Toivottavasti tähän tulee jatkoa, koska Crissy on vetoava tätsy, omine erikoisineen logiikkoineen. 

Evanovich, Janet: Yhdestoista hetki

Tämä painotuote naurattaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia.Stephanie Plum yrittää lopettaa palkkionmetsästäjän hommat, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.Tappouhkauksiin ja murhayrityksiin kyllästynyt Stephanie Plum ripustaa palkkionmetsästäjän hanskat naulaan ja menee nappitehtaalle töihin. Takuuluottomaailmasta irtautumista hidastavat Stephanien tehtävät perinyt Lula, joka ei tunnu pärjäävän ilman ystäväänsä, ja kaunaa kantava entinen asiakas, joka yrittää nitistää Stephanien.Stephanien hengissäpysymisponnisteluihin osallistuvat Plum-sarjan aiemmista osista tutut värikkäät sukulaiset ja ystävät, kuten kilpakosijat Morelli ja Ranger, ainutlaatuinen Mummu Mazur ja häitään valmisteleva Valerie-sisko.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Nämä kirjat vaan jaksavat aina ilahduttaa. Ihanan kepeää rikostutkimusta romanssilla höystettynä. Stephanie päättää lopettaa rikollisten jahtaamisen ja siirtyä kunniallisiin töihin. Äitinsä riemuksi. Mutta, eihän Stephanie olisi mitään, jos ei ongelmat seurausi häntä uusiin kuvioihin. Työpaikat vaihtuvat liukuhihnalla, kaikki mihin Stephanie koskee, tuntuu räjähtävän tai palavan alta pois. Joku haluaa hallaa neitoselle ja hän asustelee Morrelin luona pysyäkseen turvassa. Nämä kaksi eivät tietenkään saa pidettyä sormiaan erossa toisistaan, vaikka Rangerikin aiheuttaa perhosia Stephanien vatsaan.

Kylästä on kadonnut vanhoja miehiä, ja pulmaa yrittävät ratkoa vähän kaikki. Siinä sivussa Valerie -sisko järkkää häitä ja Lula yrittää astua Stephanien jättämiin palkkionmetsästäjän kenkiin. Kirjassa ei ole mitään uutta, mutta taattua narmohermoja kutkuttavaa menoa. Melkein jokainen hahmo on yliampuva, mutta näiden kirjojen tyyliin se vaan tuntuu sopivan. Seuraava osa menee varmasti aika pikaisesti lukuun.

Tämän kirjan käänsi: Terhi Vartia

Vuorinen, Juha: Maastamuuttajan päiväkirja

Juha Vuorisen seitsemäs hyväntekeväisyyspokkari kokoaa yhteen kolumnit ja päiväkirjamerkinnät kevään korvalta korvalle 2014-2015. Vuorisen terävää pensseliä saavat maistaa niin Putinin hallinto kuin Maltalle paenneet venäläisetkin. Siis Vuorisen nykyiset mamu-kollegat. Luvassa on sanallinen ilotulitus, josta jokainen selvinnee hengissä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Olen ehkä kyseenalaisen huumorin ystävä, mutta Juha Vuorissen Juoppohullun päiväkirja on yksi suosikkikirjoistani. Harvoin olen nauranut niin paljon, kuin sitä lukiessa. Sain tartutettua mieheenkin sen kirjan fiiliksen, ja hän luki koko sarjan yhden sairaslomaviikon aikana.

Olen niiden kirjojen jälkeen ostanut säännöllisesti Vuorisen kirjoja, usein jo siksi, että niiden tuotto menee välillä hyväntekeväisyyteen. Luulin, että tämä kirja olisi enemmän kertonut perhe Vuorisen elämästä Maltalla, mutta siitä tulee syksyllä 2015 toinen opus. Tässäkin toki kyllä asiaa sivuttiin useaan otteeseen.

Kirja on siis kokoelma kolumneja, joita Vuorinen on vuoden aikana kirjoittanut. Joten mitään sen kummempaa juonta kirjassa ei ole. Kokoelma havaintoja vuoden varrelta. Niitä löytyy Maltalta, Suomesta ja mm. Englannista. Pidän Vuorisen tyylistä kirjoittaa, vaikka jutut usein menevätkin vähän alapäävitseiksi, mutta eivät onneksi jää sinne. Maltan vuodesta kertovat kirja päätyy varmasti syksyn lukulistalle.

Vala, Vera: Tuomitut

Arianna de Bellis saa toimeksiannon Torinossa asuvalta sukulaiseltaan, jonka tytär on liittynyt outoon lahkoon ja saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinon tuomiokirkon edustalta löytyy jesuiittapappi, jonka pää on katkaistu miekalla. Kaksi pappia on jo kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan. Surmat huolestuttavat Vatikaania, joka lähettää rikostutkimuksiin mukaan Ariannan pappisveljen Areksen. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan. Tutkimusten edetessä lahkon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita, jotka saattavat kytkeytyä murhiin. Arianna joutuu myös punnitsemaan el Lobon varoitusta siitä, että hän ja hänen syntymätön lapsensa olisivat hengenvaarassa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Luin lomalla aika putkeen kolme viimeisintä Arianna de Bellis -sarjan osaa. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta tämä nelonen oli ehkä paras tähänastisista. Tässä kirjassa keskityttyttiin enemmän rikoksen ratkaisuun, kun kirjasarjan läpi kulkevaan toiseen juoneen. 

Arianna on hankalassa tilanteessa miesystävänsä, ulkoministerin kanssa. Hän ottaa etäisyyttä ja lähtee Torinoon selvittämään sukulaistytön katoamista. Samaan aikaan Torinossa riehuu sarjamurhaaja ja hänen veljensä on kytköksissä näiden rikosten selvittelyyn. Sisarusten polku risteytyykin väistämättä tarinan edetessä. Arianna saa mukaansa Angelon, toimiston luotettavan apulaisen. Juoni etenee rivakasti, ja välillä Ariannan tempaukset kyllä vähän arveluttavat. Ne eivät välttämättä ole sieltä loogisimmasta päästä. 

Pidän kirjoista siksikin, että maana Italia on itselleni aika tuntematon. Vera Vala sijoittaa kirjansa eri kaupunkeihin ja kuvaa niitä hyvinkin elävästi. Hän osaa oman taustansa takia kuvata Italiaa suomalaisen silmin ja erotella ne asiat, jotka meitä lukijoina kiinnostavat. En itse erota parman kinkkua joulukinkusta, mutta varmasti ruuan ystävät osaavat arvostaa kirjassa eri asioita.

Näissä dekkareissa väkivallalla mässyttely jää sivuosaan, vaikka sitäkin kyllä on. Se ei kuitenkaan hypi silmille häiritsevästi.